Päätalo ja Séamus Ó Grianna

Kasan Jussi Ógiko se oli, joka otti puheeksi muuttuneen suhteensa Kalle Päätaloon. Minun mielipiteeni Päätalosta kääntyi nurinniskoin siinä vaiheessa kun tutustuin iirinkieliseen kirjallisuuteen. Iiriksi on olemassa merkittävää nykykirjallisuutta: Pádraic Ó Conairen Deoraíocht, Máirtín Ó Cadhainin koko tuotanto, Seosamh Mac Griannan An Druma Mór...Volyymiltaan suurin osa iirinkielisistä, syntyperäisten kirjoittamista romaaneista on kuitenkin "päätalokirjallisuutta", omaelämäkerrallista, murteita viljelevää, konkreettisia tilanteita kuvailevaa. Konkreettiset tilanteet ovat ennen muuta työntekoa, ja aivan erityisesti kalastusta ja turpeenkiskontaa. Suuri osa tästä kaikesta pystyy olemaan aika puuduttavaa, vaikka meriseikkailut ovatkin usein jännittäviä; ja vanhan kunnon Micí Mac Gabhannin alias Mickey McGowanin Rotha Mór an tSaoil, joka kuvailee Klondyken kultaryntäystä irlantilaisen siirtotyöläisen näkökulmasta, lienee sosiaalihistoriallisesti ainutlaatuinen dokumentti. (Jos joku haluaa lukea sen englanniksi, se on saatavissa nimellä The Hard Road to Klondyke - ehkä jopa Amazoniltakin, mutta minä suosittelen aina hovihankkijaani Litríocht.comia. Sieltä voi muuten myös ostaa Breandán Delapin kirjan Mad Dog Coll - an Irish Gangster, joka kertoo nuoren iirinkielisen irlantilaisen ajautumisesta gangsteriksi kieltolain aikaan.

Kaikki iirinkieliset kirjat, jotka käsittelevät vanhan kansan työmenetelmiä vanhan kansan sanoin, on tarkoitettu tallentamaan vanhan kansan kieli siinä muodossa kuin vanha kansa sitä puhui. Ja tämä on oikeasti tärkeää. Sillä iiriä on kyllä varsin helppo viljellä abstraktina tieteellisen dioscúrsan kielenä, vaikka siitä jaksetaankin soittaa suuta, kuinka se mukamas soveltuu huonosti tieteelliseksi kieleksi. Ei sinne päinkään. Is é is eamhnú ann, ná an dóigh a scoilteann núicléas an adaimh ina dhá leath i ndiaidh do neodrón é a bhualadh. Táirgíonn an t-eamhnú go leor fuinnimh, agus cupla neodrón á scoitheadh d'iarsmaí an núicléis go géar gasta le teann an fhuinnimh seo, i gcruth is go dtiocfaidh leofa tolgadh an eamhnaithe a thabhairt leofa go dtí cupla núicléas eile. Mar seo a chuirtear tús le himoibriú slabhrúil, agus mura mbristear an slabhra, is é pléasc an bhuama adamhaigh críochthoradh an imoibrithe seo. Se, joka ensimmäisenä lähettää minulle oikean suomennoksen tuosta paidir chapaillista, saa minulta ilmaiseksi kirjan Seanchas Chléire. Tunnetut iirinosaajat, kuten Kirsi Ylänne, Anders Ahlqvist ja Jonas Holmqvist, eivät saa ottaa osaa kilpailuun.

Iirinkielinen Irlanti ei itse asiassa kaipaisi mitään niin paljon kuin omaa Kalle Päätaloa - kansankirjailijaa, joka kuvaisi yhteiskunnan muutoksia kovaa työtä tekevän kansanihmisen näkökulmasta. Ennen muuta päätalomainen elämän konkreettisuus ja elävä kieli ovat aina tärkeitä suurkaupunkien iirinharrastajalle, jotka pelkäävät käyttelevänsä kieltä epäautenttisesti ja virheellisesti. That dreadful school Irish on monien irlantilaisten mielestä aivan eri kieli kuin elävä syntyperäisten iiri. On valtavan helppoa oppia puhumaan vierailla kielillä tieteestä. Tieteellisen terminologian laatiminen ei ole ns. aikuisten oikeasti vaikeaa millään kielellä. Ottakaa joukko kirjoitustaidottomia puskanekruja Kongon metsistä, laatikaa niiden kielelle kielioppi ja sanasto ja kirjoittakaa sitten ydinfysiikan oppikirja niiden kielellä. Takaan, ettei se tosiaankaan ole mahdotonta. (Kokonaan toinen juttu sitten on, että nekrut tuskin osaavat suhtautua ydinfysiikkaan muuten kuin valkoisen miehen mytologiana, jolla ei ole mitään oleellista kosketuspintaa metsästäjä-keräilijöiden ja kantturanhoitajien kovan työn täyttämään elämään.) Vaikeaa on puhua arkipäivän asioista muilla kielellä kuin sillä, jota ei ole ensin oppinut. Ajatelkaapa vaikka suomen sanoja pudota ja kaatua - läheskään kaikki kielet eivät tee tätä eroa. (Islannissa on falla, detta ja hrapa, ensimmäinen on yleisin; niiden ero ei ole minulle aivan selvä, paitsi että syvään kuiluun romahtamisesta käytetään mielestäni normaalisti verbiä hrapa, ja kaatuminen esim. kompastumalla on detta. Toisaalta, det föll mig in, mir fiel ein "tuli mieleeni", jossa on minusta selvästi mieleen putoamisen eikä "kaatumisen" kielikuva, on islanniksi mér datt í hug, joten niinkään ei voi ajatella, että falla olisi "pudota" ja detta "kaatua".)

Lähin vastine Päätalolle olisi kai Séamus Ó Grianna. Tosin hän ei oikeastaan kirjoita samantyyppisiä kirjoja. Päätaloa lähemmäksi tulee joku Maidhc Dainín Ó Sé, jolla on selvästi Ó Griannaa omaelämäkerrallisempi ote, mutta joka omaelämäkertakirjojensa lisäksi kirjoittaa "amerikkalaiseen" otteeseen pyrkiviä jännäriä - Lilí Frainc ja Dochtúir na bPiast ovat niin rajua kamaa, että pidän niitä miltei sairaina - lähinnä mieleen tulee Eric van Lustbaderin "eroottinen trilleri" (lue: pornahtava väkivaltapläjäys) Ninja. (Onko siitä muuten tehty elokuva?)

Séamus Ó Grianna ei ole tainnut kirjoittaa yhtään kirjaa, jonka juonena ei olisi onneton rakkaustarina. Mutta juoni olikin hänelle vain tekosyy esitellä iirinkielisten seutujen perinteitä ja kansan elämää etnografisen tarkasti, kerta kerran jälkeen. Jos olisin aikeissa hakea vaimoa entisten aikojen iirinkielisestä kylästä, osaisin Séamus Ó Griannaa luettuani tehdä sen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: ensin pitäisi etsiä puhemies ja sitten kahden ja puolen pintin pullo viinaa, buidéal cúig naigín. Sitten mentäisiin sopivaan taloon kosimaan, juotaisiin miesten kesken sitä viinaa ja keskusteltaisiin naimakaupasta (cleamhnas). Tietenkin ainoastaan vanhin tytär, "se tyttö, joka on oven vieressä" (in aice an dorais), olisi tarjolla.

Muuten on sanottava, että iirinkielisten seutujen kosintapuuhissa markkina-arvo ratkaisee, ainakin Séamus Ó Griannan tarinoiden mukaan. ATM:t ja YTM:t ovat sielläkin olemassa. Séamus oli itse ATM, ja hän kuvaakin näitä naimapuuhia usein ATM:n - iiriksi sellainen voisi olla ceanrachán - näkökulmasta. Naimisiin hän meni vasta nelikymppisenä nuoren hoitsun kanssa jouduttuaan jonkin pikkukrempan takia sairaalaan. Vaimo tuntuu oikeasti tykänneen hänestä - ei ainakaan elänyt pitkään miehensä jälkeen.

Coming Soon to a Theatre Near You: Spam Attacking from Inner Space!

Koko jeekutan päivän ajan Akademin sähköpostilokeroni on ollut jatkuvan roskapostipommituksen kohteena. Kirjeet väittävät olevansa Microsoftin turvallisuuspalvelun tai muiden yhtä arvovaltaisten elimien lähettämiä, mutta on aivan ilmeistä, että ne sisältävät virustiedostoja tai muuta kivaa. Epäilen, että ne eivät tule netistä, vaan Akademin omista koneista, ja lisääntyvät jakautumalla kuin virukset ainakin. Koetin säätää roskafilttereitä torjumaan kaikki avainsanan Microsoft sisältävät viestit, mutta ilmeisesti en osaa virittää (siis virittää, eikä "customoida", senkin järjenköyhät!) Akademin postinsuodatusohjelmaa oikein, koska törkyä tulee yhä lisää. Tai sitten osaan virittää sen, mutta roskan lähde on sisäinen.

Sinä aikana kun kirjoitin edellisen, ehdin saada kuusi viestiä, enkä yhtään oikeaa.

Oletan, että tämän nerokkaan viruksen on kehittänyt joku Mikkilän maailmanherruuden vannoutuneista vastustajista. Kaikki joutuvat näet virittämään suodattimensa niin, että sana Microsoft ei tule läpi. Sitä paitsi on todella huonoa mainosta firmalle, että ihmisille lähetetään sen nimissä roskapostia.

Miten on tilanne Blogistanissa: ovatko arvon kollegatkin hukkumassa ylimääräisiin "Microsoftin turvallisuusohjelmapaikkuu" -tarjouksiin?

Yksi asia tässä tuntuu huvittavalta: silloin kun ryjän seassa näkee jotain tavanomaisempaa roskapostia - "korjauta peniksesi John Holmesin¹ mittoihin!" - "ota meidän ihmekuurimme avulla etukäteen selville, milloin osakekurssit laskevat/nousevat/kääntyvät vasemmalle mutkassa/tulevat teillä käymään haulikko kourassa ja vievät dollarisi/valmistelevat islamilais-sosialistista vallankumousta Washingtonissa" - "tule bestialiteettisivuillemme katsomaan, kuinka Musti/Polle yhtyy nuoreen hasiksesta verestäväsilmäiseen naispuoliseen Yhdysvaltain valkoisen ryysyproletariaatin edustajaan peräaukon kautta, neidon käsivarsien heroiinineulanjäljet tyylikkäästi retusoitu näkymättömiin" - silloin kun näen jotain tällaista, tulen peräti hyvälle tuulelle, koska se osoittaa, että ulkoavaruuden hörhöt eivät vielä ole kaataneet koko verkkoa.

¹) Tiedetään, olen jo vanha mies. Nykyään pitäisi varmaan vaihtaa John Holmesin tilalle Ralf Königin lempihetsku, itse Rocco Siffredi. Vai eikö hänkään enää ole muodissa?

Kari Kairamo, mies ja myytti

Taiteilija- ja taistolaispiireistä tietääkseni lähtenyt Raija Oranen, joka sittemmin on löytänyt leipäpuun viihdekirjailijana, on kirjoittanut Kari Kairamon elämään löyhästi perustuvan avainromaanin tapaisen kasinotalouden 1980-luvusta. Kairamo-vainaan teekkarikaverit ovat pahentuneet Orasen tavasta kuvata hänen elämäänsä viinan ja muiden sekoilujen täyteisenä remuamisena, joka päättyy loppuunpalamiseen ja itsemurhaan. Teekkarit eivät nimittäin ole tunnistaneet omaa Kairamoaan kirjan kuvaamasta remujuoposta.

Näkisin, että kyseessä ei ole Kairamon parjaaminen, vaan Orasen elämänkokemuksen rajoittuneisuus. Oranen on itse nähnyt vain viinahuuruista ja seksiniljaista taiteilijaelämää, ja ainoa tapa, jolla hän pystyy kuvaamaan ihmisen elämän ajautumista umpikujaan, on viina- ja seksikierre. Voi miltei sanoa, että viina- ja seksikierre on kirjallinen konventio, jolla elämän rankkuutta on tapana kuvata - ja muuta tapaa ei ole. Oranen ei omista lähtökohdistaan käsin pysty kuvittelemaan, että elämä voisi ajautua jollain toisella tavalla umpikujaan tai väärille raiteille. Hän ei ole nähnyt niitä Birdyn kuvaamia nörttineutreja, joille tietokoneita ja nettimaailmaa koskevan asiantuntemuksen hankkiminen on viinaan verrattava himo - tai jos onkin nähnyt, hän ei pysty kuvittelemaan heidän elämäänsä, saati kuvittelemaan sitä elämänä. Hänelle viina ja seksi ovat ainoa olemassaoleva elämä, ja hän tietää hyvin, että sanonta hanki elämä tarkoittaa juo viinaa ja nai.

Koska Kari Kairamo on elämää suurempi mies, joka lopulta traagisesti tukehtuu elämääsuuremmuuteensa, mies joka menee rikki, Oranen ei voi kuvitella, että Kairamon murtuminen voisi ilmetä millään muulla tavalla kuin viinakierteenä. Orasen maailmassa suuri mies ei voi olla sellainen, joka ei ole hankkinut elämää tuossa yllämainitussa mielessä. Ehkä Orasen ajatusmaailmaan vielä mahtuu työhulluus käsitteenä, mutta kirjallisesti hän ei osaa kuvata sitä muuten kuin lähettämällä traagisen työhullunsa pitkille lounaille ryyppäämään. Hän ei pysty kuvittelemaan esimerkiksi minun tavallani rikkinäistä miestä, jonka ongelmana ei ole liiallinen seksuaalinen aktiivisuus vaan seksuaalisuuden täydellinen puuttuminen, ei liiallinen viinanjuonti vaan täysraittiuden aiheuttama sosiaalinen eristyminen, ei pitkät lounaat vaan ammattikirjallisuuden plaraaminen kaikkien muiden paikkojen lisäksi ruokapöydässä.

Sinänsä Orasen kirja havainnollistaa erinomaisesti sitä venäläisten formalistien - Shklovskin, vai Zhirmunskin? - käsitystä, että kirjailijan elämän todelliset faktat ovat oikeastaan merkityksettömiä kirjallisuudentutkimuksen kannalta, koska todellista elämäkertaa on mahdoton suodattaa ulos elämänmyyteistä, ja elämänmyytit määräytyvät kokonaan aikansa kirjallisista konventioista: jos tiettynä aikana kaikkien kirjailijoiden kuuluu olla absinttia latkivia ja peräaukostaan kakkikarstaa kaapivia dekadentteja, niin myytinluojat myös tekevät heistä absinttia latkivia ja peräaukostaan kakkikarstaa kaapivia dekadentteja, myös siitä kaverista, joka oli avanneleikattu raittiusmies. Mutatis mutandis tämä pätee muihinkin suurmiehiin: kulttuuri sulauttaa heidän elämänsä vaiheet valmiin suurmieskertomuksen kaavaan, ja jos joitain tämän kertomuksen vaiheita ei ole heidän elämässään todellisuudessa esiintynyt, sen pahempi todellisuudelle.

Pimpukki Mahmoodyn fiktiivinen elämäkertateos Panu Höglundista

Tampereen yliopiston naistutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestön Munanviiltäjät puheenjohtajana vuosina 2047-2051 toiminut Pimpukki Mahmoody on julkaissut "fiktiivisen elämäkertateoksen" "Uuno Söderströmistä", jonka päähenkilössä kaikki tunnistavat nettipakinoitsijana kirjailijan uransa aloittaneen, ruotsiksi, iiriksi, suomeksi ja saksaksi kirjoittaneen kirjailija ja kielentutkija Panu Höglundin, joka muistetaan iskulauseestaan "Raiskaajan siitin on oikeuden miekka". Panu Höglundin sukulaiset, tuttavat ja muistelmien toimittaja ovat jyrkästi kyseenalaistaneet Mahmoodyn teoksen väitteet heroiinin ja kokaiinin käytöstä "Uuno Söderströmin" seksiorgioissa. Höglund tunnettiin koko ikänsä päihteistä, alkoholista ja seksuaalisuudesta pidättäytyneenä miehenä - "omasta tahdostani vain niistä kahdesta ensinmainitusta", hän sanoi Aindrias Amhlaibh Mac an Ghaill Dhubhghránnan laatimassa muistelmateoksessa Scéal an Ghaeilgeora Mhóir. Tavoittamamme Höglundin tutut ja opiskelukaverit kiistävät Mahmoodyn kirjan todellisuustaustan kokonaan. "Alhaista ja epäreilua", sanoo Helsingin yliopiston uskontotieteen professori emerita Anna Hryntshenko-Niskanen, joka on kääntänyt Mac an Ghaill Dhubhghránnan teoksen suomeksi. "Parjausta", toteaa entinen ulkoministeri, valtioneuvos Tanja Blomkvist. "Helppoa ja halpaa sensaation kalastelua", julistaa venäjänkielisen väestön varjoparlamentin puhemies Elvina Rumjantsev. "Eihän se mennyt sinne päinkään", sanoo...

Poliittinen todellisuus

Muudan libertaari pahentui allaolevasta heitostani, jossa totesin, että libertaristit ovat käytännössä perinteisen oikeiston juoksu- ja apupoikia - hänen mielestään se edustaa harhaista ja vanhentunutta vasemmisto-oikeisto -dikotomiaa, ja jos minulle sallitaan pieni sisäpiirin viittaus Usenetiin: väärät dikotomiathan ne ovat aina olleet libertaristien pahin vihollinen. No, leikki leikkinä; mutta kuten olen jo moneen otteeseen todennut, kaikki poliittiset liikkeet ja aatteet ovat ennen kaikkea sitä, miksi ne muovautuvat vuorovaikutuksessa muiden poliittisten liikkeiden kanssa. Minua ei todellakaan kiinnosta paskan haileeta se, mitä libertaristit jonkin poliittis-teoreettisen harrasteklubin tasolla sanovat edustavansa. Yhteiskunnan kannalta on oleellista se, miksi libertarismi muotoutuu yhteiskunnallisessa todellisuudessa, millaisia kompromisseja libertaristit joutuvat tekemään ja mitkä yhteiskunnalliset intressit hyödyntävät libertaristeja sitten kun he joskus astuvat käytännön politiikan näyttämölle.

Yhtä merkityksetöntä on se, että libertaristit selittävät räkä poskella vasemmisto-oikeisto -jaottelun vanhentuneisuudesta. Niin kauan kuin kansalaisten enemmistö pitää sitä jaottelua oleellisena, tai edes näppäränä tapana jäsentää poliittista kenttää, se ei ole vanhentunut. Jos libertaristit eivät opettele puhumaan sitä poliittista kieltä, jota koko muu yhteiskunta puhuu, vaan pitäytyvät oman jengin slangissa, heillä ei ole mitään asiaa käytännön politiikkaan; ja jos taas he osallistuvat käytännön politiikkaan, he joutuvat kompromettoimaan omat ihanteensa suostumalla vaali- ja muihin taktisiin liittoihin perinteisen oikeiston kanssa.

Tätä on politiikka. Jollei se miellytä, ei siihen ole pakko osallistua; mutta kaupunginteatterissa ei pyöri muita näytöskappaleita. Valitan.

Jälkisatoa

Suostuisikohan Blogger lopultakin toimimaan? No niin, sen suuren taistelupäivän aikana sain postia herra M:ltä, joka tunnustautuu epävarmaksi mieheksi ja hämmästelee sitä, että pystyn panemaan yksityiselämäni kokonaan likoon epäsovinnaisten mielipiteitteni levittämiseksi. No jaa, en minä elämääni paljasta niin yksityiskohtaisesti kuin luulette. Minulla on ystäviä, tuttavia ja elämää Plökin ulkopuolellakin; en suinkaan tyhjenny raivoavan naisvihaajan rooliini niin täydellisesti kuin luulette. Itse asiassa se vanha profeministi-Panukaan ei ole ihan niin kuollut ja kuopattu kuin luulette. Mutta yksityis-Panu kuuluu ystäville. Vanhatestamentillisen profeetan raivon ja Johannes Kastajan manaukset sitä vastoin osoitan fariseuksille, tai oikeastaan fariseoille (kai maar fariseus on tuossa muodossaan latinaa, niin että siitä voidaan muodostaa feminiinimuoto farisea?).

Herra M. on kaksikymmenvuotias nuorukainen, joka kertoo onnistuneensa jo myöhäismurrosiässä pääsemään niin läheisiin ystävyyssuhteisiin tyttöjen kanssa, että pääsi kuuntelemaan näiden keskinäisiä puheita ilman tavallista itsesensuuria - kuten hän itsekin myöntää, hän tunsi ihan viime aikoihin asti olevansa kovin aseksuaalinen olento, ja sellaisena tietysti pääsee lähemmäksi nuorten naisten ajatusmaailmaa kuin haluaisikaan, koska tyttöjen ei tarvitse esittää hänelle sitä ihanaa, viehkoa ja kiehtovaa olentoa. Herra M:n profeministiura loppui siihen paikkaan kuin leikaten. Valitettavasti (?) minulla oli isosisko, jota sekä silloin että jossain määrin vieläkin ihailin ja ihailen esikuvana, jolloin pystyin itse säilyttämään varsin korkeaan ikään saakka illuusioni naisten miehiä suuremmasta sekä älykkyydestä että viisaudesta. Herra M. toteaa pitävänsä naisten seurasta edelleenkin, mutta samalla hän ei ole sokea naisten älylliselle epärehellisyydelle ja kaksinaismoraalille - jälkimmäistä hän näkee eritoten niissä ulkonäkövaatimuksissa, joita nuoret naiset miehille esittävät, samalla kun miehet rutiininomaisesti ja joukkona leimataan pinnallisiksi ja ulkokohtaisiksi suhteessaan naisiin.

Herra M. sanoo Plökin olevan ainoa verkkopäiväkirja, jota viitsii lukea säännöllisesti, koska muut ovat joko narsistista hiustenleikkuu- ja laihdutustekstiä tai muuten kliseisiä ja epäoriginelleja - joko "humanisti paha paha ihan tyhymä väääää, ytinvoima hyvä hyvä jees" -henkisiä teekkariblogeja tai sitten näiden vastapooleja eli ääliöhumanistien tyttöblogeja - tässä muuten olisi hyvä blogiryhmä Pinserin wikiosastolle, ääliöhumanistiset tyttöblogit, Birdy, Tiramisu, Isosisko jne., kyllähän näitä piisaa - ja hän sanoo myös pitävänsä Plökin huumorista - mistä olen aika ylpeä. Herra M. ainakin tuntuu lukeneen ne vastineet, joita hampaat irvessä kirjoitin Birdylle, joilla katsoin oikeasti sanoneeni ja osoittaneeni jotakin - ja joita kukaan ei tietenkään kommentoinut, eikä edes Birdy itse alentunut vastaamaan argumentteihini, vaan kommentoi mieluummin niitä mielipiteitä, joita kuvitteli minusta muovaamallaan olki- tai voodoonukkekarikatyyrilla olevan. Herra M. mainitsee myös lukeneensa kirjoituksen nörttineutreista ensimmäisenä kokemuksenaan Birdyn hengen rimat alittavasta matalalennosta 17-vuotiaana ja toteaa ihmetelleensä, oliko se provokaatiota - jos ei, M. sanoo, se edustaa nuorten naisten kaksinaismoraalia pahimmillaan.

Kursorinen vilkaisu tekstiin osoittaakin, mitä M. tarkoittaa: kyseinen Birdyn "taideluoma" tihkuu rasistista halveksuntaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät pukeudu Birdyn mieliksi, ja todistaa myös Birdyn suurenmoisista ekstrasensorisista aistimiskyvyistä, kun hän pystyy miehen ulkonäöstä päättelemään tämän älytason ja henkisen maailman. Kun nörttimiehillä ei ole tyylistä aavistustakaan, Birdy toteaa, hän muistuttaa hieman [tavallista] siistimpiin vaatteisiin iskeytyn[yttä] alkoholisti[a]. Minusta taas, Birdyseni, suomen kieleen kuulumattoman absoluuttisen komparatiivin käyttö osoittaa sinun tyylittömyytesi, mutta minähän olenkin vain surkea spurgunnäköinen nörtti, enkä edes tietokonenero, ainoastaan kielinero, ja kirjallinen tyylihän ei ole puoliksikaan niin tärkeää kuin pukeutumistyyli. Rahathan on pantava vaatteisiin ja tyylilehtiin, eikä joihinkin joutaviin venäläisiin kirjoihin! Muuten, iskeytyneenä on liian ylimalkainen ja tarpeettoman väkivaltainen sana. Eiköhän tälläytyneenä näyttäisi paremmalta. Lopuksi Birdy, tuo lastenkasvatuksen sosialistisen työn sankari julistaa, että pienet pojat on pantava pihalle ja metsään leikkimään oikeita leikkejä. Jepsis, Birdyseni. Mutta joukossa on aina se yksinäinen nörtti, joka ei pihalle eikä metsään kelpaa. - Mitä kävisi, kysyy M., jos minä sanoisin samat asiat naisista? Ei hyvin.

Veli M., ei sinun tarvitse, minä olen vapaaehtoinen. Annapas kun kokeillaan:

Linja-autossa matkusti vähän yli parikymppinen naishenkilö. Hän kiinnitti huomioni sillä, että hänen liikkumisensa oli kuin vasta kävelemään opetelleen lapsen: haparointia, horjuntaa ja motoriikka täysin hakusessa. Tupakan ja mahdollisesti marihuanankin haju oli iskostunut syvälle hänen haalariinsa. Kyllä, hän oli humalassa, mutta hän olikin naistutkimuksen opiskelija.

Kadulla käveli nuori nainen, jota pidin vähän tavallista surumielisemmän näköisenä kehitysvammaisena. Maha valui napapaidan ja kauhtuneiden farkkujen välistä pursuten, kasvoissa oli enemmän näppyjä kuin tuhkarokkoisella murrosiässä. Kun hän tuli lähemmäksi, tajusin että se oli puolituttuni, historian ja psykologian opiskelija.

Toisin kuin Birdy, minä sentään en ole ihan niin paatunut, että viitsisin mässäillä tällä yhtään pitemmälle. Minua, jota on oikeasti nöyryytetty ja nöyryytetään yhä ulkonäköni takia, ei nimittäin huvita pilkata muiden ihmisten ulkonäköä. Jos en pidä jostakusta, haukun kyllä hänen ulkoista olemustaankin, mutta jos pidän, pidän häntä sitten kyllä jo persoonallisuuden vuoksi kauniina. Mutta en kai minä sitten mieskään ole. kun en vastaa sitä tämän maailman Birdyjen kanonista kuvaa miehestä ulkonäköfikseerautuneena, sydämettömänä hirviönä. Pitäisi kai opetella oikeasti sellaiseksi, niin sitten kai pääsisi Oikean Miehen ja testosteronipaukun kirjoihin.

Tuossa hra M:n puheeksi ottamassa Birdyn vuodatuksessa on mielenkiintoista sekin, että se jälleen kerran osoittaa, miten juuri (muka) vapautuneet feministinaiset ovat tunkemassa miestä kuin käärmettä pyssyyn siihen perinteisen pösilömiehen rooliin. Miehen pitää olla metsästävä, kalastava ja armeijassa kunnostautuva maastopukumacho, joka pornolehtien asemesta lukee Soldier of Fortunea ja koko läsnäolollaan täyttää talon kiihottavalla, mehevällä miehevyydellä, niin että neidolle nousee vesi häpykielelle. Mies ei tietenkään saa valittaa vastoinkäymisiään eikä varsinkaan naisettomuuttaan. Jos ongelmia on, miehen on selvitettävä ne yksin, miehisesti murahtaen ja suu ilmeettömänä, jylhänä viivana - tai kuoltava jylhän miehisesti sydänvaivaan.

Voikin sanoa Birdyn lajitovereineen osoittavan, että ne miehet, jotka haluavat avartaa miehen roolia poispäin ns. perinteisestä machoudesta - joka muuten, kuten aiemmin olen maininnut isoisäni mieskuvaan viitaten, ei oikeastaan ole ollut olemassa Suomessa ennen sodanjälkeistä aikaa (sikäli kun sitä täällä esiintyi ollenkaan, ennen kuin naisten vapautusliike loi sen viholliskuvakseen) - eivät todellakaan saa feministeistä tukea omille hankkeilleen. Pikemminkin feminismi on miesten vapautusliikkeelle syöpä, rutto ja kolera, joka on kierrettävä kaukaa kuten vaaralliset tartunnanlähteet yleensäkin.

Herra M. mainitsee olevansa itsekin raittiusmies, aseistakieltäytyjä ja äänestäneensä vasemmistoliiton naisehdokasta. Niinpä hän katsoo minun puhuvan puolestaan, ja näyttääkin siltä että meitä on täällä enemmänkin: miehiä, jotka haluavat oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja ovat oivaltaneet, että Birdyt eivät ole sen tavoitteen takana, vaan käyttävät sitä häikäilemättä hyväkseen varastaakseen itselleen etua.

Ceterum censeo, Birdy: kerro jo meille, minkä alkemian ja gematrian nojalla sinun palkkasi nostaminen auttaa Nigerian naisia? Vastausta odotellaan edelleen.

Libertaristit ja abortti

Kokkarisen Ilkaltakin saa toisinaan hyviä linkkejä. Katsokaapa tätä.

Sivun kirjoittaja kertoo, miksi hän ei kannata libertarismin totalitaarista aatetta - hänellä on paljon muitakin kiinnostavia sivuja, joilla hän lyttää muutkin irrationaaliset ismit. Erityisen herkullista on huomata jenkkilibertaarien kiemurtelu aborttikysymyksessä: vaikka libertaristien luulisi teoriassa kannattavan vapaata aborttia, he myöntävät, että abortti on vaikea asia, jossa tietenkin kaikkea valtion tai hallituksen interventiota on vastustettava. Kuten sivun kirjoittaja toteaa, kyseessä on pelkkä Vokabelmusik, jossa käytetään jenkkioikeiston diskurssissa sopivia ilmaisuja - "abortti on vaikea asia" ja "hallituksen interventiota on vältettävä". Nämä ilmaukset, joita vastaan kellään uskonnollisen oikeistonkaan kannattajalla ei voi olla mitään väitettävää - hänen omasta mielestäänkin abortti on vaikea omantunnonkysymys, ja hänen omasta mielestäänkin hallitus, gummint, on määritelmällisesti paha - eivät tarkoita yhtään mitään. Uskonnollinen oikeisto epäilemättä tulkitsee libertaristien aborttikannan niin, että libertaristien mielestä hallitus ei saa puolustaa aborttiklinikoita uskonnollisen oikeiston kannattajien tekemiltä terrori-iskuilta; näin uskonnollinen oikeisto voi helpommin liittoutua libertaarien kanssa saman republikaanisen katon alle.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että libertaarinkin periaatteet (ja äiti) ovat kaupan, kun pitää päästä valtaa käyttämään ja se vaatii liittoutumista muiden oikeistohörhöjen kanssa. Kun jenkkioikeistossa abortti on kynnyskysymys porukkaan pääsemiseksi, niin siitä sitten joustetaan. Ja kun joustetaan kyllin monesta asiasta, libertaristit sulautuvat käytännössä vain yhdeksi osaksi oikeiston valtablokkia, eikä edes erityisen originelliksi osaksi.

Vihatkoot, kunhan pelkäävät

Eilisen jälkeen olen huomannut - nytkö vasta? - että jotkut ihmiset ilmeisesti aivan oikeasti pelkäävät minua. Tämä on hämmentävä kokemus. Vasta 27 vuoden iässä - siitäkin alkaa jo olla vuosikymmen - Moskovassa kokemani surkuhupaisan seikkailun jälkeen olen itse lakannut pelkäämästä perhosen varjoakin (tosin on todettava, että vuotta paria aikaisemmin kävelin - käytyäni kaukaisen esikaupungin elokuvateatterissa näkemässä filmin Mississippi palaa puolaksi tekstitettynä - elokuisen Varsovan hämärtyvässä illassa väärän bussin valittuani päätepysäkiltä kotiin ja yllätyksekseni totesin, ettei kukaan käynyt suurikokoisen ja valppain silmin ympäristöään tarkkailevan miehen kimppuun) ja kehittänyt jonkinlaisen intellektuaalisen ymmärryksen sille, että eriasteisia vaarallisia murtautumisia ja juoksuhautarynnäköitä on tosiaan mahdollista suorittaa hengissä pysyen, jos ollaan realistisesti perillä riskeistä ja tiedetään mitä tehdään.

Minä siis pelkään. Nuorena poikana, kun minua kiusattiin koulussa, pelkäsin kaikkia. Nuorena miehenä pelkäsin tyttöjä. Sitten menin mukavaan pieneen yliopistoon, jossa vallitsi en trevlig och mysig atmosfär, ja opin, että niiden pelottavan nättien tyttöjen kanssa voi heittää arkipäiväistä läppää. Rupesin jopa käymään ainejärjestön bileissä, mikä oli minulta ennenkuulumaton seurallisuuden osoitus. Sen jälkeen odotin vain sitä päivää, jolloin Elämäni Nainen^{rekisteröity tavaramerkki} ilmaantuisi maisemiin. Hän ilmaantuikin. Mutta kun koetin heittäytyä tuttavalliseksi sillä tavalla kuin olin tottunut olemaan opiskelukaverien kanssa, hän suuttui minulle ja julisti minut nynnyksi, hintiksi ja surkimukseksi. Eli siis pelot olivat olleet oikeutettuja. Hän repi auki juuri ne vanhat haavat, joiden luulin opiskelijaelämässä arpeutuneen. Mutta enää en halunnut kärsiä pelkoa enkä nöyryytyksiä vaieten, vaan rupesin itse pelottavaksi, hirmuiseksi ja julmaksi. Kaikki se oli kuitenkin bluffia ja huiputusta. Olin edelleenkin se arka koulukiusattu poika raakalaisten ja saastan Savosta.

Nyt huomaan olevani ilmeisesti oikeastikin pelottava. Se jos jokin tuntuu oudolta ja hämmentävältä. Etten sanoisi: pelottavalta.

PS. Se oli ihan hyvä leffa. Aina kun se tulee telkkarista, muistelen kieli pitkällä Puolan-matkojani kyllästymiseen asti. Hei, tästä tulisi uusi idea kontakti-ilmoitukseksi: Neljättäkymmentä käyvä vanhapoika haluaa tutustua savuttomaan tyttöön, jolla on omat videot ja Mississippi palaa videonauhalla. Vastaa tämän lehden konttoriin nimimerkille "Myös DVD käy".

Krajobraz po bitwie

Bonus: kommentteja päivän uutisiin

Näin taistelunjälkeistä maisemaa (Krajobraz po bitwie tarkoittaa tosiaan "Maisema taistelun jälkeen" - venäjää osaaville ei ehkä ole aivan mahdotonta arvata, että kraj on "maa", obraz on "kuva" - krajobraz, maisema, on siis "maakuva", po on "jälkeen" ja bitwa "taistelu" liittyy "lyömistä" tarkoittavaan verbiin) silmäillessä voin todeta, että olen saanut osakseni huomattavasti enemmän sympatiaa kuin ihmetystä. Muudan herra M. otsikoi pitkän ja kiinnostavan palautteensa (jota aion kommentoida, jos saan häneltä siteerausluvan) sanoilla Panu on kova jätkä, ja vanha kirjeenvaihtotoverini rouva A. kertoi ulkomaalaisen miestuttavan kohtaloista nuorten suomalaisten naisten fasistisen pahuuden kynsissä.

Miikka Lahti, tuo kellonjousen käyttämä profeministirobotti, joka taitaa toimia vaikka kukaan nainen ei vetäisikään jousta säännöllisesti, koetti tietenkin väittää mustaa valkoiseksi selittämällä, että tuoreimmat kirjoitukseni todistavat minut "täydeksi sekopääksi", joka pitää "unohtaa". Voi Miikka ressu, ikävä tosiasia on, että huomattavasti minua tai nettipersoonaani järkevämmän tuntuiset kaverit ovat kanssasi eri mieltä. Mitä jos ottaisit harkintaan sen mahdollisuuden, että automaattinen profeministinen iskulauseilu tuijotus silmissä ja oikea käsivarsi pystyssä ei olekaan lopullinen ja objektiivinen totuus maailmasta? Ymmärrän tietysti, että tämä mahdollisuus ei oikein mahdu robotin nykyiseen ohjelmointiin, mutta kai teidän tehtaalta saa päivityksiä? Vai laitteistovaatimuksistako on kyse? Virtuaalimuisti ei riitä? Kokeile käynnistää uudelleen, joohan? Ai, mutta joo, kiintolevy kuluu semmoisesta, ja kun tietää missä kunnossa robottiparan ROMmit ovat jo nyt, niin ei kannata ottaa riskejä.

Tosiaankin, Päivi Hertzbergin ja Paavo "Präsident der Vereinigten Staaten Europas" Lipposen hak-..., öö, rakkaustarina on tänään ollut otsikoissa, samoin kuin Halmeen Tonppa. (Joo, Halme oli se hakkaus, ja Lipponen se rakkaus, vaikka Paavolta voisi kyllä onnistua se h:lla alkavakin.) Pate ahdisteli kaikesta päätellen Päikkäriä tavalla, josta ATM olisi saanut lähestymiskiellon ja vaikka mitä, mutta kun Päikky oli kelpo sosiaalidemokraatti, niin hän ei tietenkään voinut tuhota Herransa ja Puoluejohtajansa uraa ilmoittamalla ahdistelusta poliisille, eihän se olisi ollut hyväksi Puolueenkaan tulevaisuudelle. (Ja kuten eräs toinen runoilija-Paavo, nimittäin Nerudan Paavo, runoili omalle Puolueelleen: Olet tehnyt minut kuolemattomaksi, sillä sinuun kuuluen en pääty itseeni. Eihän Päivikään voinut vahingoittaa omaa Puoluettaan, omaa kuolemattomuuttaan.) Vanhalla kunnon Führer befiehl, wir folgen -periaatteella Batseeba...ei kun Päivi sitten suostui vaihtamaan miestä; ja kaipa Uuriakin oli loppujen lopuksi halukas myöntämään, ettei hänestä ollut vastusta kuninkaalle. Patempi...ei kun parempi niin: jos Uuria olisi hoidettu pois tieltä raamatullisin keinoin, siitä olisi tullut semmoisia hankaluuksia poliisin kanssa, ettei edes Puolue olisi voinut vertuschata niitä näkymättömiin.

Rakkaustarinasta hakkaustarinaan: Halmeen Tontero siis tunnusti vetäneensä tavanomaisten horppamömmöjen lisäksi myös sitä toista Römpötin Kalen suosittelemaa, eli amfetamiinia. (Okei, myönnetään: puheenvuorossaan kirjassa Doping - raportti lääkeaineiden väärinkäytöstä urheilussa Römpötti ei suositellut amfetamiinia, vaan pervitiiniä, joka eroaa amfetamiinista yhden CH₂-ryhmän verran, eikä hänkään sitä suositellut, sanoi vain, että saksalaiset käyttivät tätä "eräänlaista anti-unilääkettä" - häntä nolotti puhua "piristeestä", oletan - sodan aikana joukkojensa pitämiseen valveilla, ja totesi, ettei lääkkeistä ollut mitään huonoja jälkiseurauksia, "jos joukot saatiin myöhemmin perusteelliseen lepoon". Joo, se tiedetään, että Saksan armeijasta siirtyi toisen maailmansodan aikaan melko suuri osa niin perusteelliseen lepoon, ettei heillä jälkeen päin tainnut olla huolia sen enempää svimban jälkivaikutuksista, muista terveysongelmista kuin sodan lopputuloksestakaan.) Tietenkin Tony kummastelee ihan hoomoilasena, mistä se amfetamiini oikein joutuikaan hänen verenkiertoonsa. Mistähän lienee, mutta tänään julkaistiin Hesarissa näennäisesti Tonyyn liittymätön uutinen: jokin muskelimiesten hormoni- ja huumeliiga on paljastunut. Olisikohan kyseessä Tontun alihankkija? Ainakin sellainen selitys tuntuisi miltei uskottavalta, että hormonikauppiaalta pääsi kaatumaan kaksi vierekkäistä purkkia, toisessa piriä ja toisessa anabolia, ja tabut olivat niin samannäköisiä, että horppatörppöön joutui vahingossa svimbapilleri tai seitsemän. Sitten myyjä kauppasi Tonylle näitä lattialla käyneitä steroideja alennuksella, ja taloudellisena miehenä Halmadóir myöntyi kauppoihin. Sen jälkeen sankarinyrkkeilijämme huuhtoi tavalliseen tapaan mömmöt alas Kiteen kirkkaalla, ja loppu onkin yleisessä tiedossa.

Huomatkaa, etten sano "loppu on historiaa". Jos suomeksi sanotaan, että jokin on historiaa, se tarkoittaa hieman eri asiaa: esimerkiksi Paavo Lipposen pääministeriys on nyttemmin historiaa, samoin kuin taitaa olla Halmadóirin uskottavuus huumeiden vastustajana.

Loppukevennys

Onkohan paholaisen nettidomeeni oikeasti nimeltään helvetti.ORG, nyt kun mietin? Voisikohan se sittenkin olla helvetti.COM?

Ja piste siihen

Se iljettävä kiusankappale, jota edellä olevat merkintäni koskevat, itkeskelee nyt blogissaan, kuinka hän ihan alkoi itkeä, kun luki kommenttini hänen häiriköintiinsä. Olkoon tämä hänelle opiksi, vaikka hän taitaakin olla niitä ihmisiä, jotka viisastuvat vasta haudassa (mitä pikemmin, sen parempi). Toivon, että hän menee itseensä ja lopettaa niin minun kuin muidenkin ihmisten kiusaamisen ja elämän sotkemisen. Kehotan häntä myös jättämään Gobnaitin rauhaan. Jos Gobnait ottaa häneen vielä yhteyttä heidän järjettömän riitansa tiimoilta, jonka kanssa en halua enää olla missään tekemisissä, hän voisi osoittaa olevansa viisaampi (mihin en kylläkään usko) ja olemaan vastaamatta Gobnaitille. Kaikille osapuolille olisi paras vaihtoehto, jos Kiusankappale vetäisi itsensä viipymättä hirteen - itse ainakin olisin tällaisesta loppuratkaisusta vilpittömän tyytyväinen, ja kaikesta päätellen moni muukin olisi. Mahdollisesti hän itsekin, koska hänen tarkoin nettiin dokumentoidut teinisekoilunsa pysyvät hänen taakkanaan koko loppuiän. Miettiköön, eiköpä vain olisi parempi hänenkin poistua täältä murheen laaksosta oman käden kautta. Toivottavasti hän muistaa kuitenkin ensin testamentata aivokoppansa minulle pissapotaksi.

Olkoon tämä kaikille opiksi, ja varsinkin sellaisille nuorille naisille, joiden mielessä on käynyt ajatus tunkeutua pilaamaan elämääni - mikä sinänsä näyttää olevan heidän kansanhuvinsa. Olen kokenut tuollaisten naisten suunnalta sellaista kiusaa ja kärsimystä, että olen heille täysin säälimätön ja armoton, ja ylpeä siitä. Parempi sekin kuin nynnymäinen profeministilälly, jollainen olin Anna K:n tapaukseen saakka.

Kolmas kirje Saatanalle

Lainaus Saatana (perkele@helvetti.org):

>
> Väärä ilmianto siitä, että solvaat minua ja kymmentä muuta naista
> blogissasi aivan surutta? Jopas jotakin.

"Solvaaminen" on eri asia kuin paikkansapitävät tiedot. Pitää kiistatta
paikkansa, että sinä lähetit minulle provokatorisen kiusantekokirjeen -
sen, jonka sittemmin panin näytteille saippuaoopperamerkintääni. Onko
solvaamista sanoa, että sinun sähköpostisi on loukannut minua syvästi,
puhumattakaan siitä, että se on sotkenut minut täysin ilman mitään
syytä sinun ja sen toisen kahjon riitoihin. Jos tilaat minulta paskaa,
niin saat takuulla, mitä tilaat.

Sanot että halusit saattaa minut ja riitakumppanisi yhteen. Minä tiedän
tasan tarkkaan, että halusit tehdä minulle kiusaa. Olen saanut
pariltakin hyväksi ja luotettavaksi ihmiseksi tietämältäni ystävältä
tietää, että sinä olet vuosikausia reuhannut ja häiriköinyt netissä ja
kiusannut hyväuskoisia ihmisiä. Sen jälkeen sinä vielä kehtaatkin
Mitvitin blogin kommenttiosassa inistä, että "sinullakin on tunteet".
Miten on minun tunteitteni laita? Juuri tuolla samalla tavalla kuin
sinä, minua ovat aikaisemmin kiusanneet muut ajattelemattomat
pikkulikat. Toisin kuin sinulla, heillä oli kuitenkin se puolustus
puolellaan, että he eivät ehkä täysin tajunneet [tästä unohtui:]
mitä olivat tekemässä. Sinun olisi pitänyt tajuta, koska olet
sentään blogistani voinut eräitäkin kertoja lukea, mitä ajattelen
nuorista naisista, heidän valheistaan ja kiusanteostaan.

>
> Haluaisinpa tietää ketä nämä "pari erittäin hyvää ystävääsi ovat" ja
> millä
> aiot perustella väitteesi.

Saat kyllä tietää oikeudessa. He ovat valmiita todistamaan. Sinä
varmaankin aiot väittää oikeudessa, ettet ole koskaan minulle mitään
sähköposteja lähettänytkään.

> Voin pyytää anteeksi, jos poistat minua koskevat tekstit sivuiltasi.

Minä en luota sellaisen ihmisen anteeksipyyntöön, joka on
käyttäytymisensä perusteella aivan selvästi luonnehäiriöinen.
Luonnehäiriöisten kanssa olen ollut tekemisissä ennenkin.
Luonnehäiriöinen voi luvata kaikenlaista, eikä kuitenkaan pidä
lupaustaan, koska luonnehäiriöinen ei katso sen sitovan itseään.
Luonnehäiriöinen voi pyytää anteeksi, mutta se ei tule sydämestä, koska
luonnehäiriöisellä ei - kuvaannollisesti sanoen - ole sydäntä.
Luonnehäiriöisen tunne-elämä on pysyvästi ja lopullisesti pilallinen,
eikä luonnehäiriöistä voida parantaa. Luonnehäiriöisen sielu on
elävältä mädäntynyt. Luonnehäiriöinen ei siis oikeastaan ole Luojan
luoma eikä puhuttelema ihmisolento, eikä luonnehäiriöinen voi syntyä
uudesti Jeesuksessa Kristuksessa. Näin kertoo kokemukseni
luonnehäiriöisistä nuorista naisista; ja uskonnollinen vakaumukseni
kertoo, että luonnehäiriöinen on Saatanan lihaksitulemus, jota vastaan
on Herran asettama Velvollisuus taistella Pyhää Sotaa. Halleluja!

Voin toki vaihtaa "Saatanan" sinne, missä tähän asti on lukenut "[Saatanan maanpäällinen peitenimi]". Puhutaan sinusta oikealla nimellä.

> Mistäs
> minä olisin voinut tietää, että käsität hyväntahtoisen yritykseni
> löytää
> sinulle kaltaistasi seuraa silmittömäksi vittuiluksi?

Kuka tahansa ymmärtää, ettei sinulla ole mitään asiallista syytä
naittaa minua sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa olet itse
järjettömästi riidellyt kolmen vuoden ajan. Pikemminkin on ilmeistä,
että haluat käyttää minua hyväksesi tehdäksesi hänelle kiusaa.

>
> Sinä todellakin pelotat minua.

Sinä loukkasit minua pahimmalla mahdollisella tavalla, jolla minua voi
loukata. Sinä et ole minulle enää ihminen, vaan kaikkien minun elämääni
huvikseen pilanneiden luonnehäiriöisten nuorten naisten arkkityyppi.
Pelkää! Pelkää minua niin kuin Saatana pelkää Jumalaa! Minun
iskulauseeni on ollut jo kauan: Fiat iustitia, et pereat mundus -
oikeus tapahtukoon, vaikka maailma sortuisi.

Minäkö sitten en pelkää sinua? Minä olen tottunut siihen, että miehellä
on kaikki maailman syy pelätä nuoria naisia. Nuorella naisella ei ole
sielua, ei oikeudenmukaisuutta, ei sydäntä, ei ihmisyyttä. Nuori nainen
on kauhistuttava epäsikiö, epäluoma, hirviö, Saatana, joka huvikseen
syöksee miehiä kurjuuteen.

Neljäs kirje Saatanalle

> Minun sähköposteissani ei ole ollut mitään loukkaavaa tai laitonta.
> Samaa en voi sanoa näistä kahdesta sähköpostista, jotka olet
> lähettänyt.

Ai, vai niin? Sinä uhkailet minua poliisilla, ja minä vastaan, että
sinulla ei ole laillisia perusteita uhkailla minua. Sen lisäksi koetan
tehdä sinulle selväksi, että olet loukannut minua pahimmalla
mahdollisella kuviteltavissa olevalla tavalla, jolla minua voi loukata.
Eikö sinulla ole minkäänlaista kykyä ottaa vastuuta omista
tekemisistäsi? Lähetteletkö ihmisille enemmänkin asiattomia
yhteydenottoja ja toivot, että he ymmärtäisivät olla kiitollisia, kun
Sinun Ylhäisyytesi on kunnioittanut heitä yhteydenotollaan? Oletko sinä
niin suuri ja tärkeä ihminen, että kaikista typeryyksistä, joita menet
ihmisille kirjoittelemaan, pitäisi hattu kourassa kiittää? Oletko sinä
niin herkkä, että sinun hölmöilyistäsi ei saa loukkaantua? Onko sinun
herkkyytesi ja sinun tunne-elämäsi jotenkin muiden ihmisten herkkyyttä
ja muiden ihmisten tunne-elämää tärkeämpi ja arvokkaampi?

Nuorten naisten fasistinen pahuus, ei enempää eikä vähempää

Jos joku on vielä ihmetellyt, mitä minä tarkoitan nuorten naisten fasistisella pahuudella, niin tässä sen näette: netissä yleisenä harminkappaleena tunnettu nuori nainen lähettää minulle omasta älyttömästä päähänpistostaan toista samanlaista tumpeloa koskevan viestin, ilmeisesti jokin käsittämätön juonittelu mielessään, koska hänellä on ollut vuosia kestänyt riita tämän lajitoverinsa kanssa, ja hän kuvittelee minun olevan käytettävissä jonkinlaisena elävänä aseena heidän kiistoissaan. Sitten kun minä paljastan tämän harminkappaleen juonet, tämä kehtaa vielä uhata minua poliisilla, hyvin tietäen, että sen Anna K:n jutun jälkeen se on suurin ja sikamaisin loukkaus, jota minulle voi esittää, puhumattakaan siitä, että se on myös tehokkain tapa hankkia minusta vihamies loppuiäksi ja muuttaa blogini lopullisesti pelkäksi naisviharetoriikan varastoksi.

Luulisi jumankeppana ihmisellä olevan oikeus elää rauhassa joutumatta mielivaltaisesti uhkailluksi poliisilla, demokraattisessa maassa. Minä en ottanut Saatanaan yhteyttä, vaan hän minuun, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa hänen mitätön henkilönsä ja hänen tyhjänpäiväinen elämänsä. Mutta eikä mitä. Nuorten naisten GPU-NKVD-MGB-KGB-Tsheka-Gestapo on oikeasti olemassa. Älkää enää kuvitelkokaan, että nuoret naiset ovat ihmisiä. He ovat ansa, kävelevä provokaatio. Kun nuori nainen lähettää teille sähköpostia, älkää avatko sitä. Kun nuori nainen puhuttelee teitä kadulla, kääntäkää hänelle selkä. Kun nuori nainen hengittää teihin päin, varokaa tartuntaa: rutto, kolera, immuunikato, saastaiset taudit, joita ette osaa edes kuvitella.

PS: Mitvitille tiedoksi: minä en ainakaan rupea pyytämään sielunviholliselta mitään anteeksi. Minä olen nyt saanut lopullisesti tarpeekseni tissihirviöiden vainokkina olosta. Periksi en anna millimetriäkään, enkä varsinkaan kun vastapuolella on ihminen, joka aivan ilmeisesti on harrastanut kiusantekoa ja nettihäiriköintiä koko pienen ikänsä. Se on jumalauta loppu nyt. Mennään oikeuteen! Mennään! MENNÄÄN!

PPS: George Orwell (toivottavasti linkki hänen koottuihinsa netissä on yhä tallella) kirjoitti sisäoppilaitosvuosistaan esseessään Such, Such Were the Joys, että kun hän kasteli (tietenkin tahtomattaan) vuoteensa ja sai siitä piiskaa, hän oivalsi - pikkupoika - joutuneensa maailmaan, jossa hänen oli mahdotonta olla hyvä - rikos, synti ja rangaistava teko saattoi sattua ihmiselle hänen sitä tahtomattaan. Nyt näette, että alemman tason miehen on mahdotonta olla joutumatta oikeuteen naisten ahdistelijana, koska nuoret naiset pitävät hänen koko olemassaoloaan ahdisteluna ja tekevät kaikkensa hankkiakseen hiuksenhienoimman tekosyyn järjestää hänet oikeuteen jostain naistenahdistelurikoksesta. Niin paljon kuin murrosikäisenä pikkuintellektuellina luitkin kirjoja raiskaajien ym. pahuudesta ja päätit itse aikuisena tulla hyväksi mieheksi - jos joudut luokitelluksi ATM:ksi, olet ahdistelija ja raiskaaja pelkän olemassaolosi vuoksi. Kuten tänään saimme lukea Iltiksestä, YTM Paavo Lipposelta siedetään sellaista käytöstä, joka vastaa täysin ahdistelun tunnusmerkistöä, mutta ATM:n ei edes anneta elää rauhassa yksinäistä runkkarin elämäänsä, vaan sitä pitää tunkea sotkemaan.

Birdy on kirjoittanut uuden merkinnän, mutta ei edelleenkään kerro, miten hänen palkkansa korottaminen auttaisi nigerialaisten naisten asiaa. Minä odotan vastausta, Birdy.

Toinen kirje Saatanalle

Blogissasi ilmeisesti myös syyttelet _minua_ nimettömistä
puhelinsoitoista ja muista uhkailuista. Sattumoisin minä en ole niihin
syypää, ja voin sen myös oikeudessa sitovasti osoittaa.

Rikoslain 24. luvun 9. pykälä määrittelee "kunnianloukkaukseksi" sen,
että "esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että
teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle". Sinä
olet blogissasi vihjannut, että minä olisin ahdistellut sinua
puhelinsoitoilla. Se on "valheellinen tieto tai vihjaus", joka on
takuulla omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä. Ja 10. pykälän
mukaan se voidaan käsitellä törkeänä kunnianloukkauksena, jonka
enimmäisrangaistus on kaksi vuotta.

Tämän lisäksi asiaton poliisilla uhkailu voitaneen tulkita
pakottamiseksi (rikoslain 25. luvun pykälä 8), kun ei ole aivan selvää,
mistä rikoksesta minua syytät (minä en tosiaankaan ole kirjoittanut
sinulle asiattomia sähköposteja, eikä minulla ole puhelinta - paitsi
töissä, missä en koskaan käytä puhelinta muuhun kuin puheluiden
_vastaanottamiseen_).

Sinunlaisesi laista tietämättömät, fasistisen pahat nuoret naiset,
jotka luulevat poliisin olevan olemassa vain ahdistellakseen kanssanne
toista mieltä olevia, ansaitsevat opetuksen. Teidän keskuudessanne
tuollainen miesten vainoaminen olemattomilla syytteillä on ilmeisesti
massailmiö. Minä nyt kuitenkin olen oikeasti saanut tuollaisesta
tarpeekseni ja varoitan sinua: Jos aiot haastaa minut oikeuteen, pidä
mielessä, että sinun on syytä hankkia hyvä lakimies. Minä olen
säilyttänyt sähköpostisi, ja minulla on ennenkin ollut ongelmia
nuorista naisista, jotka luulevat että heillä on esikoisoikeus tunkea
miesten elämää sotkemaan. Sen perusteella, mitä olen saanut ystäviltäni
kuulla, sinun elämäntehtäväsi tuntuu olevan muiden ihmisten elämän
sotkeminen ja heidän uhkailemisensa. Minun elämäntehtäväni taas on
sinunlaistesi kiusantekijöiden saattaminen edesvastuuseen, vaikka oma
maailmani siihen kaatuisi. En turhaan puhu pyhästä velvollisuudesta ja
pyhästä sodasta. Sen jälkeen kun toiset kaltaisesi ovat pilanneet
elämäni lopullisesti, minulla ei oikein ole muuta jäljellä.

Poliittinen kompassi

Tuli tehtyä se testikin tuossa. Olen taloudellisin mittarein äärivasemmistolainen (-9.50), mikä kyllä omasta mielestäni on vain merkki siitä, että tämä testi on anglosaksista alkuperää ja minä suomalainen. Mitä sitten libertaarisuus-/autoritaarisuusasteikkoon tulee, olen kohdassa -2.15, en siis ole erityisen libertaarinen, enkä haluakaan olla. Loppujen lopuksi kannatan teokraattista sosialismia ja vastustan ateisteja. Sitten kun minusta tulee diktaattori, kaikki entiset protuleiriläiset ja muut vapaa-ajattelijat viedään ns. "ajelulle", Jumalan nimeen!

...via Schizo (Janne).

Kirje Saatanalle

Olet näköjään blogissasi (jota en lue; siihen oli linkki toisesta
blogista) uhkaillut minua poliisilla. Minä en oikein pidä siitä, koska
minulla on ollut jo yhden hullun lähettämät poliisit kannoillani, ja
olen tehnyt hyvin ankaran periaatepäätöksen siitä, että seuraava
luonnevikainen nuori nainen, joka lähettää olemattomin perustein
lainvartijat kannoilleni, saa totisesti katua sitä. Sen jälkeen kun se
yksi hullu ahdisteli minua, olen tutustunut hyvin tarkasti lakiin, ja
tiedän että sieltä löytyy pykälät myös sinunlaisiasi nuoria naisia
vastaan, jotka luulevat poliisin olevan olemassa heidän oikkujaan
varten. Muunmuassa väärä ilmianto ja tutkintamenettelyn harhauttaminen.

Sinun kannattaa miettiä tarkemmin, ketä uhkailet poliisilla ja pitää
huoli siitä, että syyte on uskottava - ennen muuta ottaa selvää siitä,
mistä rikoksesta minua aiot syyttää. Oikeusjuttu ei ole leikin asia.
Jos teet minusta huonosti valmistellun rikosilmoituksen oikeudellisesti
pätemättömillä syillä, minä syytän sinua väärästä ilmiannosta, josta
voi saada kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.

Jos sinua nyt nolottavat ne jutut, joita kirjoittelit nimimerkillä
Usenetiin - sinänsä melko tavanomaisia ja tylsiä nuoren ihmisen
teinisekoiluja; ne, jotka eivät tehneet tuollaisia juttuja käytännössä,
tekivät niitä mielikuvituksessaan - niin se ei todellakaan ole minun
vikani, eikä minun ongelmani. Pari erittäin hyvää ystävääni on
kertonut, että sinulla on pakonomainen tarve sotkea riitoihisi kaikki
tapaamasi ihmiset mielisairaalla tavalla, joten sinulla on ilmeisesti
vihamiehiä sekä pitkin nettiä että reaalimaailmaa. Jos nämä viholliset
aktivoituvat solvaamaan ja uhkailemaan sinua luettuaan blogiani, se on
vain ja ainoastaan oma vikasi.

Vaatisin sinulta anteeksipyyntöä, jollen tietäisi, että sellaista ei
kaltaisiltasi tyypeiltä saa. Sanon siis vain, että et tiedä, mihin
kätesi tyrkkäsit ja mitä voimia laskit liikkeelle uhkailemalla minua
poliisilla: olisit aivan yhtä hyvin voinut mennä virtsaamaan
ristiinnaulitun kuvan päälle kiihkokatolisten nähden. Tee perusteeton
rikosilmoitus, niin minä tulen oikeuteen lukemaan ääneen kaikki
Usenetin nimimerkkipostauksesi. Tee perusteeton rikosilmoitus, niin
minä nostan syytteen väärästä ilmiannosta ja hilaan
vahingonkorvausvaatimukset niin korkealle, että kymmenesosakin riittää
saattamaan sinut loppuiäksesi velkoihin.

Aloita kaikessa rauhassa oikeustaistelusi. Tiedä, että saat vastaasi
miehen, jolle on Jumalan pyhä Käsky taistella vaikka kuolemaani asti
sinun kanssasi, jolla ei ole sielua, ei älyä, ei ihmisyyttä, ei
omaatuntoa - ei mitään muuta kuin kaiken ylittävä nuoren naisen
fasistinen pahuus. Kiitän ja ylistän Jumalaa, että Hän on antanut
minulle tämän viimeisen, suurenmoisen tilaisuuden uhrata jo pilalla
oleva elämäni taistelussa Saatanan maanpäällistä lihaksitulemusta,
nuorta vastuutonta muiden elämää sotkevaa naista vastaan. Halleluja.

Now, God be thanked Who has matched us with His hour,
And caught our youth, and wakened us from sleeping,
With hand made sure, clear eye, and sharpened power,
To turn, as swimmers into cleanness leaping,
Glad from a world grown old and cold and weary,
Leave the sick hearts that honour could not move,
And half-men, and their dirty songs and dreary,
And all the little emptiness of love!

Oh! we who have known shame, we have found release there,
Where there's no ill, no grief, but sleep has mending,
Nought broken save this body, lost but breath;
Nothing to shake the laughing heart's long peace there
But only agony, and that has ending;
And the worst friend and enemy is but Death.

Rupert Brooke. Kuoli haavoihinsa ensimmäisen maailmansodan alussa.

Nyt siis kiitettäköön Jumalaa siitä, että Saatana on avaamassa minulle tien juoksuhautoihin, loputtomaan rämpimiseen taistelussa ehdotonta Pahuutta - nuoren naisen sieluttoman, säälimättömän pahuuden fasistista kauhistusta - vastaan. Koko maailman on nähtävä ja kuultava, kun nuorten naisten pahuuden säälimätön saatana musertaa minut! Kuulkaa, Belfastin miehet: sankarinne ei saavukaan iirin kieltä pelastamaan, sillä Saatana on katkaissut hänen tiensä! Tärkeämpi taistelu odottaa: toivoton taistelu Jumalan oikeuden puolesta Saatanan vääryyttä vastaan! Kiitos Jumala, että annoit tämän kunnian tulla halvan lingvistin osaksi! Halleluja! Halleluja! Halleluja!

Sietämättömät sanat, osa 3

Lumikki oli kanssani eri mieltä sanasta rakastella, joka hänen mielestään on jopa kaunis sana. Hän mainitsi myös, että riettain hänen tuntemansa ihminen kutsui sukupuoliyhdyntää makaamiseksi. Minusta tämä oli nimenomaan "riettaalta" ihmiseltä hieno, kielellistä makua osoittava sananvalinta. Jos ihminen oli "rietas", hänelle sukupuoliyhdyntä (toisin kuin meikäläiselle) oli epäilemättä arkipäiväinen, ulostamiseen, virtsaamiseen ja syömiseen verrattava toimitus (en ota moraalista kantaa asiaan, yritän vain kääntää Lumikin käyttämän arvoväritteisen adjektiivin kouriintuntuvammalle kielelle); niinpä hänelle oli normaalia käyttää siitä neutraalin oloista sanaa: hän syö, nukkuu, juo, ulostaa, makaa, hengittää. Tämä ihminen epäilemättä ilmaisi asian sellaisena kuin hän sen koki, mikä mielestäni on arvostettavaa rehellisyyttä. Ehkäpä se oli myös osa hänen iskustrategiaansa. Joka ei halua nussia hänen kanssaan (liian vulgääriä) eikä rakastella hänen kanssaan (liikaa suorituspaineita), voi kyllä suostua makaamaan hänen kanssaan (arkinen ja asiallinen asia, miksei, turha kursailla).

Verbi rakastella - vaikka, noloa kyllä, tulin itsekin sitä käyttäneeksi (ks. alempaa) - on viimeistään Milan vaikutuksesta leimaantunut mielessäni valehtelusanaksi - sanaksi, jolla rietas sikailija kokee esittää oman niljaisen nussintansa jonain ylevämpänä kuin se onkaan. Siksi en pidä siitä. Se on epärehellinen sana.

Disclaimer suomeksi

Blogistikollega Poliittisesti epäkorrekti haki disclaimerille suomennosta. Virallinen suomennos on vastuuvapauslauseke, mutta epävirallisissa ja kuvaannollisissa nettiyhteyksissä ehdotan varauslauselmaa.

Ohi meni, voi saakeli

Tira kirjoittaa laitapuolen kulkijasta, joka virtsasi julkisesti viemäriin niin, että molo osoitti valoissa, vai oliko se pysäkillä, odottanutta ihmisjoukkoa kohti. Humalatila oli miedohko, sanoo Tira, siitä päätellen, että ruilaus meni kokonaisuudessaan kloaakin puolelle eikä osunut ihmisiin.

Ei ei, Tira pieni. Jos kaveri olisi ollut selvin päin, hän olisi tietenkin osunut Tiraan, joka ei parempaa ansaitse. Tosin tarkemmin ajatellen, ottaen huomioon mitä kaikkia perversioita nuoret mimmit nykyään harrastavat, Tira olisi voinut jopa nauttia siitä.

PS. Ai, muuten: se YTM:ksi itseään tituleeraava bloggaaja on - yllättävää kyllä - jaksanut väsätä vielä toisenkin iontráilin, joka koostuu säälittävistä yrityksistä mollata meikäläistä. Kyseessä on siis taas yksi Panu-fani, joka ei myönnä faniuttaan. Mutta henkilö, jolle minun elämäni ja kirjoitusteni kommentoiminen on tärkeämpää kuin oman elämän eläminen, on määritelmällisesti fani. Fani on se, joka elää elämäänsä jonkun julkisuuden henkilön kautta.

Kontakti-ilmoituskilpailu

Hassuja Heräämisiä kehotti bloggaajia laatimaan kontakti-ilmoituksen, jollaisella hakisivat seuraa, joten postaan tähän ilmoituksen, jota olen oikeasti käyttänyt:

Kolkytjarisat-ikäinen sinkkumies etsii kaltaistaan naista (ikä mielellään 25-30
v.) rakastajattarekseen, uskotukseen, ehkä oikeasti rakastetukseen, jos meillä
synkkaa.

Olen kokenut jatkuvasti pettymyksiä, tullut hylätyksi, sillä naiset ihastuvat ja
ihailevat minua, mutta heti kun he saavat vastakaikua, he pelästyvät ja
kavahtavat pois.

Haluan ystävän, jonka kanssa voin sekä puhua että rakastella. Rakkaus ei näytä
olevan minua varten.

Haluan, että olet sinut seksuaalisuutesi kanssa, rento ja reilu luonne. En polta
etkä sinäkään polta, ja toivottavasti alkoholinkäyttösi on tolkun rajoissa.
Ystävällinen ja vähän raisukin luonne on pelkkää plussaa.

Saat olla biseksuaali tai pitää ryhmäseksistä, kunhan sinulla on aina ollut
järki päässä ja kondomi käytössä kokeiluissasi. Toivon että autat minua
pääsemään lopullisesti sinuiksi seksuaalisuuteni kanssa (ja että osaat
keskustella seksiasioista häpeilemättä ja avoimesti), sillä osaan kyllä korvata
sen vaivan sinulle korkojen kanssa: olen hellä ja minulla on mielikuvitusta, jos
vain saan tilaisuuden.

Kauneusvaatimusta en esitä, pikemminkin söpöys- ja ystävällisyysvaatimuksen.
Ylipainoa ei pidä hävetä: jumaloin xl-malleja.

Toivottavasti pidät myös kirjallisuudesta ja matkustamisesta. Viehtymys pornoon
ei ole miinusta sekään.

Mikä minussa sitten on niin ihmeellistä, että sinun kannattaa kirjoittaa
minulle? Ota itse selvää. Olen vaatimaton mies enkä kehu itseäni julkisesti.
Komeakaan en ole. Mutta en ole pieni ihminen, vaan kokonainen maanosa.

Tällä ilmoituksella, kuten näkyy, etsitään aika yksiselitteisesti seksiseuraa, ja itse asiassa sain kolme vastausta. Yhteen heistä tunnetusti rakastuin onnettomasti. Tarkoituksena oli kyllä riisua häneltä vaatteet heti kun hän pääsee kynnykseni yli, sillä olin onnistunut kuukauden kestäneen kirjeenvaihdon ajan pitämään yllä kyynisen viettelijän roolia. Valitettavasti hän oli niin kaunis (aika tuhdin ja pyöreän oloinen toki, mutta ketä se häiritsee?), että tipuin roolista heti kun näin hänet. Puhumattakaan siitä, että hän oli opiskellut Puolan historiaa osana Stirlingin yliopiston Eurooppa-tiedon koulutusohjelmaa, mikä teki hänestä heti minussa asuvalle polonistifakki-idiootille älyllisestikin kiintoisaa juttuseuraa.

Toisen kanssa emme koskaan päässeet sähköpostikirjeenvaihtoa pitemmälle; ja kolmas oli niin vaikeasti ylipainoinen, että se alkoi jo olla epäseksikästä: yhdyntäyrityksemme epäonnistui, mikä toki ei ollut yksin hänen syytään.

Takaisin Cléire-saarelle

Cléiren perinnekirja on taas löydyksissä - mitä te inisette? jos jokin voi olla kadoksissa, niin totta maar se voi olla myös löydyksissä, ainakin huimaavien kirjakasojen täyttämässä kämpässä, jossa kirjat horjuvat jatkuvasti näiden kahden tilan välillä (kvanttifyysikot voisivat kehittää tälle jonkin kiintoisan mallin) - ja olen aika hyvin pystynyt noudattamaan periaatetta, että ainakaan mitään uutta iirinkielistä ei lueta, ennen kuin Seanchas Chléire on panuttu pitkän kaavan mukaan.

Sietämättömät sanat (jatkoa)

Koska oikeasti rakastuneet ihmiset kyllä kutsuvat seksiaktejaan hyvinkin roiseilla nimillä ja koska lääketieteellisessä kielessä on jo omat terminsä, sanalla rakastella merkityksessä olla sukupuoliyhteydessä ei ole mitään muuta funktiota kuin karun todellisuuden peittäminen - koko sana on sellaisten ihmisten kieltä, jotka ovat muka niin hienoja ettei pierukaan haise. Naapurissani aikoinaan asunut jo 19-vuotiaana mummelin näköinen pikkulikka Mila O. vietti sikailevansorttista seksielämää, ja vaikka hän olikin olevinaan "ystäväni" - mikä tarkoitti, että hän käytti minua hyväkseen puolan ja venäjän opinnoissaan - hänen oli jatkuvasti alleviivattava minulle hyvin loukkaavalla tavalla, kuinka minulla sitten ei ollut mitään saumoja häneen. (Hänen oma markkina-arvonsa ei todellakaan voinut olla kaksinen, sillä nättiä se rääpäle ei ollut nähnytkään.) Seksistä hän puhui paljon ja mielellään, mahdollisesti oikein nauttiakseen siitä, että hänellä sitä piisasi ja minulla ei; mutta kujakattikopulaatiotakaan ei hänen kuultensa saanut nimittää panemiseksi. Ehehei. Rakastelua sen olla piti, vaikka kyseessä olisi ollut kuinka tillfällig tuttavuus.

Markkina-arvoteorian todisteet, osa 1.785.469.023½

Kuvitelkaapa mies, joka on yhtä ylipainoinen kuin Saatana netissä olevista valokuvistaan päätellen on, ja joka on yhtä uppoutunut tietokoneiden maailmaan. Kuvitelkaapa vielä, että tämä mies käy netissä vuodesta vuoteen yhtä järjetöntä sotaa jotain entistä ystäväänsä vastaan. Millä tasolla hänen markkina-arvonsa on? Miinuksella. Onko hänellä tyttöystävää? No ei takuulla. Mutta Saatanalla on poikaystävä.

Älkää jumankeppana tulko minulle enää selittämään mitään. Siinä missä nuorten miesten elämä on väkivaltaa, nöyryytyksiä ja ahdistusta, nuoret naiset pitävät anarkistisella tavalla hauskaa kuin rasavillit pikkulapset - ja saavat silti osakseen niin seksiä, huolenpitoa kuin rakkauttakin.

Olen täysin normaali ja tervejärkinen!

On juuri paljastunut jotain aivan suurenmoista: sekä minun käytökseni psykonarttujani kohtaan että heidän käytöksensä minua kohtaan on nykyisissä elämästäirronneissa nörttipiireissä (joita kohtaan olen tällaisena vanhana setänäkin tuntenut tiettyä lukkarinrakkautta oman elämäntyylini vuoksi) täysin normaalia. Kerronpa tarkemmin:

Ensinnäkin muudan neiti Saatana lähettää minulle seuraavansisältöisen sähköpostin:

Suonet anteeksi tunkeiluni, mutta sinun kannattaisi tutustua piruuttaan
neiti [Gobnait]iin. Hänen kotisivunsa löydät osoitteesta [sensuroitu] ja IRCistä hänet löytää nickillä
[sensuroitu] - samoin IRC-galleriasta[mikähän sekin lienee?]

Minulla on tunne, että saattaisitte sopia yhteen. Hyvällä tuurilla saisit Gobnaitista naisen, joka palvoo sinua.

Jatka Plökin kirjoittamista. Kihlattuni [sensuroitu] on koukussa siihen :)

Koska neidillä, jonka peitenimi tässä on Gobnait, on oletettavasti sukupuolielimet ja koska suurija kaloja kannattee pyytee vaekkei saesikkaan, lähetän hänelle kopion ylläolevasta viestistä. Kysyn neiti Gobnaitilta, onko Jenni Järvinen hänen ystävänsä, kun noin yrittää naittaa. Gobnait vastaa:

Niin paljon kuin voi ystäväksi sanoa ihmistä, jolta on viimeiset kolme vuotta saanut tappouhkauksia jne.

Minulle alkaa jo valjeta homman nimi: Saatana pyrkii ilmeisesti hankkimaan romanssin (tai jotain sinnepäin) minun ja pahimman vihollisensa välille. How come I am not surprised?, kuten työkaverini Ari sanoisi. Kirjoitan sitten Jenni Järviselle:

Tämän Gobnaitin mukaan sinä olet kolmen vuoden ajan vainonnut häntä tappouhkauksilla. Minusta tuntuu, että sinä haudot jotain fasistisen pahaa juonta, mutta en kyllä tiedä kenen päänmenoksi.

Saatana vastaa:

Gobnait on lähinnä yhä katkera siitä, että kävin hänen silloisen poikaystävänsä kanssa elokuvissa vuonna 2000 (he erosivat marraskuussa 2001). Hän vainoaa ex-poikaystäväänsä, tuota samaista, yhä edelleen siinä määrin että ex-poikaystävä on harkinnut lähestymiskieltoa.

Haluaisinpa nähdä yhdenkin noista väitetyista tappouhkauksista, mutta kuten arvattua, ei Gobnaitilla ole mitään todisteita väitteidensä tueksi. Minä sen sijaan saisin ex-poikaystävän heti todistamaan lähestymiskiellon
puolesta :)

Edelläolevan saippuaa lötisevän draaman valossa minulle tulee kummallisen tervejärkinen ja normaali olo. Ilmeisesti tuollainen käytös on aivan normaalia netin syvyyksiin eksyneiden ja sosiaaliselta kehitykseltään jälkeenjääneiden nuorten ihmisten keskuudessa. Psykonarttujenikin touhut ovat melko tavanomaisia tuossa sosiaalivammaisten alakulttuurissa.

En voi luvata jatko-osia tälle draamalle. Voi kuinka haluaisinkin. Myönnän, että näin tujuun sosiaalipornoon olen harvoin törmännyt. Sen Gobnaitin voisin toki ottaa rakastajattarekseni. Netissä olevista kuvista päätellen se on ihan pantava mimmi ja markkina-arvoltaan sopiva. Kukaan draaman osallisista ei kylläkään taatusti ole vielä täyttänyt kahtakymmentäviittä. Itse asiassa he näyttäisivät olevan parhaassa psykonarttuiässä.

Gobnaitin henkilöllisyyden pidän tietenkin edelleen salassa. Jenni Järvisen nimen sitä vastoin teen yleisesti tiettäväksi, koska katson hänen pyrkineen käyttämään yksinäisen miehen herkkää tunne-elämääni hyväkseen psykonarttumaisissa juonissaan.

PS: Saatanan kihlatulle antaisin mielelläni pari panuistista parisuhdeneuvoa, mutta pidättäydyn tässä kaikesta, mikä voitaisiin tulkita rikokseen yllyttämiseksi. Sat sapienti.

Sietämättömät sanat, osa 1

Kieliammattilainen joutuu aina silloin tällöin tekemisiin vastenmielisten ja tarpeettomien sanojen kanssa, ja yksi suomen kielen kuvottavimmista sanoista on rakastella. Vanhassa kansankielessä se tarkoitti flirttailemista tai seurustelemista: Niin kauan minä ramppaan tämän kylän raittia kuin kenkäni pohjat kestää, rakastelen ketä minä tahdon - ts. yritän iskeä ketä tahdon, pidän pelejäni kenen kanssa tahdon - ja ämmät ei voi estää. Niin, ja muistakaapas se laulu joka päättyi sanoihin ...eihän kahta rakastella sovi! (no miksei sovi?). (Panuiluvelvollisuus: Huarrrrriahan ne ämmät näkyvät olleen jo kansanlaulujen aikana, perrrrrrkele. - Panuiluvelvollisuus täytetty.) - Mutta tietyssä vaiheessa, kun sukupuolielämää ruvettiin elämään muuallakin kuin makuuhuoneen ovien takana, tarvittiin suomennos englannin ilmaukselle make love, ja kun nussiminen, paneminen - Aitaako pojat panee? - Ei, kyllä tyttöjä olla pitää - kuksiminen, koiniminen - pankaa merkille suurenmoinen inkeriläinen haukkumailmaus senkin urmahännän koinettu! - ja muut kansanomaiset ilmaukset olivat muka liian karkeita näille saakelin hienohelmoille, niin piti sitten kehittää ilmaus rakastella.

Birdyn maailma, osa 2

No jaa, loppujen lopuksi Birdy aivan ilmeisesti vain hakee säälittävälle persoonalleen huomiota parkumisellaan ja reuhaamisellaan, eikä yritäkään käydä minkään valtakunnan keskustelua, ei edes polemiikkia, kenenkään kanssa. Viisainta olisi jättää hänen vuodatuksensa huomiotta ja keskittyä asiallisempiin asioihin. Ikävä vain että naiset, hieman samaan tapaan kuin äärioikeistolaiset rasistit, joita he monessa suhteessa muistuttavat, alkaisivat sitten heti kitistä, että miehet muka "pelkäävät" Birdyn "paljastamia" "epämukavia" "totuuksia".

On tässä jo ennenkin nähty ja tavattu vähän liian paljon sellaisia akkoja, joiden elämäntehtävä on huutaa kaduilla ja aitovierillä ja synagoogissa äänensä käheäksi sitä suurta totuutta, että "Panu on yksijalkainen! Panu on yksijalkainen!" ja kun yritän todistaa, että minulla on aina ollut ja on edelleenkin kaksi jalkaa, selittää voitonriemuisena, kuinka Panu ei kykene hyväksymään totuuttaan omasta yksijalkaisuudestaan. Tuollaisen asenteen levinneisyys pistää oikeasti epäilemään, että ihmiset, joilla on se kerran kuukaudessa verta vuotava mätähaava haarojensa välissä, ovat toden perästä lähtökohtaisesti mielisairaita, niin kauan kuin toisin ilmoitetaan.

Mutta aivan oikeasti: onko Birdyssä mitään muuta kuin säkillinen ilmaa, jossa femuiskulauseet leijuvat loputtomassa Brownin liikkeessä joutumatta koskaan minkäänlaiseen vuorovaikutukseen ympäröivän todellisuuden kanssa? Hän, joka niin kovasti haluaisi miesten kohtelevan naisia ihmisinä, - pystyykö hän itse koskaan näkemään miehiä muuna kuin miehinä, provokaatioidensa kohteina?

Birdyn kallonsisäinen maailma

Birdyn uusin osoittaa, että hän todellakin elää omassa kallonsisäisessä maailmassaan, josta ei ole minkäänlaista piuhaa ulkopuoliseen todellisuuteen.

Noin vuoden ajan olen reuhannut nuorten naisten fasistisesta pahuudesta. Siihen kuuluu oleellisena osana, että seuraani etsiytyy häiritsevän nuoria - 19-vuotiaita - ihailijanaisia, jotka kaakottavat ummet ja lammet ihailusta, rakkaudesta jne. He kiehnäävät ympärilläni mielistellen ja nuoleskellen viikkokausia (tätä on tapahtunut niin neteitse kuin IRL-olosuhteissakin), ja koska yksinäisen miehen vastustuskyky vähän plösömmänkin nuoren neidon suloja kohtaan on rajallinen, tietyssä vaiheessa alan vastata neidon oletettuun ihastumiseen. Tällöin neito juoksee kauhuissaan pois ja levittää koko maailman kuultavaksi minusta tietoonsa saamat yksityisasiat. Omatoimisesti pyrin aina, jos pyrin mihinkään, nimenomaan 25-30-vuotiaiden neitojen seuraan, koska nämä vaikuttavat sopivalta kompromissilta 36-vuotiaan yleissivistyksen ja suojattua elämää eläneen 17-vuotiaan seksuaalisen kokemukseni välillä. Sitä paitsi juuri opintonsa lopettanut 25-30-vuotias olisi sopivassa elämänvaiheessakin mahdollista avioliittoa ajatellen, puhumattakaan yhteisten lasten hankkimisesta lähivuosina. Tämä selvä?

Birdy vain elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa minä muka omasta tahdostani juoksisin nuorten tyttöjen perässä, mitä en todellakaan tee. Nuoret nörttitytöt vain sattuvat olemaan ainoa porukka, joka osoittaa minkäänlaista kiinnostusta - vaikka se kiinnostus sitten tosiaan raukeaa hirveäksi vihaksi ja solvaamiseksi kun siihen vastataan.

Ymmärrän tietysti, että Birdy, joka ei miehistä pidä, tiedä eikä välitä, arvioi esimerkiksi meikäläisen tilanteen ämmien miesvihamielisen folkloren pohjalta, jonka perusmyytteihin kuuluu kuvitelma miehistä epäkypsinä nuorten tyttöjen perässä ehdoin tahdoin ravaavina klähmykourina. Ymmärrän jopa, että Birdy esittää tietämättämyyttään kerran tai pari virheellisiin perusolettamuksiin perustuvia arvioita elämäntilanteestani. Mutta jos todellinen tilanne on rautalangasta vääntäen selitetty hänelle kerta kerran jälkeen kyllästymiseen asti, ja hän edelleenkin rikkimenneen äänilevyn tavoin toistaa omia virheellisistä lähtöolettamuksista lähteviä käsityksiään, tämän voi selittää vain joko elimellisellä aivovialla, mielisairaudella tai tahallisella ilkeämielisyydellä.

Mistä moinen sitten johtuukin, voin vakuuttaa Birdylle, että jos hän käyttäytyy tuolla lailla seurustelukumppaneitaan kohtaan eli arvioi heidän tekojaan omien ennakkoluulojensa mukaan eikä piittaa vähääkään siitä, mitä hänelle sanotaan, on suoranainen ihme, jos hän on selvinnyt yhdellä ainoalla väkivaltaisella seurustelukumppanilla. Väärinymmärtämisiä ja kommunikaatiokatkoksia tapahtuu ihmisten välillä luoja paratkoon muutenkin liikaa, ja ne ovat erittäin stressaavia tilanteita, joissa turpiinvetokynnys saattaa ylittyä kenenkään sitä aktiivisesti haluamatta. Mutta jos toinen osapuoli tahallaan katkaisee kommunikaation ja puhuu eri asiasta, se on sen sortin ilkivaltaa, jonka harjoittaja saa syyttää vain ja ainoastaan itseään murskatusta leukaluustaan ja mustasta silmästään.

PS.

Vaikka kohteliaasti kysyin, Birdy, uusimmassasikaan et kertonut, miten sinun palkkasi korottaminen parantaisi Nigerian naisten asemaa. Oletan, että pohdit tätä tärkeää kysymystä juuri nyt intensiivisesti. Sinun mieleesihän ei juolahtaisikaan sivuuttaa sitä vastauksetta. Eihän?

Vaihtelevalla menestyksellä myös nuorten naisten fasistinen pahuus kuvailee vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä.

En sitten malttanut olla kokeilematta teekkarien puppulausegeneraattoria omalla avainsanalla.
...via Laak.info.

Hommage à Pentti Saarikoski:

Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos nuorten naisten eläimellinen saasta asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä.

En minäkään tiedä. Hyvä että edes joku muu ei tiedä. Jokohan ne tamperelaiset teekkarit ovat alkaneet valmistaa lisenssilläni Nuorten naisten fasistinen pahuus -t-paitoja? Toisaalta haluaisin tietenkin tehdä niillä itse rahaa, mutta toisaalta turhamaisuuttani hivelisi nähdä yllättäen kadulla ryhmä nuoria kundeja moisissa paidoissa...

Scifin loppu - tieteen loppu

Erektustaholla on inisty siitä, kuinka tolkienilainen fantasia on nujertamassa kovan scifin. No, tämän on selittänyt jo Mark Rosenfelder varsin uskottavasti. Silloin kun Clarke, Asimov ja Heinlein kirjoittivat kirjojaan, luonnontiede oli edistymässä hurjaa vauhtia ja entiset totuudet kaatumassa. Vain taivas oli rajana, ja uudet mahdollisuudet inspiroivat mielikuvitusta. Tieteiskirjallisuuden tienraivaaja Vernen visioiden pitkälti toteuduttua näytti siltä, että minkä me vain voimme kuvitella, sen luonnontiede ja tekniikka voi myös toteuttaa. Niin ei käynyt. Lopulta tultiin tiedon ja mahdollisuuksien rajoille; mikä tahansa maailmaa mullistava idea, jonka tieteiskirjailija saa, on luultavasti ristiriidassa jonkin fysikaalisen peruslain kanssa; kova tiede ei enää inspiroi ketään, se päin vastoin kuristaa hengiltä kaunokirjallisen innoituksen. Kaikki ne tieteiskirjat, jotka kovan tieteen vaikutuksen alaisena oli mahdollista kirjoittaa, on jo kirjoitettu; sitä vastoin erilaisten mytologioiden mielikuvitusta vauhdittavat ominaisuudet eivät ole kadonneet minnekään. Toisin sanoen tieteiskirjallisuus voi enää olla vain tieteiskirjallisuudeksi naamioitua keijukais- ja hobittikirjallisuutta. Raja aidon scifin ja maagisen fantasian välillä onkin murentunut olemattomiin Tähtien sodan ja Star Trekin aikakaudella.

Erektuslaisia harmittaa ja ahdistaa se, että luonnontieteen ylivalta kulttuurissa on vääjäämättä lähestymässä loppuaan - samalla tavalla kuin uskonnon ylivalta loppui sitä ennen. Luonnontieteilijä on pian pelkkä insinööri, jonka tehtävänä on teknisesti hyödyntää jo tiedettyä mahdollisimman hyvin, hioa luonnontieteellis-teknisen rakennuksen nurkkia. Uusia maailmoja valloittava sankaritiedemies - se klisee, jolla meidät kaikki aikoinaan houkuteltiin luonnontieteitä opiskelemaan - on ilmiönä yhtä vanhentunut (ehkä jopa vanhentuneempi) kuin paavi kardinaaleineen. Juuri tästä syystä esim. Kokkarisen Ilkka on niin monista asioista samaa mieltä Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston kanssa: Ilkkaa kismittää yhteiskunnan rappio - sen luopumus luonnontieteestä - pitkälti samalla tavalla kuin keskilännen pastori Nehemiah Scudderia ahdistaa yhteiskunnan luopumus kristinuskon Jumalasta.

On jopa mahdollista, että Scudder ei ole niin vanhentunut kuin Ilkka - että luonnontieteen suurten lupausten jäätyä lunastamatta ja new age -huijauksen tympiessä perinteiseksi mielletyt uskonnot nousevat uuteen kukoistukseen ja kristillinen yhtenäiskulttuuri syntyy uudelleen. Tai mahdollisesti monoteistinen yhtenäiskulttuuri, jossa muslimien usko mielletään vain yhdeksi tavaksi harjoittaa yhteistä monoteismia. Tällöin tietysti maallistumisestaan eroon pyrkivät kristityt hakevat uutta innoitusta islamista ja omaksuvat sen ankaria lakeja osaksi omaa tapakulttuuriaan.

Lukemista

Ennen kuin painun kotiin koisaamaan, totean, että minulla on juuri nyt luettavana Heikki Ylikankaan Nurmijärven rosvot. Nurmijärvellä toimi 1820-luvulla huomattava rosvosakki, josta mm. Jaakko Puokka mainitsi kirjassaan Paloon Stenvallit. Puokan kirja on eräiltä osiltaan aika arveluttava - ainakin hänen pakonomainen pyrkimyksensä todistella Stenvallit paikallista kartanoa isännöineen Adlercreutzien aatelissuvun aviottomiksi jälkeläisiksi, joilla salatun sukulaisuuden vuoksi oli jonkinlainen klienttisuhde Adlercreutzeihin, toi kirjalle ansaitsemattoman huonon maineen; sillä kun tämän tyhjänpäiväisen romanttisuuden kuori pois, Puokan kirja oli itse asiassa hieno lähdeteos Aleksis Kivestä kaltaiselleni monipuolisesti kulttuurista kiinnostuneelle nuorelle pojalle. Ainakin paikallistuntemus Puokalla oli paikallaan, koska kukaan muu tuolloin Kivi-esitelmää koulua varten valmistellessani lukemistani Kiven tutkijoista ei muistaakseni maininnut mitään Nurmijärven rosvoista, saati sitten vaivautunut pohtimaan, miten rosvojen jälkeensä jättämä folklore mahtoi vaikuttaa Aleksis Kiven kehitykseen kirjailijana.

Nyt Heikki Ylikangas, joka tunnetusti on kunnostautunut puukkojunkkarien kuvaajana - Härmän häjyt ja Kauhavan herra oli lapsuuteni lempikirjoja, jonka varmasti ehdin lukea riekaleiksi ja joka minulla oli jopa mökkilukemisena - ja jolla on erinomaisen luistava kynä sekä kyky saada kuiva arkistoaineisto elämään - on siunannut meitä laatimalla tunnetulla taidollaan ison ja paksun teoksen Nurmijärven rosvojoukosta. Kirja on jonkin verran Härmän häjyjä tieteellisempi ja kuivempi - itse asiassa Härmän häjyissä Ylikangas turvautui vielä folkloreen tarkistamatta sen tietoja kyllin huolella arkistolähteistä ja joutui myöhemmin korjailemaan Härmän häjyjen liian romanttisia tulkintoja teoksessaan Murtuva säätyvalta, joka myös käsittelee Pohjanmaan puukkojunkkareita, mutta osana laajempaa yhteiskunnallista kontekstia - mutta yhtä kaikki Nurmijärven rosvot tulevat miltei henkilökohtaisestikin tutuiksi, aivan kuten häjyt ja näiden päävastustaja, "Kauhavan herra" Adolf Hägglund (ei toki Höglund).

Toimiva tapa iskeä naisia netissä?

Mikko Saloko se oli, joka uutisryhmissä epäili panuistista uhoamista "toimivaksi tavaksi iskeä naisia netissä". Minulla alkaa ikävästi olla sellainen olo, että hän on oikeassa. Pari viikkoa sitten sain sähköpostia eräältä tytöltä, joka oli lukenut juttujani ja kiinnostunut kirjoittelemaan minulle; eilen taas joku tyttö antoi ilmeisesti pahimman naispuolisen vihollisensa osoitteen minulle siinä toivossa, että meistä tulisi pari. Ihmissuhteiden Henry taas muistaakseni sanoi jossain välissä jotain sen suuntaista, että on kuvottavaa, miten kaikki nyyssinaiset flirttaavat Panun, tämän "öyhöttävän nettiapinamiehen" (här kommer Arvid Schimpansson, sulahoppsulahejsulahopsansaa, här kommer Arvid Schimpansson, här kommer faktiskt jag) kanssa. No, valitettavasti öyhötykseni nykyisillä foorumeilla ei ole johtanut konkreettisiin seurauksiin (ei edes haastemies ole kolistellut postiluukusta uusia haasteita, ja siitä Anna K:n tapauksestakaan ei vähään aikaan ole kuulunut mitään), mutta eräiltä aikaisemmilta onnistuin kyllä hankkimaan ns. säälipimppaa iskemällä silmään vielä nykyistäkin tujumman naisvihavaihteen.

Ehkä pitäisi tosiaankin perustaa se Raivojen raiskaajien veljeskunta - miesjärjestö, joka esiintyisi julkisesti murhanhimoisen panuistisin tunnuksin, mutta keskittyisi todellakin vain uhoamaan ja reuhaamaan eikä oikeasti tekisi pahaa naaraspuoliselle kärpäsellekään. Touhussa on ilman muuta Lassi ja Leevi -tyyppistä esimurrosikäisten poikien tyyliä - 11-12-vuotiaat pojat, jotka ensi kertaa eläissään tuntevat ahdistavaa halua ikäisiinsä tyttöihin, koettavat valehdella halun ulos elämästään perustamalla Pois ällöttävät tytöt ry -nimisen salaseuratyyppisen yhdistyksen, jonka perustamisasiakirja allekirjoitetaan parhaaseen Huckleberry Finn & Tom Sawyer -tyyliin verellä. Mutta hei, meillä ATMillähän on täysi oikeus käyttäytyä kuin esimurrosikäiset, koska naiset ovat aina kohdelleet meitä sellaisina ja koska seksuaalinen kokeneisuutemmekin on melkein samaa luokkaa!

Oksu hengissä!

Koko blogiyhteisön nimissä toivotan Oksun tervetulleeksi takaisin Ukrainasta. Dobro pozhalovat' - Laskavo prosymo - Zapraszamy! Toivottavasti Ukrainasta riittää kerrottavaa!

Kertaus: Panuismi pähkinänkuoressa perusteluineen

Minulle sanottiin, että naiset haluavat herkkiä pehmomiehiä. Tämä osoittautui valheeksi.

Minulle sanottiin, että raiskauksen ja legitiimin yhdynnän välillä on selvä raja. Tämä osoittautui valheeksi. Naisten enemmistöllä on oikeasti väkivaltaisia fantasioita alistavista miehistä. Yllättävän epäseksuaaliset nuoret naiset ovat myöntäneet minulle suoraan kiihottuvansa valtapeleista ja sadomasosta.

Minulle sanottiin, että naiset eivät pidä pornosta. Tämä osoittautui valheeksi. Kun porno tuodaan suuressa mitassa nuorten naisten ulottuville, he reagoivat siihen pitkälti samalla tavalla kuin nuoret miehet. Ero on, etteivät he tunnusta sitä ääneen.

Minulle sanottiin, että porno ei ole totuus naisen seksuaalisuudesta siinä(kään) määrin kuin se on totuus miehen seksuaalisuudesta. Tämä osoittautui valheeksi. Vrt. yllä.

Minulle sanottiin, että nainen ei koskaan voisi lavastaa syytöntä miestä syylliseksi raiskaukseen tai ahdisteluun. Tämä osoittautui valheeksi. Minut on haastettu oikeuteen siitä syystä, että ihastuin nuoreen naiseen, joka tunkeutui omasta tahdostaan seuraani ja pahastui sitten siitä, että pidin tämän jälkeen oikeutenani tehdä hänelle ehdotuksia seurustelusta. Rikokseni oli, että sanoin rakastuneeni tyttöön, joka oli viikkokausia kirjoitellut minulle ihailijakirjeitä.

Poikkeuksetta kaikki se, mitä valveutuneet naisasian kannattajat ovat minun nuoruudessani esittäneet totuutena, on osoittautunut valheeksi, vieläpä röyhkeäksi valheeksi: miesporukan hekottaen kertomat jutut, jotka valveutuneisto julisti pannaan "naista halventavina", olivat itse asiassa paljon lähempänä totuutta. Kun nyt siis juuri se porukka, joka julistaa puolustavansa naisten oikeuksia, on pilannut elämäni, minulla ei mielestäni ole vain oikeutta, vaan myös velvollisuus taistella tällaisia hirviöitä vastaan, jotta saataisiin loppu sille tuholle ja hävitykselle, jota he tuottavat nuorille miehille. Koska viholliseni puhuvat naisten oikeuksista, minun etuni on aivan varmasti niiden vastustaminen.

Sinä aikana, kun naiset ovat olleet tasa-arvoisia tai pyrkineet siihen, maailmaa ovat ravistelleet ennenkuulumattomat sodat, joukkomurhat ja poliittiset katastrofit. Naisten vapautuminen on käytännössä aina merkinnyt sitä, että yhteiskuntarauha on murentunut, kun sukupuolielämästä täysin syrjäytyneet ja marginalisoituneet miehet ovat ajautuneet epätoivoisiin tekoihin. Esimerkiksi uusfasistiset liikkeet ja nahkapääsakit voidaan selittää suorastaan naiivin reichilaisesti: ne ovat ylivoimaisen miesvaltaisia, täynnä orgasminkaipuussaan turhautuneita miehiä. Uusfasistinen maailmankuva ei suinkaan ole seurausta näiden nuorten miesten omasta fasistisesta pahuudesta. Fasismin alkulähde on nuorten naisten fasistinen pahuus.

Vaikka nuoret naiset mielellään keimailevatkin ulkoa opituilla humaaneilla iskulauseilla, parinvalinnassaan he toimivat kyynisten ja säälimättömien statusperiaatteiden mukaan. Rakkaudesta ei voi olla puhettakaan, koska nämä nuoret naiset eivät yleensä ole riittävän persoonallisia ja omalaatuisia tietääkseen, mitä elämältä haluavat ja keitä ovat. (Itse asiassa akateemiset, ns. vapaamieliset naiset uskovat yleensä paljon ns. työväenluokkaisia - jos sellaisia nyt enää onkaan - kritiikittömämmin valmiisiin maailmankatsomuspaketteihin sisältyviin ulkoaopeteltuihin iskulauseisiin.) He eivät rakasta itseään, koska eivät tunne itseään.

Niinpä he valitsevat miehen aivan toisten periaatteiden mukaan kuin niiden, joita he väittävät kannattavansa. Juuri sellaiset miehet, joiden asiaa nuoret naiset uskottelevat yhteiskunnallisessa toiminnassaan ajavansa ja joita he väittävät arvostavansa, saavat kerta kerralta huomata jäävänsä tappiolle. Humanistityttö ei ota humanistipoikaa, vaan teekkarin tai kylterin, jolla on rahaa ja statusta. Merikukka ei ota vihertävää ekomiestä, vaan rikkaan, mutta ruman ja artikulaatiokyvyttömän miehen, joka edustaa vihollispuoluetta. Päivi jättää samanikäisen miehensä mennäkseen naimisiin kolmekymmentä vuotta vanhemman, diktaattorin otteistaan tunnetun pääministerin kanssa.

Kun nainen saa vapaasti valita miehen, nainen valitsee kyynisin, fasistisin statuskriteerein. Niinpä syntyy laajeneva syrjäytettyjen miesten alaluokka, joka on omassa elämässään nähnyt, että kaikki ylevät, humaanit aatteet ovat valhetta ja että oikeus rakkauteen, seksiin ja lisääntymiseen riippuu täysin biologistis-fasistisista kriteereistä. Tämä alaluokka katsoo kokeneensa omassa elämässään, että demokratia, tasa-arvo, naisasia ym. ovat pelkkää sumutusta, jolla heidänlaisiaan kusetetaan. Koska he ovat liian rehellisiä oppiakseen itse kusettamaan, he päättävät poistaa kusetuksen maailmasta ja tuoda sen tilalle totuuden ja suoruuden: jos kerran väkivaltaisin ja röyhkein voittaa, olkoon niin, ja lopetaan kursailu! Määritellään me itse uusiksi se, kuka on vahvin ja statuksellisin, määritellään se rehellisen raa'an väkivallan kautta, ja tapetaan nuo kierot manipuloijat! Sen sijaan että rahakkain tai vallakkain saisi naisen, tehdään maailmasta sellainen, että avoin raakuus ja härskein väkivalta saa naisen. Se on oikeastaan demokraattisempaa: kas, kuka tahansa ei voi olla liike-elämän tai politiikan huipulla; mutta paviaaninraivoiseen, brutaaliin väkivaltaan perustuvassa statuskilpailussa jokaisella, joka kovettaa sydämensä ja halveksii riittävästi kuolemaa - omaa ja toisen - on periaatteessa mahdollisuus puukottaa, hakata ja kuristaa edestään kaikki ne miehet, jotka seisovat hänen ja Dejah Thoriksen välissä.

Näin fasismi, raakuus ja sivilisaation tuho tulee maailmaan naisen kautta. Ne muslimit, jotka ympärileikkaavat naisen, tiemmä viittaavatkin ympärileikkaamattomaan naiseen sanalla fitna, joka tarkoittaa myös skismaa, sisällissotaa muslimien välillä. Koska umma, kaikkien uskovien yhteisö, on tärkeällä sijalla islamin maailmankuvassa, fitna viittaa häpeälliseen, tuhoavaan ja kauhistavaan anarkiaan - turvattomiin ja hirveisiin olosuhteisiin, joissa heitteille jääneet lapset pakenevat palavasta kaupungista ilman ruokaa ja juomaa autiomaahan kuolemaan.

Kaikki korkeakulttuurit perustuvat naisen seksuaalisuuden kahlitsemiseen. Itse asiassa eräät feministitutkijatkin ovat nähneet asian niin, että sivilisaatiossa on määritelmällisesti pohjimmiltaan kyse naisen seksuaalisuuden rajoittamisesta - että ihminen otti ensimmäisen askelen viidakon lakien alaisesta villipedosta kohti rauhassa ja turvassa elävää sivilisaatio-olentoa silloin kun ensimmäinen huora kivitettiin. Nyt fitnan Pandoran lipas on avattu ja länsimaiden perikato häämöttää. Tule, Allah, ja pelasta meidät vittuvallan kauhuista.

(Otan kaiken edellä sanotun takaisin heti kun sitä pimppaa alkaa säännöllisesti saada. Myös tämä kuuluu panuismiin oleellisesti.)

Inventing Ireland

Lueskelin tuossa taas kerran sen yhden irlantilaisen kirjallisuustieteilijän, mikä hänen nimensä nyt taas olikaan - Declan Kiberd, joo - siis hänen teostaan Inventing Ireland, erityisesti sitä, mitä hän on kirjoittanut Seán O'Caseyn - iiriksi se kirjoitettaisiin Seán Ó Cathasaigh - näytelmistä. O'Casey harrasti jonkin aikaa sekä iirin kieltä että romanttista nationalismia, mutta järkyttyi Irlannin vapaussodan ja sitä seuranneen sisällissodan verisyydestä siinä määrin, että alkoi kirjoittaa näytelmiä (ennen muuta The Shadow of a Gunman), joissa kohdeltiin taannoisia vapaussankareita suunnilleen yhtä tylysti kuin taistolaiset kohtelivat sotaveteraaneja. Näytelmän perusasenne on hieman vulgäärillä tavalla pasifistinen kritiikki vapaussotureita kohtaan, jotka leimataan "pyssyuskovaisiksi": "heidän uskontunnustuksensa on: minä uskon pyssyyn kaikkivaltiaaseen...", väittää eräs näytelmän henkilöistä. O'Caseyta voidaan melko hyvinkin perustein syyttää epäoikeudenmukaisuudesta, sillä pyssymiehet eivät koskaan pääse itse esittämään asiaansa hänen näytelmässään: lähin vastine on nationalismin vastustajaksi kääntynyt entinen pyssyintoilija, ilmeisesti O'Caseyn alter ego. Kun joku heittää tälle miehelle, että tämä itse oli aikoinaan niiden etunenässä, jotka muutama vuosi(kymmen) sitten haaveilivat aseellisesta kumouksesta, ukko vastaa nostalgian värinä äänessään: Se olikin sitä aikaa, kun koko maassa ei ollut ensimmäistäkään pyssyä.

Niiden nuorten kundien, jotka nyt kirjoittavat hieman väsähtänyttä vasemmistolaista tai pasifistista retoriikkaa Kulttuurivihkoihin tai Sivari&Totaaliin, kannattaisi ehkä perehtyä paremmin Kiberdin kirjaan ja irlantilaiseen kulttuuriin ylipäätään. Ainakin he löytäisivät sieltä paljon hyviä argumentteja militaristista nationalismia vastaan. Sen lisäksi he tietenkin oppisivat lopultakin kutsumaan suomalaista kansallismielisyyttä sen oikealla nimellä: meillä Suomessa kun on kummallinen tapa välttää sanan nationalismi käyttöä puhuttaessa sellaisista ajattelutavoista ja retorisista tottumuksista, jotka jossain toisessa maassa olisivat meidänkin mielestämme nationalismia. Meillähän kaikki on isänmaallisuutta, myös törkeä nationalismi. Itse asiassa törkeä, muiden varpaille astuva ja positiivista sisältöä vailla oleva kansallismielisyys on meillä oikeasti sallitumpaa kuin suuressa osassa sitä Länsi-Eurooppaa, johon niin kovasti haluaisimme samastua: useammassa kuin yhdessä Suomea ulkomaalaisille esittelevissä matkaoppaissa selitetään ummet ja lammet, kuinka sellaiset patriotismin osoitukset, jotka jossain muussa maassa olisivat nationalismia, eivät Suomessa sitä ole - kummallista orwellilaista uuskielistelyä, joka ei tietenkään hämää ulkomaalaisia. Kyllä he osaavat kutsua lapiota lapioksi ja kirjoittavat suomen kieltä käsitteleviin yleisesityksiin jotain sellaista kuin: Since its elevation from a despised vernacular to an official and standardised language, Finnish has become the vehicle of a great literature, often fervently nationalistic, but always interesting and original.

Suomalaisten haluttomuudessa käyttää omasta hurraaisänmaallisuudestaan sen oikeaa nimeä nationalismi onkin jotain kieroutunutta. Ei ole normaalia, että täällä tunnustautuvat nationalisteiksi - tätä sanaa käyttäen - ainoastaan "nationalisti piirit" (sic!), siis Internetin englanninkielisiltä sivuilta innoitusta hakevat älyn rääsyköyhykäiset, jotka eivät edes osaa kirjoittaa sanoja "nationalistipiirit" ja "isänmaallisuusaatteet" yhteen ja jotka puolustelevat kielivirheitään sanomalla, että "nationalisti" tai "isänmaallisuus" ovat "adjektiiveja" [!] eikä niitä siksi kirjoiteta yhteen - näiden ihmisten aatteet ovat kansainvälistä tuonti-, vaellus- ja hylkytavaraa, jolla ei ole minkään valtakunnan tekemistä omasyntyisen isänmaallisuuden kanssa. Jonkun Robert Anson Heinleinin Universumin sotilaat on näille tutumpi kuin Vihtori Kosola, Artturi Leinonen, Yrjö Ruutu tai J.V.Snellman. En todellakaan väitä, että nämä neljä herraa olisivat missään asiallisessa mielessä "samaa porukkaa", sitä vastoin kyllä väitän, että jos "nationalisti piirit" nousisivat oikeasti omalta pohjalta, heidän voisi odottaa lukevan kaikkien neljän kirjoituksia. Uusnatsit ja muut "nationalisti piirit" ovatkin huomattavasti pienempi ongelma kuin yhteiskunnan valtavirtaan sisälle päässeet, asenteiltaan repivän kansallismieliset henkilöt, jotka eivät kuitenkaan ääneen myönnä olevansa nationalisteja.

Toivoisin siis, että suomalaiset tutustuisivat Irlantiin paremmin ja alkaisivat esimerkiksi soveltaa Kiberdin kirjaa Suomen viimeaikaisen kulttuurihistorian analysointiin. Esimerkiksi taistolaisuus näyttäytyisi silloin kaikkine kieroutuneine, älyllisesti epärehellisine ja vastenmielisine piirteineenkin sotien synnyttämän pyssyuskon aiheellisena kritiikkinä, jolla on verrokkinsa Irlannin kaltaisessa maassa: Seán O'Caseyn harjoittama IRA:n ja aseellisen vapaustaistelun kritiikki oli oikeasti juuri niin epäreilua ja yksipuolista kuin taistolaisten harjoittama; mutta myös aiheellista ja oikeutettua; jolloin myös taistolaisuuteen oli syynsä, oikeutetut perusteensa. Höpinä taistolaisuudesta jonain ainutlaatuisen suomalaisena ja häpeällisenä hanba domowana, kuten puolalaiset sanovat, saisi siis loppua, ja olisi myönnettävä, että taistolaisuus ja sotaveteraanien mollaaminen (jos sitä nyt ylipäätään esiintyi - sitä paitsi mollaajat olivat itse sotaveteraanien lapsia, joiden elämään isäkapina kuului yhtä luonnollisesti kuin muidenkin nuorten ihmisten elämään) oli seurausta suomalaisen yhteiskunnan omista kehitystendensseistä ja lainalaisuuksista vähintään yhtä lailla kuin jotain O'Caseyn näytelmien kaltaista olisi joka tapauksessa syntynyt.

Suomi eroaa tietysti Irlannista sikäli, että Irlannissa tasavaltalaisjärjestöt - IRA-henkiset nationalistijärjestöt - ovat aina olleet äänekkäitä julkisia ja avoimia vaikuttajia, jotka ovat esiintyneet omalla nimellään. Paavo Lipponen on viime aikoina esiintynyt äänekkäästi asevelisosialistien "rehabilitoinnin" puolesta, mutta vaikka Kokoomuksen ja oikeistodemarien aseveliallianssi oli aikoinaan tehokas ja tarpeellinenkin tapa rakentaa hyvinvointia ja yhteiskuntarauhaa, siinä oli ärsyttävän paljon maanalaisen salaliiton ja kähminnän makua, eikä joku Seán O'Caseyn tyyppinen taiteilija voinut käydä julkista ja avointa polemiikkia sitä vastaan. Aseveliallianssi aineellistui julkisuuteen vain aika ajoin, esimerkiksi Honka-liiton hahmossa; enimmän aikaa se piti matalaa profiilia. Oli selvää, että sitä vastaan oli syytä kapinoida; mutta vihollisena se oli kuin Henrik Ibsenin Böygen, otetta pakeneva varjo, Star Trek -maailman muodonmuuttaja. Sitä vastaan voitiin kapinoida vasta kun sen vastapooli, Urho Kekkonen, oli noussut valtaistuimelle ja liittoutui älykköjen ja taiteilijoiden kanssa - sen porukan, joka oli aistinut maassa vallinneen jämähtäneisyyden, muttei tiennyt, mistä se johtui. Kekkonen osoitti heille vihollisen - aseveliallianssin. Ja he tietysti innoissaan kävivät siihen kiinni, iskivät usein vyön alle ja ampuivat mielellään itärajan takaisestakin aatearsenaalista lainatuilla henkisillä naganeilla ja kalashnikoveilla - mutta sehän nyt oli joka tapauksessa aatteiden taistelun luonto, josta on turha näin jälkikäteen moralisoida.