Sietämättömät sanat, osa 1

Kieliammattilainen joutuu aina silloin tällöin tekemisiin vastenmielisten ja tarpeettomien sanojen kanssa, ja yksi suomen kielen kuvottavimmista sanoista on rakastella. Vanhassa kansankielessä se tarkoitti flirttailemista tai seurustelemista: Niin kauan minä ramppaan tämän kylän raittia kuin kenkäni pohjat kestää, rakastelen ketä minä tahdon - ts. yritän iskeä ketä tahdon, pidän pelejäni kenen kanssa tahdon - ja ämmät ei voi estää. Niin, ja muistakaapas se laulu joka päättyi sanoihin ...eihän kahta rakastella sovi! (no miksei sovi?). (Panuiluvelvollisuus: Huarrrrriahan ne ämmät näkyvät olleen jo kansanlaulujen aikana, perrrrrrkele. - Panuiluvelvollisuus täytetty.) - Mutta tietyssä vaiheessa, kun sukupuolielämää ruvettiin elämään muuallakin kuin makuuhuoneen ovien takana, tarvittiin suomennos englannin ilmaukselle make love, ja kun nussiminen, paneminen - Aitaako pojat panee? - Ei, kyllä tyttöjä olla pitää - kuksiminen, koiniminen - pankaa merkille suurenmoinen inkeriläinen haukkumailmaus senkin urmahännän koinettu! - ja muut kansanomaiset ilmaukset olivat muka liian karkeita näille saakelin hienohelmoille, niin piti sitten kehittää ilmaus rakastella.