Karamzin, Iskander, Vojnovitsh

Uusi kirjanhakuekskursio Helsinkiin on sikäli käynyt vähemmän välttämättömäksi, että löysin Karamzinin Venäjän historian odottamatonta kyllä Turun Akateemisesta. Kyseessä on sama yhden jättiniteen kuvitettu korupainos, jota Veran kanssa tulimme Rusticassa kähmineeksi ja näpelöineeksi.

Muuten ei ole venäjää paljoa harrastettu, mitä nyt olen lukenut Fazil Iskanderin lyhytproosaniteeseen Sjuzhet sutshestvovanija sisältyvää povest'ia Poet taas eteenpäin. Hauskuus vähenee valitettavasti loppua kohti. Pitänee palata takaisin Vojnovitshin Monumental'naja propagandan pariin, joka on yhtä hauska kuin nimensä.

Veran kanssa olen samaa mieltä siitä, että Vojnovitsh on Peleviniä hauskempi. Sitä vastoin kyllä ihmettelen yhä sitä, ettei Vera pidä Pelevinistä, koska minusta Pelevin on samalla tavalla hauska kuin Vojnovitsh.