Timo Salo Turkuun?

Sain Timo Salolta sähköpostia: hän on ilmeisesti tulossa Turkuun tänä viikonloppuna. Täytynee tavata, jos saan hänet puhelimella kiinni.

PS. Hän olikin oikeasti mukavaa seuraa, ja onnistui olemaan järkyttymättä liikaa kirjojen täyttämästä luolastani. Valitettavasti hän unohti Miehen vailla ominaisuuksia keittiönpöydälle. Hän kertoi havainneensa mieheydessä ja naiseudessa seuraavan peruseron: siinä missä nuori mies yksinkertaisesti sulkee tietyt asiat elämänsä ulkopuolelle, nuori nainen opettelee pitämään suojakilvet ylhäällä. Siinä missä nuori mies jättää kokonaan menemättä Huumekapakka Puukollasilpoja & Örselöön, nuori nainen menee sinne etsimään seikkailun ilmapiiriä, mutta pitää suojauksen päällä - raise the shields! - varoo jämähtämästä Huumekapakka Puukollasilpoja & Örselön kantakundiksi. Siinä missä nuori, älykäs ja lahjakas nainen etsii elämäänsä seikkailuja, vastaavanlainen nuori mies, jolla on ollut jo ihan tarpeeksi jännitystä elämässään kymmenvuotiaana Tappaja-Tane Tolvanaisen, Munanleikkaaja-Make Mylvänäisen ja Suolenpurija-Saukki Saastalaisen "Cold Killers" -jengin jahdatessa häntä Joutenlahden rannoilla, haluaa mieluummin rauhallista ja rauhoittavan tylsää elämää, ja hänelle tuottaa tuskallisen pettymyksen nähdä, että myös ne nuoret naiset, jotka harrastusten ja maailmankuvan puolesta ovat hänen kaltaisiaan, ovat kiinnostuneempia Tanen, Maken ja Saukin ympärillä leijuvasta seikkailun ja vauhdin ilmapiiristä.

Sitten joskus naiset joutuvat oikeasti kärsimään seikkailunhalustaan, ja voi sitä parkua ja valitusta, joka silloin nousee: pelon maantiede! pelon maantiede! pelon maantiede!. Naisten mielestä on koko maailmaa ravistava moraalittomuus ja loukkaus, jos nainen tuleekin raiskatuksi - tai joutuu suostumaan painostettuna sukupuoliyhdyntään (mikä naisen mielestä tietysti on kauhea raiskaus, miehen mielestä ei) - mennessään miehen kotiin tai hyttiin omasta tahdostaan; tai jos hänen tapaamansa hurmaavia kirjeitä (mutta yhdyssanat erilleen) kirjoittanut vanki vapauduttuaan osoittautuukin henkisesti labiiliksi, nekruja vihaavaksi väkivaltaroistoksi. Meillä alempitasoisilla miehillä on oma pelon maantieteemme, joka kuuluu meidän elämäämme niin erottamattomasti, että olisi houkkamaista kyseenalaistaa se. Ja kun naiset sitten kysyvät meiltä, miksi alistumme moiseen, luonnollinen vastaus on: miksi emme alistuisi? Emmehän nuoruusvuosinamme saaneet naisilta osaksemme minkäänlaista solidaarisuutta. Ne tytöt, jotka nyt valittavat pelon maantieteestä, makasivat aikoinaan haarat levällään ja pimppa märkänä niiden poikien kanssa, jotka loivat meille oman pelon maantieteemme, totuttivat ja koulivat meidät alistumaan siihen.

Hyviä uutisia

Hyvä uutinen 1: rakastettu toveri Sorsamattijevski antoi linkin tuiki mielenkiintoiseen väitöskirjaan, josta muuten voisin ostaa omaksenikin yhden kappaleen. Muuten olen sitä mieltä, että uusien totalitarismien, kuten libertarismin ja "minarkian" (totalitaristit keksivät aatteilleen aina uusia sanahirviöitä nimiksi hämätäkseen meitä), vastustamiseksi tarvitsemme kaiken mahdollisen tiedon ja kaikki mahdolliset analyysit Neuvostoliitosta ja natsi-Saksasta.

Hyvä uutinen 2: Naiskansalaisen taijöri on idioottimaisesta sekakielisestä nimestään huolimatta rohjennut kyseenalaistaa ylimmäisen feminatsin propagandan. Ehkä kaikki akateemiset suomalaiset naiset eivät olekaan fasistisen pahoja.

Jos yleisasenne miehiä kohtaan on se, että he ovat aivottoman tunteettomia munanroikottimia, joiden ainoa tehtävä elämässä on sortaa ja kiusata naista, ja jos naisen ja miehen yhteiselo lisäksi nähdään jatkuvana tappeluna tasa-arvoisista oikeuksista niin soromnoo siskot, täältä ei tukea heru.

Kiitos, Mirjami! Päiväni on pelastettu!

On taas se aika vuodesta

Kirjoitan mahdollisimman pian lisää Merrimanista ja Ó Colmáinista, mutta näköjään on taas ihan huomaamatta tullut se aika vuodesta, kun Nobelin kirjallisuuspalkinto jaetaan. Tällä kertaa se meni J.M.Coetzeelle, joka ei toki ihan paska ole. Siitä on kyllä aikaa, kun luin Michael K:n elämän, mutta jollei se varsinaisesti kolahtanut, niin ainakin se jäi mietityttämään. Nyt se varmaan tulee ruotsinkielisenä pokkarina kirjakauppaan, että sen voi ostaa ihan pilkkahintaan. En kyllä mitenkään ihmettele sitä, että Coetzee palkittiin, koska hän on kirjallisesti kunnianhimoisempi kuin poliittisesti, mitä ei voi sanoa monista eteläafrikkalaisista kirjailijoista. Esimerkiksi 1980-luvulla suosittu André Brink on pohjimmiltaan viihdekirjailija, minkä huomaa myös hänen ohuista naiskuvistaan ja pakonomaisesta seksuaalisuuden tyrkyttämisestään. Pehmopornoa, eikä aina niin pehmoakaan. Viihdettä osallistuville ja tietoisille ihmisille. Ihmekös tuo ettei minulla nuorena ollut seksielämää: luin liikaa André Brinkiä. Sen jälkeen kun apartheid kaatui, Brinkistä ei olekaan kuulunut mitään. Hänen siloitteleva ja romantisoivakin suhtautumisensa roturistiriitoihin on saanut väistyä esim. rikosreportteri Rian Malanin (Petturin sydän) edustaman brutaalin rehellisyyden tieltä.

Aftonbladet muuten ehdotti Coetzeeta etukäteen listassaan Sex starka kandidater. Muut viisi olivat: Adonis (ruotsiksi on käännetty mm. Bönen och svärdet); joku uppo-outo indonesialainen (Pramoedya Ananta Toer), jonka ansiot ovat ilmeisesti García Márquez -tyylisessä folklorevivahteisessa kerronnassa sekä Aung San Suu Kyi -lisässä (hän on istunut takapuolensa lyttyyn kotiarestissa); joku neuvostoaikoina vainottu latvialainen (Visma Belsevica); ikuisuusehdokas Hugo Claus; ja joku tanskalainen runoilijatäti, jolla on niin tavanomainen nimi (Inger Christensen), että hänen täytyy kirjoittaa todella erikoista ja kokeilevaa runoa jäädäkseen mieleen. Adam Zagajewskiä ei näköjään enää noteerata. Omiaanhan ruotsalaiset eivät kehtaa palkita: Göran Tunström ehti jo kuolla, nyt olisi jäljellä vain Tomas Tranströmer.

Imre Kertésziä luin jonkin verran saksaksi kun hän oli saanut palkintonsa. Lukematta jääneitä Rowohlt-pokkareita lienee kämpän kätköissä vielä pari. Voisi nekin vilkaista jossain välissä. Kyllä Kertészin juttuja lukee ennen kuin ns. selkäänsä ottaa, mutta en tiedä, olivatko ne nyt niin hirveän ihmeellisiä. Tietysti joku polttouhrikirjailija piti aateloida, mutta Celan ja Primo Levi ehtivät tappaa itsensä. Ja Kertészillä on kirjallista kokeilunhalua ja kunnianhimoa, se on ilmeistä. Sikäli kyllä ymmärrän nimityksen. Sitä paitsi Unkari on täynnä v***umaisia antisemitistisiä nationalisteja, joita kuuluukin aina näpäyttää - jotkut niistä paskiaisista ovat Suomessakin heimoveljeyslisän turvin suosittuja kirjailijoita. Ihan oikein niille, että juutalainen sai palkinnon, ja vielä keskitysleireistä kirjoittava juutalainen.

V.S. Naipaulin romaaneja en ole lukenut, matkakirjat kyllä. Ihan luettavia, mutta pidän enemmän Paul Theroux'sta. (Tässä yhteydessä en voi olla muistamatta sitä kohtaa Theroux'n uusimmassa, Afrikka-matkakirjassa Dark Star Safari, jossa Theroux näkee viidakkoreissultaan Kapkaupunkiin saavuttuaan lehtiotsikon Pessimistinen maailmanmatkaaja voittanut Nobelin palkinnon, ja arvelee saaneensa itse ison potin. Väistämättömästä pettymyksestään totuuden selvittyä Theroux ei kirjoittanut, mutta juuri siksi se lienee ollut melkoinen.)

Gao Xingjian oli Nobel-komitean moka. Paha moka. Kardinaalimoka. Sillanpää-ilmiön uusiksiotto. Joku kiinalainen piti palkita, ja nämä eivät tienneet ketään muuta kuin tämän jonninjoutavan nahkean pornahtelijan. Seuraavaksi ne varmaan päättävät, että joku suomalainen täytyy palkita pitkästä aikaa, ja mäjäyttävät palkinnon Arto Paasilinnalle. (Lisäys: Aftonbladetissa veikkailtiin voittajaa ruotsalaisten kirjailijoiden voimin, ja Arto Paasilinna mainittiin mahdollisena mustana hevosena. Huh!) Vaikka ehkä hänkin olisi pienempi paha kuin se Jumalan isonaveljenä itseään pitävä käsittämätön runoilija, joka oli naimisissa Marja-Liisa Vartion kanssa...Paavi Haavi-Aukikko? (Jos aiotte kokeilla huumeita, kokeilkaa mieluummin romaania Barr-niminen mies. Pönttö menee takuuvarmasti sekaisin tehokkaammin kuin ämpärillisellä hallusinogeenejä.)

Günter Grass? No joo, on tietysti vaikea kuvitella ketään muuta saksalaista nykykirjailijaa. Kyllähän Grass on uudistanut merkittävästikin maansa kirjallisuutta. Ja hän on vielä hengissä, mikä vaikutti epäilemättä asiaan.

Jose Saramago? Oli outo tyyppi silloin, ja on edelleenkin. Nobel-kirjailijoita harrastava ystäväni kuitenkin piti hänestä. Hän suosittelee varsinkin romaania Kivinen lautta.

Dario Fo? Miksipä ei, mutta teatterimiehen palkitseminen tuntuu siltä kuin kentän ulkopuolella olisi tehty maali...

Wislawa Szymborska? Polonistina minun pitäisi kai sanoa hänestä jotain, mutta tiesin hänestä silloin vain nimen, enkä paljoa enempää tiedä nytkään, kun en ole saanut hänen teoksiaan käsiini mistään alkukielellä.

Séamus Heaneyn kanssa olen jopa puhunut iiriä pari viikkoa ennen hänen palkintoaan. Tosin hän kirjoittaa englanniksi, mutta ymmärtää kyllä ensimmäistäkin kotimaistaan. Niin, ja hänen runojaan olin lukenut jo kauan ennen. Valitettavasti Vainonen ei osaa kääntää lyriikkaa, oikeasti. Kynänpätkä, kotoisa kuin ase? Paskaa. Snug as a gun on luonteva ilmaus jo eufoniasyistä, mutta kotoisa kuin ase ei tarkoita mitään eikä kuulosta miltään. Snug tarkoittaa sitä, että se kynä sopii nätisti käteen ja on käden sisässä lämpimästi ja turvallisesti kuin pubiryypiskelijä snugissa eli yksityisryypiskelemönurkkauksessa. Gun ei ole ase. Ase voi olla vaikka ydinohjus, mutta gun voi olla vaikka vaarin vanha metsästystorrakko maalla.

Kenzaburo Oe on jäänyt tuntemattomaksi. Olen lukenut jonkin verran japanilaista kirjallisuutta - Makiokan sisarukset oli oikeasti elämys - mutta Oeen en ole vieläkään tutustunut.

Toni Morrison? Vieras, vieras.

Derek Walcott? Enpä ole lukenut häntäkään.

Nadine Gordimer - no nyt päästiin asiaan. Tai ehkä ei. Hän on oikeastaan melko tylsä. Palvelija ja herra/July's People oli ainoa todella hyvä kirja. Ainakin romaaneista. Gordimerin novellit ovat paljon parempia. Tosin saatan antaa niille nostalgialisää, koska ensimmäisiä englanniksi lukemiani kaunokirjoja (siis koulukirjan luonteisia kommentoituja ja sanastoilla varustettuja lukemistoja lukuunottamatta) - aloin lukea englantia myöhemmin kuin saksaa - oli novellikokoelma Something Out There. (Ja onhan Gordimerin novelleihin perustuva televisiosarjakin esitetty joskus 80-luvulla.) Arvostan paljon enemmän Breyten Breytenbachia. Häntä ei ole suomennettu, mutta pitäisi kyllä. The True Confessions of an Albino Terrorist/Sanna bekännelser av en albinoterrorist/Wahre Bekenntnisse eines Albino-Terroristen tuli yli vuosikymmenen aikana luettua riekaleiksi sekä saksannoksena että ruotsinnoksena. A Season in Paradise/En tid i Paradiset/Augenblicke im Paradies jäi lukematta kun herkälle nuorelle miehelle tuli itku silmään. (Muuten, afrikaansi on oikeasti hieno runokieli, apartheid sinne tai tänne.)

Octavio Paz? En tuntenut ollenkaan espanjankielistä kirjallisuutta, ennen kuin aloin opetella espanjaa, enkä tunne sitä järin hyvin nytkään. Saman voi sanoa Camilo José Celasta, jota tosin olen jo alkanut alkukielellä lueskella - nimittäin hänen matkakertomustaan Vanhasta-Kastiliasta, Judeos, moros y cristianos.

Naguib Mahfouz? Hasistapolttelevia kairolaisia slummi-ihmisiä, läpinäkyvää maailmankatsomuksellista allegoriaa. Ei nappaa. Mieluummin vaikka Emil Habibi. Tai Adonis. Adonis ei ole kreikkalainen muskelimies, vaan arabiankielisen nykykirjallisuuden huippunimi. En muista hänen oikeaa nimeään. Adonis on salanimi. Diktatuurimaissa kirjailijoita kuulemma pannaan vankilaan, kidutetaan ja ammutaan, joten heidän pitää käyttää salanimeä. Arabimaailmassa on paljon diktaattoreita. Diktaattorit ovat pahoja setiä. Adonis on kotoisin Syyriasta. Siellä diktaattorien nimi on Assad.

Josif Brodski? Runojaan en ole ikänä lukenut. Esseet ovat joskus kiintoisia, jotkin niistä.

Wole Soyinka? Ette kai te luule, että minä olisin lukenut hänen kirjojaan? Itse mies vaikuttaa kyllä fiksulta ja mukavalta. Pitäisi kai ainakin yksi romaani ottaa käsittelyyn.

Claude Simon - koskaan en ole ranskaa lukenut. Enkä lue. (Ja sen huomaa.). No, hyvä hyvä...Marcel Pagnolista kyllä pidän. Ja myönnetään, Michel Tournierkaan ei ole huono. Mutta Simon...eeeiiiiiii....

Jaroslav Seifert? Ettekö tunne? Oma häpeänne. Hieno runoilija, ja myös muistelmat ovat kiintoisat. (Valitettavasti niitäkään ei ole suomennettu. Tyypillistä. Ruotsiksi ne ovat saatavissa nimellä All världens skönhet. Itselläni on puolannos, Wszystkie urody swiata.)

William Golding...no niin, en minä ole jaksanut Kärpästen herraa lukea ikinä, ja sitten se jossa se jätkä istuu kuoltuaan omalla takahampaallaan, Pincher Martin, se on aivan liian rankka. Mikä se Näkyvä pimeys muuten on? Onko se hyvä?

Gabriel García Márquez: tätäkään herraa en ole lukenut ennen kuin aloin opetella espanjaa. Alkukielellä olen tuskaisesti urakoinut Kukapa everstille kirjoittaisi, mutta Sadan vuoden yksinäisyys, joka kyllä vaikuttaa ihan hyvältä kirjalta, on ollut ikuisuusprojektina jo kolmen vuoden ajan.

Elias Canettin muistelmakirjat, Soihtu korvassa ja Pelastunut kieli ja mikä se kolmas nyt oli, niistä olen kyllä pitänyt. Mutta romaanit ja se tutkielma, Masse und Macht, ovat jääneet kirjahyllyyn pölyttymään. Romaanit? Kirjoittiko hän muita romaaneja kuin Sokeat?

Czeslaw Milosz: taas hieno kirjailija, jota on suomennettu liian vähän. 17-vuotiaana, kun en tiennyt Puolasta enkä Baltian maista mitään, vaan haaveilin kemistin urasta, isä toi kirjastosta Milosz-ruotsinnoksia: Issadalen/Issan laakso/Dolina Issy - ruotsinnoksessa muuten oli kaunis kansi, hyvin suomalaisen näköinen järvimaisema Liettuasta - Maktövertagandet/Zdobycie wladzy, suurenmoinen esseekokoelma Mitt Europa/Rodzinna Europa... Opettelin puolaa alun perin vain voidakseni lukea nämä kolme kirjaa puolaksi. Ensi töikseni hankin ne vähistä opiskelijan rahoista itselleni alkukielellä, kun kieli alkoi sujua.

Odysseus Elytis? (Nahkean nasaalisella turkulaisen white trashin aksentilla:) Guga she shimmone o?

Isaac Bashevis Singer...en tiedä, en ole miestä paljoa lueskellut, mutta tiedän: aukko sivistyksessä.

Vicente Aleixandre, Saul Bellow, Eugenio Montale...outoa porukkaa. Bellowsta olen kuullut. Onko se se neuroottinen amerikanjuutalainen kirjailija, joka ei masturboi vasikanmaksaan eikä ole kirjoittanut Portnoyn tautia? Niin, ja mikä sen vasikanmaksaan masturboivan Portnoyn taudin kirjoittajan nimi oli? Isoveli luki sen kirjoja koko pirusti murrosikäisenä. Niissä naitiin. Murrosikäiset pojat pitävät romaaneista, joissa naidaan. Muistaakseni.

Eyvind Johnson ja Harry Martinson...no nih! Reino Vainio, matemaatikko, suositteli minulle Eyvind Johnsonia. Strändernas svall ei oikein suostunut menemään alas, mutta nuoruudenmuistelmat olivat nimiään myöten loistavia kirjoja: Här har du ditt liv!, Se dig inte om. Martinsonin Aniaraa yritin lukea liian nuorena. Ajattelin että se on vähän samanlaista tavaraa kuin Bo Carpelanin Myöhäiset äänet/Rösterna i den sena timmen, tai sen yhden rhodesialaisen tädin Shikasta, jotka myös luin liian nuorena. Äskettäin luin Aniaran uudestaan ja jopa pidin siitä.

Käsitesekaannus

Skitso-Janne vastasi nyt sitten blogissaankin haasteeseeni kirjoittamalla, että häntä ei kiinnosta keskustella siitä feminismistä, josta me muut keskustelemme. Kaikella muotoa. Mutta jättäköön sitten sikseen myös sellaiset heitot, että minun, Henryn tai jonkun muun ämmien kavaluudesta kärsimään joutuneen miehen pitäisi tutustua naistutkimukseen. Lienemme samaa mieltä ainakin siitä, että niin naistutkimus kuin tasa-arvoihanteet ovat käsitteenäkin eri asia kuin katumaailman vulgäärifeminismi. Siltikin, Janne - sovitaanko, että et rupea puhumaan yhdestä kun me puhumme toisesta? Kun me haukumme feminismiä, emme me välttämättä hauku sitä naistutkimusta. Ja jos sinä puhut naistutkimuksesta, se ei ole sama asia - käsitteenäkään - kuin meidän elämämme peruuttamattomasti pilannut vulgäärifeminismi.

Mitä sitten omien kokemusten perusteella yleistämiseen tulee: onko tosiaan niin, että vain naisen henkilökohtainen kokemus on poliittista, mutta minun henkilökohtainen kokemukseni ei ole? Mitä tasa-arvoa sellainen muka on?

Alan pikkuhiljaa ottaa näiden testien tulokset ihan vakavasti

...tämä ainakin pitää paikkansa ihan oikeasti...

My inner child is sixteen years old!

Life's not fair! It's never been fair, but while
adults might just accept that, I know
something's gotta change. And it's gonna
change, just as soon as I become an adult and
get some power of my own.


How Old is Your Inner Child?
brought to you by Quizilla

Maksa.luonnossa.org

Aina valppaasta Kokkarisen Ilkasta alkaen Blogistan on ottanut kantaa Pummit.org-nimisen (mitä, linkkikö pitäisi olla? älä unta nää!) nuorten pösilöiden "järjestön" edesottamuksiin. Kaikkia blogistanilaisia ärsyttää yhtä lailla se, että he matkustavat busseissa ja ratikoissa meidän rahoillamme, ja keksivät kaikenlaisia tekointellektuaalisia selityksiä ilmiselvän siipeilynsä puolustelemiseksi.

Sovittelevaisena miehenä (joo joo, kyllä teitä taas naurattaa) ehdottaisin Pummit.orgille uutta Maksa luonnossa -kampanjaa. Minä ainakin olisin valmis maksamaan pummienkin lipun, jos saisin hyvännäköisiltä anarkistihörhötytöiltä pimppaa lipun hintaa vastaan. Itse asiassa tunnelma bussissa nousisi kummasti, kun matkustajat saisivat valita keskuudestaan rumimman ja saamattomimman näköisen miehen pummityttöjä panemaan. Jotta ilman jäävät eivät masentuisi, matkustajat voisivat osallistua maksusuoritukseen yhteislaululla, esittämällä sopivaa rytmikästä työlaulua - Volgan lautturit tulee ensimmäisenä mieleen - joka antaisi tahdin peniksen survaisuille. Tietenkin myös lesbo- ja bi-naiset saisivat osallistua. Vastaavasti pummipoika joutuisi antamaan bussin rumimmalle naiselle, jos ketään homoa ei ilmoittautuisi. Panon saaja maksaisi sitten suosiolla pummin bussi-, ratikka- tai metrolipun, ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Varsinkin liikennelaitos.

Terveisiä Skitso-Jannelle...

...joka sanoi, että feminisminvihaajien tulisi tutustua feminismin teorioihin ennen kuin rupeavat feminismiä haukkumaan: Minä olen sanonut sekä blogissani että sen ulkopuolella moneen kertaan, että jonkin ideologian teoriapuoli on täysin irrelevantti silloin kun keskustellaan sen ideologian käytännön seurauksista yhteiskunnallisessa ja poliittisessa todellisuudessa. Silloin kun feminismin vulgäärisovellukset, kuten Anja Snellmanin kirjat, ovat pilanneet elämäni korjaamattomasti, minua kiinnostavat feministiset teoriat ja teoreetikot tasan yhtä vähän kuin marxismin hienot teoriat kiinnostivat Neuvostoliiton leirivankeja. Itse asiassa minulla on mielestäni täysi oikeus olettaa, että feminismin teoriat ovat vain niitä rätinkejä, joita herrat Tuntemattomassa sotilaassa löivät sotamiehen kouraan todistaakseen tieteellisesti, että hänellä ei voi olla nälkä. Epäilen siis, että tyrkyttämällä minulle ja kaltaisilleni feminististä filosofiaa, kirjallisuutta ym. pakkolukemiseksi ennen kuin saamme ilmaista mielipiteemme feminismin käytännön seurauksista elämässämme Janne haluaa saada meidät mukaan siihen salaliittoon, joka meitä sortaa - sorretun asemaa pönkittää tunnetusti usein se, että hän on mukana siinä valheessa, jolla hänet pidetään kettingeissä. Minä kieltäydyn ehdottomasti ottamasta vastaan sitä myrkkykuppia, jota Janne minulle tarjoilee: edelleenkin sanon, että kun ruoskan kipu viiltää selkääni luita myöten, minun oloani ei helpota se, että ruoskan kahva on hienosti helmiäiskoristeltu ja taiteellisesti arvokas. Ruoska = feminismi, ruoskan kipu = feminismin yhteiskunnalliset seuraukset, ruoskan kahva = feministiset teoriat. Mitä kohtaa et ymmärtänyt, Janne?

Janne kirjoitti minulle yksityisesti sähköpostia, joka osoitti, ettei hän ymmärrä eikä tahdo ymmärtää feminismistä kärsimään joutuneiden miesten katkeruutta ja vihaa. En luvatta julkaise tässä hänen sähköpostiaan, mutta seuraavassa on vastaukseni hänelle.

Hohhoijaa, kun ei mene edelleenkään perille. Väännetään sitten rautalangasta.

Kyse on nimenomaan siitä, että minulle ja muille bloggaajille, jotka valitamme feminismistä, ainoa oleellinen ja relevantti feminismi on se anjasnellmanien ja naistenlehtien vulgäärifeminismi. Naistutkimuksen teoriat ja paradigmat voivat olla mielenkiintoisia ja relevanttejakin tutkimuksen kannalta, mutta se ei auta minua eikä minun kaltaisiani mitenkään arkielämässämme.

Analogia kommunismiin, marxismiin ja Staliniin on seuraava:

Silloin kun joku riutuu pakkotyöleirillä, hänelle on täysin epärelevanttia tulla selittämään Marxin teorioiden erinomaisuudesta. Kyllä minä tiedän että marxilainen paradigma voi olla mielenkiintoinen ja toimiva paradigma tutkittaessa yhteiskunnan valtarakenteita - se voi olla jopa tehokas tapa tutkia kriittisesti Neuvostoliiton valtarakenteita. Kyllä minä tiedän, että marxilaisuuden inspiroimat puolueet ovat saaneet aikaan merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia hyvään suuntaan länsieurooppalaisissa demokraattisissa yhteiskunnissa. Mutta on ala-arvoista ja epäeettistä vähätellä leirivankien kärsimyksiä vetoamalla kommunismin myönteisiin saavutuksiin Länsi-Euroopan demokratioissa tai marxilaisten teorioiden käyttökelpoisuuteen yhteiskuntatieteissä. Leirivangeilla on oikeus vihaan ja katkeruuteen. Kokonaan toinen asia on, että leirivankien katkeruutta ei tietysti myöskään saa käyttää tekosyynä yhteiskunnan ujuttamiseen totalitaariseen suuntaan.

Kyllä minä tiedän, että "kommunismi" tarkoitti esimerkiksi Aarne Saariselle eri asiaa kuin Aleksandr Solzhenitsynille. Mutta nyt kun reaalisosialismi on romahtanut, sanan "kommunismi" pääasiallinen ja ensisijainen merkitys on "marxismia tekosyynään käyttänyt totalitaarinen sortojärjestelmä", ja harva intellektuelli yrittää enää määritellä kommunismia uusiksi. Minusta tämä on oikein ja hyvä asia, koska on eettisesti ja moraalisesti oikein pitää sorrettujen, rääkättyjen ja tapettujen määritelmää ensisijaisesti oikeimpana määritelmänä, riippumatta siitä tunnetusta tosiasiasta, että oikeisto tietysti käyttää heidän kärsimyksiään lyömäaseenaan.

Aivan vastaavasti: kyllä minä tiedän, että on olemassa hyviä ja viisaita feministejä. Isosiskoni, joka oli pitkään tärkein esikuvani, on yksi heistä. Mutta heidän hyvyytensä ja viisautensa on kokonaisuuden kannalta täysin irrelevanttia, koska me tavallisten miesten suuret massat joudumme naistenlehtifeminismin vulgääreimmät muodot sisäistäneiden hirviöiden leukojen väliin jauhettavaksi.

Sanalla sanoen: naistutkimuksella ei ole mitään konkreettista yhteyttä miesten arkipäivään feminismihirviön säälimättömän myrkkypiikkiruoskan hakattavana, ja osoittaa syvää ylimielisyyttä ja halveksuntaa tavallisten ihmisten kärsimyksiä kohtaan tarjota heille kirjoja haavalääkkeeksi, kun he sen sijaan tarvitsevat hoitoa ja ymmärtämystä.

Pidän valitettavana sitä, ettet vastannut blogissasi, koska minusta tämä olisi nimenomaan julkisen keskustelun paikka.

Brian Merriman ja Dónall Ó Colmáin

Ruotsinkielinen tietokirjaprojektini iirinkielisen Irlannin historiasta ja kulttuurista, Det andra Irland - alun perin minun piti kirjoittaa se suomeksi, mutta sfnet.keskustelu.kielipolitiikka -ryhmässä teutaroivat hurrivihaajat saivat minut muuttamaan päätöstäni, vaikka se tiesikin kolmen vuoden työn aloittamista alusta (tosin suomeksi on valmiina jo niin paljon, että kirjan loppupuolella on käytännössä kyse vain suomenkielisten juttujen ruotsintamisesta) - on nyt edennyt niin pitkälle, että voin ottaa puheeksi Brian Merrimanin ja Dónall Ó Colmáinin. Ensimmäinen kirjoitti 1700-luvun lopussa tuhatsäkeisen eeppisen runoelman Cúirt an Mheán-Oíche, Keskiyön käräjät, ja jälkimmäinen noin vuosisataa aikaisemmin proosateoksen Pairlimint na mBan, Naisten parlamentti. (Käyttämäni oikeinkirjoitus on nykystandardiin normalisoitu: herrat itse kirjoittivat Cúirt an mheadhon oidhche ja Párliment na mBan.)

Rasistipojilla on tyttöystäviä

Birdy ja kloonikaksoset vakuuttelevat toisilleen - kuten jo tuossa alempana mainitsin - että rasistihuligaanit ne ovat niitä kaikkein alimman tason miehiä. Voi, voi, kuinka lapsellisia te olette. Tulkaa nyt lopultakin ulos sieltä komerosta. Tosiasia on, että macho uhoaminen - kirjoitin aluksi vahingossa ughoaminen, ja nyt tuntuu siltä, että sekin kirjoitusvirhe olisi saanut jäädä korjaamatta - on oikeasti toimiva tapa saada naisia. Sillä tavalla näet saa olemukseensa sitä miehekästä särmää, jota meissä kilteissä alemman tason miehissä ei tunnetusti ole.

Minulla oli ylioppilaskylässä viime vuonna naapurina vapaahetkensä viinan merkeissä viettävä rasistiskini, jolla oli selvästi vaikeuksia suhtautua toiseen naapuriin, nättiin ja seksikkääseen kenialaiseen hoitsunalkuun. (Hänellä oli poikaystävä, joka oli yhtä musta kuin hän itsekin.) Skinillä oli tyttöystävä, kaunis, mutta ilmeetön ja kuukasvoinen tyttö, jonka itsetunto-ongelma oli ilmeisesti aivan toista luokkaa kuin skininkään. Skini asui seinäni takana, ja eräitäkin kertoja kuulin hänen itkuisesti vakuuttavan tytölleen: Ei mua mustat huorat kiinnosta! Mulla on valkonen nainen jota mä rakastan! Oli ilmeistä, että tyttö näki kenialaisen hoitsun hirveänä uhkana, ikään kuin koko maailman mustilla naisilla ei olisi muuta mielessä kuin hänen rupisen, röökinhajuisen ja selvästi alkoholisoitumisuralla olevan poikaystävänretaleensa iskeminen.

No, mitäs siitä. Mutta olen kyllä tuntenut ihan fiksuja nuoria naisia, jotka ovat seurustelleet jolleivät suorastaan skinheadin, niin ainakin lähes-skinheadin kanssa - siis maailmankuvaltaan naistaan selvästi yksinkertaisemman miehen, jolla on ollut voimakkaita, irrationaalisia ennakkoluuloja ulkomaalaisia ja muunvärisiä kohtaan ja joka on ollut myös taipuvainen omatoimisesti hakeutumaan väkivaltaisiin yhteenottoihin sellaisten kanssa. Tällaisilla nuorilla naisilla on itsellään saattanut olla selvästi toisenlaiset asenteet ulkomaalaisiin, tai he ovat olleet asian suhteen aidosti neutraaleja; mutta miehen uho on ollut heidän mielestään hieman huvittavaa ja jossain määrin seksuaalisesti kiihottavaakin. Naiset pitävät itseään tyhmemmistä ja väkivaltaisemmista miehistä. Jos mies hakkaa ulkomaalaisia muttei naistaan, suuri osa nuorista naisista pitää sellaista miestä erittäin kiihottavana ja haluttavana, koska miehen väkivaltaisuus on miehekästä, haluttavaa, peniksekästä ja munallista, mutta sen suuntautuminen tyttöystävään epämiellyttävää. Ne nuoret naiset, jotka ovat omilta asenteiltaan niin ulkomaalaismyönteisiä, etteivät halua väkivaltaista rasistimiestä, eivät todellakaan myöskään ota ulkomaalaisiin asiallisesti suhtautuvaa älykkö-ATMää, vaan suoraan ulkomaalaismiehen. Toisin sanoen juuri naisten käyttäytyminen pitää huolen siitä, että nuorella miehellä on erittäin vähän kannustimia vastustaa rasismin houkutusta. Rasismia vastustamalla ei pillua eikä rakkautta saa, ainakaan suomalaiselta naiselta. Sinänsähän minulla ei ole mitään ulkomaalaista muijaa vastaan, mutta olisi epäinhimillistä pakottaa ketään viatonta ihmistä kuuntelemaan vuosikausia sitä halpatuontivaimottelua ja huorittelua, joka suomalaisen miehen ulkomaalaista vaimoa aina kohtaa. Suomalaisen naisen halveksunta suomalaista miestä kohtaan on niin armotonta, että hän ei voi pitää sellaisen miehen kanssa avioituvaa ulkomaalaista naista muuna kuin alhaisista alhaisimpana lutkana.

Kieroa piilomainontaa

Plökin porno-osuus, käyttäkää mielikuvitustanne ja kiihottukaa: Porno, porno, porno, porno, porno, porno, porno, porno, porno, uuhgh, uughg, öörrrghh, äärrggh, spruitta, spruitta, spruitta, öögh. Olisikohan tämä toimiva tapa saada Plökille lisää lukijoita, kun muut bloggaajat antavat ymmärtää sen taannoisen Googlen-hämäämiskokeilun ("Ilmaisia porno kuvia") purevan yhä vieläkin?

Silloin kun netti ja chatit olivat vielä uusi juttu, minulla oli pikkupoikamainen tapa esiintyä erinäisissä seuranhakuchateissa nimellä "Productions" ja ilmoittaa muka tuottajana etsiväni vapaaehtoisia näyttelijöitä uuteen kotimaiseen pornoelokuvaan, jonka työnimi oli "Spruitta Öögh" - minulla oli jonkin aikaa jossain hotmailissa tai vastaavassa jopa sähköpostiosoite, joka oli muotoa "spruitta_oeoegh@sähkö.posti.palvelun.domeeni.com". Valitettavasti en ollut ihan niin perverssi, että olisin jatkanut ihmisten kusettamista sen jälkeen kun olin saanut heidät uskomaan tähän ideaan. Erään kerran tulin jutelleeksi kolmikko-orgioita harrastavan naimisissa olevan aivan tolkuissaan olleen kolmekymppisen naisen kanssa, ja varsinkin parin kolmantena pyöränä ollut neito vaikutti hänen kertomansa mukaan fiksulta ja miellyttävältä ihmiseltä. Mitä tästä opimme? Ehkä sen, että jotkut ovat vielä taitavampia feikkaamaan kuin minä (ja erään tietyn suljetun nettifoorumin jäsenet ovat tiettävästi jo huomanneet, miten taitava minä olen, kun sille päälle satun), tai ehkä sen, että rankat ja omituiset seksiharrastukset eivät sinänsä ole merkki ihmisen luonteen kieroutuneisuudesta tai epämiellyttävyydestä. Voi ehkä jopa sanoa, että ihmisen seksuaalisilla mieltymyksillä on vähän tai ei minkäänlaisia yhteyksiä siihen, millainen henkilö hän on sänkykamarin ulkopuolella.

"Anna heidän änkyttää ja solkata" (Ephraim Kishon)

Aika ja Timo kertoi hauskan tarinan irlantilaisesta ja hänen aksentistaan. Minullakin on Irlannissa huomattavasti enemmän vaikeuksia sikäläisen englannin kuin iirin kanssa. Junassa Baile Átha Cliathista Gaillimhiin muuan kaveri, joka oli juuri niin seurallinen kuin irlantilaiset yleensäkin, jakeli minulle hyviä neuvoja, kuten sen, että yösijaa kannattaisi etsiä jutustel-nimisestä etablissemangista. Kesti varmaan varttitunnin, ennen kuin hiffasin, että kyse oli retkeilymajasta, youth hostel.

Myös sen jälkeen olen huomannut, että irlanninenglanti on keskimäärin huomattavasti vähemmän ymmärrettävää kuin Donegalin iiri, myös niille, jotka osaavat englantia mutteivät iiriä. Kun Marion Gunn, Baile Átha Cliathin yliopiston iirinkielisen murrearkiston hoitaja, kävi kanssani ulkona syömässä silloin kun olin BÁCissa kesällä 2002, tapahtui eräitäkin kertoja, että hän joutui tulkkaamaan paikallisten puhumaa käsittämätöntä englantia minulle iiriksi (hän puhuu Cléiren saaren iiriä, sitä samaa, jota on murheenkryynikirjassa Seanchas Chléire, ja on itsekin julkaissut kokoelman Cléireltä keräämäänsä folklorea kirjassa Céad Fáilte go Cléire). Siis irlantilainen tulkkaa irlantilaisten englantia suomalaiselle iiriksi. Kuvitelkaa mikä tilanne.

Tässä onkin perussyy opetella iiriä: viittaan otsikossa olevaan Kishon-sitaattiin. Kukako Kishon? No tietysti Ephraim Kishon, tuo israelilainen koiranleuka. Hän kirjoitti joskus hulvattoman matkakirjan, joka tietenkin perustui kaikkien kansallisuuksien kliseisten piirteiden äärimmäiseen liioittelemiseen, mutta Kishon osasi tämän huumorin lajin paremmin kuin muut. Esimerkiksi Hollywoodissa kukaan ei suostunut tapaamaan ketään muuten kuin agenttiensa välityksellä ("Ottakaa yhteys agenttiini. Tai minä pyydän agenttiani ottamaan yhteyden teidän agenttiinne. Mitä, eikö teillä ole agenttia? Kyllä teidän hyvä mies täytyy heti hankkia agentti. Minäpä pirautan agentille, hän tietää varmasti jonkin agentteja välittävän agentuurin..."), mikä tietysti absurdeimmillaan johti siihen, että agentitkin alkoivat hankkia omia agentteja statustaan osoittaakseen. Niinpä koko Hollywood on lopulta täynnä pelkkiä agentteja ageeraamassa toistensa agendaa. - Agenttikirjassaan Kishon kuitenkin myös jakeli ohjeita turisteille ja maailmanmatkaajille: Miksi sinun pitäisi änkyttää ja solkata? Anna heidän änkyttää ja solkata! Eli siis joka maassa pitää huolella valita puhuttavakseen juuri se kieli, jota paikalliset eivät osaa puhua, mutta jota he kohtuuden rajoissa ymmärtävät ja voivat katsoa jopa velvollisuudekseen yrittää puhua. No niin, Irlannissa tällainen kieli on ilman muuta iiri. Toisin sanoen, kun menen Irlantiin, puhun raa'asti kaikille iiriä: annan heidän änkyttää ja solkata.

Birdy jauhaa taas paskaa

Birdy esitelmöi siitä, kuinka hän näki muskelikkaan skinheadin bussissa, ja kutsuu tätä mega-ATMiksi. Voi Birdy kulta, miksi sinä kuvittelisit nuorten miesten alkavan väkivaltaisiksi rasistihuligaaneiksi, jollei se olisi toimiva tapa saada pildeä? Ei väkivaltainen skinheadi ole ATM. Väkivaltaisilla skinheadeilla on naisia, tasoisiaan ja parempiakin naisia. (Minunkin naapurissani yo-kylässä asui yksi sellainen kaveri, jolla oli melko kaunis tyttöystävä, tosin älytasoltaan tuskin miestään kummempi.) ATMit ovat niitä kilttejä nörttejä. ATMit ovat sellaisia kuin minä. Tai tutkijaystäväni.

Oklo (PS)

Netistä löytyy kohtuullisen runsaasti englanninkielisiä Oklo-linkkejä, mutta suomenkielisiä (haulla "Oklon ilmiö") vain kaksi; toinenkin niistä on EU:n komission raportti - siis asiakirja, joka on olemassa suomeksi vain sen takia, että EU:n paperit lakisääteisesti käännetään suomeksi - josta löytyi seuraava sitaatti: Radionuklidien kulkeutumismalleja pyritään parhaillaan testaamaan ja vahvistamaan vertaamalla niitä vastaaviin luonnollisiin ilmiöihin (esimerkiksi Gabonissa sijaitseva tunnettu Oklon luonnonmukainen reaktori). Näiden luonnollisten ilmiöiden tutkimus voi parantaa huomattavasti kykyä ymmärtää nuklidien kulkeutumista miljoonien vuosien aikana.

Ai siis että malleja pyritään parhaillaan testaamaan ja vahvistamaan Oklosta saatujen tietojen nojalla? Kun Oklo on ollut löydetty ja tunnettu jo kolme vuosikymmentä, odottaisi piru vieköön, että ydinjäteasiantuntijat kaikkialta maailmasta olisivat jo niiden kolmen vuosikymmenen ajan tunkeneet Gaboniin sankoin joukoin, pilvin pimein ja laajin laumoin mielipuolinen fanaatikon virne naamallaan ja nostaneet Gabonin taloudenkin siinä sivussa jaloilleen perustamalla maahan tutkimuskeskuksen toisensa jälkeen ja palkkaamalla kahvittajikseen, viinureikseen ja riksakuskeikseen maan koko väestön naapurimaiden sotien pakolaiset mukaanlukien. Mutta ei suinkaan! Näyttää pikemminkin siltä, että Oklo on jätetty uinumaan, ja sitä on vaivauduttu tutkimaan vasta viime aikoina - "parhaillaan" - kun ympäristöliike ensin on kohdistanut ydinvoimaan vuosikymmenten ajan ankaria poliittisia paineita.

Suoraan sanoen: Minä en luota pätkääkään sellaiseen teollisuudenhaaraan, joka jättää merkittävät propagandavalttinsa noin ilmiselvästi hunningolle sekä tiedotustoiminnassaan että tutkimustyössään. Taitaa olla, että ydinvoimateollisuutta ja ydinvoimamiehiä on totisesti paapottu subventioiden runsaudensarvella ja hyvinpalkatuilla suojatyöpaikoilla, joissa tutkimusta ei ole ollut mikään pakko tehdä ja joissa ei ole opittu muuta argumentaatiotapaa kuin se, että kiljutaan hysteerisesti solvauksia ja asiattomuuksia päin epäilijöiden ja vastaväittäjien naamaa - "vitun taikahipit ja tunteilijahörhöt, kyllä myö tiijjetään mittee myö ollaan tekeemäsä!" On tosiaan vaikeaa välttää mielikuvaa, että jätkät eivät oikeasti tee yhtään mitään muuta kuin oljentelevat laiskoina atomimiilunpankolla veronmaksajien rahoilla ja menevät kauhusta raivoihinsa heti kun joku uskaltaa kysyä, ajattelevatko he omien jännien tiedeleikkiensä ohessa ollenkaan sitä, mikä on muun yhteiskunnan etu.

Olisikohan ydinvoimateollisuus muuten ikinä päässyt noin(kaan) pitkälle todella vapaan markkinatalouden oloissa?

Aatteet ja todellisuus

Tira ja Misu limboilevat jälleen. Toinen kloonikaksosista viittasi paikoitellen nokkelaankin !AbsoluteTruth-parodiablogiin ja mietti, kirjoitanko minä kenties sitä, mutta totesi sitten, että itseironiani ei riittäisi (!) moiseen. Älä saatanan hippiäinen puhu minulle mitään itseironiasta ennen kuin olet opettanut isäsi naimaan, mielellään vielä perseeseen, koska sieltä ainakin olet itse kotoisin - syvältä ja poikittain. Yksi nuorten naisten, tämän maailmaa piinaavan eläimellisen, vähämielisen raakalaissaastan, vastenmielisimpiä ja fasistisimpia piirteitä on juuri tuon tyhjän sloganin oppikaa miehet nauramaan itsellenne apinamainen toistelu, kun todellisuus on sellainen, että kun YTM nauraa itselleen, naiset pitävät sitä hienostuneena itseironiana, mutta kun ATM nauraa itselleen, naiset pitävät sitä merkkinä geneerisestä luuseriudesta ja itsehalveksunnasta.

Tira ja Misu ovat suurin piirtein viimeinen taho, jolta minulla on oppimista satiirin ja ironian alalla. Vitunkantotelineet ylipäätään ovat niin hölmöjä ja latteita ihmisentekeleitä, etteivät tajua sen enempää ironiasta kuin satiirista paljon paskaakaan. Naiselle menee hauskana huumorina aina jakeluun sellainen asetelma, jossa YTM pilkkaa ja hakkaa ATM:ää. Silloin nainen voi nauraa ATM:n hädälle ja haaveilla makaavansa komean YTM:n kanssa, ts. harjoittaa fasistista pahuuttaan, joka on hänen perusluonteensa naisena.

Nyt toinen kloonikaksonen esittelee seuraavaa propagandakliseetä:Sanaa feministi käytetään surutta synonyyminä miesten vihaajalle. Oikeasti feminismi tarkoittaa pyrkimystä naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon.

Oikeasti ja oikeasti. Kommunismi tarkoittaa "oikeasti" työkansan vapauttamista kapitalistisorron alta, mutta käytännössä miljoonien ihmisten rääkkäämistä hengiltä kaivostöissä 70 asteen pakkasessa ilman talvivaatteita. Kapitalismi tarkoittaa "oikeasti" työtä, vaurautta, markkinoiden ja yritteliäisyyttä, mutta käytännössä koroillaaneläviä pummeja ja laiskureita, jotka imevät helpon elämänsä hinnan meidän kaikkien selkänahasta ja jotka kahmivat itselleen monopoleillaan ja kartelleillaan vallan käytännössä estää teoriassa kannattamansa vapaa kilpailu (ns. ryöstökapitalismin peruslaki: "kannatan vapaata kilpailua niin kauan kuin minä olen voitolla"). Libertarismi tarkoittaa "oikeasti" vapautta valtion, hallituksen, lakien, säädösten ja viranomaisten kahleista, mutta käytännössä sitä, että tiukasti valtiojohtoisessa libertaristiutopiassa virkaheitto sairaanhoito-opiskelija virkaheiton sairaanhoito-opiskelijan äly- ja sivistystasonsa voimin päättää siitä, ovatko ajatuksesi kyllin oikeaoppisen libertaristisia, jotta saat itse kasvattaa lapsesi.

Feminismi voi tarkoittaa teoriassa vaikka sataa hyvää ja tuhatta kaunista, mutta mitään aatetta ei kuulu arvioida hienojen teorioiden mukaan, vaan sen mukaan, millaiseksi asianomainen aate yhteiskunnassa käytännössä muovautuu aatteiden ja intressien vuorovaikutuksessa. Tämä koskee myös feminismiä. Feminismin ruoskan kahvan helmiäiskoristeet (= teoria) voivat naisen kädessä näyttää miten hienoilta tahansa; mutta me miehet, joiden selkää ruoska (= käytäntö) viiltää luissa asti vihloen, emme todellakaan osaa arvostaa niitä hienoja helmiäisupotuksia.

Minun elämäni feminismi on peruuttamattomasti pilannut. Tiran ja Misun kaltaiset ihmisen irvikuvat ovat osaltaan olleet sitä pilaamassa. Ymmärrän hyvin, että aate, joka inspiroi ilkivallantekijöitä särkemään ja polttamaan minun taloni, on ilkivallantekijöiden omasta mielestä hyvä ja hieno aate. Toivoisin kuitenkin, että ilkivallantekijät eivät hämmästelisi sitä, miten vähän ymmärtämystä ilkivallan uhrilla on sekä itse vandaaleja että vandalismin jaloa aatetta kohtaan.

Puheita jostain "oikeasta" feminismistä olisi helpompi uskoa, jos ne "oikeat" feministit edes kerran vaivautuisivat arvostelemaan esimerkiksi Birdyn kirjoituksissa esiintyvää järjetöntä, älyllisesti epärehellistä miesvihaa. Valitettavasti "oikeille" feministeillekin mikä tahansa feminisminä esiintyvä fasistoidi kiihkoilu kelpaa feminismiksi. Esimerkiksi vihreiden, vasemmiston ym. piirissä sisäistä kritiikkiä tapaa selvästi enemmän kuin feministien (tai libertaristien) keskuudessa, mikä itsessään todistaakin feminismin (ja libertarismin) olevan yhteiskunnallisesti vahingollinen, totalitaarinen aate, jota lainkuuliaisten ihmisten velvollisuus on vastustaa - tarvittaessa vaikka ase kädessä.

Feministinen solutus esimerkiksi oikeuslaitoksessa on jo niin pitkällä, että oikeusvaltio on oikeasti vaarassa seksuaalisesti häiriintyneiden kiljukurkkunaisten inkvisition repiessä perheitä riekaleiksi ja heitellessä viattomia miehiä tyrmään tekaistujen lastenraiskaussyytösten nojalla. Minullahan tunnetusti on omiakin kokemuksia nuorten naisten armottoman GPU:n toiminnasta, mutta lukekaapa (linkistä kiitos Tommipommille) tästä Juha Varton arvostelu ilmeisen häiriintyneen lakinaisen kirjoittamasta kirjasta, jonka ainoa funktio tuntuu olevan fasistoidin miesvihan kylväminen pedofilian varjolla? Kun tuollaiset naiset ovat soluttaneet jo lain ja oikeudenkin, mitä muuta voi sanoa kuin: aseisiin, veljet, meitä murhataan!

Seuraava sitaatti Vartolta minun on ainakin aivan pakko panna näkyviin:

Yleisen ilmapiirin kannalta kirjan seksismi on erityisen vaarallinen tendenssi. Molander rakentaa kuvaa hyvästä ja empaattisesta naisesta, jota vastassa on paha ja iljettävä mies. Hän sanoo, että nainenkin voi käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi mutta kaikissa lauseissa hyväksikäyttäjällä on vaimo tai hänet on mainittu erikseen mieheksi. Tämä seksismi yhtyneenä seksuaalisuuden "iljettävyyteen" vie pohjan pois monilta hyviltä ehdotuksilta: kyse ei ole yhteisestä asiasta vaan äitien ja naispuolisten auttajien ristinkulkueesta
miehiä vastaan.

Tästä esimerkkinä on kertomus tytöstä, joka meni omin avuin arabimiehen hyttiin ruotsinlaivalla ja pyysi miestä käyttämään kondomia, jotta "raiskaus" ei olisi johtanut ikäviin seurauksiin. Tätä Molander kutsuu "selviämisstrategiaksi"; selviämisstrategiaa on varmasti se, että tyttö (ja niin monet naiset vastaavissa tilanteissa) syyttää arabia raiskauksesta. Miehillä ei tässä maailmassa ole kuin esineen asema.

Tuntuu totisesti Jumalan ihmeeltä, että Varton annetaan missään edes julkaista tuollaista tekstiä, kun yhteiskunnan ilmapiiri on se mikä on. Pitkää ikää ja siunausta Juha Vartolle.

Oklon ilmiö

Oklo sijaitsee afrikkalaisessa Gabonin valtiossa, ja sieltä löydettiin 1970-luvun alussa luonnon muodostaman ydinreaktorin jäänteet. Luonnon muodostama ydinreaktori tarkoittaa tässä sitä, että sikäläisessä uraaniesiintymässä oli joskus vuosia sitten käynnissä fissioketjureaktio, joka pysyi aisoissa eikä suinkaan räjähtänyt ydinpommiksi. Veikkaanpa, että lukijoistani vain alan koulutuksen saaneet ovat kuulleet Oklosta, joka on ehdottomasti ydinteollisuuden paras - ja laiminlyödyin - propagandavaltti. Oklossa nimittäin plutonium ja muut fissioketjureaktion sekä siitä harhautuneiden neutronien tuottamat radionuklidit pysyivät maaperässä turvallisesti vuosituhansien ajan, ennen kuin ne sattumalta löydettiin. Toisin sanoen Oklo todistaa, että ydinjätteiden turvallinen hautaaminen peruskallioon on ainakin periaatteessa mahdollista - että ydinvoima ei suinkaan ole aivan sellainen luonnoton ja hirveä anomalia, jona se näyttäytyy kiihkeimpien vastustajiensa puheissa. (Tämä ei tietenkään muuta miksikään sitä, että biosfääri on ehtinyt jo miljoonia vuosia kehittyä verrattain vapaana radioaktiivisuudesta, joten kehittyneimpien eliöiden, kuten ihmisen, säteilynsietokyky ei ole kaksinen: ei ole ollut evolutiivista, darwinistista syytä kehittää radioaktiivisuutta kestävää ihmistä.)

Jos ydinvoiman kannattajat puhuisivat Oklosta joka toisessa lauseessaan, selittäisivät kyllästymiseen asti kuinka ydinvoimalajätteiden loppusijoitussuunnitelmissa on perusteellisesti pohdittu Oklon kokemuksia jne., luulenpa, että niin minä kuin monet muutkin ydinvoiman vastustajat tuntisimme olomme huomattavasti turvallisemmaksi. Ainakin voisi luottaa siihen, että heikäläiset vakavissaan pohtivat tätä ydinjätekysymystä sen sijaan että työntävät sen mielestään taka-alalle voidakseen pohtia atomitulevaisuuden vähemmän masentavia ja jännittävämpiä mahdollisuuksia.

Ylipäätäänhän ydinvoiman kannattajat eivät vaivaudu edes pohtimaan, miten voisivat markkinoida lempilapsensa meille muille. Päin vastoin. Kyllästymiseen asti he väistävät asiallista keskustelua, ja vastustajiensa todellisiin mielipiteisiin vastaamisen sijasta he vääntävät ne sellaisiksi pystyssä pysymättömiksi olkinukeiksi, että kenenkään vakavamielisen ydinvoiman vastustajan on mahdotonta tunnistaa itseään moisesta karikatyyristä. Totta kai he itsekin huomaavat, miten huonosti moinen taktiikka toimii, mutta sen sijaan, että he opettelisivat tulemaan toimeen demokraattisen julkisuuden ehdoilla, he antautuvat haaveilleen meritokratiasta, jossa vain asiantuntijoiden Oikeat Mielipiteet^tm ovat sallittuja, ja jossa asiantuntijoiden ei tarvitse tehdä tyhmälle kansalle minkäänlaisia myönnytyksiä. Kansan tehtävänä on uskoa, että ydinvoima-asiantuntijoilla on hallussaan salainen tieto ydinvoiman tekemiseksi vaarattomaksi - eikä vaatia asiantuntijoita paljastamaan esimerkkejä tästä salaisesta tiedosta.

Takavuosien Posiva-kampanja oli todellinen rimanalitus esittäessään valokuvia "puunsyleilijätytöistä" ja "taikahipeistä", jotka sitten esittivät - lainausmerkeissä, ikään kuin kyse olisi ollut aidoistakin lainauksista - täysin älyttömiä ja naurettavia "argumentteja" ydinvoimaa vastaan. Posivan esitettiin sitten tietävän asiat paremmin. Mutta kertaakaan ei esitetty todellisia vihreiden ym. argumentteja ydinvoimaa vastaan, eikä esimerkkejä siitä tiedosta, jonka nojalla Posiva nämä argumentit kumoaa. Taas kerran ydinvoimateollisuus esitti argumentteinaan sen, että "meillä on argumentteja" ja "me tiedämme paremmin". Vaikka Oklon luonnonreaktori olisi oikeasti merkittävä propagandavaltti ydinteollisuudelle, se ei vaivaudu käyttämään tätä valttikorttia, koska yrittää voittaa pelin solvaamalla ja uhkailemalla muita pelaajia.

Tietyssä vaiheessa "tyhmä" kansa kyllä oivaltaa, että iskulauseet "vain emotionaaliset tantat vastustavat ydinvoimaa" ja "ole älykäs ja tunteilematon MIES - kannata ydinvoimaa", jotka ovat implisiittisesti läsnä kaikessa ydinvoimaa kannattavassa kirjoittelussa ja suhdetoiminnassa, eivät ole mitään muuta kuin - itsessään tunteisiin ja mielikuviin vetoavaa sloganitehtailua, jollaista ei kelpuuteta argumentaatioksi muidenkaan tärkeiden yhteiskunnallisten ratkaisujen kohdalla.

Zaghawa

Juu, pitihän minunkin kokeilla sitä afrikkalaisnimigeneraattoria. Via Tommipommi. Kokeilin sitä myös yhdistelmillä "Panu Petteri" ja "Panu Hoeglund", joilla sain tulokset "Raheem" ja "Shaleesa", mutta tuo "Zaghawa" kuulostaa jotenkin paremmalta.

Mikkelinpäivä

Lumikki ilmeisesti omistaa toisen niistä kirjoista, jotka minun on jo kauan sitten pitänyt hankkia (paitsi etteivät ne mahdu kämppään kuitenkaan): Vanhat merkkipäivät ja Myytillisiä tarinoita, ja mainitsee Mikkelinpäivän olleen vanhan kansan käsityksen mukaan kesän loppu - siitäs saitte te, jotka moititte Suomen suvea lyhyeksi. Minua tämä heitto kiinnostaa siksi, että Islannissa kesä ja talvi nähdään vuodenaikojen, tai vuodenneljännesten, sijasta mieluummin puolivuotiskausina - sellaista tarkoittava sana, misseri, on islannissa paljon tavallisempi kuin"vuodenajan" vastine, joka ei edes kuulu aktiiviseen sanavarastooni - eli siis kevät ja syksy mielletään paljon merkityksettömiksi aikajaksoiksi elämän rytmittämisen kannalta kuin kesä ja talvi.

Tänä vuonna ensimmäinen kesäpäivä (sumardagurinn fyrsti - en nyt muista, minkä systeemin mukaan se määräytyy - oli 24. huhtikuuta. Tuo linkki vie islantilaisen urheiluseura Víkingurin sivuille. Huomatkaa, miten hyvin islanti on pärjännyt tietoyhteiskunnan kynsissä: linkki on islanniksi tengill, monikossa tenglar, ja WWW on Vefurinn.

Ei mikään yllätys

You are Wrath/Anger!
Wow... who got you so mad huh ?? You have serious
anger issues!! with a rage that seems somewhat
deadly, and a temper that is easily raised, you
are by far the scariest sin. You tend to let
the little things get to you, and are stressed
fairly easily - and woe be it to any of your
enemies. On the positive side, you're
independent, powerful and a definite leader, if
you could just control your moods!
Congratulations on being the toughest!! ...and the
most independent of all the 7 deadly sins!


?? Which Of The Seven Deadly Sins Are You ??
brought to you by Quizilla

...via Birdy.

Svenne Jönsson

Koska Usenet-yhteyteni takkuilee enkä pääse osallistumaan uutisryhmiin, en voi muuta kuin esittää blogissani analyysini eräästä myös kollegan "Liikaa politiikkaa" mainitsemasta nuoresta poliitikoksi pyrkijästä, jota aion ilkeämielisyyttäni tässä kunnioittaa peitenimellä Svenne Jönsson. Mies on itse juuri sellainen provinsiaalinen kiihkoilija, joka pitää tällaista nimiväännöstä sveduhintsahtavana ("hintsahtava" kuulostaa jotenkin hauskemmalta sanalta kuin "hintahtava"). Todellisuudessa hänellä on kyllä ruotsinkielinen sukunimi - tosin sellainen, jota tavataan suomenkielisillä huomattavasti enemmän kuin omaani - mutta etunimi, joka soveltuu kumpaankin kieleen. Sat sapienti, eli satiaisia saajalle. (Pääsenhän nyt Kysyn vaan -blogin viikon letkauttajiin, pääsenhän?) - Oikea Svenne Jönsson oli roolihenkilö muinoisessa lasten televisiosarjassa Himmel och pannkaka, jossa muistaakseni lennettiin omatekoisella lentokoneella.

(Anti)hörhöt vauhdissa

Salskea Svennemme tuntuu kuuluvan ns. antihörhöfoorumin perustajiin. Kyseinen foorumi on nuorten oikeistolaisnörttien oma pikku ankkalammikko, jossa he paheksuvat porukalla kaikkia hörhöiksi leimaamiaan - niin ihmisoikeusväkeä, ydinvoiman vastustajia, humanisteja kuin AY-liikettäkin. Heikäläiset vain ovat määritelleet hörhön käsitteen niin laajasti, että noin 99% ihmiskunnasta, mukaan lukien käytännöllisesti katsoen kaikki poliittisesti tavalla tai toisella aktiiviset ihmiset Suomessa (myös porvaripuolueissa, sillä näiden äärioikeistolaisten syrjäytymiseen kuuluu oleellisena osana se, että he pitävät porvaripuolueitakin hörhöjen soluttamina), kuuluu tähän halveksittavaan ihmiskategoriaan. Nythän on niin, että, kuten Tommipommi ansiokkaasti huomautti, monien hyvienkin asioiden maine on oikeasti huonontunut sen takia, että niitä kannattamassa ovat kaikenlaiset epäsympaattiset, hysteeriset tantat; joten ymmärrän erinomaisesti sen selkäytimestä lähtevän tympääntymisimpulssin, joka on esimerkiksi antihörhöfoorumin taustalla. Silti pidän yhteiskunnallisesti vahingollisina ja tuhoisina sekä hörhöfoorumia yleensä että Svenneä erityisesti, koska "antihörhöilyllä" ei ole mitään muuta poliittista sisältöä eikä substanssia kuin hörhöyden vastustaminen, joka - kuten jo edellä tuli todettua - on perusluonteeltaan koko ihmiskunnan inhoamista.

Vitun lukioälykkö, otaks daijuun?

Entisenä lukiolaisälykkönä (en muista, oliko se nyt Tommipommi vai Kokkarinen, joka blogimaailmassa lanseerasi tämän hienon ja käyttökelpoisen käsitteen) olen kyllä hyvin perillä myös siitä ihmiskunnan inhoamisen tunteesta omasta kokemuksestani. Kuitenkin näin aikuisiällä tiedän, että se on oikeasti patologinen ja kieroutunut tunne, ja että maailma on pitkälti oikeassa heittäessään lukiolaisälyköt ja antihörhöt oikeiden ihmisten keskuudesta roskakorifoorumeilleen. (Kyllä vain, jopa koulukiusaaminen voi olla näille tyypeille heidän omaltakin kannaltaan oikein ja parahiksi. Ei se minullekaan ollut yksinomaan haitaksi.)

Sanna bekännelser av en soli-sali-ratti

Ihminen on sosiaalinen eläin. Sosiaalisia siteitä vailla oleva, niistä osattomaksi jäänyt ja niihin kykenemätön ihminen ei eroa mitenkään hallituksensa menettäneen, libertaaris-anarkokapitalistiseen onnelaan vajonneen afrikkalaisvaltion raiteilla tallustelevasta, viidakkovesuria (machete on suomeksi oikeasti nimenomaan "vesuri", eikä mikään "viidakkoveitsi") heiluttelevasta lapsisotilaasta, joka tiukkaa kaikilta kaveriensa ottamilta vangeilta: Short sleeves or long sleeves? ("Leikataanko pois koko käsivarsi, vai pätkäistäänkö vain ranteesta poikki?")

Ei ole mitenkään sattumaa, että asosiaaliset lukiolaisälyköt suuntautuvat nykyään libertarismiin ja äärioikeistolaisuuteen: juurettomiksi jääneinä he ovat kateellisia muille ihmisille, "hörhöille", joilla sosiaalisia siteitä on, ja haluavat kostaa heille tekemällä omasta asosiaalisuudestaan hyveen - vesuria huitovien nekruhuligaanien kaaoksesta utooppisen mallin meidänkin yhteiskunnallemme. Tämä siis siitä huolimatta, että nämä lukiolaisälyköt ovat yleisesti ottaen aikamoisia pelkureita - kieltäytyvät aseista pikemminkin yleisen nynnyytensä kuin poliittisen vakaumuksensa vuoksi (kyllä, tämä on myös itsekritiikkiä) ja huutavat poliisia avuksi heti kun vähänkin pelottaa - kuten kaikkien autististen oikeistohörhöjen nyyssiryhmäkuningas Matti L., jonka ihanneyhteiskunnassa järjestyksestä huolehtisivat yksityiset miliisit "sosialistisen" poliisin asemesta, mutta joka parkuu kunnianloukkauksesta ja rikosilmoituksesta heti kun joku sanoo ääneen, mikä hän todellisuudessa on. Haaveilemassaan anarkokapitalismissa he joutuisivat viidakkovesurin silputtavaksi ensimmäisinä kaikista. (Suostuisikohan perulainen ystävättäreni lähettämään minulle sellaisen vesurin, jotta voisin pitää sitä kaapissa valmiina libertaristien suurta p-päivää varten?)

Kommunismi oli pienempi paha - oikeasti

Ennen vanhaan nynnyistä lukiolaisälyköistä tuli yleensä kommunisteja tai muuten vain vasemmistoradikaaleja. Tämä oli ehdottomasti pienempi paha kuin antihörhöfoorumeille (ts. oikeistohörhökarsinoihin) vetäytyminen, koska olemalla kommunisteja nynnyt lukiolaisälyköt ainakin tunnustivat tarvitsevansa sosiaalista sidosta ja haluavansa olla muillekin hyödyksi. Epäilemättä nynnyjen lukiolaisälykköjen kommunismi oli myös yksi kristillisyyden muoto siinä mielessä, että kristinuskoon kuuluu ihmisen terve ja kasvattava syyllistäminen hänen epäsosiaalisuudestaan ja hyödyttömyydestään muille ihmisille. - Oikeistohörhöys on sikäli epäterveellistä ja vaarallista lukiolaisälykön itsensä kannalta, että oikeistohörhönä hän ei tunnusta oman epäsosiaalisuutensa sairasta, autistista luonnetta, vaan pikemminkin vaatii itselleen oikeutta elää parantumattomana, yhteiskuntakelvottomana hulluna ("individualistina") ryhtymättä vaikeaan ja tuskalliseen parantumis- ja sosiaalistumisprosessiin (joka "tukahduttaisi" hänen "yksilöllisyytensä" - tuskinpa hänellä muuta yksilöllistä onkaan kuin naiivi narsisminsa). No, tätä se avohoito teettää.

Augusto Pinochet - vihreää liberalismia jo vuodesta 1973

Svenne Jönsson on siitä erikoinen lukiolaisälykkö, ettei hän ole lukiolainen eikä erityisen älykäskään. Muudan blogisti siteerasi taannoin hänen nyyssikirjoituksiaan, jotka olivat varsin alkeellisella tavalla rasistisia; kun puhe oli joistain Chilen vallankaappauksen muisteluseremonioista, Svenne meni tietysti heti intoilemaan, kuinka hän mieluummin olisi pitämässä vastamielenosoitusta ja ilobileitä Pinochetin kunniaksi. Svenne on ollut vaaliehdokkaana, jolloin hän on esiintynyt "vihreänä liberaalina".

Rasismi ja oikeistovallankaappauksien kannattaminen ei ole erityisen liberaalia. Allenden Chile ei tietenkään ollut mikään sosialistinen onnela eikä Allende mikään pyhimys: niin ymmärrettävää kuin uhmakas vasemmistolaisuus olikin 1970-luvun Latinalaisessa Amerikassa, näkyvä keskisormen heiluttaminen Yhdysvalloille oli reaalipoliittisesti presiis yhtä hölmöä kuin Suomelta olisi samaan aikaan ollut näkyvä keskisormen heiluttaminen Neuvostoliitolle. (Brasilian Lula da Silvaan en ole mitenkään ihastunut - minua suunnitelma ydinpelotteen hankkimisesta Brasilialle ei juurikaan hemaise - mutta kun hän esitti suunnittelemansa sosiaalipoliittiset uudistukset Rooseveltin New Dealin brasilialaisena vastineena, hän ainakin osoitti kiitettävää reaalipoliittista viisautta, jota Allendelta aikoinaan puuttui.) Maan talousvaikeudet tuskin kokonaisuudessaan johtuivat jenkkien harjoittamasta horjutuksesta, mutta toki CIA:n juonillakin oli oma osuutensa asiassa; ja vaikka ei olisikaan samaa mieltä Allenden politiikasta, lopputulemaksi jää, että Allenden hallitus oli vapailla vaaleilla valittu, ja joka osoittaa mieltä Pinochetin puolesta, osoittaa mieltä demokratiaa vastaan sekä kidutuksien ja laittomuuksien puolesta.

Mitä sitten tulee vihreyteen, ydinvoiman kannattaminen ei kuulu sen piiriin.

Nythän on niin, että liberalismi ja vihreys saadaan, voidaan ja kuuluukin haluttaessa määritellä uusiksi. Esimerkiksi perinteinen kepulainen, homovastainen ja uskonnollisesti vanhoillinen maailmankuva on täysin mahdollista yhdistää luonnonsuojeluhenkisyyteen ja varmasti yksilötasolla usein yhdistetäänkin - tällaiset yksilöt (joita on) ovat sitten vihreiden, kepun ja kristillisten rajamaastossa liikkuvia äänestäjiä. Toisin kuin useimmat ydinvoiman vastustajat, olen itse valmis myöntämään, että uskottava vihreä ja ydinvoimamyönteinen poliittinen positio on mahdollinen. (Jahka tästä kerkiän, aion otsikolla Oklon ilmiö antaa ydinvoimahörhöille muutamia vihjeitä siitä, miten he pystyvät vakuuttamaan meidät paremmin.) On kuitenkin selvää, että Svenne Jönssonin tarkoituksena on, mainostaessaan itseään liberaaliksi ja vihreäksi, harhauttaa täysin eri lailla ajattelevia ihmisiä äänestämään häntä, koska hän tietää hyvin, että hänen tosiasialliset poliittiset mielipiteensä ovat liian äärioikeistolaisia, jotta hän koskaan voisi saada ääniä muilta kuin kouralliselta kaltaisiaan marginalisoituja kiihkoilijoita. Toisin sanoen hän ei pyri politiikkaan avoimesti ja rehellisesti, vaan hänen tarkoituksenaan on solutustoiminta - totalitaaristen ääriliikkeiden vanha konsti: taistolaisten junttatouhut ovat tuoreessa muistissa, eikä ihmetytä, että oikeistohörhöt ovat oppineet tämän huonon tavan stalluilta.

Svenne Jönsson on ainakin oman ilmoituksensa mukaan erään kunnallis- tai sosiaalialan opiskelija - jätän avoimeksi, onko hänestä tulossa isona sosiaalitarkkaaja, sairaanhoitaja vai kunnan kulttuurisihteeri. On yllättävää nähdä tällainen henkilö lukiolaisälykköoikeistolaisuuden edustajana, mutta loppujen lopuksi tuolle naisvaltaiselle alalle päätynyt mies useinkin kokee ammatinvalinnastaan - luultavasti hän ei sitä omasta tahdostaan valinnut, vaan nimenomaan päätyi sinne - häpeää ja noloutta, eikä halua ottaa lusikkaa kauniiseen käteen ja sulautua osaksi alan yleistä kulttuuria, johon mitä todennäköisimmin kuuluu sekä ay-liike että hyvin konventionaalinen poliittinen osallistuminen suuren puolueen riveissä - sosialidemokraatit tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta itse asiassa kokoomuksella on isohko hoitsusiipi, joka on estänyt tehokkaasti puoluetta lipsumasta liian syvälle libertaarishenkisen äärikapitalismin suohon. Luultavasti näiden hoitsujen "oikeistolaisuus" on lähinnä elämäntyylin perinteisyyttä ja konventionaalisuutta - vastenmielisyyttä vapaita huumeita ym. radikaalien harrastamia typeryyksiä kohtaan - joka ei sinänsä sulje pois esim. ammattiyhdistystoimintaan osallistumista.

Suuret luulot, pieni mies

Oletettavasti Svenne Jönsson on mies, jolla kotikasvatuksen peruna on suuret luulot itsestään, mutta heikot rahkeet toteuttaa niitä: lukiolaisälykön asenne ilman lukiolaisälykön älyllisiä kykyjä. Hänelle on siis syvä henkilökohtainen nöyryytys joutua "pelkäksi" sossu-hoitsu-kunnallissektorin rivimieheksi. Kun hänen loukattu narsisminsa ei salli hänen sulautua joukkoon tummaan, hän hakee hädissään turvaa sen antiteesistä. Libertarismi on nimenomaan hoitsukokoomuslaisuuden antiteesi, koska libertarismi torjuu sekä hoitsukokoomuslaisuuden ay- ja sosiaalivaltiopuolen että siihen kuuluvan konventionaalisen, kristillis-isänmaallisesti sävyttyneen perhe-elämähengen. Kun hoitsukokoomuslainen kuuluu ay-liikkeeseen ja vastustaa huumeita ja lapsipornoa, libertaristi pitää ay-liikettä kauheana kommunismina ja vaatii individualismin nimissä vapaita huumeita ja vapaata lapsipornoa. (Tosin Steven Dutch paljasti omilla libertarismin, pseudotieteen ja muun hörhöyden vastaisilla sivuillaan, että Yhdysvaltain libertaaripuolue ei ota yksiselitteistä kantaa vapaan abortin puolesta, tyytyypähän vain toteamaan, että asia on eettisesti vaikea ja että ennen kaikkea on tärkeää pitää hallituksen - libertaarien arkkivihollisen - klähmykourat irti tästä asiasta. Koska libertaaritkin haluavat päästä republikaanien siivellä vaikuttamaan, heidän on varmuuden vuoksi vakuutettava Yhdysvaltain jumalinen abortinvastustajaoikeisto siitä, että he ovat kyllä valmiita tässä jumalisille tärkeässä asiassa joustamaan periaatteistaan voidakseen tehdä yhteistyötä jumalisten kanssa. Eli periaatteet ja äiti ovat kyllä libsuillakin kaupan, jos hintana on valtaa.)

Svenkku puolustaa lapsia vanhempien totalitarismilta

Mitenkään erityisen älyllinen ja periaatteellinen libertaristi Svenkkukaan ei toki ole, minkä todistavat nuo edellä siteeratut lausunnot. Pikemminkin hän on tyypillinen esimerkki siitä, että libertaristit ovat avoinna perinteisille Mauri Sariola -tyyppisille äärioikeistolaisille, joille puheet "yksilön vapaudesta" ovat vain läpinäkyvä sumuverho ja joita todellisuudessa ei kiinnosta niinkään heidän oma vapautensa kuin muiden vapauden riistäminen, tai ainakin siitä haaveileminen. Svenkun lausunnot oikeistohörhöjen "vapausfoorumilla" puhuvat puolestaan:

Itse kannatan systeemiä jossa USA voi vapaasti pommittaa kommunisti/terroristi/ählämivaltioita matalaksi. Esimerkiksi Irakissa on tilanne muuttunut selvästi paremmaksi USA:n miehitettyä koko maan. Hyvä vaan ihmisoikeuksien ja vapauden kannalta. Minun on vaikea uskoa että USA hyökkäisi mihinkään kovin ei-vapaaseen valtioon.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miten esimerkiksi Suojelupoliisi keskittyy kettutyttöjen vainoamiseen (ikään kuin kettutyttöjen kohteleminen tavallisina epäpoliittisina ilkivallantekijöinä ja huligaaneina ei olisi tehokkain tapa tehdä heidät vaarattomiksi - ja ansaitun naurun alaisiksi - koko yhteiskunnan kannalta), mutta suvaitsee olla kortistoimatta tällaisia USA:n henkisiä kansalaisia, joiden lojaalisuus sekä Suomelle että laajemmalle isänmaallemme EU:lle on näin ilmeisen kyseenalainen. Suomella on ja kuuluukin olla hyvät suhteet Yhdysvaltoihin, mutta valtioilla ei ole ystäviä, vaan intressejä, ja Suomen intressit eivät yksi yhteen ole samat kuin Yhdysvaltain intressit - jo siksikään, että me olemme pikkuvaltio ja he suurvalta. Näkisin, että Yhdysvaltain etuun kritiikittömästi samastuva henkilö, kuten Svenne Jönsson, on epäisänmaallinen, jopa potentiaalisesti maanpetoksellinen samalla tavalla kuin taistolaiset, jotka eivät kyenneet erottamaan Suomen kansallista etua Neuvostoliiton suurvaltaintresseistä, olivat aikoinaan potentiaalisesti maanpetoksellista väkeä; ja Suojelupoliisin velvollisuus olisi nimenomaan potentiaalisesti maanpetoksellisten ainesten seuranta. (Olisikin muuten syytä kysyä, missä määrin nämä oikeistohörhöfoorumit saavat suoraa tukea amerikkalaisen oikeiston mielipidetehtailta, Heritage Foundationista alkaen.)

[Edellinen kirjoittaja:]Itse asiassa huostaanottoja tulisi lisätä. Esimerkiksi kommunistien lapset tulisi kaikki ottaa valtion huostaan. Tai vaikka huutokaupata yksityisille. Tai ihan mitä tahansa. Voit kutsua tätä fasismiksi jos haluat.

[Svenne Jönsson:]

Jos jollekin on vielä epäselvää, niin olen [edellisen kirjoittajan] kanssa täysin samaa mieltä. Kaikilta uskonnollisilta hihhuleilta, hörhöiltä, kommunisteilta ja vastaavilta tulisi ottaa lapset huostaan ja antaa adoptoitavaksi lapsen oman turvallisuuden ja vapauden turvaamiseksi. On kaameaa lukea että monissa perheissä esim. Stalinismi - Svenne ei osaa käyttää isoja kirjaimia suomen kielen mukaisesti, mikä osaltaan kertoo hänen olevan amerikkalaisen oikeiston ideologinen orja, joka lukee enemmän jenkkien nettisivuja kuin suomenkielisiä sanomalehtiä - on suorastaan periytyvää sorttia! Noiden lasten tulisi, selvittyään ensin terapiassa koettelemuksistaan, voida haastaa vanhempansa oikeuteen vahingonteosta. Tietenkin ko. vanhemmat saavat itse maksaa tuosta(kin) aiheutuneet kulut täysimääräisenä.

Ja sen, mikä on "Stalinismia" - kuulehan, Svenkku, me täällä Suomessa emme tosiaankaan kunnioita oppi-isäsi nimeä isolla alkukirjaimella, olemmehan käyneet talvisodankin häntä vastaan, me käytämme kirjoitustapaa "stalinismi" - määrittelee tietysti Svenne Jönsson "vapausfoorumin" kavereineen. "Vapausfoorumi" kuulostaa presiis yhtä valheelliselta kuin kaikenlaiset stallujen "rauhanrintamat" kuulostivat 1970-luvulla, Svenkkuseni, vallankin kun sen kirjoittajat keskittyvät lähinnä piehtaroimaan fasistisluonteisissa (minkä näköjään myöntävät itsekin) märissä unissa, joissa todellakaan ei haaveilla valtiottomuudesta (kaikkea vielä), vaan totalitaarisesta valtiosta, joka ottaa väärin ajattelevien lapsetkin neuvostoliittolaiseen tapaan huostaan. Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että libertaristit haluavat tulla otetuksi vakavasti intellektuaalisella tasolla, he ainakin vaivautuisivat ottamaan etäisyyttä näin ilmiselvistä oikeistototalitaristeista. Matti L. vaatii minuakin Usenetissä säännöllisesti "todistamaan", millä perusteella hän tai libertaristit "muka" ovat oikeistolaisia. Mutta jos libertaristit oikeasti haluavat olla "perinteisen" politiikan ulkopuolinen transsendentti uudistusvoima - ja voinhan minä ikään kuin paholaisen asianajajana leikkiä uskovani, että he haluavat tätä - heidän pitää puhdistaa maurisariolalainen 70-luvusta revanssia hakeva örseltäjäoikeisto riveistään. Valitettavasti käytännön politiikka on heille tässäkin vierasta: he eivät ymmärrä, että puoluekuria tarvitaan kaikenlaisten valtausten, kaappausten ja solutuksen estämiseksi. Niinpä kuka tahansa pikkusvenkku voi halutessaan soluttaa heidät totalitaarisella oikeistolaisuudella.

Sarjassamme "Valtio verot maksakoon"

Tietysti Svenkun uho siitä todistaa omalla tavallaan, miten vaikea libertarismia, tätä amerikkalaisesta valtionvastaisuuden perinteestä kasvanutta eksoottista kukkaa, on saada juurtumaan suomalaiseen maaperään, kun meillä vahvaa valtiota arvostaa perinteisesti koko poliittinen kenttä. Suomalainen tapa olla libertaristi on näköjään se, että vaaditaan totalitaarista valtiota kasvattamaan lapsista - vaikka vanhempien tahdosta piittaamatta - terveen valtionvastaisia anarkokapitalisteja. Olenko ainoa, joka näkee tässä selvän yhtäläisyyden Neuvostoliittoon? Neukkujenkin päämäärä oli periaatteessa valtioton anarkistinen kommunismi, jossa valtio kuihtuu pois; mutta jostain kumman syystä tämän kommunismin saavuttamiseen tarvittiin ankara ja totalitaarinen poliisivaltio, joka ei yrittänytkään kuihtua pois ainakaan omilla voimillaan.

PS. Svenne Jönsson kirjoitti minulle edellisen johdosta sähköpostin osoitteesta, johon oli mahdotonta vastata. Tämä on siis "libertaristien" käsitys dialogista. No jaa, itse asiassa kyllä pyyhin hänen viestinsä pois sitä lukematta heti kun näin sen otsikon "Hei hörhö". Tuolla asenteella on turha kenenkään libertaristin tai muun oikeistoekstremistin tulla minua puhuttelemaan, varsinkin jos hän päälle päätteeksi on sekä oppimaton, nenäkäs että epärehellinen.