Éire vihreä
Hah. Nyt osoittautuikin, että se niiden konferenssi siellä Derryssä onkin jo helmikuun alussa, eli väliin täytyy jättää. Se artikkeli Ulsterin iiristä toki täytyy kirjoittaa ja lähettää niille, kun tuli luvattua. Kirjoitin sitä jo eilen suuren inspiraation vallassa, joten eiköhän se nyt ainakin onnistu, lähdeviitteiden penkomisesta tosin tulee samanlaista ähräämistä kuin aina ennenkin. Piti kaivaa Cora Cainte as Tír Chonaill esille.
Miltä osin olisi perusteltua kehittää Ulsterin iirille oma standardi? No mietitään. Ja miksi? Ainakin siksi, että pohjoisirlantilaisten lähin elävä iiri on Donegalissa, ja että heidän tulisi voida kommunikoida iirillään sikäläisten kanssa. Ja vaikka standardikielen kuuluukin jossain määrin olla eräänlainen teoreettinen ideaali, jota kukaan ei oikeasti puhu, sen ideaalin nimissä lienee kohtuutonta vaatia ulsterilaisia äidinkielenpuhujia luopumaan iirinsä erikoispiirteistä silloin kun kyse on eri sanoista, ei saman sanan hieman normista poikkeavista merkityksistä. Sanotaan vaikka näin: Sen ideaali-iirin, johon ei-syntyperäiset pyrkivät, tulee olla myös äidinkielisten tavoiteltavaksi ideaaliksi hyväksyttävissä.
Verbioppi.
Beir/breith on siitä ongelmallinen, että toisin kuin kirjakielessä, useissa murteissa sillä on kaksi persoonatonta muotoa preteritissä - kai past tense on suomeksi lähinnä preteriti, kun iirissä on imperfekti erikseen, enkä minä sitä nyt aoristiksikaan (huh!) kehtaa nimittää - joista toinen tarkoittaa "otettiin kiinni" ja toinen "synnytettiin, syntyi". Ulsterissa ne ovat tässä järjestyksessä beireadh ja rugadh, mutta myös Connemarassa tehdään ero - siellä ne ovat rugús - jonka kai oikeastaan pitäisi olla rugthas, veikkaanpa, että etymologisesti siinä on ollut jotain sellaista kuin *rugadhas - ja rugadh. Standardin mielestä "otettiin kiinni" on myös rugadh, mutta jotenkin syntyperäisten kirjoittamia tai heidän puheestaan muistiin otettuja kirjoja lukeneelle siinä on epämääräisen virheellisyyden tai pikemminkin paperisen epäluontevuuden maku. - Veikkaanpa, että tässäkin standardi seurailee Munsterin mallia, siellä kuin "syntyi, synnytettiin" on tavallisesti saolaíodh eikä rugadh, joten siellä rugadh voi kaikella muotoa ihan luontevassa kielenkäytössä olla "otettiin kiinni".
Mutaatiot prepositioiden jäljessä.
Termistö - parissa kohtaa. Liikenneympyrälle käytetään Irlannin tasavallan virallisessa liikennesääntövihkossa Rialacha an Bhóthair termiä compal tráchta. Compal tarkoittaa kyllä kaiken muun ohessa ympyrää, mutta Ulsterissa - ainakin Lár Thír Chonaillin murteessa, jos Fiach Fánachin ja Seán Bán Mac Meanmanin kirjoituksia voi pitää minään auktoriteettina - compal tarkoittaa seutukuntaa: ins an chompal seo tarkoittaa samaa kuin eteläisemmissä murteissa käytetty ilmaus sna bólaí seo - "täällä päin, näillä kulmilla". Luultavasti siksi se iirin taskusanakirja, jonka tekemiseen ankaran ulsterilaishenkinen ystäväni Ciarán Ó Duibhin osallistui, käyttää mieluummin termiä timpeallán tráchta, joka on paljon yksiselitteisemmin "liikenneympyrä", hyvä jos ei "liikennekiekura". Timpeall tai mórthimpeall tarkoittaa "ympärillä".
Toinen tärkeä terminologiakysymys on ulsterilainen tapa ilmaista sukulaisuussuhteet käyttäen mittayksikköä ó tai ua, lapsenlapsi (tämä sama Ó esiintyy sukunimissä: Ó hUiginn, Ó hEadhra, Ó Mórdha, Ó Cinnéide). Kun joistakin sanotaan tá siad an dá ó, he ovat sukua kahden lapsenlapsen verran, se tarkoittaa, että he ovat samojen isovanhempien lapsenlapsia, siis serkkuja. Standardikielessä sanotaan - ja se lienee ainakin Connemarassa tapana ihan murteessakin - että he ovat col ceathracha eli neljän hengen avioesteitä (col tarkoittaa oikeastaan "insestiä", mistä syystä sillä on myös sivumerkitykset "suuri synti, rikos, viha" - col a ghlacadh le duine tarkoittaa "vihastua johonkuhun") - serkusten välillä ajatellaan sukupuussa olevan neljän ihmisen mittainen ketju. Vastaavasti pikkuserkukset ovat kuuden hengen avioesteitä (col seisir), ja iirissä on myös tämän mukainen tapa sanoa, että joku on serkkuni lapsi tai vanhempani serkku - tietenkin col cúigir eli viiden hengen avioeste. Luullakseni tämä on se sukulaisuussuhde, josta englanniksi käytetään sanontaa first cousin once removed. - Islantilaiset ovat suuria sukututkimuksen harrastajia - suosittu kysymys on Hverra manna ertu?, joka pitäisi kai kääntää suomeksi Keikäläisiä olet? (mitä te irvistelette? - jos on meikäläisiä, teikäläisiä ja heikäläisiä, niin kyllä sitten täytyy olla mahdollista muodostaa kysymyssana keikäläinen?) - mutta kumma kyllä serkuista, sedistä ja tädeistä käytetään kaikista samaa sanaa: jos kyseessä on mieshenkilö, hän on frændi ja jos nainen, hän on frænka.
Yhdistelmäprepositiot - onko niissä tosiaan jotain standardoimista? On kai niissä sen verran, että englannin for kääntyy iiriksi aika monella tapaa, ja parissa kohtaa on selviä eroja Ulsterin ja etel?isempien murteiden välillä: kun for tarkoittaa vastikkeeksi, maksuksi, se on Ulsterissa ar son, mutta muualla as tai as ucht: "minä maksoin siitä kymmenen euroa" on standardikielellä d'íoc mé deich n-euro as, mutta Ulsterissa pikemminkin dhíol mé deich n-euro ar a shon. (Maksaa on "normaali-iirillä" íoc, mutta Ulsterissa mieluummin díol, joka verbi standardissa tarkoittaa myymistä, tosin "maksaa"-merkitys tunnetaan ilmeisesti muissakin murteissa, samoin maksua tarkoittava sana díolaíocht (myös íocaíocht on käypää iiriä, sanoisin). Ainakin nyttemmin sukupuuttoon kuolleissa Itä-Ulsterin murteissa myymistä tarkoittava verbi on mieluummin ollut reic, joka standardikielessä viittaa pikemminkin runojen lausumiseen tai resitointiin. Merkitys on kehittynyt seuraavasti: lausua runoja -> puhua kaunopuheisesti -> pitää myyntipuheita, mainostaa, helppoheikitellä -> myydä. Reacaire voi olla sekä runonlausuja että helppoheikki.)
Mikä siinä on, että skandit tippuilevat tällä lailla?