Scifin loppu - tieteen loppu

Erektustaholla on inisty siitä, kuinka tolkienilainen fantasia on nujertamassa kovan scifin. No, tämän on selittänyt jo Mark Rosenfelder varsin uskottavasti. Silloin kun Clarke, Asimov ja Heinlein kirjoittivat kirjojaan, luonnontiede oli edistymässä hurjaa vauhtia ja entiset totuudet kaatumassa. Vain taivas oli rajana, ja uudet mahdollisuudet inspiroivat mielikuvitusta. Tieteiskirjallisuuden tienraivaaja Vernen visioiden pitkälti toteuduttua näytti siltä, että minkä me vain voimme kuvitella, sen luonnontiede ja tekniikka voi myös toteuttaa. Niin ei käynyt. Lopulta tultiin tiedon ja mahdollisuuksien rajoille; mikä tahansa maailmaa mullistava idea, jonka tieteiskirjailija saa, on luultavasti ristiriidassa jonkin fysikaalisen peruslain kanssa; kova tiede ei enää inspiroi ketään, se päin vastoin kuristaa hengiltä kaunokirjallisen innoituksen. Kaikki ne tieteiskirjat, jotka kovan tieteen vaikutuksen alaisena oli mahdollista kirjoittaa, on jo kirjoitettu; sitä vastoin erilaisten mytologioiden mielikuvitusta vauhdittavat ominaisuudet eivät ole kadonneet minnekään. Toisin sanoen tieteiskirjallisuus voi enää olla vain tieteiskirjallisuudeksi naamioitua keijukais- ja hobittikirjallisuutta. Raja aidon scifin ja maagisen fantasian välillä onkin murentunut olemattomiin Tähtien sodan ja Star Trekin aikakaudella.

Erektuslaisia harmittaa ja ahdistaa se, että luonnontieteen ylivalta kulttuurissa on vääjäämättä lähestymässä loppuaan - samalla tavalla kuin uskonnon ylivalta loppui sitä ennen. Luonnontieteilijä on pian pelkkä insinööri, jonka tehtävänä on teknisesti hyödyntää jo tiedettyä mahdollisimman hyvin, hioa luonnontieteellis-teknisen rakennuksen nurkkia. Uusia maailmoja valloittava sankaritiedemies - se klisee, jolla meidät kaikki aikoinaan houkuteltiin luonnontieteitä opiskelemaan - on ilmiönä yhtä vanhentunut (ehkä jopa vanhentuneempi) kuin paavi kardinaaleineen. Juuri tästä syystä esim. Kokkarisen Ilkka on niin monista asioista samaa mieltä Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston kanssa: Ilkkaa kismittää yhteiskunnan rappio - sen luopumus luonnontieteestä - pitkälti samalla tavalla kuin keskilännen pastori Nehemiah Scudderia ahdistaa yhteiskunnan luopumus kristinuskon Jumalasta.

On jopa mahdollista, että Scudder ei ole niin vanhentunut kuin Ilkka - että luonnontieteen suurten lupausten jäätyä lunastamatta ja new age -huijauksen tympiessä perinteiseksi mielletyt uskonnot nousevat uuteen kukoistukseen ja kristillinen yhtenäiskulttuuri syntyy uudelleen. Tai mahdollisesti monoteistinen yhtenäiskulttuuri, jossa muslimien usko mielletään vain yhdeksi tavaksi harjoittaa yhteistä monoteismia. Tällöin tietysti maallistumisestaan eroon pyrkivät kristityt hakevat uutta innoitusta islamista ja omaksuvat sen ankaria lakeja osaksi omaa tapakulttuuriaan.