Auta Jeesus!

Hesari kirjoittaa, että Suomi saa "kristillisen televisiokanavan". Tätä se enteili, kun huomasin evoluutionvastaisuuden huomattavasti lisääntyneen myös suhteellisen valtavirtauskovaisten nuorten opiskelijoiden piirissä. Welcome to Finland County, Alabama. Vai Kansas?

Kanavahankkeen takana on joukko "kristittyjä liikemiehiä", sanoo Hesari, siis joukko putkiaivoisia ja tunnelinäköisiä kapitalisteja, jotka vaivautuvat vielä teeskentelemään uskonnollista vakaumusta, vaikka useimmat rahamiehet ovat jo parantuneet moisesta tekopyhyyden lajista. Kuulemma nykyisten televisio-ohjelmien "väkivalta ja porno" kaipaa vaihtoehtoa - Extreme Duudsoneita ja Törkytorstaita sitä vastoin saanee uskovainenkin nuoriso yhä katsoa. Ja mistäpä se vaihtoehtoinen ohjelmatarjonta saataisiin halvemmalla kuin Amerikasta, jossa tunnetusti kristillinen tajuntateollisuus on yhtä isoa bisnestä kuin pornokin. Tietysti Anne Pohtamo saa oman tookkariohjelman, jossa voi rauhassa julistaa, kuinka "suomalaiset eivät ole liberaaleja" (käyttäen sanaa "liberaali" amerikkalaisessa merkityksessään), millä hän tietysti tarkoittaa, että hän ylhäisyydessään hyväksyy suomalaisiksi vain ne, jotka ovat omaksuneet amerikkalaisen oikeiston arvot, kuten hän itse.

[Mikä pirun saarnaaja tuo Anne Pohtamo on? Missi, joka lähti narkkaamaan, huoraamaan ja sikailemaan jenkkeihin jonkun yökerhopintaliitäjän, mikä pirun Jacques de la Fontaine se nyt oli, kainaloon joskus 70-luvulla. (Leo Rosten kertoi kirjassaan The Joys of Yiddish vitsin miehestä, joka on nimeltään de la Fontaine ja snobbailee "ranskalaisella aatelissyntyperällään", kunnes vanhempi juutalaismies nolaa hänet kertomalla, että tunsi hänen isänsä, joka muutti nimensä Monsieur de la Fontaineksi - alkuperäisestä nimestään Moishe Pisser! Lienee ollut samoja de la Fontaineja?) Nyt sitten tämä...tämä...tämä...tämä olio, joka on nähnyt maailmasta tarkalleen kaksi puolta eli mustan ja valkoisen, New Yorkin sikailuseurapiirit ja kiihkouskovaisten hihhulointikokoukset, kehtaakin saarnata moraalia meille ! Sanonpa vain, Anne: pidä sinä huoli omasta moraalistasi ensin, mutta ei meillä sun tapojas ole. Joillakuilla meistä, tiesitkö, on ihan oikea vanhan hyvän ajan kristillinen kasvatus ja moraali, eikä meidän ikinä ole tarvinnut lotrata huumeiden kanssa eikä sekoilla seksiorgioissa tullaksemme uskoon.]

Toisaalta, ei kai se mikään katastrofi ole. Suomalaisten enemmistö osaa varmasti ottaa amerikkalaistyylisen uskonnollisuuden camp-huumorin kannalta. Mutta valitettavaa on, että kotoperäisen intellektuaalisen kristillisyyden elintila kapenee ennestään, ja "kristitty" merkitsee käytännössä yhä enemmän omasta maastaan ja yhteiskunnastaan vieraantunutta, kieltä myöten amerikkalaistunutta kiihkoilijaobskuranttia.

Niin joo, ja Niilo Paasivirta joutuu ns. Haavikko-efektin ("ne tekevät sen itse") vuoksi työttömäksi Oikeiden Mielipiteiden laadinnasta. Sekin vielä.

Beo - an bhfuil sé beo i gcónaí?

Iirinkielinen nettilehti Beo pätkii. Breandán de Róiste epäilee, että niillä on rahavaikeuksia.

Objektiivinen todellisuus

Kokkarinen itkee taas omassa nettipäiväkirjassaan, että humanistit eivät myönnä luonnontieteen olevan paras mahdollinen tapa kuvata objektiivista todellisuutta. En ihan tarkkaan tiedä, mikä hänen parkuunsa on syynä, mutta vanhana kemianopiskelijana, joka nyt on ruvennut vakavissaan pohtimaan mahdollisuutta hankkia uutta yleissivistystä korkeamman matematiikan ja teoreettisen fysiikan alalta, en koe sanottavia vaikeuksia myöntää, että esimerkiksi lujuuslaskelmien laatiminen on koko pätevä tapa tehdä sellainen silta, joka ei romahda jokeen kun rovasti Roivas ajaa siitä yli Ladallaan. Mutta mitä täytisen iloa minulle on tästä objektiivisesta todellisuudesta tai sen tuntemisesta, kun joka tapauksessa joudun tutkimaan nimenomaan subjektiivisia ilmiöitä, kuten kieltä tai historiaa?

Luonnontieteet antavat toki vaikkapa rikostutkijalle arvokasta raakadataa esimerkiksi siitä, tuliko luoti uhrin ohimoon läheltä vai kaukaa, edestä vai alhaalta. Mutta läheskään aina tämä raakadata ei ratkaise asiaa. Tarvitaan myös arkikokemusta, jotta osattaisiin pusertaa raakadatasta ulos informaatio ja sanoa, tappoiko uhri itsensä vai murhattiinko hänet. Ja niiltä osin kuin humanistisissa tieteissä on järjen hiventäkään, niissä on kyse nimenomaan arkijärjen soveltamisesta. Parhaat filosofit ja teoreetikot, esimerkiksi vaikka Juri Lotman, ainoastaan pukevat arkijärjen sanoiksi.

Muistan omilta kemistiajoiltani sen nolon tosiasian, etten omilla aivoillani osannut päätellä sitrushedelmien olevan vahingollisia hampaille, vaan söin appelsiineja - nuoren opiskelijapojan kannalta halpaa, hyvää ja terveellistä ruokaa - valtavat määrät ja ihmettelin sitten miksi jatkuvasti pitää käydä hammaslääkärissä. Kas, vaikka osasin piirtää hienoja rakennekaavoja ja tehdä labrassa analyysejä, en kuitenkaan osannut hyödyntää luonnontieteellistä tietoani arjessani sen vertaa, että olisin tajunnut sitrushedelmien olevan happamuutensa vuoksi vielä vahingollisempia hampaille kuin makeiset. Ja pidän oireellisena sitä, että olen oppinut soveltamaan kemian tietämystäni (joka on aika suureksi osaksi vielä tallella: kääntäjän hommissa siitä on oikeasti aika paljon hyötyä, että tietää esim. sodiumin olevan suomeksi natrium ja potassiumin kalium) käytännön elämään vasta humanististen opintojen jälkeen.

Huonojen humanistien huonot puolet osoittaa Ilkka ihan riittävän hyvin, mutta valitettavasti hän ei tunnu kiinnittävän mitään huomiota huonoon luonnontiedenörttiin. En usko hetkeäkään, että olin itse nuorena nörttinä erityisen epätyypillinen ollessani rakastunut kaavojen, orbitaalien, spektrisarjojen ja stoikiometristen yhtälöiden ihmeelliseen satumaailmaan, jossa viihdyin niin paljon paremmin kuin todellisuudessa. Aivan varmasti oli ja on paljon muitakin paperilla ja teoriassa tosi hyviä luonnontieteilijöitä, jotka ovat käytännön sovellusten puolella täysin tumpeloita, koska ovat alun pitäenkin ryhtyneet tähän nörttäilyyn vain paetakseen pahaa maailmaa. Anteeksi nyt, Ilkka, mutta minusta objektiivinen todellisuus ja nämä näppynaamat eivät kuuluisi edes samassa lauseessa mainittavaksi. Tiedänhän minä, että luonnontieteitä yhteiskunnallisena ilmiönä ei saisi arvioida heidän mukaansa, koska he ovat oikeasti huonoja omallakin alallaan; mutta yhtä vähän sinun pitäisi arvioida humanistisia tieteitä niiden röökiä pummaavien surkimusten mukaan. Jos vastakkain pannaan Persmäen yläasteen fysiikanopettaja ja (hihii) vaikkapa minä, niin pelkäänpä pahoin, että luonnontieteet näyttäytyvät aika helppona puuhasteluna (älkää kuvitelkokaan, että se maikka enää muutaman vuoden rutiinin jälkeen tietää fysiikasta yhtään enempää kuin yläasteen kurssiin kuuluu: minä tiesin 15-vuotiaana kemiasta kiistatta enemmän kuin yksikään yläasteaikaisista opettajistani); ja jos Ilkkaa verrataan Persmäen yläasteen ruotsinopettajaan, niin pidän (Ilkan ruotsintaidosta tai sen puutteesta mitään tietämättä) aivan mahdollisena, että Ilkka pystyy päihittämään sen ruotsinopettajan jopa tämän omalla alalla (ei ainakaan ole mitään syytä, miksi Ilkan kaltainen mies ei voisi salaa lukea Göran Häggin Svensk litteraturhistorian taskupainosta iltapuhteinaan ja merkitä sen marginaaleihin rasteja niiden kirjojen kohdalle, jotka hänen tulee lukea saadakseen vielä aukottomamman kokonaiskuvan Ruotsin kirjallisuudesta).

Tietysti Ilkkaa hämää tässä humanististen alojen raivostuttava taipumus skolastiseen loiskiehuntaan: esimerkiksi Jyri Puhakaisen kirjoja pidän itse tieteellisesti täysin arvottomana ja merkityksettömänä muotivillityksenä, ja Julia Kristevan "kielitieteellisille" kirjoituksille löytyy tosiaankin lähin vastine tov. Stalinin samalta alalta väsäämistä tutkimuksista. Humanistipuolella on liian helppo päästä guruksi täysin jonninjoutavaa potaskaa suoltamalla. Mutta tämä johtuu siitä, että normaalitiede kuhnilaisessa mielessä on aliarvostettua ja kaikki haluavat tehdä tieteellisen vallankumouksen: enemmän arvostetaan sitä, joka pieraisee kokoon uuden kielitieteellisen teorian (jonka käytännön sovellettavuus ei välttämättä ole niitä kaksisimpia), kuin sitä, joka kokoaa pitkän kenttätyönsä tuloksena ulgomambungalon sanakirjan Ulgomalandiassa työskentelevien kehitysauttajien tarpeisiin.

Mutta palataan nyt siihen humanistiseen tutkimukseen vielä parilla sanalla. Luonnontieteiden ja insinööritieteiden tarpeellisuutta ei kukaan kiistäkään, mutta ikävä kyllä myös subjektiivisten, pelkästään ihmisten mielikuvissa olevien asioiden tutkiminen on yhteiskunnallisesti välttämätöntä. Asia nimittäin on, että jos ne jätetään tutkimatta, myytit ja huhut ottavat niiden paikan. Olisikin helppoa, jos kaikki ihmiset voisivat nähdä maailman vain ja ainoastaan objektiivisen luonnontieteen kautta ja suhtautua esimerkiksi historiaan täysin välinpitämättömästi. Mutta jos esimerkiksi historiantutkimus lopetetaan turhuutena, se ei tarkoita, että historia unohdettaisiin kokonaan. Se tarkoittaa, että ihmiset alkavat runoilla itse omaa "historiaansa", mikä varsin todennäköisesti tarkoittaa poliittisesti värittyneiden myyttien ja suoranaisten valheiden kertomista kavereille "historiana". Jonkin verran vasemmistopiireissä liikkuneena tiedän, että siellä on erittäin vahva valmius uskoa mikä tahansa vihjailu, valhe tai huhu, jolla voidaan vähänkin kyseenalaistaa Suomen puhtoisen sotasankaruuden, hm, sanotaan vaikka "meemi": jos joku pystyisi osoittamaan suomalaisten joukkoraiskanneen tai tappaneen kaasulla Itä-Karjalan venäläisiä jatkosodan suomalaismiehityksen aikana, olisin itse eturivissä ilkkumassa kaikkia isänmaallisia oikeistolaisia (ja tiedän ihmisiä, joille sitä ei edes tarvitse todistaa, koska he uskovat moiseen muutenkin). Vastaava pätee muutettavat muuttaen mitä suurimmassa määrin oikeistopiireihin, joilla on omat halunsa, tarpeensa ja tarkoituksensa "parannella" historiankirjoitusta. Ainoa tapa pitää nämä vastakkaiset ryhmät edes joten kuten samassa todellisuudessa ja saman yhteiskunnan katon alla on järjestää edes joten kuten tai jossain määrin puolueettomaksi katsottava taho tutkimaan historiaa ja antamaan siitä epäpoliittinen valtavirtanäkemys - jollei objektiivinen, niin edes konsensuaalinen.

Muuten: nuorten naisten usko horoskooppeihin ei kokemukseni mukaan mitenkään riipu siitä, ovatko he humanistisella vai luonnontieteellisellä alalla. Naiiveimmin horoskooppiuskoisin nuori naistuttavuuteni on luonnontieteilijä, ankarimmista tuntemistani rationalistineidoista yksi on ollut psykologi ja loput valtiotieteilijöitä ja sosiologeja. Horoskooppiusko on osa naistenlehtikulttuuria, ja naistenlehtikulttuurin ote nuorista naisista on niin vahva, että opintojen aikana omaksuttu rationalismi ei sitä yksin kirvoita. Naisella ei ole mitään erityistä vaikeutta olla luonnontieteellisessä tutkimustyössään tiukka rationalisti ja silti uskoa horoskooppeihin. Hän saattaa jopa uskotella itselleen, että astrologialle voidaan löytää luonnontieteellisiä perusteita, mutta koska asia ei oikeasti kiinnosta häntä riittävästi, hän ei yksinkertaisesti vaivaudu soveltamaan luonnontieteellistä rationalismia siihen. Ei hänelle ole mikään periaatekysymys olla johdonmukainen: vapaa-aikanaan hänelle on luultavasti tärkeämpää olla naiskulttuurin hyväksytty jäsen kuin luonnontieteilijä.

Ihmiset ovat ikävä kyllä yleensä juuri tällaisia, Ilkka: se luonnontiede on heille vain näppärä apuväline hyvien siltojen rakentamiseen ja työpalkan ja elannon ansaitsemiseen, ei kaiken läpäisevä maailmankatsomuksellinen periaate; ja kun ihminen on oma epärationaalinen itsensä, niin elämä samassa yhteiskunnassa pitkälti epärationaalisten olentojen kanssa voi meille kyynisille älyköille olla hieman helpompaa, jos vaivaudumme ymmärtämään, sietämään ja humanistisen tieteen keinoin myös tutkimaan ihmisten irrationaalisia käyttäytymismuotoja. Jos puhe on vaikka toimivan demokratian pystyttämisestä johonkin Irakiin, niin on äärimmäisen helppo sanoa, että asiat siellä olisivat heti tolallaan jos kaikki luopuisivat hölmöistä ja irrationaalisista uskonnoistaan ja muuttuisivat simpsalapimpsa kunnon luonnontieteellisiksi rationalisteiksi. Se nyt ei vain oikein ole käytännössä minkään väärti lause, koska todellisuudessa irakilaiset eivät sellaisiksi muutu kuitenkaan, ja pragmaattiselta kannalta on pieni pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä, että suuri osa irakilaisista, ehkä enemmistö, inom en överskådlig framtid pysyy jumalaan uskovina irrationalisteina, eikä sille käytännössä oikein voi mitään, paitsi miettiä, minkä tyyppisellä koululaitoksella skeptisyys ja luonnontieteet voitaisiin ujuttaa kasvavan irakilaispolven mieleen, mieluiten niin vaivihkaa, että vanhemmat ja mullahit eivät huomaa.

Oikein sammuttaminen

Mark Rosenfelderin aina ajankohtaisilta sivuilta löytyi taannoin linkki amerikkalaisessa Slate-nettilehdessä julkaistuun artikkelisarjaan Irakin demokratisoimisesta. Ylipäätään amerikkalaisten liberaalien lehdissä, vallankin American Prospectissa, on viime vuosina käyty hyvin korkeatasoista keskustelua demokraattisista ja oikeusvaltiollisista periaatteista (ne Pete Peltolat sun muut nettipellet, jotka tutustuvat poliittisen historian termistöön ensimmäiseksi amerikkalaisten libertaristien nettisivuilta, tietäkööt, että rule of law on suomeksi "oikeusvaltio"). Ceterum censeo on merkki länsimaisen demokratian kriisistä niin Yhdysvalloissa kuin laajemmaltikin, että joku ylipäätään voi väittää American Prospectia "äärivasemmistolaiseksi", mutta sellaisiakin heittoja on kuultu. Toki ymmärrän, miksi amerikkalaisella oikeistolla on tarve levittää tällaisia valheita: samasta syystä kuin suomalainen oikeisto mustaa suomenruotsalaisia ja ruotsinopetusta, eli kun ei voi sensuroida vääriä mielipiteitä, täytyy pyrkiä edes de facto -sensuuriin ja rajoittaa väärien mielipiteiden saatavuutta epäsuorin keinoin.

Mutta asiaan: artikkelisarjassa korostetaan, että vapaiden vaalien pitäminen on mahdollista vain vakaissa oloissa. Vapaat vaalit eivät siis luo vakaita oloja. Juuri sorrosta vapautuneet ihmiset äänestävät luultavasti valtaan uudenlaisen sortajan, koska heillä ei kerta kaikkiaan ole kokemusta muunlaisesta poliittisesta elämästä kuin diktatuurista, ja kun ei ole oikeusvaltiota eikä vähemmistösuojaa, ojasta allikkoon siirtyminen on väistämätöntä.

Demokratiahan nimenomaan ei ole eikä voikaan olla kansanvaltaa siinä mielessä, että kansa hallitsisi. Pikemminkin demokratian ideana on avoimesti tunnustaa kansan ja sen hallitsijoiden välinen ristiriita ja luoda mahdollisimman hyvät rekrytointi- ja konsultointikanavat tämän ristiriidan jatkuvaksi liennyttämiseksi. Rekrytointikanavien kautta tavallista kansaa siirtyy koko ajan hallitsijoiden joukkoon, konsultointikanavien kautta hallitsijat voivat jatkuvasti neuvotella kansan kanssa.

Kaikki yritykset luoda tätä demokratiaa suorempi ja aidompi kansanvalta ovat johtaneet totalitarismeihin. Ne ovat lähteneet siitä, että on olemassa ja määriteltävissä jokin kansan alkuperäinen, vieraantumaton ja aito tahto, joka edustuksellisen, parlamentaarisen demokratian prosesseissa laimenee ja liudentuu olemattomiin. Valitettavasti ne algoritmit, joita on kehitetty "kansan aidon, vieraantumattoman tahdon" määrittelemiseksi, ovat loppujen lopuksi olleet säännöllisesti sortavampia ja armottomampia kuin edustuksellinen parlamentarismi "rämettyneimmillään", koska se, mitä yksittäinen ihminen tahtoo, on aina algoritmin teorioiden mukaan jossain mielessä epäautenttista ja vieraantunutta.

Jos minä esimerkiksi haluan Neuvostoliitossa perustaa perheyrityksen tai oman lehden taikka lukea Tohtori Zhivagoa sensuroimattomana, niin Puolue sanoo, etten minä oikeasti tällaista voi haluta, koska tällainen halu on vain merkki vieraantuneisuudestani: sitten kun kovalla kilvoituksella pääsen sinuiksi oikeiden halujeni kanssa, haluan perheyrityksen sijasta tehdä työtä jyrsijänä Atomobombovskin raskasmetallikombinaatissa, oman lehden sijasta haluan lukea hyviä uutisia mielenkiintoisesta Pravda-lehdestä, ja Zhivagon asemesta haluan lukea toveri pääsihteeri Brezhnevin jännittävää sotamuistelmakirjaa "Vaatimattomuuden itseylistys eli: Kuinka minä pelastin Neuvostomaan ja koko maailman fasistien kynsistä toveri Stalinin hiukan avittaessa".

Vastaavasti: jos minä Natsi-Saksassa haluan rakastella juutalaista vaimoani ja pelastaa hänet joutumasta kaasukammioon, niin Puolue tietää minua paremmin, etten minä oikeasti sellaista voi haluta, vaan juutalainen salaliitto on saastuttanut ja degeneroinut minut niin, etten enää osaa haluta niitä asioita, joita minun kelpo arjalaisena kuuluisi haluta. Sitten kun olen parantunut vieraantumisestani, se ilmenee niin, että jätän akkani mielelläni kaasutettavaksi ja otan itselleni pulskan vaalean baijerilaisneidon.

Jatketaan: jos minä libertaristinettipelle Matti Linnanvuoren utopiassa haluan sosiaalista turvallisuutta ja olen valmis maksamaan siitä veroja, niin Puolue tietää taaskin minua paremmin, mitä oikeasti haluan, eli ryhtyä yrittäjäksi villissä kapitalismissa, ja jos en tätä älyä haluta, osoitan vain olevani sosialistisiin dogmeihin kangistunut vanhan maailman jäänne, joka libertaristisessa maailmassa onneksi pyyhkiytyy pois kaikkien kaikkia vastaan käymänä sotana ilmenevän evoluution valintapaineen tieltä. (Samoin kuin stalinismissa, myös linnanvuorelaisessa utopiassa vapaus on nimenomaan välttämättömyyden oivaltamista ja sisäistämistä.) Ja lopuksi: jos minä Suomalaisuuden liiton ja muiden hurrivihaajien parhaassa mahdollisessa maailmassa kehtaan olla sitä mieltä, että ruotsin kielen osaaminen avaa suomenkieliselle tarpeellisia uusia mahdollisuuksia ja että kieli tämän vuoksi tulisi pitää kaikkien nuorten suomenkielisten ulottuvilla, todistan vain olevani pakkoruotsittaja, ts. henkilö, joka on vieraantunut kansan oikeasta ja autenttisesta tahdosta. Ja koska hurrivihaajien algoritmin mukaan kansaan kuuluvat määritelmällisesti kaikki, jotka vastustavat ruotsin kieltä, ja kansan vihollisiin (heitä ei tosiaankaan edes nolota käyttää tätä stalinistista iskusanaa - alkaa näyttää yhä ilmeisemmältä, että he saavat niin rahaa kuin muitakin vaikutteita itärajan takaa) ne, jotka eivät vastusta, minä kelpaan kansaksi ja kansanvallan harjoittajaksi vain luopumalla mielipiteistäni.

Yhtenäistä "kansan tahtoa" ei siis määritelmällisesti ole olemassa muualla kuin totalitaristien aatoksissa. Ainoa hyväksyttävä "kansan tahto" syntyy vain vallanpitäjien, kansalaisjärjestöjen, työmarkkinajärjestöjen ym. kompromissina, jonka kompromissiluonne tunnustetaan ja joka on siksi aina tarvittaessa neuvoteltavissa uuteen uskoon - jos kompromissi on huono, paremmat kompromissit ovat aina toivottavia. Huonomaineiset lehmäkaupat ovat siis määritelmällisesti demokratian välttämätön seuraus ja tarpeellinen työkalu. (Se, että lehmäkauppoja ja kompromisseja niin halveksutaan ja paheksutaan, kuuluu asiaan - näin varmistuu, että joku voimassa olevaan kompromissiin tyytymätön aina haluaa paremman kompromissin, jolloin kehitys kehittyy edelleen eikä yhteiskunta jähmety.)

Totalitarismille on luonteenomaista, että jokin politiikan piiriin normaalisti kuuluva asia nostetaan politiikan ja poliittisen päätöksenteon yläpuolelle, yleiseksi totuudeksi: näin esimerkiksi kommunismin ennaltamäärätty käsikirjoitus historialle (feodalismi -> kapitalismi -> sosialismi -> kommunismi), natsismin rasismi, Linnanvuoren libertarismi tai hurrivihaajien käsitys, jonka mukaan Suomella on jonkinlainen luonnollinen velvollisuus olla yksikielinen riippumatta siitä, onko kaksikielisyydestä hyötyä yksilölle ja/tai yhteiskunnalle. Nykyisin suurin totalitarismin uhka on tietysti liiketalous-"tieteellisten" "tosiasioiden" nostaminen päätöksenteon yläpuolelle, olkoonkin että esimerkiksi ns. isänmaallisuuteen, ns. maanpuolustushenkeen ja ns. naisasiaan liittyy uhkaavia totalitaristisia piirteitä. (Naistenlehtien vulgäärifeministinen "tasa-arvo"-diskurssi on - nuoremman itseni kaltaisten pelkurimiesten ja myötäilijöiden suosiollisella avustuksella - hivuttautunut pitkälti hegemoniseen asemaan valtavirtatiedotusvälineissä.)

Onko islam nyt sitten väistämättä totalitaristinen? Ja miten estetään Irakin valuminen islamilaiseen totalitarismiin?

Historia osoittaa toki, että islam on ennenkin kyennyt toimimaan verraten vapaiden ja sivistyneiden yhteiskuntien uskontona. Tommi Perkolan joskus heittämä herja, että muka islamin kultakausi olisi ollut kahdenkymmenen vuoden pituinen jakso Córdoban kalifaatin historiassa, jonka hänen aina kammoksumansa "humanistien" kansainvälinen salaliitto olisi poliittisen korrektiuden ajamana paisutellut suureksi historialliseksi epookiksi, on tyypillinen rasistinen myytti ja kuvaa vain hänen yksiulotteisen insinööriluonteensa kyvyttömyyttä edes mielenkiintoisena ajatusleikkinä miettiä sitä ajatusta, että mikään muu kulttuuripiiri olisi koskaan edes ohimenevästi voinut olla länttä edellä - tämän pohtimiseenhan sisältyy sen epämiellyttävän mahdollisuuden hyväksyminen, että meidänkään kulttuurimme ei olisi pysyvällä ja lopullisen voittoisalla edistyksen uralla, vaan että se voisi oikeasti joskus tulevaisuudessa syrjäytyä johtoasemasta jonkin murjaanimantereen plutkuhuulien noustessa kehityksen kärkeen. (Ja kyllä vain, tähän syrjäytymiseen kuuluisi oleellisena osana se, että plutkuhuulet omaksuisivat matemaattis-luonnontieteellisen skeptisismin, kun taas meidän yhteiskuntamme unohtaisi niin insinööritieteet kuin luonnontieteetkin ja siirtyisi kokonaisuudessaan mystiikkaosastolle.) Mutta yhtä typerää olisi romantisoida islamia ylenmäärin. On esimerkiksi mahdollista ajatella asia niin, että hellenistisen tieteen renessanssi islamilaisessa maailmassa johtui pikemminkin alkuaikojen islamin intellektuaalisesta ja teologisesta ohuudesta kuin tämän uskonnon mistään sisäänrakennetusta suvaitsevuudesta. Muslimit joutuivat valloitussotiensa myötä kosketuksiin rikkaan hellenistisen kulttuurin kanssa, ja islam meni avuttomaksi ja hämilleen tämän kulttuurishokin edessä. Niinpä tieteet ja taiteet saattoivat kukoistaa pikemminkin islamista huolimatta kuin minkään suuren suvaitsevuuden vuoksi - siitä yksinkertaisesta syystä, että ankara ja elitistinen pappissääty, 'ulamá, ei vielä ollut kehittynyt eikä konsolidoitunut nykyiseen muotoonsa eikä se ollut kehittänyt systemaattista teologiaa kyllin pitkälle voidakseen käyttää sitä tieteellisen skeptisismin (ei "skepsismin", om jag får be) vaientavana suukapuladiskurssina. Siinä vaiheessa kun islamilainen teologia kykeni tähän, se nousi vähitellen hegemoniseksi diskurssiksi, sanoisin suorastaan: hegemoniseksi intellektualismiksi, hegemoniseksi tavaksi hankkia yhteiskunnallista asemaa ja arvostusta koulutuksen kautta (ja uusintaa sitä koulutetun yhteiskuntaluokan diskurssiin osallistumalla), jolloin kilpailevat intellektualismit (= tieteellinen skeptisismi siinä muodossa kuin sitä islamilaisessa maailmassa ilmeni) joutuivat väistymään sen tieltä.

Siinä missä protestanttinen kristinusko painottaa yksilön kokemusta Jumalasta ja Raamatun ilosanomasta sekä yksilökohtaista uskonratkaisua, islam painottaa koulutetun 'ulamá-pappiseliitin valtaa päättää niin moraali(teologi)sista kuin juridisistakin kysymyksistä: islamissa ei ole kovin selvää rajaa lain ja teologian välillä, ja tämä merkitsee, että pahimmassa tapauksessa kaikki oleelliset lainsäädännön kysymykset voidaan viedä ja viedäänkin totalitaarisesti pois kansanedustuslaitoksen ratkaistavista, sharian eli Jumalalta ilmestyksenä saadun ehdottoman lain korkeampiin sfääreihin. Toisaalta myös läntiset demokratiat perustuvat yleensä ajatukselle, että voimassa oleva perustuslaki on tavallaan Jumalalta annettu: esimerkiksi Saksan liittotasavallan Supo on nimeltään Verfassungsschutz eli perustuslain suojeluvirasto, ja poliittinen järjestö, joka perustuslakituomioistuimen päätöksellä julistetaan perustuslaille vihamieliseksi (verfassungswidrig), joutuu poliisitoimien kohteeksi kuten rikollisjärjestö. Eikö shariakin sentään voitaisi rinnastaa länsimaisen demokratian perustuslakiin? Ainakin on hyvin kuviteltavissa "islamilainen" demokratia, jossa sharian asema olisi samantyyppinen kuin länsimaisen perustuslain, jolloin sen absoluuttisia moraali-imperatiiveja tietenkin olisi pehmustettu laein, asetuksin ja sovellusohjein.

Rosenfelder huomautti, että juuri nyt irakilaiset luultavasti haluavat itseään hallitsemaan jonkin lännenvastaisen ja uskonnollisen porukan, ja heidän kuuluu myös saada, mitä he haluavat - sillä ehdolla, että heillä on mahdollisuus heittää se porukka mäkeen jahka he kyllästyvät. Tätä varten tarvitaan perustuslaki ja yhteiskunnallisia instituutioita, jotka huolehtivat siitä, että sen uskonnollisen porukan valtaa rajoittaa jatkuvasti oppositio, joka saa äänensä kuuluviin ja jonka kanssa on pakko tehdä kompromisseja.

Kammet tietokoneisiin, tai selaimiin

Kokkarisen Ilkka vaihtoi nettipäiväkirjansa työpohjan (inhoan sanaa "tämpleitti") uuteen. Jo oli aikakin. Sen vanhan latautumiseen meni aina pieni ikuisuus, ja se sivu oli yleensä sitä paitsi ladattava sata kertaa uudestaan. Siinä kyllä kävi useitakin kertoja mielessä, että tietokoneisiin pitäisi asentaa vanhojen autojen tapaan sellainen kampi, jota kääntämällä käyttäjä voisi kuvitella nopeuttavansa tietokoneen toimintaa. Nimenomaan kuvitella: koko homman ideana olisi stressilelun plasebovaikutus. Samalla tavalla selaimiin voisi tehdä pienen kampikuvakkeen, jota voisi kääntää hiirellä.

Ihan pihalla

-

ja bonuksena:

miksi lapsipornoa ja lapsiin sekaantumista on vastustettava

Näköjään ajaudun kommentoimaan toisten nettipäiväkirjailijoiden kirjoituksia ihan työkseni, mikä yleensä ei ole tapanani: Tommipommi on ottanut ilmeisesti hypermaxisuperpultin jostain Tanja Karpelan ja Raisa Cacciatoren lausumista tai tekosista. Merkillistä kyllä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, mitä asianomaiset ovat nyt menneet sanomaan. Taidan olla pahasti pihalla maamme asioista. Tai sitten tämä osoittaa vain, kuinka erilainen perspektiivi ihmisillä voikaan olla, vaikka samassa maassa asutaankin. Niin sen varmaan täytyy olla. Johtunee siitä, että suomenkielisillä lehdillä on tapana uppblååsata joka ikinen jonninjoutavuus tommipommien kauhisteltavaksi mediatapahtumaksi ja muiluttaa todella tärkeät asiat näkymättömiin. Onneksi en enää lue muita suomenkielisiä lehtiä kuin Hesaria, ja sitäkin vain sen vuoksi, että töiden takia on pakko tietää, miksi mitäkin elämän Eintagsfliegeä suomeksi kutsutaan.

Lieneeköhän Tommi huolissaan sen yhden mangaläpyskän kohtalosta? Heh, sillä tasolla siis on hänen huolensa sananvapaudesta ja sensuurista! Omasta mielestäni sekä lapsipornoa - myös "vaaratonta" piirrettyä pornoa - että liian varhain aloitettua sukupuolielämää kannattaa vastustaa, koska "psykonarttuudeksi" ja "nuorten naisten fasistiseksi pahuudeksi" kutsumani ilmiö ilmenee nimenomaan sellaisilla nuorilla neidoilla, jotka ovat aloittaneet sukupuolielämänsä alaikäisinä 15-vuotiaina aikuisten miesten kanssa harjoittelemalla.

"Psykonarttu" on siis juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut neitonen, joka käyttää aikuisempia miehiä hyväkseen näyttelemällä ihastunutta ja lupailemalla sukupuolisuhdetta, mutta panee sitten yhtäkkiä välit poikki ja uhkaa poliisilla, vaikka mies ei olisi syyllistynyt mihinkään muuhun kuin vastakaiun antamiseen tytön flirttiin (ja vaikka tyttö on jo täysi-ikäinen). Nämä tällaiset elkeet opitaan nimenomaan harrastamalla sukupuolisuhteita alaikäisenä ja mahdollisesti lukemalla juuri sen sisältöistä lapsipornomangaa kuin tämä kohuttu japanilaisalbumi, jossa kuvattiin juuri sitä, kuinka nuori pedofiilin vankina oleva tyttö oppii näkemään seksin vain ja ainoastaan kyynisenä keinona manipuloida miehiä. Mies, joka käyttää alaikäistä tyttöä hyväkseen, - ja kyllä, myös julkaisija, joka levittää alaikäisille tytöille tätä aihetta käsittelevää ns. taiteellista materiaalia - syyllistyy rikokseen ennen muuta muita miehiä vastaan, koska hän tulee luoneeksi maailmaan uuden miehiä hyväksikäyttävän, kyynisen ja valehtelevan psykonarttuhirviön. Ja samaan rikokseen syyllistyvät lapsipornomangan levittäjät. Liian nuorena seksin raadollisuuteen tutustuneesta tytöstä kasvaa pilallinen nainen, joka ei kykene normaaleihin inhimillisiin kontakteihin miesten kanssa, vaan käyttää näitä tavalla tai toisella hyväkseen.

Menneinä aikoina nuoria tyttöjä varjeltiin seksiltä avioliittoon saakka, ja nyt kun noiden 15-vuotiaana itsensä korkkauttaneiden narttujen maailmankuvaa ja käytöstapoja on ikäväkseen saanut nähdä ja kokea, alkaa olla sillä kannalla, että käsite langennut nainen (= liian varhaisten seksisuhteiden takia moraaliltaan parantumattomasti pilallinen nainen) on yhä tarpeellinen ja relevantti.

Melkein olisin valmis kannattamaan sellaista ajatusta, että niin alaikäiseen sekaantunut aikuinen mies kuin hänen uhrinsakin tuomittaisiin kuolemaan, riippumatta siitä, onko suhde ollut vapaaehtoinen vai raiskauksen luonteinen. Tyttö on nimittäin jo tällaisesta suhteesta peruuttamattomasti saanut sen turmiollisen opetuksen, että mies on aina syyllinen ja rikollinen ja että hänen tulee voida lähettää poliisi sukupuolikumppaninsa niskaan aikuisenakin vain koska mies on maannut hänen kanssaan. Tyttö, joka todennäköisesti aikuisena käyttäytyy tällä tavalla eikä ikinä kykene oppimaan oikeaksi tasaveroiseksi kumppaniksi ja rakastetuksi, tulee yhteiskunnan edun nimissä lopettaa, koska hän olisi vain omiaan pilaamaan miesten ja naisten suhteita entisestäänkin. Mies taas tulee tappaa, koska hän on pilannut tytön lopetettavaan kuntoon.

Cigarettes and whisky and wild, wild women...

Otsikko on ehkä vähän liiankin raflaava, mutta puhutaan nyt vielä siitä tupakista, johon jo alempana viittasin. En jaksa kaivaa Ilkan blogista oikeaa kohtaa esille - sitä paitsi hänelläkin näyttää olevan vaikeuksia saada Bloggerin arkistopuolta skulaamaan - mutta hän kai jossain määrin näki sen röökinvedon jonkinlaisena kapinointina. Minä en tuosta olisi aivan varma. Minusta ne kaikki "hölmöt humanistit" eivät edes ole missään pikkuradikaalimielessä "kapinallisia" - kannattaisi Ilkan muistaa, että vaikkapa Lumi Adela on kimppu (keskenään ristiriitaisia) äärioikeistolaisia refleksejä ja konventioita, ja silti hän pystyy samalla edustamaan juuri suhteessa päihteiden (laillisten ja "mietojen" laittomien) käyttöön sitä Ilkan "hölmöä humanistia". (Toisaalta juuri kettutyttö-vegaanipiireissä leviää täysraittiuden streittariaate, joka voisi olla vaikka itse keksimäni - koko streittarien argumentaatio on viimeisen päälle samaa kuin millä itse alle kaksikymppisenä perustelin raittiuttani - mutta tuolloin ei ollut nettiä, jonka kautta minunlaiseni - joita varmasti oli silloinkin - olisivat voineet liittyä alakulttuuriksi. No jaa, "många som hunnit före sin tid har tvingats invänta den på mycket obekväma tillflyktsorter", sanoo Stanislaw Jerzy Lec, jota siteeraan vieläkin vuosia sitten hukkaamani ruotsinnoksen mukaan, vaikka yksi ensimmäisiä puolalaisia kirjahankintojani olivat hänen kootut aforisminsa.)

Humanistien tupakointia enemmän minua ihmetyttää lääkisläisten tupakointi, sillä heikäläiset harrastavat päihteitä luultavasti enemmän kuin mikään muu tiedekunnittainen opiskelijaryhmä. (Itse asiassa myös enemmistö tuntemistani uskovaisista lääkisläisistä tytöistä poltti tupakkia; ja taannoin erään ystäväni lääkisläinen tyttöystävä osoittautuikin kannabiksen harrastajaksi, mikä tosin saattoi olla kulttuurikysymys, sillä tyttö oli puoliksi chileläinen ja ilmeisesti kävi usein toisessa kotimaassaan.) Olenkin innokkaasti levitellyt vitsinä sellaista huhua, että lääkisläisillä varmaan on jokin salainen kurssi, jossa heille kerrotaan, ettei tupakasta ja viinasta oikeasti ole oleellisia terveyshaittoja - "mutta, hyvät opiskelijat, pitäkää tämä tarkkaan salassa, sillä tietäkää, että lääkärin ammatti on raskas, ja jotain hupia täytyy meilläkin olla - ei tätä hommaa jaksa, jollei pääse syyllistämään ihmisiä viinanjuonnista ja tupakoinnista". No, leikki sikseen, mutta tosiasiassa kyse lienee siitä, että he luulevat jollain alitajuisella tavalla tiedon tekevän immuuniksi: "kyllä MÄ osaan ajoissa lopettaa". (Tai, kuten sivarissa tupakaveri sanoi: "ei hasiksesta ole haittaa jos viisaasti vetää" - sanat "viisaasti vetää" olivat hänen oma sanamuotonsa, joka täten tuotakoon koko maailman tietoisuuteen.)

Olen myös eri tahoilla törmännyt luonnontieteilijöiden kyvyttömyyteen nähdä huumeiden käyttöä tai huume-"kokeiluja" vaarallisina. Melkeinpä sanoisin, että kemistien ekstaasikokeilut alkavat olla jo perinne - siinä missä suomalaisen kemian uranuurtaja Gustaf Komppa käytti labravehkeitä viinan keittoon (Terje Enkvistin Johdatusta orgaaniseen kemiaan muuten sisältää tarkat ja yksityiskohtaiset pontikanteko-ohjeet), nykyiset kemistit tuntuvat samassa hengessä keittelevän ekstaasia omissa koeputkissaan. Kyse lienee samasta kuviosta kuin lääkisläisilläkin: tiedon kuvitellaan vapauttavan vaarasta.

Hakkaa päälle, Taipaleen Ile!

Viimeksi kun tapasin Ivan Hlinkan, puhuimme kaikkien ATM-miesten sankarista, aikamme legendasta, Ilkka Taipaleesta. Hänellä ainoana tässä maassa on ollut munaa sanoa ääneen, että vihreät ovat ennen muuta keskiluokkainen naisliberaalipuolue ja että keskiluokkaiset, koulutetut naiset eivät ole suomalaisen yhteiskunnan kaikkein sorretuin ryhmä. Kun hän vielä kehtasi heittää jotain niin sopimatonta, että vihreät unohtavat yhteiskunnan todelliset sorretut eli syrjäytyneet poikamiehet, Satu Hassi kuulemma raivostui - juuri sillä tavalla kuin sortajat aina raivostuvat, kun heille rohjetaan huomauttaa heidän pahuudestaan.

Näytä niille, Ilkka!

Ei se ollutkaan kuin...

Ei se Häksyn juttu sitten ollutkaan muuta kuin tavallinen perheriita. Lieneekö vaimoaan hakannut tai naisystäväänsä, jonka jostain juottolasta iski muijastaan erottuaan. Kovin tyypillistä, että nämä kristillissiveellistä kansanosaa kosiskelevat kokoomuslaiset eivät itse elä kovin kristillissiveellisesti. Vaimoista erotaan ja kapakoissa hillutaan vielä sellaisissa i'issä, jolloin odotettaisiin jo hieman arvokkaampaa käytöstä. Arvokkuudesta niillä ei ole tietoakaan. Pikemminkin ovat vielä keski-ikäisinäkin poikamaisia räkänokkia, joiden maailmankuva on pysyvästi siffoontunut lapsellisen homovihan ja muidenkin provinsiaalisten ennakkoluulojen tasolle. Kielii vahvasti siitä, että tietyntyyppinen konservatismi on nyky-yhteiskunnassa ennen kaikkea rooli, johon sen näyttelijätkään eivät yleisesti ottaen oikein usko, mutta haluavat pysytellä siinä porukassa, jossa kaikki muutkin vetävät samaa roolia.

Lopultakin tapahtuu jotain!

Lopultakin tässä tylsyyden pesässä tapahtuu jotakin: Kari Häkämies on hyllytetty - törkeästä pahoinpitelystä epäiltynä. Onkohan mies syyllistynyt jonkun homon hakkaamiseen raajarikoksi yhdessä skinijengin kanssa? Vai - ja tämä on jo kohtalonkysymys - onko poliisi sisäministeriön - siis Häkämiehen - luvalla kiduttanut pidätettyjä?

En ole erityisen ihastunut kettutyttöihin, mutta minua jurppii - ja on aina jurppinut - rankimman jälkeen se, että tämän maailman häkämiehet pitävät luontoaktivistien vainoamista pyhänä velvollisuutenaan, mutta eivät korvaansa lotkauta todellisille yhteiskunnallisille vaaroille. (Sanokaa minua paranoidiksi ihan rauhassa, mutta nyt kun hurrivihaajat väittävät aivan vakavalla naamalla kielipolitiikkaryhmässä, että Venäjä ei ole koskaan hyökännyt Suomeen [!!!], on täysin selvää, että he saavat rahoitusta Tehtaankadun alkupäästä. Mutta tämä ei taida Supoa kiinnostaa, vaikka hurrivihaajat selväsanaisesti myöntävät halveksivansa parlamentarismia ja pyrkivänsä aseelliseen vallankaappaukseen. Kenenkähän aseilla? Ettei vaan Kremlin setä Volodjan?) Nytköhän on paljastuakseen, että Häkämiehen tieten kettutyttöjä on hakattu raajarikoksi kuulustelujen yhteydessä?

Toivottavasti ei sentään. Luultavasti tämä on taas niitä tavallisia yksityiselämän sikamaisuuksia. Ehkäpä osoittautuu, että Häkämies on itse kaappihomo ja että hän on väkivalloin yrittänyt estää jotakuta pokaansa kavaltamasta tätä maailmalle. Piru näistä tietää!

Tietysti on jännää nähdä, pysyykö Häkämies poliittisesti hengissä, jos hänet tuomitaan pahoinpitelystä, oli tapaus sitten yksityinen tai hänen töihinsä liittyvä. Luultavasti pysyy. Jos hän hakkasi kettutyttöjä, hän saa kaikkien vihreitä vihaavien kyrmyniskakokoomuslaisten sympatiaäänet ("lopultakin joku näytti niille pikkuhuorille"), jos taas kyse on yksityiselämän sekoiluista, hän saa kaikkien niiden sympatiaäänet, jotka säälistä ylipäätään äänestävät ("mies parka, kun yksityiselämä joutui julkisesti repostelluksi").

Nyt ainakin voin kertoa Tatylle, että meilläkin on ikioma Vladimiro Montesinos -skandaali.

Tupa-Kalle ja Tupa-Kille

...menivät tupaan tupakille, paitsi Kalle, joka meni tupakalle...ääähhähähähähääähhääähäähä

Kokkarisen Ilkan asenne humanisteihin vituttaa minua aina silloin tällöin raskaimman jälkeen, mutta loppujen lopuksi miestä on syytä ymmärtää: kahden kulttuurimme edustajat arvostelevat toisiaan aina vastapuolen tyhmimpien pintailmiöiden ja alakulttuurien perusteella. Humanistit siis arvostelevat luonnontieteilijöitä joidenkin nuorten oikeistolaisten insinöörien mukaan, luonnontieteilijät humanisteja jonkun Julia Kristevan tuherrusten mukaan. Ilkalle tiedoksi, että Kristevan (ja Stalinin) kirjoituksia kielitieteestä ei kukaan oikea kielitieteilijä ota vakavasti: Esa Itkonenko se nyt oli, joka runttasi Kristevan ansiokkaasti lyttyyn taannoisessa artikkelikokoelmassaan.

Mutta ollakseni rehellinen minulle tuotti kyllä syvää kieroutunutta nautintoa Ilkan taannoinen heitto, että kaikki nettipäiväkirjailijat, joita hän pitää hölmöinä humanisteina, osoittautuvat ennemmin tai myöhemmin tupakoitsijoiksi. On aivan asiallista kysyä, mikä järki siinä oikeasti on, että tupakointia harrastetaan niin paljon ns. taiteellisissa ja ns. edistyksellisissä piireissä. Alkoholinkäytön vielä ymmärtää, sillä jopa minunlaiseni elämässään tasan yhden rajun kännin kokenut raittiusmies pystyy kokemuksesta käsittämään, miksi nousuhumala
(tai laajemmin: päihteen synnyttämä muuttunut tajunnantila) voi jonkun mielestä olla tavoiteltava olotila. Tupakointi sitä vastoin vaikuttaa todelliselta itseruoskijaluterilaisen päihteeltä: riippuvuus ja syöpäriski ilman huumausta tai päihtymystä! Ts. päihde, jolla on vain päihteiden käytön huonot puolet! Ainoa syy, miksi tupakkaa pitäisi polttaa, ovat pinnalliset imagosyyt. Ja kun tupakointi oikeasti vie viljelyalaa ravintokasveilta ja riistää kehitysmaita, on todella hämmästyttävää, että nimenomaan tällaisista asioista yleensä huolestuvissa piireissä tupakoinnin suosio on niin vankkumaton. Toisin sanoen oikeistolaisilla, joihin (ilkeästi ja epäoikeudenmukaisesti ehkä) Ilkankin luen, on oikeasti kaikki maailman syyt pilkata maailmanparantajia epärehellisyydestä ja kattilan soimaamisesta.

Naiseksi tullaan, mieheksi päästään

Jokin aikaa sitten kokeilin englanniksi bloggaamista (hyi perkele, miten ruma sana) ja tulin siinä yhteydessä huomanneeksi jotakin: mieheksi päästäkseen on kerta kaikkiaan pakko löytää mieheksi kasvattava vertaisryhmä (tämä sana on, siltä varalta että joku ihmettelee, aivan käypä suomennos peer groupille - toinen vaihtoehto, kaltaisryhmä, ei mielestäni osu aivan kohdalleen); mutta vertaisryhmän valinta on aina riski. On nimittäin aina mahdollista vetää lyhyt tikku ja osua sellaiseen vertaisryhmään, joka kokonaisuudessaan eksyy väärälle taholle - rikoksiin ja päihteiden käyttöön - ja syrjäytyy yhteiskunnasta vankiloihin. Mieheksi kasvamiseen, sen normaaleihin, tarpeellisiin ja välttämättömiin prosesseihin, kuuluu nimittäin oleellisena osana juuri tuon riskin ottaminen, ja siltä on täysin mahdotonta välttyä.

Itse tunnetusti vältin vertaisryhmät kokonaan, ja jälki on nähtävissä: mies osaa kahdeksaa kieltä, mutta elää vielä pitkälle neljännellekymmenelle päästyään rupisessa opiskelijaloukossa ja tietenkin on vailla naista. Paras ystäväni lukiovuosina oli kaveri, joka lensi vertaisryhmästään ulos 14-vuotiaana, koska pelästyi Tsuido-nimisen koviksen johdolla harrastettuja homoseksuaalisia kähmintäleikkejä: nuorten kundien nerollisen logiikan mukaisesti hänet julistettiin homoksi ja hylkiöksi! Arvatenkin hän jäi aikuisena ilman naista, ja jo alle kolmekymppisenä hän - entinen urheilijapoika - söi verenpainelääkkeitä. Opetus: älä jätä vertaisryhmää hankkimatta äläkä eroa vertaisryhmästä, koska silloin jäät varmasti keskeneräiseksi epämieheksi. Jos vertaisryhmä harrastaa jotain sellaista, mikä ei mahdu moraalisi piiriin, esim. homoseksuaalista hevosenleikkiä - valitan, veikkoseni, paras purra hammasta ja alistua, sillä vertaisryhmästä eroamalla sotket kasvuprosessisi. Jos sitten koko jengi ajautuu rikoksiin - harmillista, mutta taisit valita väärin, nyt et voi enää asialle mitään, terve menoa alamaailmaan, joskus käy näin.

Tämä onkin yksi syy minkä takia naiset eivät ymmärrä miehiä. Heille ei mene ollenkaan jakeluun, että spurguksi ja rikolliseksi syrjäytyminen on kaikkien miesten elämässä läsnäoleva varteenotettava mahdollisuus. Nuoret tytöt naisistuvat ihan itsestään, nuoret pojat joutuvat väistelemään karikoita myrskyävällä merellä. Mutta jos karikot väistelee liian kaukaa (= pyrkii välttelemään vertaisryhmiä ja niihin liittyviä alkoholisoitumisen, narkomanisoitumisen ja kriminalisoitumisen riskejä), saattaa ajautua pahasti syrjään miehistymisen reitiltä ja eksyä siltä lopullisesti pois.

Alpo Rusin nuppi kierii giljotiinista

Uusin uutinen Alpo Rusi -rintamalta saatiin muuten jo viime viikolla: hän on matkalla raastupaan, sittenkin! Hurraa!

Kokonaan toinen juttu sitten on, merkitseekö mahdollinen langettava tuomiokaan käytännössä yhtään mitään. Suomessahan saa oikeastaan tehdä aivan mitä tahansa, jos on julkisuuden henkilö, ja silti pysyy julkisuudessa ja arvostettuna. Politiikassa tämä näkyy erityisesti, mutta eipä muillakaan aloilla uskottavuudesta ja rikosrekisteristä paljoa piitata.

Kukaan muu kuin minun ylhäisyyteni ei muuten ole ilmeisestikään rohjennut tehdä yleisempiä johtopäätöksiä siitä, että juuri Yhdysvaltain ylin ystävä Rusi on joutunut epäillyksi vakoilusta DDR:n hyväksi. Todettakoon siis, että kyseessä tuntuu olevan laajempi vieraaseen valtioon samastumisen syndrooma ja kyvyttömyys erottaa Suomen omaa, erillistä etua liittolaiseksi tai ystäväksi mielletyn maan edusta. Tämä ongelma meillä on ollut aina. 30-luvulla oikeistolta ja höyrypäiseltä intelligentsialta - Kokkarisen Ilkka varmaan sanoisi "humanisti-intelligentsialta", mutta niin mielellään kuin sisäinen luonnontieteilijäperkeleeni olisi hänen kanssaan samaa mietä, esimerkiksi kemisti A.I.Virtasen naiivi saksalaismielisyys lienee kaikkien Paasikiven päiväkirjat lukeneiden yleisessä tiedossa - meni sekaisin Suomen ja Saksan etu jopa siinä määrin, että Hannu Salaman käymän oppikoulun historian lehtori piti erillisrauhan solmimista häpeänä, hän kun olisi tahtonut Suomen kulkevan jonkin abstraktin "kunnian" tähden tuhoon Hitlerin rinnalla, bis zum bittern Ende.

Alpo Rusi vaikutti kyllä hyvin säälittävältä selittäessään hädissään toimittajille olevansa kunnon antikommunisti. Voi poika ressua, eihän sinun poliittisista vakaumuksistasi ole puhe ollenkaan, vaan sinun mahdollisista vakoilurikoksistasi. Ja nimenomaan tunnetun antikommunistin värvääminen tietokanavaksi merkitsi Stasille isoa saalista, joka saattoi toimittaa todella merkittävää informaatiota sieltä, missä antikommunistit kokoontuvat. Juuri antikommunisminsa vuoksi Rusi oli Stasille ja on Supolle tärkeä. Kommunistien värvääminen vakoojiksi ei sitä vastoin ollut merkittävä juttu: pieniähän ne silakat ovat joulukaloiksi.

"Varför är de nyss befriade människorna så blinda?"

Otsikko on Majgull Axelssonilta, ruotsalaiselta naiskirjailijalta, ja se on peräisin hänen kehitysmaiden lapsiprostituutiota käsittelevästä dokumenttiromaanistaan Rosario är död. Pohtiessaan heteroseksuaalisen pedofilian ohessa homoseksuaalista lapsiprostituutiota Filippiinien kaltaisissa maissa Axelsson puuskahti kysymään, miksi juuri ne ryhmät, jotka ovat juuri äskettäin saaneet yhteiskunnassa täydet ihmisoikeudet, pystyvät olemaan niin sydämettömiä: esimerkiksi juuri homoseksuaalit, jotka käyttävät hyväkseen pieniä poikia. Hän luetteli koko joukon analogisia tapauksia, joissa kaikissa sorron alta vapautunut ryhmä tuntuu kuvittelevan kaiken sorron maailmasta loppuneen juuri heikäläisten vapauduttua, ja sallii itselleen mitä epäsolidaarisimman ja sydämettömimmän käytöksen.

Medice, cura te ipsum - Axelsson ei tietenkään maininnut naisia yhtenä sellaisena säälimättömien sokeiden juuri vapautuneiden ryhmänä. Naiseltahan moista rehellisyyttä ja itsekritiikkiä on turha odottaa.

Tämä mies on nero!

Ihmissusista tuttu nimimerkki Henry The on avannut oman nettipäiväkirjansa, joka tekee meikäläisen täysin tarpeettomaksi. Tämä mies on nero, guru, Mooses! Seuratkaamme häntä Israelin maahan!

Henry The ainakin osaa osoittaa huomattavasti nöyrintä palvelijaanne oivaltavammin, miten pahaksi käänteinen kaksinaismoraali on jo äitynyt ja miten kykenemättömiä naiset kollektiivina - ja naisten kollektiivinen kulttuuri on kuten tunnettua huomattavasti mieskulttuuria elinvoimaisempi - ovat menemään itseensä. Henry The toteaa aivan oikein, että naisten kelpoisuus parisuhdekumppaneiksi on laskenut kuin lehmän häntä sitä mukaa kun miesten on noussut: naisten kulttuuri on jo kohta parin kolmen sukupolven ajan tarjoillut naisille valmista diskurssia, jolla he voivat selittää itselleen alhaisimmankin itsekkyyden itsenäiseksi naiseudeksi ja muuksi fiksuudeksi ja filmaattisuudeksi. Samaan aikaan mieskulttuuri on asettanut ihanteekseen kotityöt tekevän ja lapsista huolehtivan kelpo kumppanin - ja tämä ihanne on omaksuttu nyttemmin jopa puolirikollisten äärioikeistolaismiesten keskuudessa.

Paras syy kannattaa toisen kotimaisen kielen pakollisuutta

Heitin piruuttani sfnet.keskustelu.kielipolitiikka -ryhmään tämän kielipolitiikka-FAQin, ja joku rupesi raivoamaan, että olin muka seuraavalla kohdalla syyllistynyt Jarmo Ryydin herjaamiseen:

K: Mitä tarkoittaa "ryyti"?

V: Hysteeristä ruotsin kielen vastustajaa, joka vaatii ilman asiallisia perusteita ruotsin kielen opetusta lakkautettavaksi. Nimi tulee Jyväskylän yliopiston palveluksessa toimivan Jarmo Ryydin nimestä.

Mikä tässä on herjaus? Jarmo Ryyti on "hysteerinen ruotsin kielen vastustaja, joka vaatii ilman asiallisia perusteita ruotsin kielen opetusta lakkautettavaksi". Tämän saattaa todeta kuka vain lukemalla hänen kirjoituksiaan sfnet.keskustelu.kielipolitiikka -foorumilta. Hänen kirjoitustensa sävy on aika ajoin sellainen, että sitä voidaan kutsua hysteeriseksi, ja myös asiaperusteita hänen teksteistään saa hakea. Sekin on tunnettua, että Ryydin nimi on ollut kielipolitiikkafoorumilla yleisnimenä jo kauan. Hurrivihaajien mielestä siis yleisessä tiedossa olevan asian toteaminen asialliseen sävyyn on "julkinen herjaus".

Jarmo Ryydin nerokkaimpia perusteita ruotsin kielen vastustamiselle oli sellainen "totuus", että "Venäjän valtio ei koskaan ole hyökännyt Suomeen" - Ruotsi ilmeisesti on? Ilmeisesti tämä pitäisi hyväksyä asialliseksi perusteeksi:

Turha sellaista myyttia on yllapitaa,etta Suomi ja Venaja olisivat
olleet lukemattomia kertoja sodassa keskenaan. Koulun opettajat
saattavat viela sellaista myyttia levittaa mutta eihan se ole
ensimmainen kerta kun historiaa vaaristellaan kansallismielisista
syista.

- Jarmo Ryyti, sfnet.keskustelu.kielipolitiikka, 21. toukokuuta 2002 - huomatkaa, että tämä suomen kielen ylimmäinen puolustaja ei vaivautunut hankkimaan koneeseensa skandeja. Luulisi, että jos suomen kieli on hänelle sellainen periaatekysymys kuin hän väittää, hän vaivautuisi huolehtimaan tuollaisesta asiasta. Mutta ei vaivaudu, koska häntä ei oikeasti kiinnosta muu kuin ruotsinkielisten vihaaminen ja solvaaminen.

Jos en jo kannattaisi pakollista toisen kotimaisen kielen opetusta kaikille suomalaisille, Ryydin ja hänen kaltaistensa riehuminen riittäisi aivan hyvin perusteeksi kannattaa sitä. Voiko yksinkertaisesti kukaan alentua kannattamaan asiaa, jota ajetaan tämän tasoisilla argumenteilla:

Wiljanen keisariksi. Sitten tarvitaan vain yksi ilta......
Homma hoituu. Pakkoruotsi meni, kielikylvyt meni, Olan luokittelemat
pakkoruotsittajat tukholmalaiseen mielisairaalaan, Ahvenanmaan, Tammisaaren,
Närpiön ja muiden suomalaisten paikkakuntien viralliseksi kieleksi suomi.
Pohjanmaa on ajat sitten ollut suomenkielinen. Vaasan veri ei vapise eikä
Kauhavan rauta ruostu jos Pohjanmaalla pakkoruotsittajat eivät matelisi
kovempiensa edessä.

Vielä ensimmäisen illan kuluessa ehtisi antaa kansalaisille ylimääräiset
uutislähetyksetkin joissa ilmoitetaan maan uudet lainmuutokset. Seuraavan
viikon aikana sitten ehtii lähettämään ne pakolliset myllykirjeet eduskunnan
possuille.

- nimimerkki Rauno Viljanen, sfnet.keskustelu.kielipolitiikka 14. toukokuuta 2003

Tuommoinen 'vähemmistöjen' paapominen on pohjimmaltaan juutalaisten
strategiaa.

- nimimerkki Matti V., sfnet.keskustelu.kielipolitiikka 4. toukokuuta 2003

Pakkoruotsit ja
kielikylvyt ovat veronmaksajien kustannuksella tapahtuvaa HUUHAATA.
Suomalaiset maksavat, koska ruotsalaiset pyrkivät dominoimaan Suomessa
samaan tapaan kuin juutalaiset maailmanlaajuisesti. Vrt. Irak'in sota. Bush
on jutkujen lahjoma, Colin Powell on sarjaa 'Korkeasaari' ja 'Kahvia Annan'
ym. ovat juutalaisten strategiaa.

- sama nimimerkki, sfnet.keskustelu.kielipolitiikka 6.4.2003

Mutta tällaista argumentaatiota - ja tämä on vain pieni näyte foorumin yleisestä sävystä - ei ilmeisesti saa luonnehtia asiattomaksi eikä hysteeriseksi. Muuten loukataan hurrivihaajien yleviä isänmaallisia tunteita.