An troid ar son na Saoirse

Netistä löytyy kaikenlaista merkillistä, kuten nyt vaikkapa tuo Sinn Féinin verkkokauppa. Ei, minä en todellakaan anna teille linkkiä sinne. Linkit annan mieluummin näihin kahteen: An Spailpín Fánach ja Litríocht.com. Ensimmäisestä voi ostaa tuskin pimpanpeittäviä naisten kalsareita, joissa lukee iiriksi "Tuhma tyttö", toisesta taas iirinkielisiä kirjoja, levyjä, nuotteja ja muuta kivaa. Sinn Féinin kauppaa moitin siitä, että vaikka ne torvelot kyllä käyttävät iirinkielistä nimeä, iirillä on heidän kaupassaan yhtä näennäinen asema kuin muussakin toiminnassa. Sinnféiniläiset ovat luoneet iirille huonoa mainetta "terroristien kielenä", mutta eivät ole edistäneet kielen asemaa läheskään niin paljon kuin perustason kieliaktivistit. Ja tietenkin kaikki ne rahat, jotka Yhdysvalloissa kerättiin IRAlle, olisi paljon paremmin voinut käyttää esim. iirinkielisten koulukirjojen järjestämiseen Gaeltachtin lapsille.

Sinn Féinin kaupasta saa patrioottisilla logoilla (sanalla Saoirse joka tarkoittaa "Vapaus" ja äännetään suunnilleen "siirshe", tai Bobby Sandsin sanakirjaiirinkielisellä iskulauseella tiocfaidh ár lá, tai Irlannin karttakuvalla, tai apilanlehdellä ym.) koristeltuja fleecepusakoita, tuulitakkeja, huiveja, T-paitoja, poolopaitoja, baseball-lippiksiä ja hiihtopipoja. Mutta koettakaahan arvata, mikä puuttuu? No tietysti kommandopipot. Minä en valitettavasti tiedä mitä kommandopipo on iiriksi, en edes englanniksi (tietäisin sen, jos minulla olisi yhä tallella Eureka Street englanniksi - nykyään luen sitä ruotsinkielisenä pokkarina, ja ruotsiksi kommandopipo on rånarluva), mutta veikkaan, että iiriksi se on jotain cochallin sukuista. Cochall tarkoittaa huppua, sekä arkikielessä mm. kondomia (jonka virallinen nimi iiriksi on muuten coiscín, cosc = kielto, esto, este, -ín = diminutiivipääte, siis pikku este, estykkä).

Tekopyhyyden huippu: Sinn Féinin verkkokauppa, josta ei saa edes kommandopipoja. Tätä juuri tarkoittaa, ehh, respektaabelius. Tai sen epätoivoinen tavoittelu.

Kirjapuolella ensimmäisenä näkyy olevan teos A Very British Jihad, tekijänä Paul Larkin - iiriksi se olisi Pól Ó Lorcáin. BBC NI:n a-studio Spotlight on vuosia yrittänyt osoittaa brittiarmeijan ja protestanttiterroristien tehneen salaista yhteistyötä - siitä käytetään yleensä termiä collusion, iiriksi olen nähnyt sanan rúnpháirtíocht, vaikka claonpháirtíocht näkyy olevan An Coiste Téarmaíochtan suosittelema termi - katolisten päänmenoksi (sananmukaisesti), ja tämä Larkin tuntuu olevan se toimittaja, joka näitä tarinoita telkkarille tehtaili. Mainstream-näkemys on luullakseni, että "kolluusiota" esiintyi yksittäisten henkilöiden tasolla, mutta että korkeat brittiupseerit eivät harjoittaneet sitä yleisenä strategiana. Se on ilmiönä samaa sarjaa kuin Ian Paisleyn väitetyt yhteydet terrorismiin: tuntuisi psykologisesti mahdolliselta ja todennäköiseltäkin, mutta sitä ei ole pystytty todistamaan puolueettomasti.

Kirjakaupan Irish Language-osastolta löytyy se uudempi ja huonompi Teach Yourself Irish (Diarmuid Ó Sén ja Joseph Seilsin versio - vanha TYI on hyvin oppinut kirja, mutta keskittyy vain yhden murteen opettamiseen ja siihenkin kovin vanhakantaisessa muodossa; sen ovat laatineet Myles Dillon ja Donncha Ó Cróinín), taskusanakirja Foclóir Póca, Diarmuid Ó Donnachadh'n fraasisanakirja, jokin uusi aloittelijan CD-kurssi, Tony Crowleyn The Politics of Language in Ireland - joka kyllä minunkin pitäisi hankkia - sekä se iänikuinen Desmond Maguiren kaksikielinen editio Patrick Pearsen nyyhkynovelleista. (Ai niin, ja jokin aloittelijan sanakirja, joka vaikuttaa sen CD-kurssin oheistuotteelta.) Mistä lyödään vetoa, että Maguiren Pearse-editiossa on vielä vanhat painovirheetkin paikallaan, mm. akuutit aksentit edelleenkin samalla tavalla väärissä kohdissa? Hupaisaa kyllä, ne Pearsen novellit ovat ainoa lukukirja, joka heillä on kaupassaan. Ei löydy edes Pádraic Ó Conairen nationalistisesti Sinn Féininkin näkökulmasta ihan oikeaoppista, sekä jännittävää että helppolukuista pikkuromaania Brian Óg.

Minua aivan oikeasti suututtaa Sinn Féinin kaltaisten tahojen kaksinaamaisuus iirin asiassa siksi, että iirin assosioituminen terroristeihin on tehnyt kieliasialle hyvin paljon vahinkoa, ja Sinn Féin voisi korvata sen vahingon ainoastaan olemalla juuri niin ehdoton iirin puolustaja kuin iirin viholliset väittävät sen olevan. Tosiasiassa se ei ole; sitä vastoin ne tahot, jotka kieliasiaa oikeasti puolustavat, saavat useinkin vihapostia ja uhkauksia, joiden sisältönä on väite, että he muka olisivat terroristeja. Tyypillinen esimerkki on muuan herra Seán Furlong, amerikkalainen irlantilaissyntyinen ohjelmoijanörtti, joka takavuosina jaksoi kirjoitella IRA-syyttelyä Litríocht.comin vieraskirjaan - tämä oli jo rasismin luonteista touhua, koska Litríocht.com on syntyperäisen iirinkielisen perheen oma yritys Kerryssä, siis ei edes Pohjois-Irlannissa päinkään. Furlongilla oli jotain tyhmän, yksipuolisesti "lahjakkaan" matemaatikkonörtin tyypillisiä traumoja koulun iirintunneista, joita hän sitten purki sijaiskohteisiin. Vuoden 1999 jälkeen kaverista ei tosin netissäkään ole näkynyt merkkiäkään. Ehkä IRA teki ensimmäisen merkittävän tekonsa iiriasian puolesta ja hoiti hänet maanparannusaineiksi. En ainakaan heitä voisi moittia, koska Furlong oli muidenkin ominaisuuksiensa puolesta todella vastenmielinen pikkunilkki. Muistutti hieman "Svenne Jönssöniä", mutta oli pärjännyt paremmin koulussa, mihin sinänsä ei paljoa tarvita. Mielipiteiltään lähinnä yleisopportunisti, eli aika lailla amerikkalainen vapaamarkkinakonservatiivi, mutta valmis hyödyntämään myös vasemmistolaisia argumentteja, jos niillä sai jotenkin perusteltua iirinkielisyysliikkeen vastaisia kantoja.

Kantaaottavaa

Irakissa on sitten tuo valtakin siirretty. Saas nähdä miten äijän käy. Parikin amerikkalaistahoa spekuloi ennen vallansiirtoa sellaisella mahdollisuudella, että demokratiaa kokeiltaisiin ensiksi vaikka pari vuotta kuntatasolla, jotta irakilaiset oppisivat käytännössä päättämään ja sovittelemaan omaa lähiympäristöään koskevissa asioissa ja kehittäisivät jonkinlaisen realistisen demokratiakäsityksen. Tietenkään tätä ei toteutettu. Hyviä ideoita ei yleensäkään toteuteta.

Hupaisin Irakin sotaan liittyvä salaliittoteoria kyllä on se, että se olisi ollut Iranin tiedustelupalvelun juoni: desinformaatiota kylväneet iranilaiset olisivat vedättäneet jenkkien johtoportaan Bushia myöten uskomaan joukkotuhoaseisiin, koska ajatollat laskivat sen varaan, että jos amerikkalaiset kaatavat Saddamin klikin, valtaan nousee shiavoittoinen, Iranin etujen kannalta mukavan taipuisa hallitus. Idea ei ole niin kaukaa haettu kuin luulisi: loppujen lopuksihan KGB:kin onnistui huijaamaan kaikki uskomaan, että Neuvostoliitto olisi todellista oleellisen paljon vahvempi.

Hesarissa joku kolumnisti ihmetteli, mitä vitsiä on osoittaa mieltä Irakin "nukkehallitusta" vastaan, kun vallitsevassa tilanteessa selvästi pienin paha on panostaa juuri nukkeihin ja toivoa näiden saavan Irakissa aikaan edes jonkinlaisen yhteiskuntarauhan kaltaisen. No, sanoisin, että suurin osa kaikenlaisesta ulkomaiden kanssa solidarisoimisestahan on joka tapauksessa sisäpoliittisille markkinoille suunnattua. Tosiasiassa nuoret ihmiset eivät tajua osoittavansa mieltä ennen muuta Suomen ja Euroopan suvereniteetin puolesta Yhdysvaltain hegemoniaa vastaan ja sosiaalivaltion puolesta ryöstökapitalismia vastaan. Todellisuudessa rauhanmielenosoituksen kohde ovat libertaristit ja muut Yhdysvaltain henkiset kansalaiset keskuudessamme - Iltiksen Tikasta puhumattakaan. Tikat ja Jönssönit tietävät tämän hyvin ja haukkuvat juuri siksi kaikenlaisia mielenosoittajia niin katkerasti, usein myös korostaen omaa "isänmaallisuuttaan", jotta nimenomaan heidän oleellinen epäisänmaallisuutensa ja heidän ajattelunsa epäsuomalaisuus, sopimattomuus suomalaisiin olosuhteisiin ei paljastuisi.

Kaiken muun ohessa

Sairas olo. Epäilen korvatulehdusta.

Kummityttö lähetti taas postia - olen ikävä kyllä hieman laiminlyönyt häntä viime aikoina erään toisen tahon takia (asianomainen taho on siksi tarkka intimiteettisuojastaan, etten mainitse hänen nimeään, mutta totean vain hänen käyttäytyneen minua kohtaan juuri sillä vastenmielisen oikkuilevalla tavalla, jota kutsun nuorten naisten fasistiseksi pahuudeksi ja joka suoraan sanoen inhottaa minua nykyään niin paljon, että saan siitä fyysisiä oireita) ja unohtanut perheenisän, tai ottokummisedän, ensimmäisen elämänohjeen: lapsilla on aina etusija. Omantunnon kolkutukset eivät todellakaan lievene siitä, että hän julistaa minut melkein oman isänsä väärtiksi ystäväksi ja pitää suurena epäoikeudenmukaisuutena sitä, ettei minulla ole omia lapsia.

Vera on tarjonnut mielenkiintoisia linkkejä saudiarabialaisille blogisivuille. Blogien kirjoittajat synnyttävät mielikuvan meidän kaltaisistamme, täysjärkisistä ihmisistä, jotka on lukittu samaan hullujenhuoneeseen Saudi-Arabian kuningassuvun ja Osama bin Ladenin jengin kanssa. Tosin ainakin yksi kirjoittajista pistää ihmettelemään, onko hän aito, vai asianomaisen maan turvattomuuspalvelun kyhäämä feikki, jonka tarkoituksena on jotenkin vedättää meitä narrattavia länsimaalaisia. Hän vaikuttaa vähän liian itsevarmalta haukkuessaan kuningassukua. Jos kaveri on aito, niin sydän ihan sykertyy kun ajattelee, millaisia riskejä hän ottaa, vieläpä perheellinen mies.

Tuossa tietysti on saudiarabialaistyyppisen muslimihirmuvallan syvin olemus: siinä missä länsimainen demokratia edes avaa jonkinlaisia neuvottelukanavia vallan ja kansalaisten välille sekä luo organisoitumismahdollisuuksia hyville ja järkeville ihmisille liittoutua yhteen ja lain puitteissa ajaa hyviä ja järkeviä asioitaan, Saudi-Arabiassa otetaan pohjanmaalaisen pyssyrippikoulun paikallisen vastineen käyneet ihmiset ja pannaan heidät määräilemään ja hallitsemaan kaikkia muita pohjanmaalaisen pyssyrippikoulun opetusten perusteella, jotka on tietenkin julistettu erehtymättömiksi totuuksiksi. Traagista tässä on se, että merkittävä osa niistä, joita ne pyssyrippikoululaiset kyseenalaistamattomalla vallallaan komentelevat, ovat niin sivistykseltään kuin näkökulmaltaan aivan esim. näitä rivejä naputtelevan nöyrimmän palvelijanne vertaisia.

Joskus viime vuonna mainitsin blogissani sen yhden nuoren suomalaisklopin, joka oltuaan ensin tavanomainen oikeistolainen päätyi katolisen kirkon illegaalin siiven vaikuttaja-agentiksi. (Tekeeköhän Supo muuten yhtään mitään Suomen suojelemiseksi asianomaiselta järjestöltä? Eipä varmaankaan, kun heillä on niin kiire juosta kettutyttöjen perässä.) Törmäsin netissä äskettäin ihan vahingossa hänen esseeseensä, jolla hän oli osallistunut jonkin amerikkalaisen libertaariklubin ainekirjoituskilpailuun. Tuherrus oli täynnä näiden ajattelun vapauden äänekkäiden kannattajien tavanomaista dogmipotaskaa ja liturgiaa, ennen muuta kiihkeää todistelua siitä, kuinka pohjoismainen sosiaalivaltio ihan varmasti kohta romahtaa. Miten minulle tulivat elävästi mieleen neuvostomarxistien todistelut siitä, kuinka mädännäinen länsimainen kapitalismi ihan varmasti kohta romahtaa omaan rappeutuneisuuteensa?

Sinänsähän minua ei ihmetytä yhtään se, että kaveri, joka päätyi katolisen kirkon ääriautoritaarisen siiven työrukkaseksi, aloitti libertaristina. Libertarismissa ja ns. antihörhöydessä on ennen kaikkea kyse vasemmistolaisuuden, vihreyden ym. "edistyksellisten" aatteiden itsetarkoituksellisesta vastustamisesta, siksi libertaristeiksi päätyvät nimimerkki Svenne Jönssonin kaltaiset maailmankuvaltaan ja ajattelutavaltaan varsin autoritaariset vulgäärin antikommunismin edustajat. Tietyssä vaiheessa nämä tyypit sitten huomaavat itsekin, miten päälleliimattua ja epäaitoa heidän puheensa "vapaudesta" on koko ajan ollut, hyväksyvät, että heidän tosiasiallinen tavoitteensa on koko ajan ollut ennen kaikkea kaikkien muiden vapauden totalitaarinen rajoittaminen - eiväthän he itse ole koskaan osanneet tehdä omalla vapaudellaan mitään konstruktiivista, ainoastaan olla kateellisia niille, jotka osaavat ja tekevät - ja löytävät itselleen henkisen kodin jostain totalitaarisesta aatteesta. Jos vanhan ajan stalinistinen kommunismi vahvistuu nuorten keskuudessa ja saa kannattajikseen selvästi ei-intellektuelliakin väkeä nykyisten keskiluokan kakaroiden sijasta, en ihmettelisi, vaikka "kommunistien" (tämä sana tarkoittaa hänen kielessään tietysti kaikkia Kokoomuksen piitusiiven vasemmalla puolella olevia) teloittamisella nykyään hekumoiva Svenne Jönsson lopulta itse päätyisi stalinistiksi ja huutelisi minulle, että olen oikeisto-opportunistinen fasistihörhö.

Tuairisc ó na baracáidí - Raportti barrikadeilta

Tá seal na hÉireann i mbun Uachtaránacht an Aontais Eorpaigh ag druidim lena dheireadh. Go dtí seo, is é an cur ó dhoras a fuair muid, mar lucht an Stádais, ná nach gceadaíonn dea-bhéasaíocht na taidhleoireachta d'Éirinn an stádas a éileamh, nó dá n-éileodh, bheadh iarracht mhíchuí ann le teacht i dtír ar an Uachtaránacht. Creid é más mian leat. Tá an stádas ag teastáil ó thromlach soiléir na nÉireannach, ach mar sin féin, níl an Rialtas ach ag iarraidh éalú óna fhreagracht agus gach sórt siocracha a thabhairt uaidh. Ar an eagrán deireanach de Lá ar an líne, dúirt an tAire Gaeltachta, Éamon Ó Cuív - nó Éamon Ó Caoimh, mar ba chóir dó a ainm a litriú de réir an ghnáthchórais - nach raibh an stádas bainte as margadh ar aon nós, ach roimhe sin, chaithfí an páipéarachas a réiteach. Ón taobh eile de, is é an rud a dúirt an Tánaiste sa Dáil, ná, go raibh rialtas i ndiaidh rialtais i ndiaidh triail a bhaint as an stádas lánoifigiúil a bhaint amach don teanga, agus go raibh fuar acu. De réir ár gcuid fáisnéise, mar lucht Stádais, níl bun ná barr leis an gcineál sin seafóide, rud a dúirt Aoife féin, nuair a chuir Lá ceist uirthi. Níor fhéach oiread is aon rialtas amháin leis an stádas a iarraidh, siúd is go raibh sé ar tairiscint faoi chroí mór maith, nuair a bhí Éire ar tí dul san Aontas - nó sa Chómhargadh, san am sin.

Irlannin puolivuotiskausi EU:n puheenjohtajamaana lähenee loppuaan. Poliittiset tahot ovat selitelleet, että iirin aseman parantamista ei kehtaa vaatia niin kauan kuin ollaan puheenjohtajia, koska se miellettäisiin puheenjohtajuuden asiattomaksi väärinkäytöksi ja kotiinpäinvetämiseksi. Uskoo ken tahtoo. Irlantilaisten selvä enemmistö haluaa iirin viralliseksi, mutta siitä huolimatta hallitus turvautuu vain erilaisiin kiertelyihin ja selittelyihin. Uusimmassa verkko-Lássa Gaeltachtin ministeri Éamon Ó Cuív - oikeastaan hänen pitäisi kirjoittaa sukunimensä Ó Caoimh, mutta hänen suvussaan oli muuan omatekoista oikeinkirjoitusta nimeltä letiriú shimplí (ts. litriú simplí eli "yksinkertainen oikeinkirjoitus") kokeillut iirin harrastaja, joka väänsi nimensä Seán Ó Caoimh muotoon Shán Ó Cuív - siis Éamon Ó Cuív on sanonut Lán haastattelussa, että iirin täysvirallinen asema, Stádas, voi hyvinkin tulla kysymykseen, jahka kaikki asiaan liittyvä aanelossaaste on setvitty. Toisaalta tánaiste (varapääministeri) on sanonut Dáilissa, että useat hallitukset muka olivat yrittäneet hankkia iirille virallisen aseman EU:ssa, eivätkä olleet onnistuneet. Niiden tietojen perusteella, mitä me Stádas-kampanjassa olemme saaneet, tämä on hölynpölyä, ja sen sanoo Aoifekin. Yksikään Irlannin hallitus ei oikeasti ole yrittänyt saada iirille virallista asemaa, ja Irlannin liittymisneuvottelujen aikana sitä oltiin tarjoamassa kultalautasella.

Anois, tá seal na hUachtaránachta beagnach istigh, agus Bertie fágtha gan siocair. Ábhar spéise é cad é an cineál cur ó dhoras a bheidh aige amach anseo. Is é a ndúirt an Dáil go bhfuil an Stádas uainn, agus an port ceannann céanna á sheinm ag an Seanad féin. Ní raibh amhras ar bith ann riamh faoin rud atá ag teastáil ó mhuintir na hÉireann. Mar sin féin, tá Fianna Fáil agus Beartie ag streachailt ina aghaidh i gcónaí. Seo easpa daonlathais duit, go díreach!

Nyt siis Irlannin puheenjohtajakausi on lopuillaan, joten sitä tekosyytä Bertie-pojulla ei enää ole. Saa nähdä mitä se pölvästi keksii seuraavaksi. Dáil on sanonut: me haluamme virallisen aseman. Seanad on sanonut: me haluamme virallisen aseman. Kansan mielipiteestä ei ole koko aikana ollut mitään epäilystä. Mutta niinpä vain Bertien ja Fianna Fáilin täytyy edelleenkin potkia tutkainta vastaan. Snacka om demokratiavaje.