Kari Kairamo, mies ja myytti

Taiteilija- ja taistolaispiireistä tietääkseni lähtenyt Raija Oranen, joka sittemmin on löytänyt leipäpuun viihdekirjailijana, on kirjoittanut Kari Kairamon elämään löyhästi perustuvan avainromaanin tapaisen kasinotalouden 1980-luvusta. Kairamo-vainaan teekkarikaverit ovat pahentuneet Orasen tavasta kuvata hänen elämäänsä viinan ja muiden sekoilujen täyteisenä remuamisena, joka päättyy loppuunpalamiseen ja itsemurhaan. Teekkarit eivät nimittäin ole tunnistaneet omaa Kairamoaan kirjan kuvaamasta remujuoposta.

Näkisin, että kyseessä ei ole Kairamon parjaaminen, vaan Orasen elämänkokemuksen rajoittuneisuus. Oranen on itse nähnyt vain viinahuuruista ja seksiniljaista taiteilijaelämää, ja ainoa tapa, jolla hän pystyy kuvaamaan ihmisen elämän ajautumista umpikujaan, on viina- ja seksikierre. Voi miltei sanoa, että viina- ja seksikierre on kirjallinen konventio, jolla elämän rankkuutta on tapana kuvata - ja muuta tapaa ei ole. Oranen ei omista lähtökohdistaan käsin pysty kuvittelemaan, että elämä voisi ajautua jollain toisella tavalla umpikujaan tai väärille raiteille. Hän ei ole nähnyt niitä Birdyn kuvaamia nörttineutreja, joille tietokoneita ja nettimaailmaa koskevan asiantuntemuksen hankkiminen on viinaan verrattava himo - tai jos onkin nähnyt, hän ei pysty kuvittelemaan heidän elämäänsä, saati kuvittelemaan sitä elämänä. Hänelle viina ja seksi ovat ainoa olemassaoleva elämä, ja hän tietää hyvin, että sanonta hanki elämä tarkoittaa juo viinaa ja nai.

Koska Kari Kairamo on elämää suurempi mies, joka lopulta traagisesti tukehtuu elämääsuuremmuuteensa, mies joka menee rikki, Oranen ei voi kuvitella, että Kairamon murtuminen voisi ilmetä millään muulla tavalla kuin viinakierteenä. Orasen maailmassa suuri mies ei voi olla sellainen, joka ei ole hankkinut elämää tuossa yllämainitussa mielessä. Ehkä Orasen ajatusmaailmaan vielä mahtuu työhulluus käsitteenä, mutta kirjallisesti hän ei osaa kuvata sitä muuten kuin lähettämällä traagisen työhullunsa pitkille lounaille ryyppäämään. Hän ei pysty kuvittelemaan esimerkiksi minun tavallani rikkinäistä miestä, jonka ongelmana ei ole liiallinen seksuaalinen aktiivisuus vaan seksuaalisuuden täydellinen puuttuminen, ei liiallinen viinanjuonti vaan täysraittiuden aiheuttama sosiaalinen eristyminen, ei pitkät lounaat vaan ammattikirjallisuuden plaraaminen kaikkien muiden paikkojen lisäksi ruokapöydässä.

Sinänsä Orasen kirja havainnollistaa erinomaisesti sitä venäläisten formalistien - Shklovskin, vai Zhirmunskin? - käsitystä, että kirjailijan elämän todelliset faktat ovat oikeastaan merkityksettömiä kirjallisuudentutkimuksen kannalta, koska todellista elämäkertaa on mahdoton suodattaa ulos elämänmyyteistä, ja elämänmyytit määräytyvät kokonaan aikansa kirjallisista konventioista: jos tiettynä aikana kaikkien kirjailijoiden kuuluu olla absinttia latkivia ja peräaukostaan kakkikarstaa kaapivia dekadentteja, niin myytinluojat myös tekevät heistä absinttia latkivia ja peräaukostaan kakkikarstaa kaapivia dekadentteja, myös siitä kaverista, joka oli avanneleikattu raittiusmies. Mutatis mutandis tämä pätee muihinkin suurmiehiin: kulttuuri sulauttaa heidän elämänsä vaiheet valmiin suurmieskertomuksen kaavaan, ja jos joitain tämän kertomuksen vaiheita ei ole heidän elämässään todellisuudessa esiintynyt, sen pahempi todellisuudelle.

Pimpukki Mahmoodyn fiktiivinen elämäkertateos Panu Höglundista

Tampereen yliopiston naistutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestön Munanviiltäjät puheenjohtajana vuosina 2047-2051 toiminut Pimpukki Mahmoody on julkaissut "fiktiivisen elämäkertateoksen" "Uuno Söderströmistä", jonka päähenkilössä kaikki tunnistavat nettipakinoitsijana kirjailijan uransa aloittaneen, ruotsiksi, iiriksi, suomeksi ja saksaksi kirjoittaneen kirjailija ja kielentutkija Panu Höglundin, joka muistetaan iskulauseestaan "Raiskaajan siitin on oikeuden miekka". Panu Höglundin sukulaiset, tuttavat ja muistelmien toimittaja ovat jyrkästi kyseenalaistaneet Mahmoodyn teoksen väitteet heroiinin ja kokaiinin käytöstä "Uuno Söderströmin" seksiorgioissa. Höglund tunnettiin koko ikänsä päihteistä, alkoholista ja seksuaalisuudesta pidättäytyneenä miehenä - "omasta tahdostani vain niistä kahdesta ensinmainitusta", hän sanoi Aindrias Amhlaibh Mac an Ghaill Dhubhghránnan laatimassa muistelmateoksessa Scéal an Ghaeilgeora Mhóir. Tavoittamamme Höglundin tutut ja opiskelukaverit kiistävät Mahmoodyn kirjan todellisuustaustan kokonaan. "Alhaista ja epäreilua", sanoo Helsingin yliopiston uskontotieteen professori emerita Anna Hryntshenko-Niskanen, joka on kääntänyt Mac an Ghaill Dhubhghránnan teoksen suomeksi. "Parjausta", toteaa entinen ulkoministeri, valtioneuvos Tanja Blomkvist. "Helppoa ja halpaa sensaation kalastelua", julistaa venäjänkielisen väestön varjoparlamentin puhemies Elvina Rumjantsev. "Eihän se mennyt sinne päinkään", sanoo...