Reilut nuoret naiset - en bristvara suomenkielisessä Suomessa

Ruthin kanssa ns. läppää heittäessä tulee kyllä moneenkin otteeseen ihmetelleeksi, mikä helvetti siinä on, että suomenkielisten nuorten naisten seurassa olo tuntuu aina yhtä epäluontevalta ja hermostuttavalta, mutta ruotsinkielisten ja irkkujen kanssa voi oikeasti ottaa rennosti eikä tarvitse koko ajan pelätä mitä sanoo. Ruth haluaa taas ottaa minusta valokuvia, nyt kun on päivänvaloakin eikä hänen tarvitse turvautua lamppuihin.

Ruth on samalla tavalla miellyttävä kuin kantakahvilani leipomuksista huolehtiva tyttö (joka tosin taisi pelästyä minua kun leikin päiten toin hänelle Vallun päivän tervehdyksen - epäiliköhän raasu, että vanha ruma tiedeäijä oli rakastunut häneen?): oikeasti [ki]innostunut siitä mitä tekee. Aikoinaan, nuorena kundina, minua tympäisivät ja masensivat yliopistotytöt siksi, että suurimmalla osalla heistä oli täysin välinpitämätön asenne alaansa: ennen kaikkea heitä tuntui kiinnostavan koulutuksen mukanaan tuoma status ja raha sekä tietysti mahdollisuus investoida pimppansa teekkariin tai kylteriin, joiden koulutus lupasi investoinnille korkeaa kahisevaa korkoa. Näihin olmeihin verrattuna todella hommastaan kiinnostunut leipuri, sosionomi tai vaikka tradenomi (kamala sana kyllä) vaikuttaa huomattavasti kunnianarvoisemmalta.