Nörtin nöyryyttäminen on taidelaji
Viime aikojen seksikeskustelut eri blogeissa ovat taas olleet omiaan selkiyttämään YTNien suhdetta nörtti-ATMiin, tai sanotaan mieluummin: ATMien asemaa naisten ehdoilla toimivassa parisuhdemaailmassa. Valitettavasti Jaakko Myöhäsen nerokas kirjoitus Hörhöt ja valehtelijat ei ole enää saatavissa netissä, sillä se kiteytti niin osuvasti miehen, ennen muuta nörtinlaisen yksinäisen, kiltiksi ja romanttiseksi kasvaneen miehen peruskokemuksen parisuhdemaailmassa: mies tunnustaa aina vajavaisuutensa ja tarpeensa naiseen - Myöhänen sanoi sen jotenkin niin, että mies tunnustaa maailmassa olevan asioita, jotka ovat löydettävissä vain naisen luota - mutta sen sijaan että miehen ottaisi vastaan nainen, joka tunnustaa oman halunsa ja tarpeensa mieheen, naisen luona miestä odottavatkin kylmät ja kovat myyjän markkinat. Varsin monet miehet, epäilemättä tietenkin YTM:t, mutta varsinkin ne neurootikot, jotka äänekkäällä ja epäuskottavalla profeminismillään yrittävät erottautua ATMistä (olinhan minäkin toki nuorempana juuri sellainen neurootikko, eipä käy kiistäminen), pitävät muuten äärimmäisen halveksittavana tätä miesten kykyä tunnustaa oma heikkoutensa ja vajavaisuutensa. Itse asiassa YTM:t, neuroottiset pseudo-YTM:t ja naiset ovat yhtä mieltä siitä, että apostoli Paavalin paradoksi - silloin kun olen heikko, silloin olen väkevin eli oman rajallisuuden, inhimillisyyden ja vajavaisuuden tunnustaminen on vahvuuden ja kypsyyden merkki - on paskapuhetta ja maailma on vahvojen ja röyhkeiden, tai sellaista uskottavasti teeskentelevien. (Onhan minullekin muuan älykäs, kielitieteestä kiinnostunut ja seuraani omasta aloitteestaan hakeutunut nuori nainen sanonut päin naamaa, että koska olen ollut koulukiusaamisen uhri ja jopa myönnän sen avoimesti, en voi olla muuta kuin parantumaton luuseri ja mitättömyys - oikea mies näet olisi koulukiusaaja ja vieläpä ylpeä siitä.)
Kuten Elämättömälle on viime aikojen seksikeskusteluissa selväsanaisesti kerrottu, parisuhdemaailmassa pelataan merkityillä korteilla. Joseph Hellerin romaanista muistamme kuuluisan säännön 22: jos Jossarianilla todetaan mielenhäiriö, hän saa vapautuksen vaarallisista pommituslennoista, mutta haluttomuus lentää pommituslentoja sinänsä katsotaan merkiksi terveestä itsesuojeluvaistosta ja mielen riittävästä tasapainoisuudesta; joten jos Jossarian hakee vapautusta mielenhäiriön perusteella, hän ei sitä saa, koska hakemus itsessään todistaa, ettei hän ole mitenkään sen tarpeessa. Kansanomaisemmin sama ajatus voidaan selittää tervasta irti pyristelevän harakan vertauskuvalla: kun pyrstön saa irti, niin nokka tarttuu, ja päinvastoin. Parisuhdemaailman säännöt ovat tervaa, johon ATM-harakka jämähtää kiinni vaikka loppuiäkseen, ja naiset ja YTM:t seisovat pilkkaavassa piirissä harakan ympärillä osoittelemassa sormellaan ja nauramassa sen epätoivoisia yrityksiä irrottautua pikilätäköstä - yrityksiä, jotka kestävät vuodesta vuoteen, syvälle keski-ikään ja sen ohikin, tiedämmehän olemassa olevan jopa yli viisikymppisiä poikuutensa säilyttäneitä ATMiä, ja ilmiön yleistyessä yhä useammat miehet menevät epäilemättä hautaan varsin korkealla iällä poikuutensa säilyttäneinä. Luo tuonetarten käyn häitä varten, runoilee Yrjö Jylhä kaikkien nörttien kansallislaulussa On mulla hautajaiset, sulla häät. Juuri tästä syystä ATM-kaverini Ivan Hlinka ja minä laulamme usein jammailevaan, hihkuvaan tyyliin surumarssia: Rauhan me silloin saamme loppumattoman - jee! - kun meidät lasketaan poveen maamme armahan. Kirjoitin itse taannoin Titanic-hymnin säveleen -
Yön synkeys
Eikä näy pieninkään
Valon välkähdys
Huudan ja huokaan ain
Sydämein vuodattain
Lähemmä, Jumalain
Lähemmä ain
- oman nörttien kuolemanlaulun (muistattehan, että myös intiaanisotureilla oli omat laulunsa kuoleman lähestyessä laulettaviksi - Vanhat miehet sanovat: vain maa kestää, mutta sen asukkaat palaavat maaksi - nyt tiedän, että he puhuivat totta), jonka kertosäe kuului: Poissa on rakkaus, onni ja vapaus. Kuolema jaksaa vain työtään tehdä ain. Ehkä jopa nuorten naisten kylmissä kivisydämissä jokin murtuisi, kun mustiin pukeutuneet nörtit kantaisivat toveriaan hautaan tällaisia lauluja laulaen. - Valitettavasti loput laulusta on kadoksissa, mutta enköhän kykene laatimaan siihen riittävästi sanoja, jotta pojat pääsevät synkistelemään. Ja kai maar se tekee vaikutuksen goottityttöihinkin, paitsi etten kyllä tiedä, minkä takia kenenkään pitäisi koskea goottityttöön pitkällä tikullakaan.
Naisten maailman säälimättömyyttä nörttiä kohtaan kuvaa erinomaisesti se Misun suuren seksikeskustelun aloittanut kirjoitus, jossa todetaan seksin kolmeksi surkeimmaksi esiintymismuodoksi 1) kahden kokemattoman ja osaamattoman surkea yhteinen rähmästely, josta ei hänen ylhäisyytensä mielestä ikinä voi seurata mitään hyvää ja josta kumpikaan ei kuitenkaan koskaan opi mitään, 2) se, että toinen on osaamaton ja joutuu opettamaan toista, 3) runkkaaminen. Toisin sanoen kaikki ne seksin lajit, jotka yksinäiselle nörtille ovat tarjolla, julistetaan huonoiksi, surkeiksi, säälittäviksi, luuserimaisiksi ja nörttimäisiksi. Pimeys peittää maan, portit suljetaan, eivätkä aukene enää koskaan, sanoisi Eino Leino. Ainoat portit, jotka nörttipojalle ovat avoimia, suljetaan, ja vielä nauretaan paskaisesti päälle.
Naisten ilkeämielinen haluttomuus ymmärtää nörttipojan kohtaloa - voi toki olla, että kyse on tahallisen ja taistelevan pahuuden sijasta vain tietämättömyydestä ja piittaamattomuudesta johtuvasta empatian puutteesta - kuvastuu erinomaisesti Egun vastauksesta Elämättömälle. Elämätön toteaa aluksi, että se kiukku ja ahdistus, jota hän kokee lukiessaan Tiramisun kaltaisia blogeja, nimenomaan ei johdu mistään moralisoinnista. Mutta kun kerran Elämätön on kokenut tyypillisen nörttikohtalon, eli neitojen ukset vain jostain selittämättömästä syystä eivät ole auenneet - ja se syy on aina enemmän tai vähemmän selittämätön, koska nörttipoju voi olla rakastuessaan vilpitön ja osoittaa tunteensa hyvinkin avoimesti ja rehellisesti, eikä sen enempää seksioppaista kuin nuorisoromaaneistakaan löydy valmista ohjetta siitä, miten tulisi menetellä, kun rakkaussuhde ei synnykään valmiin käsikirjoituksen mukaan - kun siis Elämätön on kokenut tyypillisen nörttikohtalon, hänellä ei todellakaan ole muuta mahdollisuutta kuin jokin näistä Misun halveeraamista ja huonoista huonoimmiksi julistamista seksin muodoista. Runkkaamisen halveksittavuus on ilmiselvää, mutta koska mikään ei saa ESTÄÄ naista nauttimasta seksistä parhaaksi katsomallaan tavalla, kuten Ainailona sanoi, Elämättömillä ja hänen kaltaisillaan ei ole oikeutta vaatia keltään kokeneelta naiselta, että tämä opettaisi kellekään heikäläisistä seksiä (kokeneella naisella on toki oikeus kokeneeseen ja hommansa osaavaan mieheen), eikä toki myöskään keltään kokemattomalta naiselta, että tämä alentuisi opettelemaan seksiä yhdessä yhtä kokemattoman miehen kanssa. Nainenhan voi aina opetella seksin salat yhdessä kokeneen miehen kanssa, jos kokemusta uupuu. - Kun Elämätön sitten henkensä pitimiksi yritti selittää, että hän ainakin voi mieltää kokemattoman sähläämisen hyvinkin herkkänä tapahtumana, Egu siirtyi ällöttävän tätimäisellä sävyllä selittämään: Onhan se tavallaan arvokasta se kokemattomuus ja itsensä säilyttäminen sille ainoalle ja oikealle. Totuus on kuitenkin sellainen, että ihminen joka 30 vuotta on odottanut seksiä ja sitä oikeaa, odottaa ensimmäiseltä kokemukseltaan todella paljon. Ainakin minulle moinen vastuu olisi liian suuri kannettavaksi. Tuo saakelin poispilattu YTN ei kerta kaikkiaan pysty kuvittelemaankaan, että miesten maailmassa sitä seksiä vaille ei jäädä sen takia, että jotenkin säästeltäisiin itseä sille oikealle, vaan yksinkertaisesti sen takia, että tilapäisseksiin ei ole tarjolla ketään - lihatiskimaailma on vieras, pelottava ja tympäisevä, ja jotta mies pystyisi poimimaan tilapäisseksiseuraa mukaansa esim. kirjastosta tai Pohjola-Nordenin opiskelijaosaston kokouksesta, hänen pitää olla oikeasti aikamoinen Don Juan Tenorio tai El Bimbo (joka muuten ainakin uusigranadalaisessa espanjassa tarkoittaa kalkkunaa, mikä kieltä osaamattomien tiedoksi annettakoon).
Nörttipojalla ei yksinkertaisesti ole sellaisia sosiaalisia ominaisuuksia, joilla hän voisi hurmata neidot tilapäissuhteisiin, sillä tavalla kuin vähän ruppaisempikin nuori kimma kyllä saa miehen mistä vain napsauttamalla sormiaan. Niinpä ainoa, siis ainoa, realistinen mahdollisuus on toivoa ja luottaa, että maailmasta löytyisi sellainen ihminen, joka haluaisi juuri hänet, sellaisena kuin hän on. Romanttinen rakkaus on yksinkertaisesti nörtin ainoa toivo minkäänlaisesta sukupuolielämästä. Siis siihen asti, että tämän maailman tirat, misut ja egut lampsivat koiran yrjöissä ja ripulipaskassa uitetuilla monoillaan nörtin ainoan haaveen päälle ja sanovat, ettei hänellä ole oikeutta siihen ainoaan toivoonsa, koska naiselle tulee aina olla kokenut mies, eikä nainen voi ottaa mitään vastuuta kokemattoman miehen koulutuksesta. Egua vapaasti lainaten: mitä luultavimmin seksi olisi kanssasi kaikkea muuta kuin hienoa. Ja kyllähän naiselle aina niitä kokeneita pelimiehiä piisaa. Mutta eivät kokemattomalle miehelle itseään tule tyrkyttämään mitkään kokeneet seksikouluttajanaiset (paitsi ehkä ne viisikymppiset kapakan ruusut sikakännissä, ja omakohtaisen havaintoni perusteella nekin keskittyvät nykyisin kähmimään porttikiellonkin uhalla espanjalaisia vaihtaripoikia - no, ainakin silloin vuonna 2000, kun kävin turkulaisessa karaokeräkälässä espanjalaisten vaihtarien kanssa).
Tämä juttu ei tietenkään tähän jää, mutta nyt pitää mennä nukkumaan. Huomenna, ei kun tänään, pitää ehtiä junalle. Toivon tosiaan, että saan tällä ajettua Egun itsemurhaan. Miksikö? No siksi vitussa että henkilöllä joka inisee jatkuvasti itsesäälisesti omasta surkeudestaan ja depiksestään ei luulisi olevan varaa toisesta suupielestään pauhata omahyväistä YTN-julistusta, joka on omiaan pahentamaan ATMien taipumusta suisidaaliseen depressioon. Tuollainen nilkki ei tosiaankaan muuta ansaitse kuin omaa lääkettään, ja hänen masennuksensa on lähinnä ylensyöneen yltäkylläisen ilmavaiva. Minä en siihen ainakaan myötätuntoa tuhlaa enää ikinä. (Selitys: viime keväänä Egu alkoi kirjoitella minulle sähköpostia omasta aloitteestaan, ilmeisesti sitä hyväksikäytettävää itkuolkapäätä minusta hakien. Naiivina miehenä kuvittelin, että hän ei oikeasti olisi sellainen öykkärimäinen YTN kuin kaverinsa, ja että hänet olisi mahdollista saada ymmärtämäänkin jotain, jopa ATM:n osaa maailmassa. Noista hänen äskeisistä jutuistaan huomaa kuitenkin, että se kommunikaatio ei ollut kaksipuolista ja että hän ei asiallisella selittämiselläkään ole oppinut mitään ATM:n osasta eikä kykene näkemään ATM:n kärsimystä samanarvoisena kuin omaansa - eikä siis viime kädessä ota ATM:n puheita vakavasti eikä pidä ATM:ää itsensä arvoisena ihmisenä. Näissä olosuhteissa minäkään en pidä Egua itseni enkä ystävyyteni arvoisena ihmisenä.)
Tätä kirjoittaessani luin seuraavan sitaatin Tylsyyden Multihuipennuksesta: Pitäisikö suorittaa samantien exitus, vai kituuttaa nelikymppiseksi asti, jolloin kuolen jos en oman käden kautta, niin vähintään elinikäisen katkeruuden aikaansaamaan mahahaavaan. Jos parisuhdemarkkinat toimivat sillä tavalla, että ne tuottavat ilmeisestikin alakulttuuriksi asti merkittäviä joukkoja nuoria miehiä, joilla on tuollaisia tunteita, eikö niissä markkinoissa jumalauta ole jokin systemaattisesti vinossa?
Nuo kommenttiosastossa harjoittamanne henkilökohtaiset loukkaukset ja solvaukset sekä hakeudu terapiaan -heitot muuten ovat epäasiallista paskanheittoa ja ne pyyhitään pois. Muistan kun olin noin kaksikymppinen ja suhtauduin optimistisesti ja kirkassilmäisesti mahdollisuuksiini päästä suhteeseen sitten kun hetki löisi ja sopiva vastapuoli löytyisi, itse asiassa otin asian huomattavasti rennommin kuin nuoret kohtalotoverini Elämätön ja Lord Boredom tuntuvat asiaan suhtautuvan. Monien lehtien parisuhdepalstoilla esiintyi tuohon aikaan nuoria miehiä, jotka julistivat katkeruuttaan siitä, ettei naisille tuntunut riittävän mitään, ja joka kerta he saivat tuon saman ohjeen psykologin hoitoon hakeutumisesta. Minä tietenkin vakuuttelin itselleni, että tuo hoitoonhakeutumiskehotus on ns. kypsä ja aikuinen (ja älkäämme toki unohtako sitä, että se on myös profeministinen) tapa suhtautua näihin asioihin, vaikka olin jo kokenut omakohtaisesti nuorten naisten keljuuden. Jossain syvällä kaihersi epäilys, että ehkä parisuhdemaailma oikeasti on järjestelmällisesti kohtuuton ja epäreilu ja että naiset ovat siellä, eivät suinkaan sorrettuja, vaan tavattoman etuoikeutettuja. Tuohon aikaan en kuitenkaan ollut kyllin rohkea kyseenalaistamaan virallista ja lakisääteistä käsitystä siitä, kuka on oikea sorrettu ja kuka ei.
Syvälle on iskostettu totisesti tuo ajattelutapa, että vika on aina miehessä, ja että ala-arvoisesta kohtelusta ei ole lupa suuttua - "tuollainen viha ei ole normaalia". Sille nerolle, joka inisi kommenttiosastossa, että toiset ne selviävätkin koulukiusaamisesta normaaliin aikuiselämään, tiedoksi sellainen epämukava tosiasia, että silloin kun tuo edellä mainitsemani neito julisti minut nynnyksi ja surkimukseksi koulukiusaamisasian takia, olin itse asiassa mielestäni päässyt siitä ylitse niin hyvin, ettei siihen tarvinnut puuttua muuten kuin sivulauseessa viittaamalla. Mutta niinpä vain tämä neito piti jo sitä sivulauseen viittausta todisteena myötäsyntyisestä ja hirveästä luuseriudesta. Sen tiedon perusteella hän teki henkilöstäni yhtäkkiä, äänekkäästi ja vastaväitteitä kuuntelematta täysin järjettömiä ja paikkaansapitämättömiä päätelmiä, kuten nyt esimerkiksi vaikka sen, että en ennen häntä ollut eläissäni naista puhutellut. Ja hän myönsi itse asiassa auliisti ja avoimesti, että hän - joka aluksi oli kovasti korostanut omaa nimenomaan nörtin luonteista älyllisyyttään ja jolta olisi siksi voinut odottaa parempaa - oli lukenut ihmissuhdeohjeensa naistenlehdistä, joissa juuri minä kuulemma sovin johonkin epätoivotun miehen kategoriaan. Jos joltakulta omiin ennakkoluuloihinsa sotkeutuneelta meni tämän kirjoituksen pointti ohi, niin väännetään rautalangasta: koulukiusaamisen muistoista olisi ehkä mahdollista päästä irti, jos muut ihmiset, ennen muuta ne presumtiiviset seurustelukumppanit, eivät katsoisi asiakseen nähdä ne muistot ihmisen persoonallisuutta määrittävänä kokemuksena, jonka perusteella siihen asti ihaillun ja ihastellun henkilön voi julistaa ei-ihmiseksi ja heittää saman tien mäkeen.
Egu on muuten saanut koko joukon sympatiapostia miehiltä tämän postauksen tiimoilta. Kuten kaikki tekopyhät nilkit, hänkin on nilkkiytensä paljastettuaan koettanut jälkeenpäin paikata asiaa selittämällä sitä sarkasmiksi ja ironiaksi, ikään kuin tuohon vanhaan halpaan kukaan menisi. Toki YTM-pojat julistavat hänelle joukolla myötätuntoaan, koska hänellä on pimppa, ja nuorille sinkkupimpoille kuuluu jakaa ystävällisiä sanoja, jos vaikka niiltä siitä hyvästä saisi. Kyseisellä kommenttiosastolla myös Schizo-Janne esittelee nerokasta oivallustaan, että meillä ATM-nörteillä on huono seksuaalinen itsetunto. No shit, Sherlock? Skitsoanalyysi avaa totisesti silmiämme aiemmin pimennossa olleille uusille tosiasioille ja rohkeille tulkinnoille.
roskan roiskaisi Panu herran päivämäärällä 16.10.04
13 turpaankerjuuta
