Anal Roberts

Peter Elk ja Linda Lovelace ovat blogeissaan kirjoitelleet Oklahomassa - the name Oklahoma means 'red people' in Choctaw, sanoi Kenneth Katzner kielipornokirjassa The Languages of the World - sijaitsevan Tulsan kaupungin olosta ja elosta. Tässä yhteydessä en voi olla toteamatta, että oma mielikuvani Tulsasta liittyy erottamattomasti Larry Clarkiin, sittemmin panumaisen kyynisen nuorisokuvauksen Kids ohjanneen elo- ja valokuvaajan hahmoon. Larry Clark on katuöyhöttäjänuorison kuvaaja, joka ilmeisesti aikuistui suoraan öyhöttäjästä taiteilijaksi öyhöttäjän maailmankuvan ja asenteet säilyttäen. Niinpä jo 1980-luvulla nuorena opiskelijapoikana kävin näyttelyssä katsomassa hänen valokuviaan Tulsan arkipäivästä sellaisena kuin hän sen näki. Kuvissa oli hasista polttavia, vahvempiakin huumeita veteleviä ja muutenkin aivan pihalla - myös sananmukaisesti - olevia teini-ikäisiä, jotka moneenkin otteeseen esittelivät virnuillen kuvaajalle sukuelimiään.

Siitä lähtien Tulsa on ollut minulle ensi sijassa paikka, jossa teini-ikäiset, vielä kaunisvartaloiset mutta jo sairaalloisen laihat nuoret narkkarit kieriskelevät kaduilla ja aitovierillä huumeita vedeskellen ja kondomitta paneskellen. Onkohan tällä jokin asiayhteys siihen, että kaupunki on Lovelacen lainaamasta jutusta päätellen myös kovin vanhoillista seutua, jossa John Kerryn äänestämistä pidetään syntinä?

Peter Elk kirjoittaa, että hullunkurisesta etunimestään tunnettu uskontokauppias Oral Roberts on Tulsasta. Ehkä Larry Clark, joka ilmeisesti edustaa Tulsan pimeää puolta vastapuolena saarnaajien ja jeesustelijoiden valoisalle puolelle, onkin todellisuudessa Oral Robertsin paha kaksoisveli, oikealta nimeltään Anal Roberts.

Juu, kyllä tiedän että vitsi oli liian ilmeinen, mutta jonkun piti se kirjoittaa kaiken kansan nähtäväksi.

Perinteinen venäläinen panttivankivapautus

Ossetian panttivangit "vapautettiin" sitten perinteisellä venäläisellä tavalla, myös hengestään. Luultavasti terroristit lähtivät jo valmiiksi siitä, että erikoisjoukot hoitavat homman heidän puolestaan. Ideaa voisi järkeistää hieman: naamioituneet kaappaajat iskevät kaikille uhreilleen mustan hupun päähän ja lykkäävät heidät huoneeseen, joka on täynnä leikkipyssyjä. Sen jälkeen kaappaajat poistuvat rakennuksesta muka pakoon päässeinä panttivankeina ja ilmoittavat erikoisjoukoille, että kaappaajat näyttäisivät linnoittautuneen kyseiseen huoneeseen valtavan asearsenaalin kanssa. Erikoisjoukot ryntäävät tietysti huoneeseen ja näkevät ympärillään joukon naamioituneita ihmisiä aseineen, ja koska venäläisten erikoisjoukkojen koulutukseen tuntuu kuuluvan perusohje "ammu silmittömästi, varsinkin siviilejä", he lahtaavat kaikki "terroristit".

Aleksandr Solzhenitsyn on sanonut: Maa, jossa on viattomien uhrien verta, on pyhää maata. Tulipa taas kerran selväksi, minkä takia puhutaan Pyhästä Venäjänmaasta.

Kukapa ryssistä piittaisi

Epämääräinen muslimiporukka on ottanut panttivangiksi lapsia Pohjois-Ossetiassa, Venäjään kuuluvalla alueella, jonka nimikkokansallisuus on Kaukasian ainoa iranilaista kieltä puhuva etninen ryhmä. (Etelä-Ossetia kuuluu Georgiaan - käsittääkseni jommankumman alueen osseetit ovat periaatteessa muslimeja ja toisen kristittyjä, ja mahdollisesti kielessäkin on merkittävä murre-ero. Muuten osseetin tuntee kirjoitettuna siitä, että se on ainoa kyrilliskirjaiminen kieli, jossa on Æ-kirjain, siis a:n ja e:n yhdistelmäligatuuri, tanskalais-norjalainen ä-kirjain.)

Luullakseni en ole ainoa ihminen, jonka on jokseenkin mahdotonta erityisesti järkyttyä siitä, että venäläisiä - tai Venäjän lojaaleja kansalaisia, joihin osseetitkin kuuluvat - joutuu tshetsheenien ja näitä sympatisoivien muslimien terrori-iskujen kohteiksi. Kaikki tietävät hyvin, että venäläisillä on koko maailman moraalinen vastuu Tshetshenian sodasta, että kaukasialaisiin suuntautuva rasistinen viha on ollut jo vuosikymmeniä oleellinen osa venäläistä sielunmaisemaa ja että Venäjän kansalaisyhteiskunta ei ole juurikaan noussut Tshetshenian kansanmurhaa vastustamaan, lukuunottamatta jotain sotilaiden äitien järjestöä, jonka primum mobilena oli vain itsekäs ei meidän poikaa rintamalle, muiden huorien narkkaripojat joutavat -periaate.

Venäjä ei myöskään suostu ottamaan minkään valtakunnan vastuuta Neuvostoliiton pahoista teoista - ja kaiken lisäksi se pitää keinotekoisesti elossa monia neuvostopropagandan valeita: esimerkiksi kun Varsovassa elokuussa muisteltiin kapinaa, Venäjän suurlähettiläs lähetti miltei pilkanteolta kuulostaneen viestin, jossa kuvattiin toista maailmansotaa puolalaisten ja venäläisten aseveljeytenä. Niin kauan kuin suuri isänmaallinen sota säilyy venäläisten mielissä siinä muodossa kuin se on neuvostopropagandassa esitetty - eikä Venäjällä tunnu olevan kenenkään intressissä kyseenalaistaa sitä - myös tshetsheenien ja monien muiden kansojen kärsimät epäoikeudenmukaisuudet - joita on pitkälti perusteltu asianomaisten kansojen kollektiivisella petoksella ja kollaboraatiolla saksalaisten kanssa - jäävät hyvittämättä. Ja kun virallinen Venäjä tällä tavalla hiljaisesti hyväksyy stalinistisen kollektiivisen syyllisyyden käsitteen - jos yksikin murjanistanilainen oli yhteistoimintamies, kaikki murjanistanilaiset joutaa karkottaa Siperiaan - sitä väistämättä sovelletaan myös venäläisiin itseensä: ne sotilaat, jotka meitä murhaavat, ovat venäläisiä, siispä kaikki venäläiset ovat syyllisiä ja heidät joutaa tappaa.

Yksi syy siihen, miksi Yhdysvallat sai syyskuun yhdennentoista jälkeen niin paljon myötätuntoa - jonka sitten unilateralissimus Bush tunnetulla taidollaan hassasi taivaan tuuliin - oli se, että muslimiterroristien Amerikkaa kohtaan tuntemaan vihaan on vain hyvin epämääräiset ja kaukaa haetut syyt: kun palestiinalaiset terrorisoivat Israelia, kyseessä on omalla tavallaan ymmärrettävä kollektiivinen kiukunpurkaus, mutta muslimiterroristien hyökkäys Yhdysvaltoihin vaatii perusteluikseen koko joukon ideologista aivopesua ja maailmanselitystä. Niinpä Osaman kaverit eivät herätä myötätuntoa, vaan näyttäytyvät natseihin verrattavina vihaideologialla aivopestyinä fanaatikkoina, joiden terrorihyökkäys ei suuntaudu mitenkään yksiselitteisesti "oikeaan" tai ymmärrettävään osoitteeseen. Esimerkiksi jos 1980-luvun alussa latinalaisamerikkalaiset terroristiryhmät olisivat tehneet jonkin Maailmankaupan keskuksen kaksoistornien kaatamiseen verrattavan ison ja paljon uhreja vaatineen terroriteon, se olisi luultavasti nähty USA:n tavallaan ansaitsemana ja "turpiinsa kerjäämänä" iskuna paljon laajemmin kuin syyskuun yhdennentoista isku nähtiin. Se olisi varmasti periaatteessa pitkälti ymmärretty oikeaan osoitteeseen menneenä iskuna, vaikka siviilien joukkomittainen tappaminen onkin väärin MYÖS silloin kun siihen syyllistyvät "jalot imperialismia vastustavat guerrillerot". (Nyt kun Lula da Silva haaveilee Brasilialle hankittavasta omasta sambaydinaseesta, se ei kuulosta kovin fiksulta idealta, kun siihen menee rahaa, jonka voisi panna mieluummin sosiaalisiin reformeihin, koulutukseen ja huipputekniikkateollisuuden subventointiin, mutta omalla tavallaan ajatus siitä, että lattarit saisivat lopultakin revanssin jenkkisorrosta pelottelemalla Washingtonia ydinohjuksilla, tuntuu toki oikeudenmukaiselta ja ymmärrettävältä. Mutta, kuten sanottu, en pidä sitä kovin järkevänä politiikkana Lulalta.)

Nyt kun muslimitaistelijat uhkaavat venäläisiä siviilejä, sekin tuntuu ainakin oikeaan osoitteeseen lähetetyltä postilta, emmekä juurikaan järkyty venäläisten kärsimyksistä. Omien talvisota- ja suomettumismuistojemme vuoksi tunnemme ehkä jopa tiettyä kiellettyä lukkarinrakkautta näitä muslimitaistelijoita kohtaan. "Meillä" tarkoitan siis tavallisia suomalaisia demokraattisia kunnon kansalaisia - eräs tietty tamperelainen spämmäämisen ennätysmies avoimine ja vilpittömine tshetsheenisympatioineen on toki aivan omaa luokkaansa.

Takaisin Varsovaan

Blogger tuntuu reistailevan tänään: tämä editointisivu on mennyt täysin älyttömän näköiseksi, ja sen painikkeet nuljahtaneet jättikokoisiksi.

Sain tänään Puolasta tilaamani, hintaansa nähden hämmästyttävän tuhdeiksi osoittautuneet kirjat. (Osoite oli kirjoitettu asiallisesti, mutta puolalaisille on aina yhtä turha saada menemään jakeluun, että Panu voi olla jonkun etunimi, joten Petterihän minusta tehtiin taas kerran. Joku vitsiniekka lähetysosastolla keksi sen lisäksi kirjoittaa Ylioppilaskylän muodossa "ul. Ylioppilaskylä". Siis ul. = ulica, katu. Puolalaiset kadunnimet ovat toki yleensä muotoa "ul. jotakin",ja se "jotakin" on feminiininen adjektiivi tai henkilönnimi taikka muu substantiivi genetiivissä, esimerkiksi "ul. Bohaterów Ghetta" = gettokapinan sankarien katu, "ul. Zamenhofa" = Zamenhofin - esperanton keksijän - katu, "ul. Abrahama Lincolna" = Abraham Lincolnin katu, "ul. Roosevelta" = Rooseveltinkatu, "ul. Marszalkowska" = Marsalkankatu, jne. Kadun viralliseen nimeen kuuluu sen nimikummin koko nimi, eli Varkaudessa oleva Relanderinkatu olisi puolaksi ul. Wawrzynca Chrystiana Relandra, vaikka se sitten puhekielessä olisi vain "Relandra": mieszkam na Relandra = asun Relanderinkadulla, "Rellulla".) Yksi niistä oli Daviesin kirjan puolannos, joka on englanninkieliseen alkutekstiin verrattuna laajennettu ja parannettu versio: sen ovat käyneet läpi asiansa osaavat puolalaiset historioitsijat, ennen muuta tietysti Varsovan kansannousun kronikoitsija Andrzej Krzysztof Kunert. Lisäksi puolannoksessa ei tarvitse sietää Daviesin ääliömäistä keksintöä "parannella" puolalaisten nimien oikeinkirjoitusta englantilaisten lukijoiden mieliksi. (Nyt voinkin loppusijoittaa englanninkielisen pokkaripainoksen veljeni nurkkiin.) Sen mukana tulivat viime hetkellä tilaukseen lisäämäni Wladyslaw Szpilmanin Pianistan puolankielinen alkuteksti ja Jan Nowak-Jezioranskin, vastarintaliikkeen Britannian-yhdysmiehen ja sittemmin Radio Free Europen puolankielisen osaston johtajan, muistelmateos Kurier z Warszawy, "Kuriiri Varsovasta". Nowak-Jezioranski lensi sodan aikana useita kertoja salaa Puolasta Isoon-Britanniaan ja takaisin, joten herran elämänvaiheissa on aineksia hyvinkin moneen sotajännäriin, ja kirjassa onkin pitkälti viidettäsataa melkein aaneloskokoista sivua. Pianista oli muuten varustettu CD:llä, jolta voi kuunnella Szpilmanin musiikkia vaikkapa kirjaa lukiessaan.

Suomen ehdottoman objektiivisin ja järkähtämättömin kriteerein kaikkein ylempitasoisin mies

Nyt kun Matti Nykänen on joutunut tutkintovankeuteen ja syyte raskaasta rikoksesta on uhkaamassa, niin koettakaahan arvata, saako hän vankilaan avioliittotarjouksia. Aivan oikein arvattu! On totisesti vaikeaa kuvitella ylempitasoista miestä kuin Matti Nykänen tänään - entinen urheilusankari, puukottaja - puukolla pistäminen on symbolinen penetraatio ja siksi naarasapinoiden mielestä kiihottavaa, niin kauan kuin ei omalle kohdalle satu - eli jännittävä rikollinen, ja vieläpä vankilassa, mikä luonnollisestikin nostaa hänen seksikkyytensä astronomiselle tasolle!

Tietenkään Mattia tuskin tuomitaan rikoksesta, urheilusankareille kun on eri laki kuin tavallisille pulliaisille. Silloin kun Toni Nieminen oli alaikäinen mäkitähti (inhoan sanaa "mäkikotka", se on loukkaus komeaa lintua kohtaan - "mäkikäki" olisi lähempänä totuutta, ainakin Matti Nykäsen kohdalla), hänelle vaadittiin erioikeutta ajokorttiin jo kuusitoistavuotiaana, jotta hän voisi ajaa omalla autolla harjoituksiin (se autokin tuli varmaan lahjoituksena). Luultavasti Matti Nykäselle aletaan iltapäivälehtien lietsoman kansalaismielipiteen voimin kohta vaatia armahdusta.

Ei meidän Mattia voi vankilaan panna, sillä täytyyhän meidän Matilla toki olla mahdollisuus käydä kondomitta koehöyläämässä kaikki 482 tutkintavankeuden aikana ilmoittautunutta vaimotarjokasta.

Pinocchio ag labhairt Gaoluinne

Ystäväni Ivan Hlinka kutsuu kirjojenosteluvimmaani alkoholismiksi, ja jos hän yhyttää minut perjantaina kirjakaupasta, hän sanoo satavarmasti: Ai sinä tulit perjantaipulloa ostamaan? Hänellä on erehtymättömän osuva, tietyllä tavalla painottava tapa ääntää tällaisissa yhteyksissä sana pullo. Tänään en ostanut "pulloa", koska postissa tuli "Kuukauden kama" -paketti, viitatakseni Gilbert Sheltonin...ehm...maineikkaaseen sarjakuvaan "Nuo maanmainion mahdottomat Friikkilän pojat" (The Fabulous Furry Freak Brothers). (Kyseisen sarjakuvan erään jakson ruotsinnoksessa hoilattiin kappaletta, jonka sanat kuuluivat Kom drick dig full, dansa naken, kom drick dig full, dansa naken, kom drick dig full, dansa NAAAA-KEEEEN, och ligg i en stor skön hög. Ihmettelen vieläkin, onko alkuperäisen englanninkielisen tekstin sanoitus jonkin kuusikymmenluvun örseltäjäbändin tuotetta, vai Sheltonin omasta verstaasta.) "Kuukauden kama" -paketti ei tosin tätä blogia kirjoittavan täysraittiin friikkiveljeksen sanastossa tarkoita "Manilan vaniljaa" eikä muitakaan kannabistuotteita, vaan iirinkielistä kirjaa. Tällä kertaa kyseessä on Pinokkion iirinnös, jonka on tehnyt Pádraig Ó Buachalla - kyseessä ei liene sama Pádraig Ó Buachalla, joka esiintyy päähenkilönä kirjoissa The Taylor and Ansty ja Seanchas an Táilliúra, mutta samalta suunnalta on kotoisin, eli Coolean-Muskerryn (Cúil Aodha - Muscraí) iirinkieliseltä alueelta Corkin (Corcaigh) kreivikunnasta. Syntyperäiseksi iirinkieliseksi hän oli kovin kielitaitoinen, sillä Ameriikan kultalassa, San Franciscossa hän oli oppinut espanjaa ja italiaa kyllin hyvin lukeakseen niillä kirjallisuutta ja kääntääkseen sitä iiriksi. Hän palasi Irlantiin 1920-luvulla ja ryhtyi välittömästi iirintämään kirjoja oppimistaan kielistä. Pinocchio kuuluu tämän työn hedelmiin. Kääntämiseen meni kolme vuotta, mutta jälki onkin sen mukaista. Murre on mehevää, vaikka kieli onkin aika vanhahtavaa muutenkin kuin oikeinkirjoituksen puolesta: A thúisge a chonnaic Silín Ceárdaidhe an smután adhmaid, do léim a chroidhe le háthas, is do chrom sé ar bheith ag cuimilt a bhas dá chéile. Tässä on miltei kaikki tyypilliset esimerkit siitä, miten iirin oikeinkirjoitus on muuttunut: ensinnäkin nuo iankaikkiset idhet on muutettava pitkiksi íksi (tosin ulsterilaiset alkavat tässä kohtaa aina kitistä, että heidän iirissään esimerkiksi draíocht, "taika", äännetään aina [drihaxt], joten vanha oikeinkirjoitus draoidheacht olisi parempi; sanana se on muuten samaa alkuperää kuin "druidi") sitten tietysti sg on nykyään sc, turhat aksenttimerkit jätetään pois siellä missä vokaali muutenkin on aina pitkä, kuten rd- ja rn-konsonanttiyhdelmien edellä, ja menneen ajan verbimuotojen (en puhu "imperfektistä", koska sillä - imperfect tense, habitual past tense, an aimsir ghnáthchaite - viitataan iirin kieliopissa siihen menneen ajan verbimuotoon, joka ei ole se tavallisin oletusasetus) edessä oleva do ei nykyään taida kuulua normaaliin puhekieleen edes Munsterin murteissa (paitsi tietenkin vokaalin ja mykän fh:n edessä, missä se kirjoitetaan d'), joten sitä ei kirjoiteta. Nykykielen mukainen oikeinkirjoitus on A thúisce is a chonaic - tämä nähdä-verbin epäsäännöllinen menneen ajan muoto kirjoitetaan nykyään kahden ännän sijasta yhdellä - Silín Ceardaí an smután adhmaid, léim a chroí le háthas, agus chrom sé ar bheith ag cuimilt a bhos - kämmen, aiemmin bas, kirjoitetaan nykyään bos, mutta lyhyen o:n ja lyhyen a:n välillä on ääntämyksen kannalta käytännössä paljonlaisesti liikennettä - dá chéile. Se tarkoittaa Heti kun Silín Käsityöläinen näki puunpalan, hänen sydämensä hypähti ilosta, ja hän alkoi hieroa käsiään yhteen. Kyseessä on puunpala, josta Silínin ystävä - Silín on iiriä, tarkoittaa jotain marjaa, oliko se nyt kirsikka vai rypäle - Gepetto sittemmin veistää Pinocchion itselleen; mutta jo tässä vaiheessa, kun Silín innostuu veistämään puunpalasta pöytää, se alkaa puhua ja tehdä vastarintaa; siksipä Silín sen sitten antaakin Gepettolle.

Näin siis oikeinkirjoitus, mutta hiukan rasittavaa on se, että kirjassa pimennetään yksinkertaisen preposition ja artikkelin yhdistelmän jälkeen myös adjektiivi, ei substantiivi. Jos tämä kuulostaa siansaksalta, niin selitetään: Iirissä on kelttiläisten kielten tapaan noita teini-ikäisiä ninjakilpikonnia - äh, siis tarkoitin sanoa mutaatioita. Mutaatio tarkoittaa kelttikielissä sitä, että sananalkuinen konsonantti muuttuu edellä olevien prepositioiden ja artikkelien vaikutuksesta jollain tavalla. Pimennys on iirin kielelle tyypillinen mutaatio, jossa soinnittomat konsonantit muuttuvat soinnillisiksi ja soinnilliset nasaalisiksi. (Nasaalit taas ovat immuuneja pimennykselle.) Oikeinkirjoituksessa pimennetyn konsonantin alkuperäinen ääntäminen merkitään sen pimentyneen ääntämisen perään, siis esimerkiksi lá na bpáistí "lasten päivä" äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin lá na báistí "sateen päivä, sadepäivä". ("Sateiden päivä" olisi muuten lá na mbáisteach, siltä varalta että joku haluaa tietää.) Kun meillä on yksinkertainen prepositio - sellainen kuin ag, ar, le, ó, as ("luona, -lla", "päällä, -lla", "kanssa", "luota, hallusta, -lta", "-sta") - jota seuraa yksiköllinen määräinen artikkeli an (monikossa artikkeli on na, ja siellä on muutenkin omat systeemit mutaatioiden kannalta), niin tämän artikkelin jälkeen substantiivi pimenee: fear fiáin "(joku) villi mies", an fear fiáin "(tietty, tunnettu, tämä) villi mies", bhí bean ag fear fiáin "(jollakulla) villillä miehellä oli nainen", bhí fear ag an bhfear fiáin "(tällä) villillä miehellä oli nainen". (Bh äännetään v:ksi tai w:ksi; emme kuitenkaan kirjoita *ag an vfear fiáin, koska iirissä v/w-äänne liittyy tavallisesti kieliopillisesti tai alkuperältään b:hen tai m:ään ja kirjoitetaan siksi tavallisesti bh:na tai mh:na - bh:na silloinkin kun se ei välttämättä ole mitenkään syntynyt alkuperäisestä b:stä, kuten vaikka lainasanassa seirbhís "palvelu".) Tässä Ó Buachallan Pinocchiossa kirjoitetaan kuitenkin ag an bhfear bhfiáin, siis sekä fear "mies" että fiáin "villi" pimennetään (tai pimennettäisiin - esimerkkini ei ollut kirjasta), mikä ainakin minun näkökulmastani on perin eriskummallisen näköistä ja synnyttää todella oudon vaikutelman.

Kirja on näköispainos vanhasta, joskus kolmekymmenluvulla markkinoille pukatusta An Gúm -valtionkustantamon julkaisusta, ja sen on toimittanut kääntäjän veljenpoika Dónal. Se on 500 kappaleen rajoitettu painos keräilijöille, jokaisessa kappaleessa on Dónalin allekirjoitus ja numero - painos tuntuu olevan vähissä, minulla on nimittäin kirja numero 481. Sekä alkutekstin oikeinkirjoituksen jättämistä ennalleen että painoksen pienuutta syvästi valittelen, sillä tällainen kirja tulisi ehdottomasti saada tärkeimmän kohderyhmän eli lasten käsiin. Tosin se on hyvin lähellä Collodin - jonka nimeksi ilmoitetaan kirjassa Carlo Lorenzini, Collodi oli ilmeisesti salanimi - alkuperäistekstiä, toisin kuin useimmat Pinocchion lastenkirjaversiot, ja sellaisena se on myös varsin väkivaltainen ja pelottava.

Kalliiksi se ei tullut - kaksi kymppiä postikuluineen. Se on kovakantinen, yli kaksisataasivuinen, ja niin kaunis kirja, että täytyy varmaan vastustaa panuamishaluja. Italialaisittain hienostuneen kuvituksen on tehnyt Carlo Chiostri, josta netistä löytämäni espanjankielinen, Costa Ricassa sijaitseva tietosivu kertoo, että hänen Pinochoon (espanjaksi näin, vaikka Pinoquio olisi lähempänä nimen italialaista ääntämystä) tekemänsä kuvitus pyrkii sijoittamaan kirjan tapahtumat varsin yksiselitteisesti toskanalaiseen maaseutuympäristöön, ja kuvat onkin signeerattu C. Chiostri, Firenze. Chiostri näkyy poistuneen keskuudestamme kovin nuorena, vain 27 vuoden iässä vuonna 1890 - seint ég kom, snemma kallaðist, sanoisi tähän muinaisislantilainen Sólarljóð - vaikka ehtikin kuvittaa monta lastenkirjaa.

Ei tullut naisvihablogia, ei

M - kaupunki etsii murhaajaa

Yiltzhoucan sivuilla kerrotaan jostain mustasukkaisuuksissaan nuoren naisen murhanneesta miehestä, jota nyt haetaan kissojen ja koirien, pyssyjen ja frettien kanssa. Meinasin kirjoittaa jotain asianomaista herraa ymmärtävää, joka olisi perustunut siihen hypoteesiin, että kyseessä olisi profeministisessä ilmapiirissä kasvanut ujo miekkonen, joka ei kovan paikan tullen osannutkaan hillitä tunteitaan. Valitettavasti herra vaikuttaa ainakin roskalehden raportoinnin mukaan syrjäytyneeltä alaluokan öyhöttäjältä ja henkisesti labiililta pikkurikolliselta, jota suurieleisesti ymmärtämällä ei oikein voi provosoida ketään. Se, että uhri oli 27-vuotias venäläissyntyinen nainen, kylmäsi kyllä sisuksia, koska minulla oli eräitäkin vuosia sitten hyvin mukava, fiksu ja nätti puoliksi venäläis- ja puoliksi iranilaissyntyinen opiskelukaveri täällä Åbo Akademissa, josta pidin lopulta oikein kovasti, vaikka aluksi vierastin häntä, kuten vierastin kauniita tyttöjä Sen Suuren Ihmissuhdepettymyksen jälkimainingeissa. Hän on (olisi?) nyt 27-vuotias. Meni muistaakseni töihin johonkin suomalaiseen kulttuurikeskukseen Venäjälle. Om du är vid liv, E, skriv ett par rader i kommentarlådan.

Historiallinen ote lisensiaattityöhön?

Kävin nyt katsomassa Arkenin uutta venäjän laitosta. Tänään oli Åbo Akademin inskription, joten professori oli juhlatamineissa, mutta jutteli kuitenkin kanssani mielellään, ja tulimme yhteisin tuumin siihen tulokseen, että minun kannattaisi tähänastisten avuttomien sosiolingvistis-kirjallisuustieteellisten viritysten sijasta ottaa hommaan historiallinen ote, vallankin kun hyllyt notkuvat puolalais-saksalaisten suhteiden, Puolan saksalaisväestön ja Sleesian historiaa käsittelevää kirjallisuutta, jota olen männävuosien aikana koonnut kiusaksi asti siinä toivossa, että siitä olisi mitään apua tutkimustyöhön. Tulimme siihen tulokseen, että ensin kirjoitan loppuun Bienekiä käsittelevän ruotsinkielisen artikkelin tästä historiallisesta näkökulmasta, ja sitten katselemme sitä yhteistuumin, voisiko siitä kehittää perustan uuden suunnan ottavalle lisensiaattityölle.

Moraalinen paniikki, osa II

Isosisko.blogspot.com on taas vaihteeksi kitissyt Raha-automaattiyhdistyksen alkoholistinaiskampanjasta, jossa kuulemma esiintyvät seuraavat kolme hulppean osuvaa mielikuvitushahmoa:

Päivi 24 v.

Oikeustieteen yo

Lempijuoma: vodkacola

Rakastaa lapsia

Harrastaa humalassa irtosuhteita

Kantaa useita sukupuolitauteja

Lulu 29 v.

Taiteilija

Lempijuoma: punaviini (pullo päivässä)

Haluaa tehdä työtä maailmanrauhan hyväksi

Kärsii jatkuvasta vapinasta ja hikoilusta

Mirkku 34 v.

Kaupan myyjä

Lempiravintolat: kaikki

Arvostaa ihmisessä rehellisyyttä

Saa humalassa itkukohtauksia

Lapsi huostaanotettu

Isosiskoksi itseään mainostava takarivin joutofemakko paheksuu sitä, että naisten alkoholismista ja vastuuttomasta käytöksestä ylipäänsä kehdataankin puhua, ja väittää Raha-automaattiyhdistyksen painopisteen olevan väärällä puolella, kun miehet muka kuitenkin juovat naistenkin viinat. No, kävinpä sitten Raha-automaattiyhdistyksen sivuilla. Siellä oli kyllä pari linkkiä räkäisen kapakkaluudan hahmoon maskeeratun mimmin vieressä, ja linkeissä luvattiin RAY:n lehti-ilmoitusta pdf-muodossa. Ei sieltä kuitenkaan noita yllämainittuja naishahmoja löytynyt, ainoastaan tämä: Valitse, millainen tästä kaverista tulee. Kuvituksena oli nuori kundi, jolle oli paperinukkemuodossa tarjolla kolme erilaista hahmoa: reipas kravattikalle, onnettomuudessa vammautunut kipsikorhonen tai ruiskuhuumeita vetävä sotkutukkainen narkkari. Siis nuori mies. Ilmeisesti kuitenkin tämä ilmoitus on Isosiskolta jäänyt huomaamatta, kun hän väittää, että naisten alkoholiongelmista on muka pidetty erityisen paljon meteliä. Tai sitten Isosisko vain on feministien tavalliseen tapaan totalitaariseen aatteeseen uskova monomaani, jolla on liian kiire toistella ulkoa opeteltuja oppilauseitaan ottaakseen minkäänlaista kontaktia pääkoppansa ulkopuoliseen todellisuuteen.

Omasta puolestani olen sitä mieltä, että on AIVAN HELVETIN HIENOA, kun tästä vaietusta asiasta kerrankin puhutaan noin avoimesti. Eikä vähiten siksi, että eräältä tuntemaltani nuorelta naiselta - en ole nyt vähään aikaan kuullut hänestä, mutta eiköhän hän anna kuulua itsestään, vallankin jos tätä blogia lukee - on äiti kuollut viinaperäiseen sairauteen pari vuotta sitten.

Itse asiassa Isosiskon puheet, joiden mukaan naisten alkoholinkäytöstä valittaminen on ihan määritelmällisesti moraalisen paniikin lietsontaa, on ihan sitä samaa roskaa, jolla tuota keskimmäistä stereotyyppiä - Lulu, taiteilija, haluaa tehdä työtä maailmanrauhan hyväksi - edustavat muka intellektuellit naiset selittävät pois omat päihdeongelmansa. Kun tarpeeksi kauan toistelee, että luonnontieteellis-fysiologisia tosiasioita ei ole olemassa ja että maailma ei ole mitään muuta kuin solipsistis-egoistis-narsistisen "intellektuellin" pään sisällä joraava sosiaalinen konstruktio, niin kai siihen lopulta alkaa itsekin uskoa. Meillä päin vain sitä sanotaan itsepetokseksi, ja sillä ei yleisesti ottaen kovin pitkälle pötkitä.

Kannattaisi Isosiskonkin vilkuilla vähän paremmin, mitä noilla naisstereotyypeillä halutaan sanoa. Jokaisesta heistä nimittäin todetaan jotain henkilökohtaista ja inhimillistä: rakastaa lapsia...haluaa työskennellä maailmanrauhan hyväksi...arvostaa ihmisessä rehellisyyttä. Näillä naistyypeillä siis on henkilökohtaisia, miellyttäviä piirteitä, joiden takia joku saattaa välittää heistä ihmisinä. Ilmoituksen sanoma ei siis totta vieköön ole moraalinen paniikki, vaan ihmisarvon kunnioittaminen. Se, että "Päivi", "Lulu" ja "Mirkku" ovat yksilöllisiä ihmisiä ja jonkin paremman arvoisia kuin kännäämisen. Se, että jos he kuolevat liian aikaisin alkoholiongelmansa vuoksi, heitä jää joku läheinen itkemään, kuten ystäväni itki äitiään.

Mutta Isosisko-bloggaajatar on vain turhankin tyypillinen esimerkki sellaisesta feminististä, joka on niin naista, niin naista, että on unohtanut olla myös ihmistä.

"Eivät muslimit koskaan sopeudu täkäläiseen elämään..."

Heinäkuussa Skotlannissa kuoli äkilliseen sairauteen nelikymppinen mies, joka oli 1980-luvun puolelta saakka toiminut BBC Scotlandin matkailureportterina. Hän julkaisi useita Skotlantia matkailukohteena ja kotiseutuna käsitelleitä kirjoja ja kiinnostui skottigaelin kielestä, jota hän oppi sujuvasti ja jonka puhujien kanssa hän ystävystyi. Hän oli innokas skottigaelin harrastaja ja oppi sitä nopeasti. Vuonna 2003 hän esiintyi gaelilaisilla Mòd-festivaaleilla. Hän toimi kielen opiskelijoiden keskuudessa innoittavana esimerkkinä. Gaelin kielestä, jota alamaiden skotit laajalti vieläkin pitävät raakalaismaisena ja jonka puhujia he halveksivat rasistisella haukkumasanalla teuchter, tuli tämän kaikkien rakastaman radioäänen antaman esimerkin ansiosta huomattavasti suositumpi kuin ennen.

Tämän miehen nimi oli Ali Abbasi.

Kun on oikeen hulivililuanto niin istuu vaikka linnas

Matti Nykänen parka sitten yritti vallan puukoomiäheksi. No, hänellä on kieltämättä tuo rikeeraamisen taito - iloonen ja irti maasta meinaan olla aina - mutta valitettavasti hänelle ei ole kukaan vanhempi häjymestari opettanut, että teräksellä verellähän vain pitkin selkää, eikä niinkään pistetä, tai muuten tulee lyänheeksi taitamattomasti. Pitäisi Matinkin tutustua Heikki Ylikankaan tua-...siis tuotantoon, josta nuo häjyylemisen peruslait selviävät tietämättömille.

Sitten vain kaikki kuarossa: Alahärmästä keskeltä pitäjästä rentoja velieksiä... Anteeksi, tähän löytyisi vielä parempi laulu: Minä olen Härmän Kankaanpäästä, pikkunen ja häjy, aina mun ääneni ylitte kuuluu vaikkei mua näjy. Mattikin oli pikkuinen ja häijy, mutta kun hän ei ollut Härmän Kankaanpäästä, vaan jostain Keski-Suomesta, niin hänellä oli itsetunto-ongelmia (minulla on vähän sellainen aavistus, että sanalle itsetunto-ongelma ei oikein löydy vastinetta tuosta pohojalaasten kiälestä), jotka veivät lopulta vainoharhoihin ja arvaamattomuuteen, ja lopputulos on, että nyt mua viärähän linnasta linnaan kantaen kahlehia.

No niin, leikki sikseen, ja puhutaan vaihteeksi pari sanaa asiaakin. Tässä se taas nähtiin, että urheilusankaruus on sittenkin vain köysi, jolla nuori mies voidaan tilapäisesti veivata ylös sieltä puolirikollisen alaluokan pohjaliejusta, mutta siitä ei ole pysyvää apua. Onko urheiluharrastus oikeasti pelastanut ketään kaltevalta pinnalta? Kuinka kauan meidän pitää uskoa kaikenlaisten valmentajien ja urheilupropagandistien höpinöitä siitä, että nuorten kokoaminen urheiluseuroihin on oikeasti sosiaalisesti merkittävää työtä heidän ihmistämisekseen?

Tietysti Matti Nykäsen esimerkki omalta osaltaan osoittaa - aivan kuten Tony Halme - että Suomessa kansakunnan kerma, kuuluisuudet ja julkkikset elävät käytännössä kuin alaluokka. Suomalainen kulttuuri tuntuu yhä selvemmin orientoituvan nimenomaan rääsyköyhälistön elämäntapaan. Olette varmasti kaikki erinäisiä kertoja nähneet sen, mitä haluan sanoa Terminator-mieheksi. Terminator-miehiin törmää kesäisin. He ovat nuoria, treenattuja ja puleerattuja miehiä, joilla on mustat lasit, tupakka sormien välissä ja kylmän säännöllispiirteiset "nuorehko Arnold Schwartzenegger" -kasvot. Tupakkakättä roikotetaan tehdyn rennosti auton oven ylitse. Auton - kalliin urheiluavoauton, mikähän Porsche lieneekään - kaiuttimet karjuvat jotain musiikkia, joka on aina huonoa, liian kovalla ja häiritsee: musiikki on ilmeisesti valittu ollakseen mahdollisimman vastenmielistä ja häiritäkseen meitä köyhiä mahdollisimman paljon. Jos näiden rikkaiden öykkärien suusta kuuluu mitään, he puhuvat yleensä nahkeaa, englanninsekaista suomea, ja naisen sukupuolielimien nimiä puheessa vilisee vielä enemmän kuin yläastehuligaanilla.

Yksi tärkeimpiä syitä siihen, että rikkauteen suhtaudutaan tässä maassa vihamielisesti, on juuri se, että rikkaat ihmiset eivät useinkaan ole hienostuneita, hillittyjä eivätkä aatelisia, vaan nimenomaan äärimmäisen rahvaanomaisia öykkäreitä. Ehkä toisenlaisiakin on, mutta ainoa rikkauden muoto, johon julkisesti törmää, on nimenomaan öykkärimäinen nousukkuus - katuhuligaanin huono maku ja huono käytös yhdistettynä sataan miljoonaan euroon. Muutettavat muuttaen sama pätee julkkiksiin: nämä ovat tyyppiä Matti Nykänen tai Jasmin Mäntylä, kouluakäymättömiä yläastehuligaaneja, jotka on yhtäkkiä jonkin pinnallisen ulkoisen ominaisuuden vuoksi nostettu pilviin meidän tavallisten kuolevaisten yläpuolelle.

Avoin valtio ja sen viholliset

Ostin loppuvan kuun aikana pari Karl Raimund Popperin kirjaa, ennen muuta tietysti klassikon Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, tosin vain Hegeliä ja Marxia käsittelevän loppuosan. Popper on onnistunut yllättämään positiivisestikin, mutta eräin paikoin hänen kiihkeä Hegel-vastaisuutensa menee liiallisuuksiin. Tai sitten olen suomalaisuuttani tiedostamatta jo Hegelin pilalle aivopesemä. Popper näkee Hegelin kaiken totalitaristisen pahan alkuna ja juurena, mikä sinänsä tietysti ei ole yllättävää, kun muistetaan Hegelin ajattelun keskeinen vaikutus esimerkiksi Leniniin. (Joo, ostin myös sen uuden Kleio ja nykypäivä -sarjassa ilmestyneen Neuvostoliiton historian, mutta nyt se on päiväkausia ollut kadoksissa, ja pahaa pelkään, että olen jättänyt sen jonnekin kaupungille. Siinä käsiteltiin varsin perusteellisesti Leninin ajattelua ja Hegelin vaikutusta siihen.)

Popperin mielestä Hegel on vaarallinen, koska Hegel asettaa valtion korkeimmaksi moraalin lähteeksi, ja väittää, että tämä idea on kaikkien modernien totalitarismien perusta. En ole lukenut Hegeliä, mutta tiedän jotain totalitarismin käytännöistä: tyypillisessä totalitaristisessa valtiossa vallan kaappaa keskinäisen solidaarisuuden yhteen hitsaama porukka - kommunistit, natsit, ittihadistit - jotka uskovat tulleensa osallisiksi isänmaallisuutta ja valtiouskollisuutta korkeammasta moraalista ja olevansa oikeutettuja viis veisaamaan oikeusvaltiosta ja laeista, kunhan aatteen tarkoitukset täyttyvät. Esimerkiksi Neuvostoliitossa valtio oli nimenomaan heikompi kuin kommunistipuolue, ja päätöksentekijät olivat päätöksentekijöitä puolueasemansa, eivät valtiollisen valta-asemansa perusteella. Lait oli tehty puolueen rikottaviksi: toisinajattelija Aleksandr Jesenin-Volpin¹) pantiin vankilaan, vai oliko se nyt hullujenhuoneelle, siksi että hän vaati neuvostovaltiota noudattamaan omia lakejaan ja omaa perustuslakiaan. Siis: valta takaisin valtiolle, pois puolueelta. Ongelma ei siis todellakaan ollut valtion liiallinen vahvuus, vaan valtion liika alisteisuus Cosa Nostralle...ei kun siis tuolle kommunistipuolueelle.

Nythän on selvää kuin pläkki, että se valtio, jolle Hegel vaati ehdotonta moraalista ylivaltaa yhteiskunnassa, oli aivan toinen valtio kuin nykyaikaiset demokratiat. Siinä missä preussilaisella, militaristisella ruhtinaskunnalla ei todellakaan ole mitään asiaa kuvitella olevansa yhteiskunnan korkein moraalin lähde, nykyaikaisen demokratian legitimiteetti on aivan eri luokka ja liikutus, ja hegeliläisyys näyttäytyy paljon vähemmän "totalitarismina" ja paljon enemmän välttämättömänä kansalaiskurina. Jos kapinoitte ja pullikoitte vastaan, katsokaakin, että kapinointinne ja pullikointinne on muotoiltavissa kansan ja valtion kannalta rakentavaksi ja sen tavoitteet ovat koko kansan kannalta legitiimit - muuten teidän kuuluukin menehtyä poliisin dum dum -luoteihin. Tämä on minunkin hegeliläinen sanomani kaikenkarvaisille libertaristeille.

Sinänsähän Popper kyllä antaa myös argumentteja libertaristien vastustajille. Itse asiassa hän onnistuu varsin yksinkertaisesti pukemaan sanoiksi sen, mikä libertaristeilla on yhteistä kommunistien kanssa. Kommunismiin - jonka humanitaarisen perusimpulssin Popper tunnustaa ja pitää sitä sen peruserona fasismiin nähden - kuuluu Popperin mukaan taipumus väheksyä demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltiota, koska todellisen vapauden sijasta ne edustavat pelkkää muodollista vapautta. Pelkkä muodollinen vapaus, sanoo Popper, on kuitenkin ainoa suoja, joka heikolla on sortajan mielivaltaa vastaan. Libertaristien halveksunta demokraattisia instituutioita kohtaan, jota he pitävät pelkän enemmistödiktatuurin ilmauksina, perustuu samaan perusvirheeseen. Tietysti monet libertaristit tuntuvat itse asiassa olevan pohjimmiltaan luonnevikaisia äärioikeistolaisia sadisteja, jotka eivät kykene elämään säällisesti lähimmäistensä kanssa tasa-arvoisissa oloissa: he vastustavat ja väheksyvät demokraattisia instituutioita ja enemmistödiktatuuria juuri siksi, että nuo instituutiot ovat meikäläisten ainoa suoja heidän apokalyptista murhanhimoaan vastaan.

¹) Masha Gessen: Jesenin-Volpin opetti kansaa vaatimaan, että Neuvostoliiton omaa perustuslakia noudatettaisiin. Hän osoitti tämän puolesta mieltään Pushkinin aukiollakin. Jesenin-Volpin ei ainostaan, kuten eräät haastattelemasi henkilöt sanovat, kehittänyt hyvää strategiaa käsitellä KGB:tä. Hän kehitti itse toisinajattelun filosofian. Maassa, joka pilkkasi ja polki omia lakejaan, hän vaati lakien ja hallituksen vaihtamisen sijasta koko maan eetoksen vaihtamista. Kun hallituksen vaihdon vaatiminen olisi ollut bolshevikkimainen, väkivaltainen ajatus, hänen ajatuksensa, että Heidän pitäisi edes kunnioittaa omia saakelin lakejaan oli perusluonteisen, vallankumouksellisen rauhanomainen keksintö. Lähde: Transit Online.