Poliittisin perustein

Iltsukan Koljosen sylikoira, äärioikeistolainen pojankloppi Tikka, joka nykyään näyttää valokuvissaan koulukiusaajanulikan sijasta jo pöhöttyvältä juopolta, sai kohteliaassa muodossa esitettyä mutta asiasisällöltään murskaavaa palautetta Mannerheim-ristin ritareita käsitelleestä hehkutusjutustaan: se näet oli täynnä asiavirheitä.

Oikeistolainen Hannes Markkulakin on, mutta hän on sentään oikeasti pätevä rikostoimittaja, jonka ammattitaitoa on vaikea ryhtyä kiistämään. Jopa hänen maailmankuvaansa on helpompi sietää, koska jo keski-ikään päässeen ja yhteiskuntaa rikosreportterin näkökulmasta katsovan ihmisen konservatiivisuutta tai taantumuksellisuutta on vaikea erityisemmin ihmetellä. Keski-ikäisen tai vanhan ihmisen on legitiimiä olla konservatiivi, koska hänen konservatiivisuutensa taustalla kuitenkin todennäköisesti on elämänkokemuksesta nouseva mentaalinen kehitysprosessi.

Sitä vastoin Tikan konservatismia on mahdoton kunnioittaa. Hän on nuori mies, ja nuoren miehen oikeistolaisuudessa on kyse nimenomaan tyhmyydestä ja kyvyttömyydestä kyseenalaistaa - ulkoa opetellun toistamisesta. Mutta sekin on vielä ymmärrettävää; sitä paitsi hän kuitenkin pystyy konstruoimaan oikeistolaisuutensa itselleen jonkinlaisena terveen järjen kapinana paapojademariestablishmenttia vastaan. Kunnioituksen viimeinen mahdollisuus katoaa kuitenkin siinä kohtaa, kun ilmenee, että Tikka on oikeasti huono toimittaja eikä kykene kirjoittamaan hyvää juttua edes lempiaiheestaan. Syynä on epäilemättä se, että hän ei osaa lukea kirjoja: hän argumentoi esim. kuolemanrangaistusasiassa amerikkalaisilta oikeistolaisilta nettisivuilta kopsaamillaan "tiedoilla" (koska kaikki muu on "poliittisesti värittynyttä"); ja Mannerheim-ritareita käsitelleen jutun hän epäilemättä väsäsi samanlaiselta pohjalta, suomalaisten alan harrastajien sivuja lukien.

Toinen syy, miksi Tikan konservatismi tuntuu niin vastenmieliseltä, on se, että hänen koko ajattelunsa on Suomen maaperään sopimatonta amerikkalaista lainatavaraa, alkaen tavasta, jolla hän käyttää termiä "liberaali". Tietenkin se, mikä Yhdysvalloissa on "liberaalia", ei ole Suomessa mitenkään erityisen vasemmistolaista eikä valtavirran ulkopuolista. Niinpä, kun Tikka hyökkää "liberaaleja" tiedotusvälineitä vastaan, hän moittii suomalaisia tiedotusvälineitä itse asiassa niiden suomalaisuudesta, siitä että ne heijastelevat suomalaisen yhteiskunnan mielipiteitä ja ilmapiiriä, eivät Tikan ihailemien Yhdysvaltojen.

Kaiken kaikkiaan: Tikka ei ole vain oikeistolainen. Hän on huono toimittaja ja huono suomalainen, ja tuntuu huonolta vitsiltä että hänenlaisensa suomalaisesta yhteiskunnasta vieraantunut henkilö kehtaakin esiintyä isänmaallisena. En tiedä, saivatko 70-luvulla ammattitaidottomat taistolaiset oikeasti töitä lehdistä poliittisin perustein, mutta sen tiedän, että Tikka ei voi olla hommissaan mitenkään muuten kuin nimenomaan poliittisista syistä - siksi että joku nimityksistä päättävä henkilö on itse äärioikeistolainen tolvana, joka onnistui ajamaan läpi hengenheimolaisen nimityksen. Jonkin vartiointiliikkeen rivimiehenä Tikka olisi enemmän kykyjään vastaavassa työssä.

Tikka on Yhdysvaltain henkinen kansalainen samalla tavalla kuin taistolaiset olivat Neuvostoliiton henkisiä kansalaisia. Milloinkahan me saisimme jostain periaatteiltaan legalistisen konservatiivin, joka olisi Suomen henkinen kansalainen?

Zhit' stalo luttshe, tovarishtshi, zhit' stalo veseleje

Aloitin sitten sen Radzinskin Stalinin tahkoamisen. Kieli on siksi sujuvaa, että pääsin prologista läpi sanakirjaa jatkuvasti plaraamatta, mutta mitään kovin uusia tietoja kirjaan ei tunnu sisältyvän. Tähän mennessä R. on lähinnä keskittynyt dementoimaan kaikenlaisia todella tolkuttomia huhuja, joita Venäjällä on Stalinista kiertänyt, mutta joita me emme täällä lännessä ole kuulleetkaan - mm. sellainen väite, että Stalinin äiti olisi ollut prostituoitu. R. todistelee Stalinin olleen antisemiitti, mikä hänen mielestään ei ole Kaukasuksella ollut kansantapana, siellä kun on hänen mukaansa aina vallinnut luonteva monikulttuurisuus. Stalinilla antisemitismi on sulautunut yhteen luokkavihan kanssa: pienenä poikana hän on vihannut ja pitänyt sortajina juutalaisia pikkukauppiaita, alempaa keskiluokkaa: jevrej rabotat' ne umejet, dlja nego torgovlja samoje vazhnoje, kuuluu Stalin sanoneen.

Outi kävi sunnuntaina, haimme yhdessä hänen luotaan viimeiset sinne parkkeerattuina olleet kirjani. Hän antoi minulle hyllyn ja lipaston siinä uskossa, että niitä voisi käyttää lattiaa peittävien kirjavuorten vähentämiseen, mutta valitettavasti tilanne ei ole edelleenkään erityisemmin helpottunut.

Kirjakauppareissun jälkeen

Veran kanssa oli ihan kivaa, mutta jotenkin huuli ei lentänyt ihan yhtä nopeasti kuin edellisellä kertaa. Johtunee siitä, että sen yläleuan juurihoidon ympärillä on ikävää turvotusta ja se hermostuttaa minua - se hammas on nyt hoidettava pois, vaikka yksityisellä, jos on pakko! - puhumattakaan siitä, että olin herännyt järjettömän varhain ehtiäkseni junaan, eli yöuni oli kortilla.

Emme sitten menneetkään Oneginiin, vaan Rusticaan, joka osoittautui loistopaikaksi. Siellä olisi ollut jopa haaveilemani Karamzinin historiateos erinomaisen kohtuulliseen hintaan (vajaa satku vanhaa rahaa!), mutta tyydyin sitten edustavaan valikoimaan Voinovitshia, jota täytyy lukea lopultakin lisää, ja Radzinskin Stalin-elämäkertaan (pitäisi kyllä Volkogonovkin saada jostain venäjäksi), sekä Berdjajev-kokoomaniteeseen. Näihinkään ei tainnut yhteensä mennä kolmeakymmentä eppua enempää.

Huomasin, että Medvedeveistä toinen on vielä elossa ja kirjoittaa Putinista. Onko hän loikannut uuden Stalinin kelkkaan vai onko hän kriittinen, kuten Medvedeviltä tulisi voida odottaa? Mauno Koiviston "Venäjän idea" oli käännetty venäjäksi. Pitäisiköhän ostaa ensi kerralla?