Habla usted aymará?

Muuan ystävällinen sielu antoi linkin aymaran kielioppiin. Valitettavasti ketsuasta ei löydy vielä täydellistä nettikielioppia (mikä sitten on "täydellinen", ottaen huomioon että ketsuan murteet ovat pahasti levällään Ecuadorista Argentiinaan - aivan niin, ketsuaa todella puhutaan Argentiinassa, vaikka sen maan intiaanit hävitettiin suurimmaksi osaksi sukupuuttoon jo 1800-luvulla), ja muutenkin ketsuan nettiresurssit ovat niukemmat kuin luulisi.

Blogistanin kansalaisen velvollisuus täytetty

Blogistanin tasavallan hallituksen armollisesta käskystä liitän nettipäiväkirjaani seuraavan linkin: Ilmaisia porno kuvia.

Khihihihihih! (<- Tämäkin kuului osana kansalaisvelvollisuuteen.)

Kävin muuten katsomassa, toimiiko tämä. Toimiihan se. Tosin Visa Kopun loki ei ole Google-haun kärjessä, vaan Nicklas Koski. Mutta ensimmäinen Googlen hakusivu oli täynnä pelkkiä blogeja - yhdeksännellä sijalla taisi olla jokin oikea pornosivusto, mutta kaikki muut olivat meidän porukkaa. Joten ehkäpä se kitinä nettilokien vääristävästä vaikutuksesta hakuun on totta. Silti ihmettelen, miksi juuri blogit vaikuttaisivat tällä tavalla.

Mal von Anfang an

Vastataan nyt sitten vielä sen saatanan kääkän yninöihin, kun se on nyt meitä päättänyt ilahduttaa oikein uudella iontráililla selibaattipäiväkirjaansa.

Kesä saa ja moni muu sen mukana. Paitsi tietenkin ystävämme herra Ihmissuhteetblogin sielunveljet, jotka eivät saa, ja he eivät näe missään mitään muuta ongelmaa kuin sen, että he eivät saa (he *eivät* halua miettiä, miksi eivät saa:-)

Entäpä jos on neuroottisuuteen asti mietitty 8 vuoden ajan, miksi kaikki suhdeyritykset menevät puihin ennen aikojaan, ja todettu, että sillä tavalla yksinkertaisesti hajoaa ns. polla, jollei lopultakin opi syyttämään vaihteeksi myös sitä toista osapuolta, eikä aina vain itseään?

Juuh, on se hienoa olla cool ja radikaali: ihan jopa avoimia suhteita harrastetaan parisuhdeinsituution vastaiskuksi, hui sentään.

Eipä koske minua, koska lopullinen tähtäimeni on oikeasti siinä kristillisessä avioliitossa, jota minut on kasvatettu haluamaan. Minun ongelmani on ollut NAISTEN sitoutumispelko, jottas tiedät. Tai no, kyllä ne sitten heti sitoutuvat johonkuhun muuhun, jahka ensin ovat antaneet meikäläiselle rukkaset.

Aikoinaan syntyi käsite Kynnys kainalossa-parisuhteesta. Jostain syystä tuo tuntuu olevan miespuolisille lähes luontainen tapa - "miehet tahtovat suhteen pysyen poikamiehenä, naiset tahtovat sitoutua" -ralli alkaa taas:)

Sössön sössön. MINÄ HALUAN NAIMISIIN! Joko meni jakeluun? Onko karvoja korvissa? (En tietenkään sun kanssas, sika.)

Jos kerran moni mies tahtoo saada vakipimppaa vailla vastuuta, pitääkö sellaiseen touhuun antaa siunauksensa ja suostumuksensa? Minusta ne miehet voisivat harjoittaa toimiaan niiden naisten kanssa, joilla on sama ambitio ja intentio tahi käyttää maksullisia palveluksia.

Tämä on taas sitä kuuluisaa naisen logiikkaa: menkää huoriin. Sitten seuraavassa hengenvedossa pauhataan kansainvälistä naiskauppaa vastaan, kun ollaan niin saatanan femuja olevinaan. Eikö tämä helvetin luuska ollenkaan pysty tajuamaan asioiden loogisia yhteyksiä - eikä ottamaan omista sanomisistaan sitä (yhteiskunnallistakin) vastuuta, jota se ilmeisesti vaatii miehiltä? Onko sillä elimellistä vikaa päässä?

Ratkaisuina tuntuu olevan se, että naiset naivat kusipäitä (naiset ovat onnettomia, siten myös parisuhteet) tai naiset ovat ilman (naiset ovat usein enemmän onnellisia yksin kuin typerässä suhteessa, yllätys yllätys). Tommipommien mielestä kun sellainen ei ole mahdollista, että miehet kehittäisivät itseään hieman parisuhdetaitoisempaan suuntaan...

Tommipommi taitaa olla parisuhteessa jo ties kuinka monetta vuotta (mikä ei näytä isin tyttö Hapulilta onnistuvan). Muuten, Ihmissuhteiden Henry sanoi aika yksiselitteisesti että hän nimenomaan haluaa oppia osaavammilta ihmissuhdetuntijoilta. Siis oppia, ei jatkuvaa vittuilua ja luuseriksi nimittelyä.

Onkos muuten Birdyn mielestä sellainen mahdollista, että naiset kehittäisivät itseään hieman parisuhdetaitoisempaan suuntaan? Eipäs taida olla, koska Birdyn mielestä joka olento jolla on vittu haarojen välissä on sen vittunsa ansiosta synnynnäinen parisuhdenero. Onkos Birdyn mielessä koskaan vilahtanutkaan semmoinen ajatus, että Birdyn pitäisi tehdä uhrauksia miehen vuoksi, jotta mieheltä voisi vuorostaan vaatia vastaavaa? Ei ole sellainen tullut Birdyn mieleenkään, ei. Birdyhän on villi nainen, jota ei saa liekaan. Birdy tekee mitä haluaa, ja pienikin kompromissi olisi aivan kauheaa alistumista ja miehen kullin nuoleskelua.

Kun Birdy puhuu "kusipäistä", tarkoittaako hän esimerkiksi yhteistä tuttavaamme HH:ta, jolta Birdy saa Usenetissä ja varmaankin myös sen ulkopuolella täysin vastikkeettomia kohteliaisuuksia ja ihailun, jopa rakkauden osoituksia (minun puolestani on mahdoton tajuta, mitä HH Birdyssä näkee)? Birdy-prinsessa kyllä kerää ympärilleen AT-miehiä liehittelemään ja nostamaan itsetuntoa, mutta kukaan heistä ei tietenkään ole Birdy-prinsessalle kyllin hyvä.

Eikö miehen mielestä hyvä parisuhde ole edes pienen vaivan arvoinen? Miehenkö mielestä hänen pitää saada olla sika pellossa, jolle nainen raataa kaiken kivan eteen valmiiksi?

Jos tässä SAAKURA näkisi eläissään edes YHDEN naiseläjän, joka olisi valmis VÄHÄN joustamaan, niin JUMALAUTA tässähän mentäisiin itse vaikka viidelle sadalle mutkalle!

Vai puuttuu maailmasta miesnäkökulma. Maailmasta, missä useissa maissa naiset ovat eläimiä huonommin kohdeltuja omistusesineitä...

Niinpä ovat näissä maissa käytännössä useimmat miehetkin - lukuunottamatta niitä huippumiehiä, joita Birdyn kaltaiset "vahvat naiset" sitten voivat tavoitella. (Monet rikkaiden maiden naiset haluavat naimisiin kehitysmaan feodaaliruhtinaan, verisen sotilasdiktaattorin tai muun sheikin kanssa, kun se on niin romanttista.) Sitä paitsi kieltäydyn näkemästä asiaa sillä tavalla, että minulla olisi yhtään mitään velvollisuutta sietää paskaa pilalle hemmotelluilta suomalaisilta akoilta sen takia että Mungobungo-heimon Jalanalla-naisia rääkätään Murjanistanissa. Muuten, Birdy: niitä Jalanalla-naisia tuodaan mm. Suomeen niiden AT-miesten huoriksi, joille mm. sinä julistat, että heidän pitäisi mieluummin paneskella prostituoituja kuin etsiä tyttöystävää.

Parikin tietämääni miestä etsii 'vaimoa'. He etsivät siis sopivaa tyyppiä esittämään arkkinaisen roolia. Mikäs siinä, eihän sillä naisyksilöllä ole mitään väliä, kunhan on säyseä ja täyttää kriteerit.

Sinähän se tiedät mitä mies haluaa, paremmin kuin mies itse, vai mitä?

Itse olen juuri sellainen 'temperamenttinen nainen' joka on paitsi itsepäinen, myöskin aivoiltaan terävä ja sanavalmis.

Tietyssä vaiheessa elämää tuollainen uho ei yksinkertaisesti riitä. Terävä-älyisyydestä ei oikein kerro omahyväisten ennakkoluulojen syöttäminen ties kuinka monetta kertaa peräkkäin. Kolmekymppisenä pitäisi jo tytöllä ja pojalla olla selvillä, millä tavalla ja millä alalla hän on terävä-älyinen. Tietääkös Birdy mitään teoreettisesta fysiikasta? Osaako Birdy aymaraa? Onko Birdy perehtynyt hollantilaisen nykykirjallisuuden virtauksiin? Mistäs Birdy sen gradunsa aikoo kirjoittaa? Ei vastausta, mihinkään.

Akateemiset ansiot eivät tietenkään ole ainoa kriteeri mitata ihmisen älykkyyttä, mutta Birdyllä ei kerta kaikkiaan ole tarjota yhtään mitään muuta kuin loppumatonta kehää kiertävä miesvihansa, ja hänen "sanavalmiutensa" on vain häijyn akan kitinää. En ole kertaakaan törmännyt Birdyn kirjoituksissa hauskaan ja ovelaan sanaleikittelyyn enkä mihinkään odottamattomaan oivallukseen. Birdyn äly, viisaus, lahjakkuus ja sanavalmius tyhjentyvät täysin hänen kiukuttelevan pikkufemakon rooliinsa. Sen takia minun on suoraan sanoen vaikea kuvitella, että Birdyllä olisi kellekään miehelle muuta annettavaa kuin pimppansa.

Isäni ja äitini kun eivät koskaan kasvattaneet minusta murskaottein liiskattua palvelijaa vaan rohkean ja omatoimisen ihmisen (kiitos isälle ja äidille).

Käännetään tämä selkokielelle: "Olen yhä isin ja äitylin oma pikku prinsessa, joka ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi - ja on ylpeä siitä." Miksi muuten miehellä on Peter Pan -syndrooma, mutta naisella on villi ja kesytön luonne? Miksi mies sikailee, mutta naisella on romansseja? Miksi mies on epäluotettava kullinsa perässä juoksija, mutta nainen on epäsovinnainen ja alistumaton ja toteuttaa vapautuneesti seksuaalisuuttaan?

Tommi Perkolan kirjoituksia lukiessa aina naurattaa. Tulee mieleen, voiko noin älykäs ihminen olla noin nuija.

Tommilla vain edelleenkin on vakiintunut parisuhde. Matti Nykäsen parisuhdekoulussa oppinsa saaneella Birdyllä ei.

T-paitaidea

Timo T.A. Mikkonen on nyt reservin majuri. Sen kunniaksi ehdottaisin, että se vanha t-paitaideani toteutettaisiin: kuva Timpasta varustettuna tekstillä:

USKOLLINEN - KUIN SUOMALAINEN UPSEERI!

ATM:n käsikirja ja muuta interblogismia

Sinulle jota en vielä tunne peräänkuuluttaa ATM:n käsikirjaa iontráilissaan Vanhojen miesten fasistinen pahuus (heh, heh, tuo osui). Eikö hän ole vielä lukenut sivuani Vanhanpojan valitus? Mielestäni siinä on jo ydin ATM:n käsikirjalle, sitä paitsi sen luulisi selittävän edes jossain määrin asennettani.

Yllä mainitun blogi-iontráilin kirjoittanut nuori herra on kyennyt asiallisuuteen, jota vitunkantotelineiltä on turha odottaa, joten hän ansaitsee yhtä asiallisen vastauksen. Hän kysyy aiheellisen huolestuneesti, haluaisinko minä hänen omaksuvan minun asenteeni naisiin jo varhaisella iällä. Vastaus on luonnollisesti ja ilman muuta kieltävä. En totta vieköön halua kenenkään katkeroituvan ennen aikojaan. Kyllä sinunkin elämässäsi varmasti riittää katkeroitumisen aihetta omastakin takaa, jahka pääset allekirjoittaneen ikään.Sitä vastoin haluaisin kyllä nuorten miesten suhtautuvan kriittisemmin tuohon naisdiskurssiin, jonka kliseitä esimerkiksi Birdy Hapuli veivaa huonosti rasvatusta palosireenistään jo ännättä vuotta (eikä edes reagoi asiallisiin keskustelunviritysyrityksiin saati kelpo provokaatioihin, vaan kiertää vanhaa rataansa kuin kuu maapallon ympäri). Kyseessä on nimenomaan diskurssi, tai sanotaan vaikka Wittgensteinin sedän termiä lainaten kielipeli - siis puhetapa, jonka kaavoja toistamalla yritetään manata tietty sosiaalinen todellisuus olemaan olemassa (ja puhetavan omat sisäiset rajoitukset estävät tämän todellisuuden kyseenalaistamisen). Haluaisin, että nuoret miehet eivät antaisi pelotella ja terrorisoida itseään huonosti harkittuun ja niitä kaikkein kiihkomielisimpiä femufasisteja orjailevaan "naismyönteisyyteen".

Lumikki kirjoittaa yllättävän asiallisesti viime päivien lokisodasta (mieluummin tosiaan loki kuin "blogi", joka - nyt vasta sen huomasin - kuulostaa samalta kuin iirin sana blióg = maitonaama, nynny). Ainakin kiitän häntä koreasti siitä, että hän on jaksanut huomauttaa noille poruajille minun sivujeni käsittelevän erinäisiä muitakin aiheita kuin naffaria (= "nuorten naisten fasistista pahuutta"; sana on helsinkiläissyntyisen ystäväni Ivan Hlinkan keksintöä). Lumikin omia sivuja en ole viitsinyt juurikaan lukea, koska hänen jo Usenetistä tutut äärioikeistolaiset kliseemielipiteensä eivät minua sanottavasti hemaise, mutta viha ei ole hänen sivujensa leimallisin piirre, vaan niiden pääasiallinen vika on, kuolemansyntilistalta katsoen, hengen velttous, sama ominaisuus, joka luonnehtii femukliseitä tyrkyttävien naiseläjien nettipäiväkirjoja yleisemminkin, Siiveniskuista Falmaweniin.

Yhdestä asiasta kyllä olen samaa mieltä Lumikin kanssa: seuraava totalitaristinen liike katsoo varmasti edustavansa ns. tervettä järkeä, epäpoliittista kiihkottomuutta ja asiantuntemusta. Siihen minulla on vain sen verran lisättävää, että luonteensa perusteella Lumikki varmasti kuuluu sen kannattajiin. En sano, etten itse kuuluisi. Kaikki on mahdollista, ja ihminen on paha ja syntinen, eli Saatana voi vietellä hänet totalitarismin puolelle. Ja minä olen ihminen, viime päivien päinvastaisista huhuista huolimatta.

Lumikki muuten tarjosi myös linkin todella mykistävään naisvihalokiin. Jos haluatte sen nähdä, niin menkää hänen sivuilleen - joku raja on silläkin, millaista paskaa minä haluan levittää. Tuota lokia kirjoittaa suunnilleen minun ikäiseni kaveri, jolla on monessakin suhteessa paljon yhteistä minun kanssani, mutta hänen, hm, iso pyöränsä vemputtaa huomattavasti pahemmin ja kovemmilla kierroksilla. En ole ihan varma, onko tämä "Raiskuri" tosissaan, on aivan mahdollista, että hän harrastaa jonkin sortin itseironiaa ja satiiria. On myös mahdollista, että kyseessä on jonkun naisen provokaatio. Tämä "Raiskuri" -nettipersoona nimittäin on vähän liian kliseinen paha mies: kiihottuu kondomittomasta seksistä koska siinä on tautivaara (hyi saatana!), vaatii naiseltaan vähintään 175 cm pituutta (pienikokoiset tytöthän ovat ihania! hui, olenko tiedostamaton pedofiili? no, maailman kaunein nainen joka tapauksessa on muuan ex-opiskelukaverini, puoleksi iranilainen ja puoleksi ruotsinkielisensuomenvenäläinen, ja hän ei takuulla ole edes 160 cm pitkä), haluaa viedä neitsyyden tytöltä (pientä rajaa siis hei), käy kyynisesti huorissa (meikärunkkari oppi jo 17-vuotiaana että vaikka kuinka panettaisi niin huorissa ei käydä, se on jo kunniakysymys) ja nauttii raiskauspornosta (hyi vittu!). Siis hei, ihan totta! Tämä juttu on juuri ja juuri uskottavaa tavaraa, ja jollain tavalla ymmärrän tuota kaveria paljonkin. Mutta hiven arvokkuutta sentään. Jos minä uhoan, että "raiskaajan siitin on oikeuden miekka", niin ei sitä nyt vakavissaan tarvitse ottaa.

Onkohan minulla huono vaikutus tämän maailman "Raiskureihin"? Pitäisikö viedä katumustyönä ruusukimppu sille kantakahvilan kivalle kokkitytölle?

PS: Luin Raiskurin profiilin ja suureksi helpotukseksi huomasin, että hän sanoo kirjoittavansa fiktiivistä päiväkirjaa. Phuuuuuhhhhh!

Kavala Albion iskee jälleen!

Dónall Ó Maolfabhail kirjoittaa Beossa brittivakoojien toiminnasta Irlannin tasavallassa. Näyttää siltä, että Irlannin armeija ja poliisi (An Garda Síochána, joka muuten olisi parempaa iiriä muodossa Garda na Síochána - se tarkoittaa oikeastaan "Rauhankaartia" tai "Rauhanvartijaa", mutta iirin síocháin voi viitata myös yhteiskuntarauhaan ja yleiseen järjestykseen, ja järjestyksenpito on iiriksi rauhanpitoa) on solutettu aika kattavasti brittiagenteilla. Tässä on kyse siitä ilmiöstä, joka ilmenee käänteisellä tavalla niin, että brittiarmeijan irlantilaissyntyiset tai -mieliset soltut loikkaavat IRA:han - molemminpuolisesta riippuvuudesta. Kaikesta keinotekoisesti ylläpidetystä kaunasta huolimatta Irlanti ja Iso-Britannia ovat monenlaisilla siteillä kiinni toisissaan, joista vähäisin ei suinkaan ole kaksoiskansalaisten (Tony Geraghtyn kaltaisten) suuri määrä. Ja kaksoiskansalaisuudesta seuraa lojaalisuuskonflikteja - tästä syystähän mm. Heynon Jouko paheksuu kaksoiskansalaisuuden sallimista.

Ó Maolfabhail vihjaa, että 1970-luvun alussa Baile Átha Cliathissa (Dublinissa siis - opetelkaa iiriä, nynnyt) tehdyn suuren lojalistien pommi-iskun (niitä harvoja kertoja kun Irlannin tasavallan puolelle tehtyjä iskuja) jälkeen gardat vitkastelivat kummallisesti pystyttäessään tiesulkuja, niin että tekijöillä oli mukavasti aikaa päästä livohkaan. Eli se rúnpháirtíocht, se rúnpháirtíocht taas...ilmeisesti hän vihjaa, että britit (ja heidän yhteistoimintamiehensä Garda Síochánan riveissä) olivat jotenkin sotkeutuneet niiden jytyjen posauttamiseen. Ó Maolfabhail toteaa myös, että Irlannin tasavallassa ei ilmeisestikään ole minkäänlaista poliisiosastoa tai muuta elintä, jonka tehtävänä olisi seurata brittivakoojien toimintaa maassa. Siksiköhän, että irlantilaiset pysyttelevät mieluummin poissa häikäilemättömien james bondien tieltä kuin uhmaavat suurvallan ylivoimaisia tiedustelupalveluita, varsinkin kun Bond ampuu aivot pellolle jos pienen rääpälemaan kansalainen tulee häiritsemään?

Niin tai näin, en voi tässä yhteydessä olla ottamatta puheeksi 1981 kuolleen Annraoi Ó Liatháinin hillittömän hauskaa Déisen (tai Ring of Waterfordin, jos niin haluatte) murteella (Holmqvistin Jonaksen lempimurre muuten) kirjoitettua romaania Nead na gCreabhar - paras suomennos lienee "Syöpäläisten pesä". Romaanin päähenkilönä ja kertojana toimii oikea kävelevä jännäriklisee, jota voisi elokuvaversiossa esittää vaikkapa Bruce Willis - hän voisi lopputekstejä varten iirintää nimensä muotoon Brús de Bhailis. (Tosin de Bhailis on oikeastaan Wallace-nimen iirinnös. Niin, ja iirinkielisen lauluperinnön suuria säilyttäjiä oli muuan Colm de Bhailis, joka ehti syntyä 1700-luvun puolella, mutta eli kyllin vanhaksi jättääkseen muistamansa värssyt perinnöksi iirinkielisyysliikkeelle - muistaakseni Cló Iar-Chonnachtan valikoimista löytyy paksu nuottivihko hänen laulujaan nimellä Amhráin Choilm de Bhailis.) Annraoi Ó Liatháinin sankari on kuitenkin irlantilainen, joten hän on nyrkkeilemisen lisäksi kokeillut myös papiksi opiskelemista, mutta saanut kenkää Maigh Nuadista (Maigh Nuad eli Maynooth on se paikka, jossa sijaitsee Irlannin pappiskorkeakoulu, tosin sen nettisivuilla viitataan mm. iiriä puhuvien homojen järjestöstä Gaeilgeoirí Aeracha Aontaithe tehtyyn tutkimukseen, joten kovin ohjelmallisesti katolinen se korkeakoulu ei enää liene - se voitaneen lukea vain yhdeksi coláisteksi Irlannin kansallisessa korkeakouluverkostossa Ollscoil Náisiúnta na hÉireann) - muistaakseni se meni niin, että romaanin sankari veti jotain luennoitsijaa ns. daijuun. Kelpo Tony Halme -meininki siis. (Mitähän Tony Halme on iiriksi? Antoine Ó hAilm?)

Joka tapauksessa tämä veikko saa romaanin alussa salaisen tehtävän: joukko brittiläisiä erikoisjoukkojen miehiä, tai mitähän vakoojia nyt lienevätkään, on villiintynyt Irlannissa, ja heidät pitää hoidella pois kuljeksimasta niin, että vihreän saaren rauhalliset asukkaat eivät joudu kärsimään kavalan Albionin poikien häikäilemättömyydestä. Henkeäsalpaavan jännittävien ja jossain määrin myös seksiin päin vihjaavien vaiheiden jälkeen sankarimme tietysti lähettää vaikuttavalla räjähdyksellä nämä englantilaisille ominaisella tavalla tunteettomat roistot Winston Churchillin seuraan hiiltä lapioimaan.

(Entä kenestä Brúsille vastanäyttelijä? Fadhb ar bith! - nou roplem! Näyttäviä kaunottaria tietenkin iirinkielisistä piireistä löytyisi joka lähtöön ja useampaankin jännityselokuvaan, sen voin taata - alkajaisiksi vaikka meikäläisen ikätoveri, seksikkäästi Ulsterin murretta ääntävä kohtalokas tummaverikkö Deirbhile Ní Churraighín. Lääh!)

Mikä moisessa tappo- ja verikirjassa sitten on niin hillittömän hauskaa - sen lisäksi, että iirinkielisen toimintajännärin lukeminen on jo itsessään veikeähkö kokemus? No jaa, alkuun vaikka se, että Annraoi Ó Liatháinilla on selvästi jonkinasteinen pilke silmäkulmassa noiden toimintajännärikliseiden suhteen. Tuo entinen teologian opiskelija kovapintaisena tappaja-agenttina on jo ideana niin hulvattoman irlantilainen, että sille on pakko taputtaa käsiä; ja nuo villiintyneet englantilaiset ovat selvää parodiaa siitä englantilaisten itsensä keskuudessa levinneestä kliseestä, että irlantilaiset ovat wild Irish, millä hetkellä hyvänsä riehaantumaan kykeneviä kesyttömiä apinoita.

Paul Theroux'n savumaja, aaseja runkkaavat naiset ja luonnontieteilijät

Paul Theroux'sta muuten tulee mieleeni hauska juttu, jonka luin jo aikoja sitten hänen pokkaristaan Fresh-Air Fiend. Se sisältää tiedonmurusia erilaisten eksoottisten heimojen kulttuureista, joita hän on matkoillaan kohdannut, ja jotka eivät hänen mukaansa millään tavalla tunnu liittyvän länsimaisen kulttuurin keskuudessa ymmärrettyyn ihmisyyteen. Eräs näistä on jonkin afrikkalaisen heimon savumaja, jossa heimon miehet viettävät pitkiä aikoja paikallisen yrtin kytemisen yhteydessä syntyvää savua hengittäen. Kyseessä on jonkinlainen miehisyys- ja siirtymäriitti, mutta itse asiassa savu on epäterveellistä ja miehet itsekin tietävät, ettei se heitä mitenkään miehistä. Silti siinä majassa vain pitää köhiä ja pärskiä.

No, kaikkihan me selvästi näemme, että tämä on aivan ilmeisesti sikäläinen versio peruskoulun nurkantakaisesta tupakkajengistä, ja ainoa kummallisuus oli, että Theroux itse ei huomannut kyseistä yhteyttä. (Muut hänen luettelemansa tavat olivat oikeasti aika outoja ja groteskeja, erityisesti jonkin eteläamerikkalaisen [kai?] heimon naisten harrastama aasinpaaponta, jossa aaseja hemmoteltiin ja syötettiin sekä niiden siittimiä masturboitiin naisissa [tämä on analogia ilmaukselle "tehdä jotain miehissä"], mahdollisesti naiset myös yhtyivät niihin. Riitin groteskiutta lisäsi, että niille syötettiin hyvin raskasta ruokaa, joka ei soveltunut niiden ruoansulatukselle, vaan aiheutti niille läkähdyttävän ähkyn ja turvotuksen.)

Outojen tapojen kokoelmasta on toki meilläkin tuiki paljon mietittävää. Jos afrikkalaisen heimon savumaja on pohjimmiltaan sama ilmiö kuin meidän yhteiskuntamme tupakkajengit, niin onko meidän yhteiskunnassamme myös aaseja runkkaavien naisten tapaan verrattavia riittejä?

Trio Erektuksen luonnontieteilijäpojat näkevät tällaisen vertailevan antropologisen pohdiskelun mielellään merkkinä siitä, että heidän kammoamansa "humanistit" haluavat kiistää luonnontieteellisen positivismin arvon ja asettaa aasia runkkaavien tyttöjen kulttuurin samalle tasolle kuin länsimaisen luonnontutkijan. Tämä on tietysti osa heidän irrationaalista humanistin viholliskuvaansa (on muuten kovin mielenkiintoista, ettei Ilkka vaivautunut kommentoimaan mitenkään niitä tarkennuksia, joita rohkenin esittää hänen "humanistit vetää röökiä ja uskoo astrologiaan" -heittoonsa tässä taannoin). Itsekin luonnontieteitä aika pitkälti ennen kielitieteilijäuraani opiskelleena en yritäkään kiistää luonnontieteellisen skeptisismin ja positivismin arvoa luonnontieteissä. Sitä vastoin olen kyllä sitä mieltä, että luonnontieteilijä voi oman erikoisalansa ulkopuolella olla täysin ennakkoluulojensa ja todeksi uskomiensa populististen kliseiden heiteltävä irrationalisti (tästä esimerkkinä se jo mainitsemani tosiasia, että aivan pätevä luonnontieteilijänainen voi olla oman alansa ulkopuolella horoskooppeihin uskova ja hömppälahkoista valaistusta etsivä hörhö).

Luonnontieteilijällä on toki selvät rationaaliset syyt uskoa, että protoni on positiivisesti varautunut alkeishiukkanen, jollaisia litiumatomin ytimestä löytyy kolme kipaletta, koska tämä tällainen uskomus on verrattoman toimiva ja hyödyllinen käytännön sovellusten valossa. Mutta tällaisten toimivien käsitysten ohella luonnontieteilijöillä on myös oma alakulttuuri, johon kuuluvat riitit voivat olla yhtä järjettömiä ja irrationaalisia kuin sauhuttelumaja ja aasien runkkaaminen, ja johon kuuluvat uskomukset (psykometria, memetiikka ym.) ovat yhtä epätieteellisiä kuin horoskoopit ja gematria. (Marcus Engdahl intoili taannoin Usenetissä siitä, että memetiikka ennustaa mm. homoseksuaalisuuden suvaitsemisen ja vainoamisen vaihtelevan sykleinä. Kuinka on, onko ^a) tällaisia syklejä havaittu ja ^b) niiden esiintymistaajuus sitä luokkaa, että niiden voidaan sanoa syntyneen memetiikan edellyttämän mekanismin mukaan? Tietääkseni meemi-intoilijat eivät ole pystyneet antamaan uskottavaa kyllä-vastausta kumpaankaan kysymykseen. Heidän mielestään vain itse ennustus on niin jännä ja kiehtova, että siitä kuuluu intoilla, riippumatta siitä vastaako se todellisuutta mitenkään.) Luonnontieteilijäerektukset perustavat koko itsekunnioituksensa sille käsitykselle, että heidän maailmankuvansa on - myös heidän luonnontieteellisen työnsä ulkopuolella - ratkaisevasti "tieteellisempi" kuin kaikkien muiden maailmankuva. Niinpä heissä herättää syvää ahdistusta ja pakonomaista kiistelyn ja kieltelyn tarvetta sellainen ajatus, että he voisivat itse olla samanlaisia kuin ne savumajan ähkijät missään suhteessa.

On selvää, että aasinrunkkaajien primitiiviset kulttuurit ovat teknisesti ratkaisevasti alemmalla tasolla kuin meidän kulttuurimme, ja ns. "koululääketieteen" halveeraaminen on omalla ja muiden hengellä leikkimistä. Eikä vain siksi, että luonnonlääkkeet ovat tehottomia plaseboja - esimerkiksi Saksasta tiedetään tapaus, jossa kaksi nuorta naista tuhosi munuaisensa litkimällä "terveysteenä" perinteistä kiinalaista rohtovalmistetta, joka oli oikeasti jonkinlainen hyvin spesifinen lääke ja sellaisena sisälsi fysiologisesti aktiivisia kasviperäisiä aineita - kansanomaisesti sanottuna myrkkyjä. (Tunnetustihan monet "koululääketieteen" lääkeaineet on nimenomaan löydetty luonnosta - ja ovat, kuten lääkkeet yleensäkin, vaikutuksiltaan hyvin spesifejä ja yliannosteltuina myrkyllisiä - digitaliksesta alkaen. Kiinalainen lääketiede voi hyvinkin toimia jossain määrin, samalla tavalla kuin Mämmilän Remontti-Römperin takapihansa koneromusta kokoamaa mopoa epäilemättä voi jossain määrin käyttää kulkuvälineenä. Mutta tällöinkin kiinalainen lääketiede on vain vanhentuneen paradigman verrattain toimivaa soveltamista, ja "koululääketiede" osaa homman varmasti paremmin, jahka kiinalaisen rohdon aineosat on spektrografisesti analysoitu ja niiden vaikutukset tutkittu.) - Mutta yhtä selvää pitäisi olla, että luonnontieteellinen skeptisismi ei ole meidänkään kulttuurissamme mikään kaiken läpäisevä periaate, ja että meidänkin elämässämme on paljon sellaista irrationaalista, minkä voi hyvin perustellusti rinnastaa savumajoihin ja aasinrunkkaamiseen - eivätkä skeptisimmätkään luonnontieteilijät voi kokonaan eristäytyä näistä kulttuurimme irrationaalisista tekijöistä.

"Ystävä jota et tunne" - mo thóin!

Huomasin että Tiramisun persoonan molemmat puoliskot lukevat juuri nyt yhdenaikaisia lempikirjojani: Iain M. Banksin Use of Weapons ja Paul Theroux'n Suuri junamatka. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ihmiset, joiden kanssa minulla olisi jotain yhteistä, torjuvat minut ennen tutustumistakaan. Terveisiä vain Tiralle ja Misulle, että juuri tuolla asenteella katkerien Plöki-Panujen määrä tässä maassa kasvaa tasaisesti.

PS.

Jos Lumi Adelalta kysyttäisiin, pitääkö hän naiskauppaa kannatettavana ja hyvänä asiana, odottaisin hänen vastaavan kieltävästi. Kuitenkaan hän ei kavahda puhumasta ikään kuin olisi täysin normaalia, että tietty joukko miehiä käy huorissa eikä muuta ansaitsekaan. Eikö hän - tai eivätkö hänen tyyliinsä puhuvat naiset - kerta kaikkiaan tajua, että tällä tavalla puhuen he nimenomaan yllyttävät miehiä käyttämään prostituoituja - ja siten myös epäsuorasti yllyttävät naiskauppaan?

En toki tosissani tarkoita, että jokaiselle oikeasti tylsälle luuserille olisi KELAn puolesta järjestettävä yleiseen käyttöön pakkoluovutettu ja takavarikoitu sinkkunainen (vaikka Sex and the City -sinkkuelämää viettävät ylimieliset ämmänkääkät tuskin ansaitsevat parempaakaan). Mutta sitä vaadin kyllä, että esimerkiksi minua kohdeltaisiin yksilönä, eikä "atk-nörttiluonnontieteilijäprotofasistirunkkarien" nimettömän massan atomina, varsinkin kun en ole atk-nörtti, luonnontieteilijä enkä toivottavasti vielä protofasistikaan.

Niputtaminen

Alennun taas kerran interblogistiseen paskanjauhantaan. Ehkäpä siksi, että olen alentunut myös lukemaan muiden nettipäiväkirjoja.

Tiramisu ja Kasa ovat julistaneet sodan "vihablogeille", joihin he ovat luokitelleet minutkin. Tiramisu on poistanut näkyvistään (ja mielestään) "vihablogit", jotta hänen ei tarvitsisi myöntää ennakkoluuloisine "mielikuvineen" olleensa väärässä esim. minun suhteeni (siitä alkaen, etten ole atk-tukihenkilö enkä edes työtön). Kasa taas julistaa, että "vihablogeille" on yhteistä naisten, humanismin ja vasemmistolaisuuden vihaaminen.

Selvä, myönnetään että naisten ajattelematon massakulttuuri ottaa minua koteloon (varsinkin kun naispuoliset ajattelemattomat massakulttuurinistit mielellään stilisoivat passiivisen iskulauseentoistelun - ja silkan epäkypsyyden, vrt. Birdy - hyvinkin yksilölliseksi "kapinallisuudeksi"), samoin minua vituttaa miesten rasistoidinen lokeroiminen ennalta päätettyihin kategorioihin à la Tiramisu. Lisäksi olen sitä mieltä, että nykysuomalaisessa yhteiskunnassa koulutetut akateemiset naiset, jotka muodostavat musertavan enemmistön erilaisissa naisverkostoissa ja toimintaryhmissä, eivät ole erityisen sorrettu ryhmä, vaan pikemminkin etuoikeutettuja, jotka yrittävät hyväksikäyttää todellisten sorrettujen (esim. hoitoalan opistotasoisesti koulutettujen naisten - nykykielellä ammattikorkeakoulutettujen - tai Murjanistanin ja Machoguayn oikeasti alistettujen naisten) kärsimyksiä tekosyynä omien etujensa ajamiseen. (Huomatkaa, etten vastusta koulutettujen naisten edunvalvontaa sinänsä - se kuuluu demokratiaan, kuten eturyhmien edunvalvonta yleensäkin. Se minua sitä vastoin jurppii, että tämä jo nyt melko hyvinsyötetyn sosiaaliryhmän itsekkyys esitetään kapinana, vasemmistolaisuutena ja "kaikkien naisten" yhteisenä solidaarisuutena.) Tämä lienee naisvihaa.

Mitä vasemmistolaisuuteen tulee, vanhana aseistakieltäytyjänä ja 1980-luvun punk-anarkismin kasvattina, jonka kodissa Kokoomusta pidettiin arveluttavana natsipuolueena, en voi pitää itseäni ainakaan oikeistolaisena. Mutta nykynuorten "vasemmistolaisuuteen" kuuluu kaikkea typerää, jota tulee voida arvostella joutumatta leimatuksi oikeistolaiseksi ja protofasistiksi.

Ja mitä tulee Stasin kätyreihin, olen sitä mieltä, että oikeuteen ja vankilaan kuuluvat nimenomaan Alpo Rusin kaltaiset porvareina ja oikeistolaisina esiintyvät Stasin juoksupojat, jotka ovat kehdanneet koko 90-luvun hakata kaikkia vasemmistolaisia Kommunismin mustalla kirjalla (jota tuskin ovat edes lukeneet).

Mitä sosiaalipummeihin tulee, olen - toisin kuin Kasan ja Tiramisun hyvinsyötetyt porvariskakarat - seissyt fattan jonossa itsekin. Ja humanistit sitten: olen sattumoisin saksan maisteri ja kielten jatko-opiskelija. Astrologiasta ja huuhaasta en tosiaankaan pidä, mutta uskonnollinen olen ja kirjoitan vielä joskus tänne täyslaidallisen pölhöateisteja vastaan.

Kasan kasapäiltä ja Tiramisun omahyväisiltä kikattajilta on tietysti turha odottaa minkäänlaista itsekriittisyyttä. Muuten ne huomaisivat, että heidänlaistensa pikkuhumanistien tapa niputtaa tutkimatta hutkimalla valmiisiin kategorioihin kaikki, jotka eivät kuulu heidän jengiinsä, ei luonnontieteilijäpuolella voi johtaa mihinkään muuhun kuin äärimmäisenä humanistivihana ilmeneviin vastareaktioihin.

Tietysti asiantuntijat, kuten skinit ja muut rasistihuligaanit, ovat jo kauan sitten käytännössä todistaneet yleistämisen, leimojen ja ennakkoluulojen olevan näppärä ja käytännöllinen tapa välttää vaikeiden yhteiskunnallisten kysymysten rehellistä, kissan pöydälle nostavaa pohdiskelua. Kiltit pikku humanistitkin soveltavat samaa menetelmää mielellään, jotta välttyisivät myöntämästä, että yhteiskunnassa - siteeratakseni Tuomas Nevanlinnaa - on olemassa peruuttamattomasti traagisia valintoja. Esimerkiksi se traaginen valinta, että naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden toteuttaminen johtaa väistämättä AT-miesten kuolemiin nuorella iällä. Tämä totuus on pikkuhumanistille niin sietämätön, että hänen on aivan pakko stilisoida ATM ei-ihmiseksi - penkkiurheiluhulluksi, auton sisuksia penkovaksi protofasistiseksi tietsikkanörtiksi.

Vastenmielisesti otan vielä esille Kasan vihjaukset koulukiusaajista. Minulle, joka olen koko kouluaikani ollut kiusaamisen uhri; ja joka olen saanut unelmieni tytöltä hyvin julmat ja karkeat rukkaset tämän häpeällisen menneisyyteni takia, koska hän halveksi koulukiusattuja ja ihaili uhreja - minulle tuollainen vihjailu kuulostaa samalta kuin keskitysleirin juutalaisesta kuulostaisi se, että joku epäilisi häntä natsiksi.

Taas interblogismia

Feminismin kuoleman todistaa parhaiten se, että Lumi Adelan - mitä? odotitteko linkkiä? vitut minä ketään linkitän sille paskasivulle! - kaltainen äärioikeistolainen ja Birdy Hapuli, joka varmaan pitää itseään jonain edistyksellisenä vasemmistolaisena, pystyvät olemaan niin herttaisen yhtä mieltä miehistä. Birdyn kaltaisten muka kapinallisten, feminististen ym. naisten "mielipiteet" ovat nimenomaan valtavirtaa, vieläpä konservatiivista ja oikeistolaista luonteeltaan, mutta siitä huolimatta Birdy jaksaa uskotella itselleen olevansa jotain muuta kuin naisten massakulttuurin passiivisen vastaanottamisen ja uusintamisen pilaama häijy akka, joka ei ole oppinut ihmissuhdemokistaan yhtään mitään. Eikä opi, koska hänen sisäistämänsä naisdiskurssi on nimenomaan olemassa vain vapauttaakseen naisen syyllisyydestä ja vastuusta, jos hän sattuu sotkemaan ihmissuhteensa.

Lumi Adela osoittaa muuten omassa nettipäiväkirjassaan, miten kirkassilmäisen viattomasti
naiset kykenevät epäinhimillistämään ne miehet, joilta eivät naissuhteet suju ja joilla ei ole sukupuolielämää. Hän kehottaa tällaisia miehiä kääntymään prostituoitujen puoleen, koska on vakuuttunut siitä, etteivät he oikeastaan mitään vaimoa halua eivätkä tarvitse.

Jo silloin kun olin itse parisuhdemaailmasta syrjäytyneiden ahdistuneiden teinipoikien pornojengissä kaksi vuosikymmentä sitten - eikä mikään ole muuttunut - meille kaikille oli selvää, ettemme koskaan alentuisi huoriin. Mies on se, joka saa ilmaiseksi tai vetää käteen, muttei maksa siitä, mitä hänellä on oikeus saada nimenomaan rakkaudesta. Vaikka olimme pornoa tiirailevia runkkareita, halusimme kaikki nimenomaan rakkautta ja hyväksyntää omana itsenämme. Mitä todennäköisimmin olisimme kyllä osanneet heittäytyä seksin vietäviksi, jos olisimme halunneet, sillä sitä aina piisaa nuorten maailmassa. Mutta emme me seksiä halunneet. Me halusimme rakkautta ja hyväksyntää. Juuri se meiltä alempitasoisilta miehiltä kiellettiin ja kielletään, aina.

Itse asiassa mene huoriin on yksi törkeimmistä solvauksista, mitä miehelle voi heittää. Se nimittäin tarkoittaa yhtaikaa kahta asiaa: ¹⁾sinä olet niin paska ja arvoton ihminen, että sinulle kukaan ei kuitenkaan rakkaudesta anna, ja ²⁾sinun tunne-elämäsi on niin arvoton ja kehittymätön, että sinä et tiedä rakastelun ja rahasta maksetun panon eroa. Kahdella sanalla kiistetään lopullisesti ja kertakaikkisesti niin miehen ihmisarvo kuin hänen tunne-elämänsä olemassaolo.

(Alennuin vilkaisemaan Lumin sontaluukkua, ja hän ylisti siellä Birdyn höpinöitä innolla, joka toi mieleen lähinnä stalinistisen retoriikan: ei perusteluja, ainoastaan kuolaista vakuuttelua, ja lopuksi jotain ämmänkääkkänöiden yleistä löpinää siitä, kuinka Birdy muka on niin rohkea ja neuvokas ja alistumaton että se pelottaa meitä miehiä. Rääväsuinen, omahyväinen ja ulkoaopeteltua retoriikkaa taritseva vanha luuska ei pelota ketään, ainoastaan vituttaa.)

Jos nyt sitten kuitenkin vaivaudun vastaamaan Birdyn roskaan, kun kerran pitäisi kuulemma siteerata. Otetaan vaikkapa sen selibaattipäiväkirjan tuorein iontráil. Siinä Birdy kehuu villeydellään ja alistumattomuudellaan: liekaan ei saa. Tämmöinen itsetarkoituksellinen "villin naisen" uhoisa teeskenteleminen voi olla normaalia itsenäistyvältä 18-vuotiaalta. Birdy on jo kolmekymppinen, ja hänellä kuuluisi olla identiteetilleen jotain muuta sisältöä - jotain persoonallisempaa - kuin tämä murrosikäisen kapina. Kapinointi ei yksinkertaisesti riitä, jollei ole jotain, minkä puolesta kapinoida.

Yhtä hupaisaa on lukea, että Birdy on monet monituiset kerrat istunut isänsä kanssa halveksimassa nykyajan miesten surkeutta. Kun minä heitin Birdylle joskus huuhaassa, että hänen feminisminsä oli huonompaa kuin minun isoäitini ja isosiskoni feminismi, niin toki hän heitti takaisin, että "poikien äidit tekevät aina parhaat lihapullat, tiedetään". Yhtä lailla hänestä ja hänen isästään voidaan sanoa, että "meidän tytölle kukaan mies ei koskaan ole riittävän hyvä, tiedetään". Birdy ei itse tunnu edes kykenevän myöntämään sitä hänen tekstistään aivan ilmiselvästi ilmenevää tosiseikkaa, että hän on vielä kolmekymppisenä liiaksi kiinni isässään, "isin tyttö", joka yhdessä isin kanssa haukkuu nykyajan huonoja miehiä.

Minä pystyn erinomaisesti myöntämään, että oma isoäitisuhteeni oli vaikea ja että isoäidin kuoleman jälkeenkin tarvittiin vuosia, ennen kuin pääsin eukon vaikutuksesta irti. Jos Birdy olisi oikeasti empaattinen ja kiva ihminen, hän näkisi esim. minun isoäitisuhteeni ja oman isäsuhteensa pohjimmiltaan samantyyppisinä ilmiöinä, jotka lähentävät minua ja häntä ja antavat pohjaa jonkinlaiselle solidaarisuudelle ja ystävyydellekin. Tähän Birdy ei kuitenkaan kykene, koska hän ei ole hyvä ihminen.

Hyvä ihminen kiinnittää huomiota siihen, mikä on yhteistä, ja näkee siinä solidaarisuuden lähteen. Paha ihminen, kuten Birdy, liioittelee eroja ja minimoi solidaarisuuden mahdollisuudenkin selittämällä, että aivan sama tai analoginen asia X on hänen elämässään hyvä ja terve ilmiö, minun elämässäni haitallinen, paha ja patologinen piirre - ja ennen kaikkea täysin eri asia.

Vähän samalla lailla kuin Kuivikselle minun raittiuteni oli merkki myötäsyntyisestä nynnyydestä ja runkkariudesta, hänen raittiutensa taas hänen itsenäisen ja aikuisen ihmisen ratkaisunsa, joten meidän välillämme ei voinut eikä saanut hänen mielestään olla solidaarisuutta tämän yhteisen piirteen perusteella.

Ja tämä muuten on nuorten naisten fasistisen pahuuden tunnuspiirteitä yleisemminkin: solidaarisuuden mahdollisuudenkin kieltäminen ja viime kädessä miesten sulkeminen ihmisyyden ulkopuolelle.

PS: Tiramisun nettipäiväkirjasta löytyi seuraava hauska katkelma, jolla hän selittää pois meidät alemman tason miehet:
"Mieleen tulee kuva työttömästä atk-tukihenkilöstä, joka iltaisin vuosaarelaisessa yksiössään kiemurtelee ja kihisee sohvallaan seksin puutteessaan, ei osaa viihtyä kirjan parissa, ei ymmärrä keväisen luonnon tai talvesta heräilevän Helsingin kauneutta, ystävät ovat samanlaisia, joten jututkin pyörivät autoissa, urheilussa ja windows xp:n uusimmissa ominaisuuksissa, rahaa ei ole leffaan tai lehtien tilaamiseen, eikä se edes jaksa kuntoilla pois pahinta terää seksuaalisesta turhautumisestaan. Katkeruus naisia, yhteiskuntaa ja elämää kohtaan tietysti tuplaantuu joka kerran kun tyyppi runkkaa itsensä onnettomaan, yksinäiseen uneensa."

Hör ni föraktet, gott folk?! Omalta osaltani voin todeta, että tuossa ei ole pätkääkään totta minun kohdallani: en ole työtön, en ole atk-tukihenkilö (vaan kielten maisteri), osaan viihtyä kirjan parissa (niitä minulla on liiaksikin, kuten hyvin tiedetään - nytkin yritän lukea rinnan sekä Nerudan Canto generalia että Sadan vuoden yksinäisyyttä), keväisen luonnon kauneuden päälle ymmärrän paljonkin, autoista, urheilusta ja vintofkain ominaisuuksista en puhu kaverieni kanssa ikinä (enemmän Nobel-kirjailijoista), leffoihin ja lehtiinkin tulee laitettua rahaa, kuntoilu onnistuu toki lähinnä vain kävelemällä. Tuo heitto katkeruudesta naisia kohtaan ja runkkaamisesta toki pitää paikkansa.

Mutta naisillahan on luovuttamaton oikeus ennakkoluuloihinsa, elämänvalheisiinsa ja yleistyksiinsä. Ja jos minä en heidän yleistyksiinsä sovi, niin sitä pahempi minulle. Miksen heidän mielikseen voisi vaihtaa alaa atk-tukihenkilöksi?

Jos todellisuus ei vastaa naisten ennakkoluuloja, vika on todellisuudessa, ja todellisuuden tulee kiltisti muuttua sellaiseksi kuin naiset haluavat. Kun naisen mieleen tulee kuva, niin argumenttien on aika väistyä.

Hippy Hippy Shake

Voima kirjoittaa kauhistellen ja moralisoiden, kuinka pahat ja sortavat poliisisiat tuhosivat ja takavarikoivat nuorenparin kannabishamppuviljelmän. Voi voi tätä kauheaa epäoikeudenmukaisuutta! Fasismin kylmä koura kuristaa kurkkuamme ja plää plää blaa blaa...

Ja nyt vakavasti puhuen:

Juuri tuo on yksi ärsyttävimpiä piirteitä suomenkielisessä ns. vasemmisto- ja ns. vaihtoehtolehdistössä: sillä ei ole ikinä muuta sanottavaa kuin oman alakulttuurin pyhien lehmien lypsäminen ja ammuttaminen. Voimaa markkinoitiin aikoinaan uutena ja uudenlaisena keskustelukanavana. Ja vitun ikenet! Läpyskää ovat kirjoittamassa tasan samat naamat, jotka ovat tähän asti näkyneet muissa ns. vihervasemmistolaisissa medioissa. Juuri tästä syystä ns. pakkoruotsia tarvitaan: kerta kaikkiaan ainoa tapa sanoa tässä maassa yhtään mitään uutta (mukavasemmistolaisten alakulttuurikliseiden toistaminen ei ole mitään uutta, kakarat) on kirjoittaa ruotsiksi Ny Tidiin (tai vaikka Astra Novaan för den delen). Mutta suomenkielinen ns. vaihtoehtolehdistö "voimaantuu" sitä mukaa kun sitä perustetaan, eli ne samat alakulttuurin mielipidejohtajat valloittavat sen omien keppihevostensa ratsastusmaastoksi. Ja sitten saamme lukea sellaisten tolvanoiden kirjoituksia, joiden mielestä oikeus mädättää aivot erilaisilla päihteillä on yhtä tärkeä ja oleellinen oikeus kuin vaikkapa sananvapaus - koska hänen alakulttuurissaan ruohon poltto on in ja jees ja lauhaa.

Quid licet Iovi...

Henryn nettipäiväkirjaan vielä kommentiksi, että on todella hupaisaa nähdä, mihin vulgäärin sosiaalidarwinismin alhoihin naiset pystyvätkin alentumaan perustellessaan lajitoveriensa (sanan tällaisen käytön opin Hiskiltä, mistä kiitos) pariutumiskäyttäytymisen vastenmielisiä ja epäreiluja piirteitä. Naiset yleensä tuomitsevat sosiaalidarwinistisen argumentaation julmana, kyynisenä ja epäinhimillisenä, mutta kun vähän raapii, niin kyllä heistä se pikku fasisti saadaan esiin.

Nyt kun vielä saisi naiset ryhmänä tunnustamaan, että miesten taipumus sosiaalidarwinistiseen argumentaatioon on vain reaktiota siihen kohteluun, jota naisilta saa. Wir Männer werden nicht als Faschisten geboren, wir werden dazu gemacht. Und zwar von Frauen.