Huumorintajuttomuuden poliittiset ulottuvuudet

Tuon Henkkamaukan bikinimainoksiin suunnatun kampanjan kohdalla minua on ihmetyttänyt jonkun Isosiskon täydellinen huumorittomuus, hän on kirjoittanut kampanjasta jäsenet kulmikkaina ja silmät lasittuneina, ikään kuin se olisi paraskin viimeinen taisto. Itse asiassahan ne puhekuplat, joita mimmien suuhun tyrkätään, ovat joskus ihan hauskojakin, ja jos rahojen kerääminen malleille lämpimien talvivaatteiden ostamiseksi osattaisiin esittää vitsinä, se olisi melko hyvä vitsi. Valitettavasti joku Isosisko osoittaa taas kerran, että humorististen tempausten kyky tehdä feministinen agitaatiotoiminta kansalle hyväksyttävämmäksi on varsin rajallinen niin kauan kuin porukasta löytyy niitä fanaatikkoja, jotka ottavat vitsin todesta ja alkavat toteuttaa sitä tuimina ja hymyttöminä.

Alan kohta oikeasti ihmetellä, missä määrin esimerkiksi bolsevismin syntyyn aikoinaan vaikutti se, että Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen jätkät sanoivat votkaa litkiessään leikinpäiten jotain sellaista, minkä Lenin otti todesta ja toteutti. En ihmettelisi yhtään, jos rjumotshkan ääressä olisi lauottu jotain tämänsuuntaista:

- Heh heh heh, Petja, on sinulla jutut, vai muka rikolliset vahtimaan intellektuelleja...ja vankileirejä...mistä sinä noita keksit?

- Kerrotaanko Leninille?

- HAH HAH HAH, se nyt on niin hullu että se ottaa sen tosissaan...

- Niin ottaa, he he he he hä hä hää...

Pojat siis kertoivat ne kännipäissä uhoamansa jutut Leninille. Eikä maailma enää ollut entisensä.

Palatakseni takaisin siihen Henkkamaukka-kampanjaan, pidän kyllä sitä jopa feministien omasta näkökulmasta huonosti harkittuna. Jos alusvaatteita myydään alusvaatteisiin pukeutuneen naisen kuvilla, sitä on aika vaikeaa pitää minään seksistisenä mainontana. Kokonaan toinen asia ovat esim. nuoret mimmit kiemurtelemassa yläosattomissa auton konepellillä. Vaikka, kuten muuan viisas kansanmies sanoi, pillun takiahan autot ostetaan ja talot rakennetaan.

Uskomaton kulttuuriskandaali!

Onhan se uutinen ollut jo aiemmin liikkeellä, mutta ilmeisesti en ole tajunnut tai rekisteröinyt sitä: ITÉ, Institiúid Teangeolaíochta Éireann, menettää rahoituksensa! Yhtä hyvin voitaisiin lakkauttaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskus - tai Coláiste na Tríonóide (Trinity College, juntit - paitsi että nykyisin sekin kutsuu itseään nimellä The University of Dublin - Ollscoil Átha Cliath; Dublin City University - Ollscoil Chathair Átha Cliath on sitten asia erikseen).

Viimeisten muutaman vuoden aikana ITÉ on julkaissut mm. neljä taskukokoista opaskirjaa iirin tärkeimpiin murteisiin - sosiolingvistisesta tutkimuksesta nyt puhumattakaan.

Latino Power!

Mark Rosenfelder on mielenkiintoinen mies Chicagosta, tietokone-ekspertti, joka harrastaa myös kieliä ja on luonut kokonaisen fantasiamaailman kielineen ja kulttuureineen - Almean planeetan, jonka suurin kieli, verduria eli soa Sfahe, on kehitetty riittävän pitkälle, jotta sitä voi opetella ja opiskella. Markin sivuilta löytyy aivan riittävästi oppimateriaalia kelle tahansa, joka haluaa puhua sujuvaa ja idiomaattista verduriaa. Olen itse ajatellut, mutta minunkaan aikani ei riitä ihan mihin tahansa, niin hauskaa kuin olisikin pitää verduriankielistä blogia. Toisella planeetalla puhuttavaksi kieleksi verduria ei ole ylettömän vaikeaa: suuri osa sanavarastosta on lainattu hieman ruhjoen eurooppalaisista kielistä, kuten espanjasta, portugalista, ranskasta ja venäjästä, koska verdurian on tarkoitus nimenomaan synnyttää mielikuva tutusta ja tolkullisesta kielestä. Kun ottaa huomioon, miten paljon englanti on lainannut sanastoa joka puolelta, kaikki suurimmat eurooppalaiset kielet tuntuvat amerikkalaisesta hiukan ymmärrettäviltä - tästä syystähän Dharma ja pikkutyttö pystyivät huijaamaan tv-sarjassa Dharma ja Greg vaatekaupan myyjää puhumalla keskenään uskottavalla tekosaksalla, joka kuulosti melkein ymmärrettävältä englannilta, mutta ei ihan. Vastaavan tekoespanjan, tekoranskan ym. kehittäminen ei missään tapauksessa olisi vaikeaa. Itse asiassa englannin kielestä on niin lyhyt matka useimpiin länsieurooppalaisiin kieliin, että täytyy oikeasti ihmetellä, mikä helvetin omahyväisyys ja laiskuus niitä mahtaakaan vaivata, kun eivät noin hyvistä asemista vaivaudu hankkimaan kunnon kielitaitoa. Me suomalaiset olemme selvästi benachteiligt, mutta silti meillä löytyy ranskantaitoisia miehiä rakennustyömailta. (No, niin toki löytyy Yhdysvalloistakin, mutta siellä ne ranskantaitoiset ihmiset ovat haitilaisia siirtolaisia, eivätkä luultavasti puhu ranskaa, vaan Haitin kreolia.)

Tällä kertaa Mark antoi meille joululahjaksi linkin massachusettsilaisen Commonwealth-aikakauslehden nettisivuille. Yhdysvaltojen jakaminen "sinisiin" eli kaupunkilaisiin, intellektuelleihin, hyvinvoipiin ja demokraattisiin sekä "punaisiin" eli maalaisiin, uskonnollisiin, köyhiin ja republikaanisiin alueisiin on jo vanha vitsi, joten Commonwealth on koettanut hieman jalostaa tätä analyysiä ja tuonut siihen seuraavanlaisen hienojaottelun:

- Koilliskäytävä. Tämä alue keskittyy New Jerseyn osavaltion ympärille. Tämä on tyypillistä sinistä aluetta, mutta ennen kuin demokraattien ja republikaanien työnjako muotoutui nykyisenlaiseksi, se äänesti vapaamielisiä republikaaneja - tunnetustihan esim. sisällissodan aikana republikaanit olivat edistyksellinen puolue, joka ajoi orjuudesta luopumista. Alue on Yhdysvaltain hyvätuloisinta; väestön etnis-ihonvärillinen jakauma on suhteellisen samanlainen kuin Yhdysvalloissa yleensä, paitsi että aasialaista väestöä on selvästi keskimääräistä enemmän. Väestö on keskimäärin korkeammin koulutettua kuin muualla Yhdysvalloissa, mutta kyse on pikemminkin siitä, että korkeakoulutettujen sisäinen jakauma painottuu enemmän tohtoreihin päin; yliopistoa käymättömiä on yhtä paljon kuin muuallakin.

- Ylärannikot. Tämä lienee selvimmin yliopistojen ja huipputekniikan Yhdysvaltoja. Alueeseen kuuluvat lännessä Kalifornian rannikko, San Francisco ja Piilaakso sekä Washingtonin ja Oregonin osavaltioiden rannikko ja sitä lähellä olevat isot kaupungit, kuten Seattle. Idässä ylärannikkovyöhykettä on ns. Uusi Englanti, kuten Rhode Islandin, Massachusettsin ja Connecticutin valtiot, Vermont sekä osia naapurivaltioista (Maine, New York ja New Hampshire). Ylärannikko on "liberaalia", ts. vasemmistolaista aluetta, mutta taipuvainen äänestämään kolmansia puolueita (vihreät ym.) demokraattien sijasta. Toisin kuin Koilliskäytävä, Ylärannikko on myös selvästi valkoihoisempi alue kuin Yhdysvallat keskimäärin.

- Suurten järvien alue. Amerikkalaiset koululaiset muistavat viiden suuren järven nimet hokemasta homes at a great lake - sanassa HOMES on viisi kirjainta, jotka tuovat koululaisen mieleen nimet Huron, Ontario, Michigan, Erie ja Superior - viimeisen nimi on suomeksi Yläjärvi, siltä varalta että joku ei muista. Suurten järvien alueella Commonwealth-lehti tarkoittaa käytännössä järvien etelärantojen suuria urbaaneja keskuksia, joihin tässä analyysissa tosin lasketaan Clevelandin, Detroitin ja Chicagon kaltaisten paikkojen lisäksi aika syvällä kuivan maan puolella sijaitseva Pittsburgh. Alue on hyvin kaupunkilainen, muttei niin musertavan urbaani kuin Ylärannikot. Ihonvärijakauma on melko yleisamerikkalainen, paitsi että espanjankielisiä on keskimääräistä selvästi vähemmän. Koulutusta on joka suhteessa enemmän, sikäli että täysin kouluttamattomia on hieman vähemmän kuin Yhdysvalloissa yleensä. Alue on keskimääräistä demokraattisempi, mutta politiikassa se näyttäisi olleen aika henkilökeskeinen, ja kaipa tällainen hyvin teollistunut seutu keskittää pyrintönsä karismaattisten johtajien ympärille, jotka milloin demokraattisin, milloin republikaanisin iskulausein sanovat ajavansa alueen teollisuuden, tai työläisten, asiaa. Loppujen lopuksihan ei ole hirveän iso ero sillä, ajaako sitä asiaa ammattiyhdistyslähtöinen demokraatti vai omistaja- ja porhopuolelta peräisin oleva republikaani.

- Ison joen varsi. Iso joki on tietysti itse Old Man River, that Old Man River, he must know something, but don't say nothing... eli isä Mississippi. Commonwealth-lehden analyytikot näkevät Mississippin varren Duluthista Memphisiin ja Arkansas'n Little Rockiin asti omana alueenaan, johon kuuluu osia rannan molemmilla puolilla olevista valtioista. Vaikutuspiiriin kuuluvia kaupunkeja ovat Minneapolis, Madison, Des Moines, Peoria, St. Louis, jopa Kansas City Missourin osavaltion aivan päinvastaisella laidalla; huomattavia osia sellaisista valtioista kuin Minnesota, Iowa, Illinois, Missouri ja Arkansas sekä pieniä siivuja Kentuckysta ja Tennesseestä. Alueelta ovat kotoisin Clinton, Gore, Jimmy Carterin varapresidentti Walter Mondale, sekä varhaisemmalta kaudelta Harry Truman. Demokraattien ensi vaalien presidenttiehdokkuutta kärkkyvät Dick Gephardt ja Wesley Clark ovat tältä alueelta. Mississippin laakso on kuitenkin vanhoillista seutua, jossa erityisesti abortin vastustus on vahvaa, mistä syystä sikäläisten demokraattien on vaikea vakuuttaa muiden alueiden liberaaleja. Alue on valkoista ja erityisen vähän siellä on espanjankielisiä.

- Sagebrush on käytännössä se osa länttä, joka ei kuulu Ylärannikoiden alueisiin, sekä se osa Mainea ja New Hampshireä, joka ei kuulu Koilliskäytävään eikä Ylärannikoihin. Myös Alaska on Sagebrush-aluetta. Idän Sagebrush on kuuluisa libertaarihörhöistään, mutta koko alueelle on luonteenomaista taikauskoinen ja fundamentalistinen hallituksenvastaisuus ja anarkistinen pyssynkantovapauksien ja saastemyrkkyjen levitysoikeuden kannattaminen. Voisi kai sanoa, että tämä alue on meidän eurooppalaisten kannalta vastenmielisimmällä tavalla amerikkalainen sikäli, että meille vieraat ja vihamieliset arvot ovat se, mitä kansa kannattaa. Vai onko näin? Itse asiassa tämän alueen merkittävimmät poliitikot Barry Goldwaterista saakka ovat vierastaneet uskonnollista oikeistoa, vaikka sillä onkin runsaasti kannattajia alueella. Commonwealth näkee nämä alueet laajemminkin libertaristisina, eli talousasioissa ajetaan yleensä konservatiivien linjaa, mutta samalla oikeutta vapaaseen seksikäyttäytymiseen, homoavioliittoja ym. kannatetaan tai ainakin siedetään. Koulutuksen osalta Sagebrush ei näytä kovin hirveästi poikkeavan muusta Yhdysvalloista, eikä se myöskään ole niin maalainen kuin yleensä kuvitellaan, vaikka tähän osavaltioon kuuluukin sellaisia valtioita kuin Montana. Väestö on nuorta ja alueen väestönkasvu nopeaa. Se on sekä valkoisempi että espanjankielisempi kuin Yhdysvallat keskimäärin, mustia on melkein yhtä vähän kuin aasialaisia. Luonnollisesti alue on selvästi ja musertavasti republikaaninen äänestyskäyttäytymiseltään.

- Vauras etelä on ehkä Sagebrushia selvemmin sellaisen amerikkalaisuuden ydinalue, joka lähivuosikymmeninä tekee Yhdysvalloista Euroopalle sen, mitä Neuvostoliitto aikoinaan oli Yhdysvalloille: ekspansiohaluinen, tuhoava ja vieraita, barbaarisia arvoja tyrkyttävä pahan valtakunta. Luonnollisesti Vauraan etelän alueisiin kuuluu George W. Bushin kotivaltio Teksas, mutta myös osia naapurivaltioista sekä Meksikonlahden rannikko Floridan länsiosia myöten. Täällä Walt Disneytä tärkeämpi sarjakuvantekijä on Jack T. Chick, uskonnollinen oikeisto juhlii, väkivaltaa palvotaan ja ympäristönsuojelua vihataan kuin verivihassa. Jeesuksen toisen tulemisen uskotaan olevan aivan huulilla, joten ydinsotakaan ei välttämättä ole paha juttu. Tämä Jumalan hylkäämä, mutta tekopyhän hurskasteleva maailmankolkka hallitsee tällä hetkellä Yhdysvaltoja ja sitä myötä koko maailmaa, joten se on nostattanut vastaansa maailmanlaajuisen muslimiterroriaallon, josta valitettavasti Yhdysvallat kokonaisuudessaan joutuvat kärsimään. Ihonväri- ja etnisyysjako on hyvin yleisamerikkalainen, paitsi että aasialaisia on vähemmän, ja koko jengikin vastaavasti keskiarvoa himmeämpää. Alueen kongressiedustajien joukossa on vielä vanhoja rasisteja.

- Appalakkien vuoristoalue ulottuu Mississipin valtion pohjoisosasta (siellä on niinkin hupaisaniminen kaupunki kuin Tupelo) Pennsylvaniaan asti kaapaten mukaansa sopivia siivuja Alabaman, Georgian, molempien Karoliinojen, Virginian, Kentuckyn ja Tennesseen osavaltioista. Kokonaan tämän vyöhykkeen osaksi jää Länsi-Virginia. Tämä alue on paljolti sitä punaniskaetelää, joka äänesti demokraatteja kun nämä vielä olivat etelän rasistijunttien puolue; nyt äänestäjien enemmistö on tietenkin siirtynyt republikaanien taakse, ja myös täkäläiset demokraatit ovat puolueensa oikeistosiipeä. Alue on keskimääräistä selvästi valkoisempi ja silmiinpistävän vähäisessä määrin espanjankielinen. Koulutuksen puolesta väki on vähäjärkisempää kuin keskitaso, täysin kouluttamattomia on selvästi enemmän kuin muualla.

- Ala-Etelä käsittää Appalakkien itä- ja eteläpuoliset alueet, kuten Georgian, Karoliinojen ja Virginian rannikkopuolikkaat, Floridan itäosat sekä ne osat Georgiaa, Alabamaa, Mississippiä ja Louisianaa, jotka jäävät Appalakkien ja Saatanalan...ei kun Vauraan etelän väliin. Tämä alue on selvästi mustaihoisempi kuin koko muu Yhdysvallat. Koulutuksen osalta alue on yllättävänkin lähellä Yhdysvaltain keskiarvoa, vaikka täysin kouluttamattomia on jonkin verran enemmän; toisaalta collegen keskeyttäneitä näyttäisi olevan keskimääräistä oleellisesti vähemmän, eli jos kouluun päästään, se myös käydään. Perinteisesti Ala-Etelä on ollut köyhää seutua, mutta se on viime aikoina edistynyt; kaupungistumisen osalta se taitaa olla Appalakkeja pitemmällä. Äänestyskäyttäytyminen on hyvin lähellä fifty fifty -tilannetta. Jimmy Carter oli kotoisin tältä seudulta, ja katsoi edustavansa uutta ja parempaa etelää - aikaisemmat alueelta valtakunnanpolitiikkaan tulleet merkkimiehet olivat usein inhoja rotuerottelijoita.

- Junttivyöhyke. Junttilaan kuuluvat ennen muuta molemmat Dakotat, Kansas, Nebraska ja Indiana, suurin osa Michiganista sekä näihin rajoittuvia osia Minnesotasta, Iowasta, Missourista, Kentuckysta ja Ohiosta. Alue on köyhää, mutta valkonaamaista seutua. Umpipösilöys ei ole niinkään suuri ongelma kuin opintojen jättäminen ylioppilastutkintotasolle; korkeakouluja ei jakseta käydä. Seutu on taloudellisesti ja väestöllisesti taantuvaa takamaata, jota ei olisi alun pitäenkään pitänyt riistää intiaaneilta. Luultavasti Michigan Militian kaltaiset junttimiliisit sekä oikeistoanarkistiset haaveet keskusvallasta irrottautumisesta keskittyvät juuri tällaisiin osiin Yhdysvaltoja. Yleisen surkeuden kruunaa republikaanien johtoasema, joka tosin näyttäisi johtuvan lähinnä pitkistä perinteistä: näiltä alueilta on lähtenyt monikin republikaanipresidentti, mutta hyvin kauan sitten. Viimeinen istuva presidentti oli Nixonin varapresidentti Gerald Ford; viimeinen oikeasti merkittävä tällä alueella kasvanut presidentti oli Dwight Eisenhower.

Viimeiseksi jätin alueen, jolle Commonwealth-lehti on antanut nimeksi El Norte, joka on espanjaa ja tarkoittaa Pohjoinen. El Norte tarkoittaa lähinnä Latinalaisen Amerikan Yhdysvaltain puolelta valtaamia tukikohtia pitkin rannikkoa San Josésta Los Angelesin kautta San Diegoon ja siitä Meksikon rajaa pitkin Teksasin Brownsvilleen. Raja-alueelta syvemmälle tämä vyöhyke ulottuu vain Uuden Meksikon ja Coloradon osavaltioiden kohdalla, joista merkittävä osa lasketaan osiksi El Nortea. Las Vegas lasketaan saarekkeena tähän alueeseen, samoin Havaiji äänestyskäyttäytymisensä perusteella, vaikka se on pikemminkin aasialais- kuin latinokeskittymä. Kokonaisuutena tämä alue on hyvin urbaani, hyvin espanjankielinen ja hyvin aasialainen. Kouluttamattomia on tavallista enemmän, mutta niinpä näkyy olevan koulutettujakin, eli kouluihin on täälläkin vaikea päästä, mutta jos päästään, niitä ei jätetä kesken. Väki on nuorta ja sikiävää.

Nollaig Shona agaibh, agus AthBhliain faoi Mhaise!

Fröhliche Weihnachten und guten Rutsch ins neue Jahr!

God Jul och Gott Nytt År!

Koska en taaskaan vertynyt viettämään joulua muulla tavalla kuin työn merkeissä - tarkemmin sanoen palkattoman rakkaudentyön, eli nurkissa lojuvien iirinkielisten tekstien netittämisen - olen koneen ääressä ja voin ilahduttaa pimeydessä vaeltavaa kansaa muutamalla blogimerkinnällä. Ottakaa se vaikka joululahjana. Huomasin Maalaisen blogista, että Plökiin koukkuun jäätyään hän ei suurin surminkaan haluaisi jäädä vaille tätä iloa. No, kaikella muotoa, vaikka kaikki mieleeni mistään putkahtaneet aiheet pakkaavat olemaan masentavia ja epäjouluisia, liittyvät lähinnä tuohon öylöiseen tuherrukseen.

Jo eräitäkin vuosia olen koettanut iirintää Juha-Petri "Puti" Tyrkön netistä löytyvän scifiromaanin "Ilmamuuri". Vaikka Putin oma teksti kaipaisikin stilisointia. tarinan perusidea sopii erinomaisesti irlantilaisille lukijoille: jo moniaita miespolvia sitten unohtuneista syistä samaa planeettaa asuttaa kaksi kansaa, ilmakaupunkien asukkaat ja maakansa, jotka elävät toisistaan erillään ja yrittävät parhaansa mukaan välttää toistensa seuraa, mikä toistaiseksi on onnistunut; mutta nyt ilmakansa on alkanut kokeilla viljelyä asumattomissa paikoissa maan pinnalla, maakansa taas on keksinyt lentämisen, joten kohtaaminen ja mahdollisesti konfliktikin on välttämätön. Niiltä osin kuin Putin tekstissä on puutteita suomenkielisenä tieteisromaanina, ne eivät välttämättä ole iirinkielisen käännöksen kannalta vikoja, vaan päin vastoin; esimerkiksi arjen teknisten yksityiskohtien kuvaaminen voi tuntua suomeksi joskus puuduttavaltakin, mutta iiriksi se antaa minulle tilaisuuden kehittää kieltä ja terminologiaa sekä harjoitella konkreettisiin detaljeihin ja tekoihin liittyvää sanastoa ja idiomatiikkaa; ja jos Putin suomi onkin joskus vähän hiomatonta ja kömpelöä, asian vaatimat tyylikorjaukset kuuluvat iirintämiseen luontevana osana.

Itse asiassa, jos ja kun saan Putin romaanin iirinnettyä ja nettiin, sillä voi olla arvaamatonta didaktista arvoa, koska se on melkoinen järkäle - luultavasti siinä olisi painetussa muodossa pikemminkin tuhat kuin viisi sataa sivua - ja on täysin mahdollista, että joku aloittaa sen lukemisen vaatimattomalla iirin taidolla, jää siihen kiinni juonen vuoksi ja lähtee teoksen äärestä kielitaito varsin oleellisesti parantuneena.

Täytyy kyllä sanoa, että ihan lopullista platootilaa iirintaitoni ei ole vieläkään saavuttanut. Vanhimmat osat Ilmamuurin iirinnöksestä lienevät jo pari-kolme vuotta vanhoja, mutta siltikin luulisi ettei käsitykseni hyvästä iiristä sanottavasti muuttuisi enää Irlannissa käytyäni. Silti löydän käännöksen raakaversiosta kömpelyyksiä ja huonoja termejä, joita en kerta kaikkiaan voi enää tällä iirintaidolla päästää läpi. Kun hommaan tuntuu menevän niin julmetusti aikaa, ja kun oma iirinkielinen kirjallinen makuni on huomattavasti muuttunut viime aikoina, on selvää, että teoksen tyyli ja sanavarasto saattaa muuttua tekstin edetessä hyvinkin oleellisesti.

Olen ottamassa aktiivisesti vaikutteita muistakin murteista kuin Ulsterista, esimerkiksi periaatteessa connemaralais-aranilaista murretta viljellyt nykyiirin suuri klassikko Máirtín Ó Cadhain on tullut yhä tutummaksi, ja kun tietää, että edelleenkin "panuan" kaikki iiriksi lukemani kirjat (ts. alleviivaan uudet sanat ja sanonnat, etsin ne sanakirjasta ja tuherran marginaaliin niille selityksen), on jokseenkin selvää, että Ó Cadhainin murteella on valtava vaikutus iiriini silloinkin kun olen kirjoittavinani Ulsterin murretta. Luultavasti riittävän pedanttinen filologi voisi jo nyt laatia diagrammeja siitä, kuinka ulsterilaisuus väistyy kirjan edetessä ja korvautuu yhä monipuolisemmalla ja rikkaammalla sekamurteella, jossa puhtaasti ulsterilaista on vain eräiden avainsanojen ja kieliopin muodostama kehys. Huomaan, että kun käytin käsitteelle "haluan, tarvitsen, minulta puuttuu" ulsterilaistyyppisiä tá sé de dhíth orm/de dhíobháil orm/d'fheidhm orm/d'fheasbhaidh orm/de dheacair orm-ilmauksia (tuo viimeinen on itäulsterilainen variantti, joka ei taida olla elävää kieltä enää missään nykyään), yleiskielisempi, sekä Connachtista että Ulsterista tuttu teastaíonn uaim, tá ag teastáil uaim (tai vain tá uaim "minulta on") on alkanut soluttautua iiriini. Silloin kun rupesin harrastamaan Ulsterin iiriä, se oli mielestäni uusien ja eksoottisten sanojen ja sanontojen lähde, jolla voisin rikastuttaa ilmaisuani. Nyt ilmeisesti olen mennyt niin toiseen äärimmäisyyteen, että tyypillisesti ulsterilaiset sanat ovat alkaneet maistua puulta ja kliseeltä, kun taas ne yleiskielen ja eteläisempien murteiden sanat - yleiskieli tarkoittaa iirissä käytännössä jonkinlaista Munsterin murteen sanaston ja Connachtin (helpomman) kieliopin yhdistelmää, eli "yleiskieli" ja "eteläisemmät, ei-ulsterilaiset murteet" on miltei synonyyminen ilmaus (tarkoitukseni olisi lähiaikoina - ensi keväänä - pitää seminaariesitelmäkin Pohjois-Irlannissa aiheesta Tarvitaanko Ulsterin murteelle erillistä standardikieltä?, jos mitään odottamatonta ei satu) - siis ne yleiskielen ja eteläisempien murteiden sanat, joiden kuluneisuudesta ja kliseisyydestä päästäkseni aloin harrastaa Ulsterin murretta, alkavat nyt tuntua välttämättömiltä, jotta päästäisiin monipuoliseen tyyliin. Eksoottinen ja jännittävä, marginaalinen Ulsterin iiri tuntuukin nyt vielä latteammalta kuin keskeiset murteet silloin aikoinaan!

Ilmamuurista on tullut todellinen ikuisuusprojekti, vallankin kun harjoitusta saadakseni käänsin tässä välissä pari suomalaisen nykyscifin klassikkoa tekijöiden luvalla - Maarit Verrosen Viisauden lähteen (Tobar na hÉigse), Kivisen Keskiyön Madon Ikaalisissa (Péist an Mheán-Oíche in Ikaalinen) ja tietysti Pasi Jääskeläisen Missä junat kääntyvät (An Áit a nIompaíonn na Traenacha). Viimeisessä on vielä viilaamista, mutta yleisesti ottaen olen siitä aika ylpeä. Keskiyön Madon tarinan olen varustanut sanastolla, jos joku haluaa käyttää sitä vaikka oppimateriaalina. En yhtään ihmettelisi.

Itse asiassa Séamus, muudan rapakontakaisista irlantilaissyntyisistä ja iiriä harrastavista nettituttavuuksistani, uskonnolliseen oikeistolaisuuteen taipuvainen mutta varsin siedettävä kaveri jos hänen kanssaan pitäytyy iirinkielisyysasioissa, luultavasti jo käyttääkin sitä tähän tarkoitukseen, koska hän on sekä iirin opettaja että suuri lovecraftiaani. Hän taitaa muuten olla myös Hibernialaisten Muinaisen Veljeskunnan jäsen. Kyseessä ei ole mikään kovin muinainen veljeskunta, onpahan vain vapaamuurarien tyyppinen irlantilainen kansallismielinen järjestö, joka perustettiin aikoinaan vastapainoksi meillekin tutulle pohjoisirlantilaisten protestanttien oranialaisveljestölle. Järjestön peräti vähäisestä muinaisuudesta kertoo se, että sillä ei ole vakiintunutta iirinkielistä nimeä. Seosamh Mac Grianna käytti siitä iirinnöstä Ord Ársaidh na nÉireannach, "Irlantilaisten muinainen veljeskunta", mutta nykyään englanninkielisen nimen iirinkielinen väännös Ibeirnianach taitaa olla tavallisempi. Hibernialaisten sääntökunta taitaa olla nykyään tunnetuin Pyhän Patrikin päivän paraateista. Niitä se järjestää sekä Béal Feairsdessa että Nua-Eabhracissa.

Joo joo, lopettakaa tuo ininä, kerronhan minä: Béal Feairsde (tai standardin mukaan Béal Feirste) tunnetaan nykyään paremmin nimellä Belfast, ja Nua-Eabhrac taas on New York. Yorkin nimi on alkujaan brittiläistä kelttikieltä, mistä se lainattiin latinaan muodossa Eboracum, ja sieltä se taisi kotiutua iiriinkin. Kun viikingit tulivat, he kutsuivat Yorkia Jórvíkiksi, ja on kai mahdollista, että nykyenglannin muoto on kiertänyt muinaisnorjan kautta. Islanniksi York on yhä Jórvík, joten New Yorkia kutsutaan Nýja Jórvík - islantilaiset käyttävät yhä monista Brittein saarten paikoista muinaisskandinaavisia nimiä, joten Canterburynkin arkkipiispan sanotaan toimivan Kantaraborgissa, dublinilaiset asuvat í Dyflinni, ja luoteisskotlantilaiset Hebridien saaret, jotka olivat Norjan aluetta varsin pitkään, vaikka niiden nykyiset, hyvin skandinaavisen näköisiksi mainitut asujaimet puhuvat äidinkielenään usein iirin lähintä sukukieltä, skottigaelia, ovat nykyislantilaisillekin Eteläsaaria, Suðureyjar, samoin kuin Caithness on Katanes. Lohilaaksolaisten saagassa sanotaan jostain merkittävästä henkilöstä, että tämä kaatui Caithnessissa, hann féll á Katanesi, taistellessaan skotteja vastaan, jos ne nyt olivat tuolloin jo sulautuneet yhdeksi kansaksi. Alkujaan Skotlannissa asui pikteiksi kutsuttu kansa - sana on latinaa ja tarkoittaa maalattuja, oletettavasti kyse on jonkinmoisista sotamaalauksista - jotka ilmeisesti puhuivat aivan tuntematonta kieltä, paitsi että se oli saanut hyvin paljon vaikutteita Britannian eteläisemmistä, brittiläisistä kelttikielistä (kymri eli walesin kieli on tätä alkuperää), koska piktiläisiksi sanotuissa paikannimissä on paljon selvästi brittiläiskelttiläisiä aineksia. (Vaikkapa Aberdeenin nimen alkuosa on selvää kymriä ja tarkoittaa jokisuuta. Sama sana on iirissä ja skottigaelissa muodossa inbhir, inbhear, mikä selittää sellaiset skotlantilaiset paikannimet kuin Inverness ja Invergordon.) Sittemmin Skotlantiin saapui Irlannista munkkeja kristillistämään seutua, mutta valitettavasti, meidän kielitieteilijöiden kannalta, irlantilaiset lähetystyöntekijät eivät vaivautuneet opettelemaan käännynnäisten kieltä saati kirjoittamaan sitä muistiin, joten pikti syrjäytyi nopeasti iirin, tai jos niin haluatte, gaelin, tieltä. (Skottigaeli eriytyi omaksi kielekseen vasta myöhemmin.) Skotlantilaiset syntyivät siis erillisenä kansana piktien ja irlantilaisten sulautuessa yhteen, ja tulihan sekoitukseen mukaan kosolti skandinaavistakin vaikutusta.

Tuo sana suður, etelä, muuten lainattiin englantiinkin muodossa Sodor erisnimeksi tarkoittamaan viikinkien Skotlannissa hallitsemia alueita, käytännössä siis pääasiassa Hebridejä, joita suomeksi kutsutaan yleensä vain Hebrideiksi, ei Ulko-Hebrideiksi, kuten englanniksi (The Outer Hebrides; iiriksi niiden nimi on Inse Gall eli gallien, vieraiden valloittajien, ulkomaalaisten, viikinkien saaret; skottigaelilainen nimi olisi sana sanalta iiriksi käännettynä Na hOileáin Thiar eli Länsisaaret; skottigaelilainen nimi on melkein samannäköinen; nyttemmin myös englantilaiset lähteet käyttävät usein nimitystä The Western Isles, mikä ilmenee esimerkiksi lukemalla sellainen kiinnostava kirja kuin Derek Cooperin Road to the Isles: Travellers in the Hebrides 1770-1914; and while you are at it, muistakaa myös John McLeodin Highlanders: A History of the Gauls; älkääkä unohtako myöskään James Hunterin teoksia; sitten kun www.gaelicbooks.net taas toimii, sieltä löytynee kaikkea kivaa Skotlannin Ylämaiden ystäville). Nykyään nimi Sodor on käytössä anglikaanisen - kai maar se oli anglikaaninen? - kirkon hiippakuntajaossa: Hebridien ja Man-saaren piispa on the bishop of Sodor and Man.

Tässä sen muuten näkee, miten haitallista aikaa lomapäivät ovat meille nettiriippuvaisille bloggaajille: kun minnekään ei ole kiire, tulee turhaa tekstiä loroteltua aivan ylettömästi kaiken maailman aidanseipäistä. Syy tähän Brittein saaria koskevaan puheripuliin (saks. Rederitis) on se, että ostin itselleni joululahjaksi siedettävän kokoisen ja hintaisen Brittein saarten historian. Ei, se ei ollut se Norman Daviesin legendaarinen ja monumentaalinen epäonnistuminen, vaan jonkun Welsh-nimisen tyypin (tämä tosiaankin oli hänen sukunimensä, ei kansallisuutensa - siltä varalta että joku vitsiniekka kysyy) huomattavasti kompaktimpi kirja. Norman Davies -parkaa tulee aivan oikeasti surku. Hän on kirjoittanut pari aivan loisteliasta teosta Puolan historiasta, God's Playground ja Heart of Europe - nuoruuteni muistona minulla on ensin mainittu itselläni puolaksi, ostin sen Varsovasta vuosikymmen sitten, kun se oli vielä rykande färsk, eikä henkitoreissaan kituneen sensuurin ensipainoksesta poistamia kohtia ollut vielä palautettu tekstiin, vaan ne julkaistiin liitteenä kirjan lopussa. Tarkkaan ottaen kyse lienee ollut siitä, että sensuuri lakkautettiin kesken kirjan toimitustyön. Itse asiassa minulla on parikin Puolasta tuolloin ostettua kirjaa, joissa sensuurin poistot ovat näkyvissä, mutta jossa kyseiset kohdat on lisätty uudessa painoksessa liitteenä kirjan loppuun. Niistä saakin hyvin mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten sensuuri toimii. Puolassa sensuurin poistot merkittiin näkyviin tavalla, jota havainnollistan vaikkapa seuraavasti:

Se linnunniminen [...][Laki naisvihamielisten ilmausten julkisen käytön estämisestä ja rajoittamisesta, §24a] on uusimmassaan [...] [Laki naisvihamielisten ilmausten julkisen käytön estämisestä ja rajoittamisesta, §24b] selittänyt jotain jostain puistossa näkemästään kohtauksesta nuoren naisen ja nuoren miehen välillä. Rasittavaa. Silloin kun ensimmäisen kerran kokeilin jotain seurustelun kaltaista - olin 24, tyttö 18 - Birdyn kuvaus sopi minuun ja silloiseen tyttööni ihan viimeisen päälle. Kumpikin piti toisesta aidosti, tai itse asiassa jos rehellisesti myönnän, minä halusin vain hänen pimppaansa, mutta hän arvosti ja välitti; kokonaan toinen asia on sitten, että hän oli lähiökeskiluokan kasvattina aivan toisesta maailmasta kuin minä, jolloin minun kanssani seurusteleminen asetti hänelle täysin kohtuuttomia joustovaatimuksia. Siltikin myönnän reilusti että moka oli minun, että nainen oli hyvä. Mutta enhän minä silloin ymmärtänyt hyvän naisen päälle, nuori ja hölmö kun olin.

Toisin sanoen alkuperäistekstin poistot merkittiin näkyviin hakasulkeitten väliin pannuilla kolmella pisteellä, ja niitä seurasi samoin hakasulkeissa lakipykälä, jonka perusteella poisto oli tehty. Edellinen sitaatti itseltäni löytyy sensuroimattomana tältä arkistosivulta. Lakia naisvihamielisten ilmausten julkisen käytön estämisestä ja rajoittamisesta ei tietääkseni ole vielä säädetty, mutta ehkäpä se on jo jossain valiokunnassa lausuntokierroksella: eläkää epätoivossa, niin minäkin elän.

Jaa mikäkö siinä Daviesin Brittein saarten historiassa oli vikana? Yhden mokan osaan mainita itsekin: Davies väitti de Valeran tasavaltalaisten voittaneen Irlannin vapaussotaa seuranneen sisällissodan 1920-luvun alussa. Todellisuudessahan de Valera hävisi kyseisen sodan; vasta jälkeen päin hän ja hänen kaverinsa onnistuivat valituttamaan itsensä ja puolueensa - Fianna Fáilin - maata johtamaan. Luullakseni de Valera olisi voinut hyvinkin päästä hengestään sen sodan aikana: osoittaakseen pystyvänsä pitämään järjestystä omassa maassaan vapaavaltiolaiset eli de Valeran vastustajat - heidän puolueensa nimi oli Cumann na nGaedheal, nykyisellä oikeinkirjoituksella Cumann na nGael, vasta myöhemmin he organisoituivat uudelleen Fine Gaeliksi - teloittivat aika monta vastustajaansa, osittain asiallisilla syytteillä, mutta eräissä tapauksissa vain painostustoimina. Kun sisällissota oli kovin verinen, sen tuloksellakin oli melkoisesti merkitystä Irlannin nykyhistoriaan, ja oli todellinen munaus ymmärtää sodan tulos väärin - vaikka myönnän auliisti, että Irlannin poliittinen historia on minullekin aina ollut todella vaikeasti hallittavaa sössöä, ja jollain tasolla tunnen syvää myötätuntoa Norman Daviesia kohtaan. Valitettavasti minua viisaammat ovat löytäneet kirjasta paljon samantyyppisiä virheitä: ymmärrettäviä väärinkäsityksiä, jotka kuitenkin kumuloituessaan pilaavat koko kirjan.

Mitä virkaa miehellä on?

Näin joulun kunniaksi sain tavattoman kohteliaan sähköpostiviestin blogini ystävälliseltä ja kultivoituneelta lukijalta, joka oli kokenut ilmeisesti melko onnettomasti päättyneen rakkaussuhteen yksinhuoltajan kanssa. Viestin kirjoittaja oli itse maailmaa nähnyt ja akateemispohjaistakin uraa luonut mies, jolla saattoi - toivon mukaan hän ei ota tätä loukkauksena - olla eräitä tyypillisiä ATM-piirteitä, joita näen itsessäni. Hänen rakastettunsa sitä vastoin oli työväenluokkaisen oloinen nuori nainen, jolla ilmeisestikään ei ollut - näin kirjoittaja antaa ymmärtää - juurikaan hampurilaisravintolaa pitemmälle ulottunutta työuraa. Kirjeenvaihtajani kuitenkin antaa yksiselitteisesti ymmärtää kunnioittaneensa asianomaisen neidon kykyä ottaa vastuuta lapsestaan ja järjestää tälle hyvän elämän: tytön identiteetti rakentui nimenomaan äitiyden kautta, ja hänen pääasiallinen ambitionsa oli olla hyvä äiti lapselleen. Viestin kirjoittaja arvosti tavattomasti rakkaansa käytännöllistä, järkevää taloudenpitoa, ja uskallanpa jopa olettaa hänen ajatelleen vastakohtien voivan suhteessakin täydentää toisiaan. (Sanottakoon, että olen itse parin viime vuoden aikana tuntenut erään vuonna 1982 syntyneen ammattikorkeakoulun sosionomilinjalle hakeutuneen neitokaisen verrattain läheisesti, ja jos hän olisi vapaalla jalalla, yrittäisin itse iskeä häntä kumppanikseni, sillä arvostan juuri hänen luotettavuuttaan ja käytännöllistä järkevyyttään.) Suhde kariutui kuitenkin pian, koska neito koki ajan pitkään itsetunnolleen kipeänä iskuna sen, että miehen horisontti oli niin paljon laajempi. Nainen ei osannut nähdä miehen elämänkokemusta yhteiselämää rikastuttavana tekijänä, vaan pikemminkin kipeänä muistutuksena kaikesta siitä, mistä itse oli joutunut luopumaan lapsensa takia; ja voidakseen tuntea olevansa johdossa ja ruorissa naisen oli sitten jatkuvasti komenneltava ja pomotettava miestä, mikään, mitä mies teki, päätti tai halusi, ei naiselle kelvannut.

Kirjeenvaihtajani arvelee nykyisten huoltojärjestelmien tehneen miehen itse asiassa tarpeettomaksi. Kun yhteiskunta ei jätä yksinhuoltajaäitiä heitteille, lapsi on helppo tehdä ja mies ei edes ole välttämätön, paitsi maksumiehenä. Hän antaa ymmärtää, että nykyjärjestelmän kannalta tuettu ja rohkaistu parisuhteen muoto on nimenomaan viikonloppuisä: parisuhde, jossa miehen roolina on käydä töissä ja maksaa äidin ja lasten elatusmaksut, mutta isän roolia mies pääsee toteuttamaan varsin vähän, ja seksuaalielämää ja yhdessäoloa naisen kanssa hänelle ei järjesty.

Tämä ainakin selittäisi sen, minkä takia pehmomiehillä on suurempi riski syrjäytyä naisettomiksi ATMiksi kuin törkeillä öykkäreillä. Naiset eivät oikeasti halua tasa-arvoista yhteistyökumppania rinnalleen, vaan nimenomaan maksumiehen. Niinpä kiihottava ja seksuaalinen törkeä öykkäri riittää hyvin täyttämään miehen funktion: siittämään lapsen, mielellään tietysti seksuaalista mielihyvää ja nautintoa tuottavalla tavalla. Yhteistyöhaluinen pehmomies ei voi tarjota mitään oleellista, mitä öykkärillä ei olisi. Se, mitä pehmomiehellä on, on täysin tarpeetonta ja irrelevanttia naisen tarpeiden kannalta.

Onkin siis syytä kysyä, mitä virkaa miehellä on, ja mitä syytä miehellä on yrittää tulla hyväksi mieheksi. Sellaiset naiset, jotka oikeasti haluaisivat jakaa elämänsä miehen kanssa ja vastavuoroisesti jakaa miehen elämän, ovat mitätön vähemmistö. Mieheksi käy kuka tahansa, jolla on kulli ja rahaa. Itse asiassa jos joskus yhteiskunta edellytti naisen, ainakin porvarisnaisen, olevan tyhjäpäinen koristekana, nykyään se yhä enemmän ja selvemmin tuntuu edellyttävän miehen olevan tyhjäpäinen koristekukko. Tämän takia nuorten (eikä vain nuorten) naisten kontakti-ilmoitukset edellyttävätkin miehiltä nykyään yksinomaan jonkun filmitähden ulkonäköä: miestä ei luonteen eikä sielun vuoksi oteta, vaan pelkästään sonniksi. Jos lapsi tulee, nainen ja yhteiskunta hoitavat sen yhdessä; mies menköön töihin elatusmaksuja maksamaan.

Kirjeen kirjoittaja kirjoitti kokevansa aika ajoin sympatiaakin Birdyn ja muiden naisbloggaajien tekstejä lukiessa, koska hän ilmeisesti antaa huijata itsensä - kuten minä aikoinani annoin kusettaa itseäni - kuvittelemaan, että tämän maailman birdyt arvostaisivat hyvää miestä, joka vilpittömästi haluaa paneutua tukemaan ja rakastamaan naistaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta näinhän ei todellakaan ole. Mies yrittää sovitella ristiriitaa, joka alkaa naisen oikusta mutta jonka mies hyvänahkaisena ja kilttinä olentona haluaa ottaa vakavasti. Miehen ystävällinen pyrkimys puhua asiat selviksi on naiselle vain kiusallista ininää, joka korostaa miehen olevan pelkkä riippakivi ja painolasti. Miehen tulisi ymmärtää lähteä matkoihinsa eikä yrittää kerjätä pääsyä takaisin naista panemaan. Miehen pitäisi tajuta, että mies on vain naisen viihdekeskus, ja sillä siunaaman hetkellä, kun nainen ei enää viihdy, miehen on älyttävä jättää nainen lopullisesti rauhaan. Kas, nainen saa kyllä aina uuden viihdekeskuksen itselleen. Kun ensimmäinen särö väleihin tulee, nainen lopettaa heti suhteen, ja sen jälkeen miehelle järjestetään rikossyytteet ja lähestymiskiellot, jollei hän älyä, että hän ei enää saa puhua naiselle, ei kirjoittaa kirjeitä eikä yrittää keskustelukontaktia, ei näyttää naamaansa, ei kulkea samalla puolen katua, hyvä jos samassa kaupunginosassa. Ai, sanoinko ettei saa kirjoittaa kirjeitä? Olinpas minä kömpelö. Tokihan rahat saa kirjeessä lähettää.

Formaatin vaihdos ja muuta kivaa

Tommipommin kitistyä permalinkeistä ja uhkailtua pumppuhaulikolla ja helvetillä vaihdoin formaatit ja templaatit ns. kerralla sileeks. Luulisi ainakin halutun merkinnän löytyvän helpommin linkitettäväksi, kun ne ovat nyt kaikki näkyvillä päivän mukaan. Joskushan olen kirjoittanut yhtenä päivänä paljonkin kamaa, mutta en niin paljon, ettei haluttu tavara nyt löytyisi. Permalinkkejä en edelleenkään osaa ohjelmoida toimiviksi (toimimattomuutta ei pidä ihmetellä, onhan kysymys Bloggerin touhuista), mutta toivon lukijoiden ainakin arvostavan sitä, että olen tiedostanut ongelman.

Valitan räikeitä värejä. Jahka saan hiukan selvää siitä, mikä värikoodi työpohjan laintaulussa viittaa mihinkin osaan, lupaan pyrkiä samanlaisiin murrettuihin vihreän sävyihin kuin iirinkielisellä kotisivullani. Tuosta taustaväristä olen ainakin ylpeä. Tekee kunniaa Éire vihreä*, kuten 20. ratsuväkirykmentti lauloi Lucky Lukelle, joten iirinkielisen sivun tulee olla sen värinen; mutta vihreä on niin raju väri, että siitä on vaikeaa löytää sellaista sävyä, joka ei särkisi päätä tai muuten ällöttäisi.

*) Laulun sanat kokonaisuudessaan - niiltä osin kuin ne saimme lukea - kuuluivat seuraavasti: Tekee kunniaa Éire vihreä, sen saa sankari sitkeä, rohkeamp'ei olla vois, koht'on nirri pois.

Asiasta toiseen, olen viime aikoina saanut yhä enemmän roskapostia, johon on sisältynyt lyhenne ATM, tosin roskan englanninkielisyydestä päätellen hieman toisessa merkityksessä kuin me sitä käytämme Blogistanissa ja Usenetissä. Epäilen, että olen joutunut jonkin automaattisen targeting-järjestelmän uhriksi. No, oma syyni että käytän validia sähköpostiosoitetta yhteyksissä, joissa sitä ei saisi käyttää, jollei ehdoin tahdoin halua hukkua spämmin alle. Spämmin? Spämin? Spämmäyksen...hetkinen, uusiksi. Siis:...jollei ehdoin tahdoin halua hukkua roskapostin alle. Ja piste siihen, jumankeppastiina. Muistinpa taas, miksi en mielelläni käytä englantilaisperäisiä lainasanoja.

Ihmissuhde-Henry harhailee taas väärille alueille, jotka heikentävät hänen uskottavuuttaan. Amerikkalaisen höpsöoikeiston koanien tyrkyttäminen ei oikein ole mielekästä suomalaisissa oloissa, joissa ns. poliittisella korrektiudella on varsin toisenlainen merkitys kuin Yhdysvalloissa: se, mikä meillä on oikeasti valtakulttuuria, on heillä äärivasemmistolaisuutta. Ainoa miljöö, jossa "vasemmistoliberaalit" Yhdysvalloissa oikeasti hallitsevat, on kampusmiljöö, joten Henryn esittelemät puheenvuorot ovat pikemminkin oikeistolaisen valtakulttuurin yrityksiä pilkata kriittiset äänet hiljaisiksi; jos minä olisin amerikkalainen, kannattaisin varmasti "poliittista korrektiutta" parhaani mukaan, vaikka tietysti sitten pyrkisin myös pilkkaamaan ja kritisoimaan sen äärimuotoja. Mutta koska olen suomalainen, vastustan ns. naisasiaa, koska minusta feminismi on Suomessa nimenomaan sortavaa valtakulttuuria. Piitukaupit ovat meillä samanlaisia konservatiivisia vallanpitäjiä kuin republikaaniset papparaiset rapakon takana, ja ehdottomasti tehottomin ja epäuskottavin tapa vastustaa piitukauppeja on lainata Jenkkilän miespuolisten piitukauppien retoriikka ja meemikettingit erottelematta hyviä ja oleellisia meemejä huonoista.

Kaikkein typerintä sitten tietysti on vielä mennä mukaan heikäläisten älyttömiin yrityksiin elvyttää rasismia. Mustien rasismi valkoisia kohtaan on Yhdysvalloissa vanhastaan tunnettu ja inhimillisesti ymmärrettävä ilmiö - siitä kirjoitti jo James Baldwin. Ei se ole sen fiksumpaa kuin valkoinenkaan rasismi, varsinkin kun se on johtanut monessa suhteessa ongelmallisen ja valistusvihamielisen mustan islamin syntymiseen. Mutta yritykset selittää mustien huonompaa menestystä biologisilla tekijöillä johtavat väistämättä nimenomaan solubiologisesti kestämättömiin johtopäätöksiin. Geenien tasollahan "musta rotu" tarkoittaa ryhmää ulkonäkötekijöitä, jotka eivät missään mielessä periydy yhdessä: plutkuhuulet, lättänenä, käkkäräpää ja murjaanin väri (sitä paitsi ainakin ihonväri ja luultavasti myös huulten plutkuus ja lättänenä ovat polygeenisesti siirtyviä ominaisuuksia). Jos älytaso tai sen puuttuminen on jotenkin kytkeytynyt "mustaan rotuun", tulee voida osoittaa, että kusipäisyys periytyy jonkin tai kaikkien näiden ulkonäöllisiä ominaisuuksia aiheuttavien geenien mukana. Sen jälkeen onkin sitten selvitettävä, ovatko lättänenäiset, plutkuhuuliset, käkkäräpäiset tai jenginsä keskimääräistä väriä tummemmat valkonaamat tavallista himmeämpiä hoksottimiltaan. Jos eivät ole, mutiaisten pösilöydelle on keksittävä jokin muu syy kuin rotu, tai sitten on erikseen määriteltävä hyvä ja älytasoon vaikuttamaton valkoisen miehen käkkärätukka, lättänenä, plutkuhuuli ja tummuusgeeni, jotka eroavat ihan oleellisesti mutakuonojen pahasta ja tyhmentävästä käkkäräpäästä, lättänokasta, plutkuhuulesta ja lakunaamasta.

Tai no, tarkemmin ajatellen, oikeastaanhan tämä onkin ihan hyvä idea, jos sitä sovelletaan johdonmukaisesti, ja myös Suomen oloihin. Minä esimerkiksi edustan tietenkin monipuolisesti lahjakasta pohjanmaanruotsalais-kymenlaaksolais-ylihärmäläistä hybridirotua, koska opin koulussa vaivatta ns. pakkoruotsia ja pärjäsin hyvin myös matemaattisissa aineissa. Savolaiset luokkatoverini, joilla oli varsin usein käkkärätukka (tosin blondi), lättänenä ja hyvin yleisesti plutkuhuulet, saattoivat tosin selvitä matikasta ja fys-kemiasta melkein yhtä hyvin kuin minun ylhäisyyteni, mutta kielissä ja varsinkin ns. pakkoruotsissa heistä ei ollut mihinkään, hyvä kun huoran hintaa oppivat kysymään Tukholmassa ja vapaaehtoisen saksan käyneet Hampurissa. Eiköhän sovita, että kaikki ruotsia koulussa hyvin oppineet kuuluvat jaloon ja lahjakkaaseen valiorotuun, ja kaikki ns. pakkoruotsia vastustavat hurrivihaajat - varsinkin jos ovat plutkuhuulisia, käkkäräpäisiä ja lättänenäisiä - todistavat jo tyhmällä mielipiteellään kuuluvansa alempiarvoiseen rotuun, jonka oikea paikka olisi plantaasinomistajien ruoskittavana kaularaudoissa, paitsi ettei meillä ole plantaaseja? Häh, miksei? Miten niin se muka ei ole sama asia?

Naisten oikeat säännöt

Muudan ystävällinen herrasmies lähetti minulle seuraavat säännöt, joita naiset noudattavat. Alkujaan ne on kopsattu jostain rapakontakaisten kielellä laaditusta kirjasta, mutta tässä on suomennosyritelmä. Tarkoitukseni on liittää niihin aikanaan katekismustyyppisiä kommentteja - tunnenkin jo innoituksen kuohahtavan sisimmässäni. Kirjeenvaihtajani pyysi, etten kertoisi hänen nimeään julkisuudelle, ja kunnioitan hänen pyyntöään, mutta todettakoon, että hän on osoitteestaan päätellen erään teknillisen korkeakoulun miehiä. Näin vanhana humanistina haluankin ilmaista tyytyväisyyteni siihen, että panuismin arvostettu aate aivan ilmeisesti yhdistää miehiä veljeyden jalossa hengessä yli tiedekuntarajojen.

Nainen määrää aina säännöt.

Mitä se on?

Sinun ei pidä kuvitella olevasi tasaveroinen neuvottelukumppani, joka voi osallistua sääntöjen laadintaan ja joka otetaan huomioon.

Sääntöjä voidaan muuttaa milloin vain ilman eri ilmoitusta.

Mitä se on?

Sinun tulee aina olla varpaillasi, peloissasi, valmiina olemaan mieliksi.

Yksikään mies ei voi tietää kaikkia sääntöjä.

Mitä se on?

Sinulla ei ole lupa tuntea olevasi edes tilanteen tasalla, saati sitten sen herra.

Jos on syytä epäillä miehen päässeen säännöistä jyvälle, sääntöjä on muutettava.

Mitä se on?

Epäreiluus, nimesi on Nainen.

Nainen ei ole koskaan väärässä.

Mitä se on?

Se on mitä se on, äläkä kysele.

Jos nainen on väärässä, se johtuu miehen sanalla tai teolla aiheuttamasta väärinkäsityksestä.

Mitä se on?

Syy on aina sinun, koska olet mies.

Miehen on pyydettävä heti anteeksi aiheuttamaansa väärinkäsitystä.

Mitä se on?

Aina kun ajattelet kirosanaa, pyydä Jumalalta anteeksi. Nainen luulee, että pyydät häneltä.

Nainen voi halutessaan aina muuttaa mieltään.

Mitä se on?

Nainen voi rakastella kanssasi kiihkeästi tänä iltana ja mennä huomisaamuna poliisiin tekemään rikosilmoituksen raiskauksesta, eikä sinulla ole minkäänlaista mahdollisuutta todistaa, että hän valehtelee.

Mies saa muuttaa mieltään vain naisen etukäteen antamalla kirjallisella luvalla.

Mitä se on?

Naisella on oikeus turvallisuuteen ja luotettavan vakaisiin oloihin, miehellä...salli mun nauraa.

Naisella on oikeus olla vihainen tai järkyttynyt aina halutessaan.

Mitä se on?

Naisen tunteet ovat pyhä asia, järjettömiä oikkuja myöten.

Miehen on oltava aina rauhallinen, paitsi jos nainen haluaa hänen olevan vihainen ja/tai järkyttynyt.

Mitä se on?

Miehillä ei kuulu olla tunteita, paitsi naisen tunne-elämän jatkeena.

Nainen ei saa missään tapauksessa kertoa miehelle selvästi, tahtooko nainen hänen olevan vihainen ja/tai järkyttynyt.

Mitä se on?

Miehellä ei kuulu olla tilaisuutta rentoutua naisen kanssa ja tietää varmasti, mitä häneltä tahdotaan.

Miehen on aina kyettävä lukemaan ajatuksia.

Mitä se on?

Miehen tulee jatkuvasti miettiä, mitä nainen haluaa. Muuten nainen epäilee hänen miettivän muita naisia.

Nainen on valmiina silloin kun on.

Mitä se on?

Maailman tulee pyöriä naisen tahdon mukaan.

Miehen on oltava aina valmiina.

Mitä se on?

Miehen ei pidä hetkeksikään antautua kuvitelmille, että hänestä pidettäisiin mitään väliä.

Kaikki yritykset saada nämä säännöt yksiselitteisesti luettavaan muotoon voivat johtaa fyysiseen loukkaantumiseen.

Mitä se on?

Naisen koko maailmankuva on siitä kiinni, että hän pitää itseään naiseutensa vuoksi jalona ihmisenä. Jos joku sanoo ääneen, miten alhaisia ja kaksinaismoraalisia olentoja naiset ovat, hän hyökkää itsensä maailmankaikkeuden rakennetta vastaan, jolloin hän on lainsuojaton.

Mies, joka ei noudata näitä sääntöjä, on selkärangaton surkimus.

Mitä se on?

Miehen kelvokkuus, moraalisuus ja miehekkyys ei määräydy hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella, tärkeää on ainoastaan hänen kykynsä olla naiselle mieliksi. Miehen omat käsitykset moraalista, miehekkyydestä, selkärankaisuudesta ym. ovat täysin toissijaisia naisten käsityksiin verrattuna.

Keskisormea kehiin

your fuck.


What swear word are you?
brought to you by Quizilla

Psykonarttu

Taas tässä vilkuilin sen neidon vanhoja viestejä, joka silloin keväällä 2002 tunki elämääni sotkemaan ja jälkeen päin väitti fasistisen pahojen nuorten naisten yleiseen tapaan, ettei suinkaan ollut ollenkaan minusta kiinnostunut vaan ihan säälistä vain seuraani hakeutui. Teillä nuorilla neidoilla on mielenkiintoinen määritelmä "säälille":

Joskus tuossa kahden kolmen aikaan varmaan poistun kotia kohti, että ehdin syömään sinne. Koiraakin on ollut hieman ikävä jo, ja silläkin on kuulemma ollut ikävä minua. Aina nukkuu minun huoneessani ja kanniskelee tavaroitani.


Mutta tässä voi vielä pari tuntia kirjoitella :) *pusu*

Kyseinen neito, vaikka esiintyi hyvinkin fiksuna ja vielä oikein tietokonenerona, oli muuten sen verran yksinkertainen, että uskoi Kyttääjät-sivuston olevan totta:

[Panu:]>>No, sitten annan pelkkää rakkautta, jos kelpaa. MMMMMMMM! (pussaa)>>

[Psykonarttu:]Rakastan sinua (pussaa takasin) :)

[Panu:]>>Kuule, minä en usko Kyttääjien olevan totta. Olen käynyt sillä sivulla ennenkin ja se on mielettömän hauska, mutta ei se ole totta. Ja jos ne väittävät joutuneensa oikeustoimien kohteeksi, se on pelkkää palturia. Se on mahdollista että ne ovat kopsanneet jostain käräjäoikeuden arkistosta jonkin oikean syytekirjelmän (nehän ovat julkisia asiakirjoja) ja panneet sen näytteille sivuilleen antaakseen hommalle uskottavuutta. Mutta olen täysin vakuuttunut siitä että Kyttääjät eivät ole muuta kuin satiiria. :)>>

[Psykonarttu:]Kaverini hihkui onnessaan sen olevan totta. Pitänee tuottaa sama pettymys hänellekin. Jenkkilässä käyneenä ja siellä tuollaisiakin ihmeitä nähneenä voin sanoa että tuollaista voi tosiaan jopa olla olemassa. Ameriikoissa ainakin. Mikä ettei sellaista voisi joskus rantautua tännekin. Tämä kyttääjät lienee satiiria kuitenkin (aika pettymys), mutta pistän vaikka pääni pantiksi että formaatti on kupattu jostain vastaavasta jenkkisivusta (joka sitten on tosissaan tehty). Kyllä se on sellainen kylähullujen sampo se paikka :D

Sehän on yleisesti tunnettua, että neito harrasti kanssani nettiseksiä, ja kehui oikein jälkeen päin miten ihanan avartava elämys se oli ollut, mutta kun "suhteemme" varhaisessa vaiheessa kerroin siitä, miten nuoret naiset jatkuvasti kyseenalaistivat minut seksuaalisena olentona, neito kirjoitti seuraavanlaisesti:

Ja ilman muuta minä ajattelen sinua seksuaalisena olentona. Jokainen meistä on sellainen. Myönnettäköön että ajattelen toistuvasti sitä millaista seksi mahtaa olla kanssasi :) Mutta sitä mieltä olen että seksi ja rakkaus kuuluvat ehdottomasti yhteen, vaikka molempia voi toteuttaa erikseenkin. Yhdessä ne ovat voittamaton pari :)

Ihan kaikella kunnioituksella, Birdy ja te muutkin, jotka kyllästymiseen asti selitätte, miten minä muka ylitulkitsen nuorten naisten käyttäytymistä ja luulen liikoja yhden ystävällisen sanan perusteella: kertokaa minulle tyhmälle, mikä siinä on ylitulkintaa, jos sallin itselleni haaveita ja vapauksia edellisen kaltaisten sähköpostien nojalla. Yleensä teiltä ei tule mitään vastausta, koska teidän säännöstönne on seuraavanlainen:

§1. Nainen on aina oikeassa.
§2. Jos nainen jostain syystä ei joskus ole oikeassa, §1 astuu automaattisesti voimaan.

Teidän kaiken maailman Birdyjen ja Tiramisujen kanssa on täysin mahdotonta päästä minkäänlaiseen järkevään keskustelukontaktiin juuri sen takia, että teidän pitää syyllistää mies jokaisesta ihmissuhdeongelmasta, silloinkin, kun syy on ihan yksiselitteisesti ja kaiken järjen, tolkun ja kohtuuden mukaan siinä pimpallisessa ja tissillisessä osapuolessa. Kaikkiin ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi sitä, että miehen on oltava itsekriittinen ja miehen on etsittävä vikaa itsestään. Jos nainen valehtelee tai lyö, mies on varmasti jotenkin provosoinut hänet valehtelemaan tai lyömään, koska nainen on määritelmällisesti hyvä - paha nainen ei ole nainen ollenkaan, vaan lähtökohtaisesti pahasta mieshirviöstä säteilevä pahuus on houkutellut hänet ulos oikeasta olemuksestaan, naiseudesta eli hyvyydestä. Jos mies valehtelee tai lyö, mies on sika ja paha paha paha pahaaaaa. Nainen ei mielestänne ole vastuussa mistään, vaan aina kun nainen tekee jotain moraalisesti tuomittavaa, cherchez l'homme - etsittäköön mies, jota voidaan syyttää ja joka hänet tähän on provosoinut. Muuan neito, joka minulle kirjoitteli muutaman viikon ajan, oli kovasti olevinaan dialogin kannalla, mutta koska hänkin tyrkytti tätä iänikuista itsekritiikkisoopaa, käskin hänen lopulta painua helvettiin. Minä olen harjoittanut itsekritiikkiä ja itsesyytöksiä depression ja hulluuden partaalle saakka, enkä jumalauta enää kritisoi itseäni mistään sellaisesta oharista, jonka joku ämmä tekee minulle. Jos joku nuori mimmi valehtelee minulle rakkaudesta suut ja silmät täyteen, niin se on saatana vieköön ihan hänen oma mokansa, ja hän saa syytellä itseään. Ja jos nuoret mimmit harrastavat tätä valehtelua laajemminkin valmiiden ja toistuvien kaavojen mukaan, niin se on saatana vieköön systemaattinen vika nuorten mimmien omassa kulttuurissa.