Kontakti-ilmoituskilpailu

Hassuja Heräämisiä kehotti bloggaajia laatimaan kontakti-ilmoituksen, jollaisella hakisivat seuraa, joten postaan tähän ilmoituksen, jota olen oikeasti käyttänyt:

Kolkytjarisat-ikäinen sinkkumies etsii kaltaistaan naista (ikä mielellään 25-30
v.) rakastajattarekseen, uskotukseen, ehkä oikeasti rakastetukseen, jos meillä
synkkaa.

Olen kokenut jatkuvasti pettymyksiä, tullut hylätyksi, sillä naiset ihastuvat ja
ihailevat minua, mutta heti kun he saavat vastakaikua, he pelästyvät ja
kavahtavat pois.

Haluan ystävän, jonka kanssa voin sekä puhua että rakastella. Rakkaus ei näytä
olevan minua varten.

Haluan, että olet sinut seksuaalisuutesi kanssa, rento ja reilu luonne. En polta
etkä sinäkään polta, ja toivottavasti alkoholinkäyttösi on tolkun rajoissa.
Ystävällinen ja vähän raisukin luonne on pelkkää plussaa.

Saat olla biseksuaali tai pitää ryhmäseksistä, kunhan sinulla on aina ollut
järki päässä ja kondomi käytössä kokeiluissasi. Toivon että autat minua
pääsemään lopullisesti sinuiksi seksuaalisuuteni kanssa (ja että osaat
keskustella seksiasioista häpeilemättä ja avoimesti), sillä osaan kyllä korvata
sen vaivan sinulle korkojen kanssa: olen hellä ja minulla on mielikuvitusta, jos
vain saan tilaisuuden.

Kauneusvaatimusta en esitä, pikemminkin söpöys- ja ystävällisyysvaatimuksen.
Ylipainoa ei pidä hävetä: jumaloin xl-malleja.

Toivottavasti pidät myös kirjallisuudesta ja matkustamisesta. Viehtymys pornoon
ei ole miinusta sekään.

Mikä minussa sitten on niin ihmeellistä, että sinun kannattaa kirjoittaa
minulle? Ota itse selvää. Olen vaatimaton mies enkä kehu itseäni julkisesti.
Komeakaan en ole. Mutta en ole pieni ihminen, vaan kokonainen maanosa.

Tällä ilmoituksella, kuten näkyy, etsitään aika yksiselitteisesti seksiseuraa, ja itse asiassa sain kolme vastausta. Yhteen heistä tunnetusti rakastuin onnettomasti. Tarkoituksena oli kyllä riisua häneltä vaatteet heti kun hän pääsee kynnykseni yli, sillä olin onnistunut kuukauden kestäneen kirjeenvaihdon ajan pitämään yllä kyynisen viettelijän roolia. Valitettavasti hän oli niin kaunis (aika tuhdin ja pyöreän oloinen toki, mutta ketä se häiritsee?), että tipuin roolista heti kun näin hänet. Puhumattakaan siitä, että hän oli opiskellut Puolan historiaa osana Stirlingin yliopiston Eurooppa-tiedon koulutusohjelmaa, mikä teki hänestä heti minussa asuvalle polonistifakki-idiootille älyllisestikin kiintoisaa juttuseuraa.

Toisen kanssa emme koskaan päässeet sähköpostikirjeenvaihtoa pitemmälle; ja kolmas oli niin vaikeasti ylipainoinen, että se alkoi jo olla epäseksikästä: yhdyntäyrityksemme epäonnistui, mikä toki ei ollut yksin hänen syytään.