Kaikki ammuttavaksi!

Eilisiltana Irlannin nykyisen presidentin elämäkertaa luettuani näin omituisen unen: en tietenkään muista sitä kokonaisuudessaan, mutta se oli aivan selvästi Mary McAleesen (koska kirja on iiriksi, häntä kutsutaan sen sivuilla tietenkin Máireksi) pohjoisirlantilaisten lapsuudenmuistojen inspiroima. Uni päättyi kohtaukseen, jossa nuori tyttö ampui toisen nuoren tytön ja asettui hänen paikalleen seisomaan samaan asentoon, ikään kuin häneksi tekeytyen. Välittömästi sen jälkeen paikalle saapui joukko paitahihasillaan ja huivi päässä touhuavia keski-ikäisiä pyykkärin oloisia rouvia, jotka huusivat: Kansanhätätila! Kansanhätätila! Kaikki ammuttavaksi! Yhdellä oli kädessään kummallinen pistooli, josta puuttui piippu ja jonka kahvan yläpuolella oli ikään kuin revolverin makasiinia markkeeraamassa kahdeksan sulakkeenkannan näköistä reikää kahdessa pystyrivissä. Rouvat tarttuivat ampujatyttöön, joka lähti ammuttavaksi oudon tottelevaisesti, ehkä siksi, että rouvat eivät kayttäytynet uhkaavasti, vaan pikemminkin hössöttivät.

Tuo kansanhätätila on rekonstruktio. Rouvat käyttivät sanaa, jonka merkitys oli aivan ilmiselvä - se tarkoitti jotain sellaista kuin hätätila, sotatila tai poikkeustila, mutta joka oli kolmiosainen yhdyssana ja heidän (= minun alitajuntani) oma uudismuodosteensa. Se oli naiivin oloinen sana, joka kuului osana ampujarouvista uhonneeseen yleiseen naiivin hössötyksen ilmapiiriin. Se saattoi olla "kansanhätätila", mutta ehkä jotain muuta.

Cléire-saaren kirous, osa tieskuinkapaljon

Nyt kun minulla on kolme kappaletta sitä Cléire-kirjaa, olen onnistunut olemaan hukkaamatta niistä ensimmäistäkään, mutta vaikka se on kämmenenkokoinen opus, jossa ei taida olla puoltatoistakaan sataa sivua, en ole vielä puolessavälissäkään. Ihan kuin kirja kävisi paksummaksi sitä mukaa kun sitä luen. Enimmäkseen siinä kerrotaan vain kyllästymiseen asti niitä tavanomaisia juttuja siitä, kuinka ennen vanhaan kalastettiin - tällä kertaa en ole tainnut törmätä yhteenkään turpeenkiskontakuvaukseen - mutta sen lisäksi siinä on kuvaus jostain käsittämättömästä oikeudenkäynnistä, johon kertoja - vanha kalastaja - venekuntineen onnistuu joutumaan. En oikein tajunnut, mikä heidän rikoksensa oli. Koko touhusta tulee tavattoman epätodellinen olo, koska ilmeisestikään kalastajat eivät ymmärrä sitä aivan kunnolla, varsinkaan kun englanti on vieras kieli. (Lisäys: Heidät jallitettiin ilmeisesti salakuljettamaan tupakkaa. He kyllä sitten selvisivät pelkällä varoituksella, koska olivat etukäteen juottaneet yhden lautamiehistä, ja tämä oli rehellinen mies, joka pysyi uskollisena lahjojalleen.)

Onhan siinä kiintoisaa murretta, mutta jollen pitäisi sitä kielenopiskelun kannalta tarpeellisena luettavana, en kyllä mokomaa jaksaisi. Tähän mennessä ainoa oikeasti kiinnostava iirinkielinen maaseutuelämäkerta - sellainen, jonka voisin kuvitella kääntäväni itse suomeksi - on Micí Mac Gabhannin Rotha Mór an tSaoil, koska siinä kerrotaan päähenkilön seikkailuista Klondyken kultakentillä.

Väki vähenee, pidot paranee

Lumi Adela on sitten poistunut blogosfääristä. En voi sanoa olevani asiasta yksiselitteisen pahoillani. Toivotan samaa kohtaloa Isosisko-blogille, Tiramisulle ja tietenkin erityisesti Birdylle. Hyvästi, älkääkä tulko takaisin.

Prostituutiolaista

Minä muuten en sitten kannata prostituutioasiakkuuden kriminalisointia. Hyvän argumentin sitä vastaan sain äskettäin keskustanuoriin kuuluvalta ystävältäni: kaikkien näiden lakien perimmäinen tarkoitus on ainoastaan ATMien seksuaalisuuden rajoittaminen. YTM:t ja yläluokka löytävät aina keinon selittää, että se, mitä he tekevät, ei ole prostituutiota. Rikkaan miehen ylläpidetty nuori pimpsa ei todellakaan ole huora, kun hän käy poikaystävän rahoilla bilettämässä ja ajaa Porschella, eihän?

Kuningas Daavidin ja Batseeban, siis Paavo Lipposen ja Päivi Hertzbergin, ns. romanssi osoitti vastaavasti, että lähestymiskielto- ja naistenahdistelulait eivät nekään sido yläluokan miestä. Sen perusteella, mitä olemme saaneet lehdistä lukea, herra pääministerin soidinmatkat olivat täysin yksiselitteisesti seksuaalista häirintää. Minä olen joutunut oikeuteen paljon, paljon vähemmästä. Mutta ATM-runkkarille laki ei tietenkään ole sama kuin pääministerille, eikä kuulukaan olla. Rikos on asianomistajarikos, eli naisella on diktaattorin valta päättää siitä, mikä on häiritsevää tunkeilua ja mikä ei.

Jos prostituutioasiakkuus kielletään, niin siinä annetaan naisille se GPU:n valta miehiin, jota ne ovat aina havitelleet. Kuka tahansa voidaan ilmiantaa, ja kuten Anna Kuivasmäen minusta tekemä rikosilmoitus osoittaa, nainen voi sen jälkeen kätkeytyä haastemiehiltä ja jättää mies jatkuvalla epävarmuudella kidutettavaksi, kun hän saa kaksi kertaa vuodessa uusia käräjähaasteita eikä nainen sitten kuitenkaan saavu paikalle. Ja sitä valtaa käytetään nimenomaan meikäläisen kaltaisiin hyväuskoisiin ATMiin, jotka kuvittelevat, että naisen lähestyminen on merkki kiinnostuksesta, ehkä ihastumisestakin. Kun miehellä on rahaa ja valtaa, hän kyllä saa ostaa huoria ihan vapaasti. Nainen ei takuulla ilmianna työnantajaansa - kuka nyt kultamunia munivan hanhen tappaisi?

Mitvitille, osa 2 (b)

Mitvit kirjoitti vielä:
Minä en koskaan ole laskenut arvon maisteria tähän joukkoon. "Tällä joukolla" hän tarkoitti niitä muita blogoversumin ATMiä, jotka hänen mielestään olivat oikeasti "mottiotsia isolla Moolla ja parkumatteja isolla Paalla". Minusta plökistin ihmissuhdekipuilut (minun oli pakko päästä käyttämään sanaa "ihmissuhdekipuilu"), jotka ovat näyttäytyneet vihana, huumorina, halveksuntana, hämmästyksenä - lohduttomuutenakin, ovat ajoittaisista ylilyönneistä huolimatta olleet hyvin inhimillisiä ja koskettavia. Ja hämmästyttävää kyllä - en voi uskoa että näppäimistöltäni lurahtaa tämä - ihmissuhteita ja vastakkaista sukupuolta arvostavia.

Hyvä kun edes Mitvit sen tajuaa. Minä olen oikeasti hämmästynyt ja lohduton siitä, että suurin osa vastakkaisen sukupuolen edustajista oikeasti on juuri sellaisia N41-N3N-robottinukkeja, joiden kanssa on täysin mahdotonta päästä inhimilliseen kommunikaatioyhteyteen - alkaen vaikka Birdystä. (Taannoisessa merkinnässään Lumi heitti, että hän ei voi kuvitellakaan Birdyn halveksivan ATMiä, kun Birdy muka on elämässään paljon kärsinyt ihminen. Voi pyhä teutates, eikö Lumi ole lukenut, vai tajunnut, Birdyn kirjoitusta nörttineutreista?) Ja niillä, joiden kanssa voi kommunikoida, on kaikilla jo poikaystävät, det slår aldrig fel.

Vaikka Mitvit onkin mielestään näkevinään oleellisia eroja minun "kipuiluni" ja henryläis-erektuslaisen diskurssin välillä (ja tehtäköön tässä tiettäväksi, että ainakin alkuperäisillä erektuslaisilla on oleellisesti parempi parisuhdemenestys kuin minulla), naiset eivät niitä näe, eivät ainakaan minun edukseni. Bloggaamisesta ja Usenetissä remuamisesta on ollut sen verran iloa, että useimmat miehet ovat alkuprovosoitumisensa jälkeen vaivautuneet pohtimaan argumenttejani ja kokemuksiani ja myöntämään ne omankin elämänkokemuksensa valossa relevanteiksi. Sitä vastoin arvostukseni naissukupuolta kohtaan on laskenut kuin lehmän häntä ja alun perin pelkän provokaationa omaksutun asenteen tilalle on tullut ihan oikeaa inhoa ja halveksuntaa esim. jonkun Birdyn tai Isosiskon kirjoituksia lukiessani.

Joo, ja totta kai minä olen pahalla tuulella. Chattailin eilen illalla aivan uskomattoman mukavan ja hauskan ruotsinkielisen opiskelijatytön kanssa. Hän kuunteli/luki kärsivällisesti kaikki valitukseni ja provokaationi, osasi laskea leikkiä myönteisellä ja rohkaisevalla tavalla ja sanoi ettei suhtautunut mitenkään periaatteellisen vihamielisesti seurusteluun ja seksiin minun ikäiseni miehen kanssa. Mutta totta mooses hänellä oli jo poikaystävä.

Atem medaberim ^civrit, aten medaberot ^civrit

Huomenna on taas heprean tunti. Huomasin juuri yhden hauskan jutun: te - siis pronomini te - on hepreaksi atem, kun kyseessä on sukupuolisesti heterogeeninen joukko, pelkkien naisten ollessa puhuteltavina taas käytetään muotoa aten. Sen muistaa kätevästi ATM:stä ja ATN:stä, vai mitä? Le-hitraot, rakkaat lukijat.

Suomalaisen kulttuurin voima

Tullessani tänne tietokoneluokkaan minua puhutteli sujuvalla ja hyvällä englannilla (paremmalla kuin omani) siistihkösti (minua siistimmin) pukeutunut mustaihoinen nuorukainen. Hänen repliikkinsä kuului, valehtelematta, sanasta sanaan käännettynä jokseenkin tarkalleen seuraavasti: Hei, kaveri hei, onko sinulla heittää kaksi euroa että pääsen viimeisellä bussilla kotiin? Todella, juuri se klassinen pummaustekosyy, oletettavasti kahden euron pummaustaksakin on nykyään vakio katupummaajien keskuudessa, ja sitten vielä se puhuttelu oli kuin suoraan suomesta käännetty: Hi, hey mate, hey... Päästyäni kuulomatkan ulkopuolelle kerta kaikkiaan räjähdin nauruun.

Kuka vielä kehtaakin sanoa, etteivät neekerit sopeudu yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme? Tämä veikko aloitti akkulturoitumisen todella oleellisimmasta päästä.