Ei Kyyninen paska, vaan...

Liratisupisun uudelle blogille voisi vielä ehdottaa nimeä Arvoton paska tai Hyödytön saasta. Blogilistassahan on jo Kyyninenkin paska.

Filologisia muistelmia

Tämän merkinnän ensimmäisen version kirjoitin sivulle panuhog.qlogger.com. jolle harkitsen lähiaikoina siirtyväni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole tehnyt mitään lopullista päätöstä, joten älkää vielä päivittäkö yhtään mitään. Sanottakoon, etten pidä qloggeria tähänastisten kokemusteni mukaan mitenkään oleellisesti Bloggeria parempana. Postauksien hukkaantuminen on mielestäni siellä yhtä suuri jollei suurempi ongelma kuin Bloggerissa.

Näyttää siltä, että minunkin on liityttävä qloggaajiin, sillä Blogger on tänään epätavallisen pahasti alhaalla: sekä uusien merkintöjen kirjoittaminen että itse blogin lukeminen on mahdotonta. Käyttöliittymä vaikuttaa TODELLA sotkuiselta, mutta ehkä siihen kuitenkin tottuu. Joka tapauksessa olin päättänyt tänään kirjoittaa perheslangista, ja siinä päätöksessä pysyn.

Ainoa perheslangin edes maininnut saksalainen kirjailija, joka tuli mieleeni ryhtyessäni kirjoittamaan graduani Horst Bienekistä, oli se DDR-läinen täti, joka on kirjoittanut romaanit Nachdenken über Christa T. ja Der geteilte Himmel. Mikäs hänen nimensä taas olikaan...niin joo, Christa Wolf. En ole yllättävää kyllä lukenut Nachdenken über Christa T.tä loppuun (se on suomennettu jollain tyypillisen lattealla nimellä, muistaakseni Erään naisen elämä - vetää vertoja muinaisen Jalava-kustannusyhtiön muinaiselle tavalle vääntää kaikki Corto Maltese -albumien nimet muotoon Corto Maltese Etelämerellä, Corto Maltese Venetsiassa, Corto Maltese Irlannissa tai Corto Maltese Takahikiällä - oletan, että moisesta tavasta päästiin myöhemmissä painoksissa eroon), ja tuo toinen, joka sentään on aika tavanomainen Berliinin muurin ylittävä rakkaustarina, on jäänyt minulta kokonaan lukematta, vaikka kaikella kohtuudella olisi luullut minun jossain romanttisen murrosiän kohdassa tutustuneen moiseen, esimerkiksi kirjeenvaihtokaverini Bettina Kuhnken avulla. Vaikka Bettina luki paljon vähemmän ja triviaalimpaa tavaraa kuin nöyrin palvelijanne, veikkaan, että hän saattoi hyvinkin olla perillä Der geteilte Himmelistä (suomeksi käännetty nimellä "Jaettu taivas", kuinkapa muutenkaan), joka mielestäni on Saksassa ainakin yhteen aikaan ollut verraten korkeakirjallisesta rodowódistaan huolimatta ollut yleisesti ottaen melko populääri ja kansankin lukema kirja.

En ole tainnut lukea Christa Wolfilta kokonaisuudessaan kannesta kanteen mitään muuta kirjaa kuin paksun ja hieman puisevan lapsuudenmuistelman nimeltä Kindheitsmuster, jota ei ole suomennettu - ruotsinnettu toki, ja arvatenkin nimellä Barndomsmönster. Mutta juuri tässä romaanissa Wolf mainitsee keränneensä kirjaa varten Redewendungen im Familienjargon, jotka eivät sitten kuitenkaan koskaan päässeet kirjan kansien väliin. - Kindheitsmuster on yksi niitä itsereflektiivisiä romaaneja, jotka kertovat omasta kirjoittamisprosessistaan: se on romaani siitä, kuinka Christa Wolf ja hänen perheensä matkustavat Wolfin kotikaupunkiin Landsberg an der Wartheen, nykyiseen Gorzów Wielkopolskiin, keräämään materiaalia romaaniin, jonka Wolf aikoo kirjoittaa lapsuudestaan tässä kaupungissa. Ajankohta on tietenkin 1970-luku. Lapsuus sitä vastoin sijoittuu arvatenkin 1930-1940-luvuille ja loppuu sitten säädetyssä järjestyksessä evakuointiin pois itäalueilta. (Sekin romaani pitäisi muuten lukea uudestaan, nyt kun olen pikku hiljaa väsäämässä lisensiaattityön alkupuolelle Horst Bienekin Ortsbestimmungia samanaikaisessa saksalaisessa kirjallisuudessa kertomalla samoja teemoja viljelleistä nykykirjailijoista.)

Perheslangi on kuitenkin mielenkiintoinen filologinen tutkimusaihe, ja olenkin moneen otteeseen ajatellut kirjoittaa jotain oman perheemme omintakeisesta kielenkäytöstä: Horst Bienekin käyttämät puolalaislainat nimittäin on mielestäni tarkoitettu pitkältikin nimenomaan simuloimaan perheslangia, ja tietoisuus tästä on saanut minut innokkaasti palauttelemaan mieleeni oman sukuni omituisia sanoja.

Ensimmäinen sana on tietysti paper'tokka, paperinukke. Tokka ja nukke on eri aikoina lainattu suomeen samasta ruotsin sanasta docka - ennen kuin d ja b alettiin lainata suomeen t:nä ja p:nä, ne lainattiin n:nä ja m:nä. Raamatullinen sana malka - hirsi, tukki - ( ota malka - hirsi - pois omasta silmästäsi, sanoo Herra) on siis sama sana kuin palkki. Paperinukkien...paperinukkein? paperinukkejen? äsh, olkoon! siis: paper'tokkien merkitys perheemme henkilöhistoriassa on selvä kaikille, jotka ovat lukeneet Elina Nuolivaara -serkun, Kristiina Tuuran, Satu Aaltosen ja Jouko Rytkösen toimittaman kirjan Lemminkäisen lapset lukeneet. Kaikille muille se kuuluukin kotiläksyksi. Missä herranhylkäämässä perslävessä sitten asuttekin, siellä lienee kirjasto. Ja kirjastossa kuuluu olla tämä kirja. Ymmärrättekö, te senkin kyberykset?

Seuraava sana on lummona. Kun isoäidillä oli jotain mahavaivoja, hänen lääketieteelliseksi neuvonantajakseen usurpoitui jonkinlainen ämmyrä, tantara tai tantissima, mikähän lienee diakonissa tai epikopukassa ollutkaan ammattinimikkeeltään, joka antoi hänelle kimeällä ja teennäisen teatraalisella äänellä neuvon: Syökää lummonia! Lummona tarkoitti tietysti luumuja (< ru. plommon). Tantissiman poistuttua paikalta kaikkea muuta kuin pianissimo isoäidin taidemaalariveli Tapani totesi: Lummona koko muija!

Siitä saakka perheessämme on kutsuttu lummoniksi teennäisiä ja roolia esittäviä ihmisiä, sellaisia, jotka luulevat, että näin pitää olla, vaikka sisimmässään tietävät, että se on naurettavaa. Olen moneen otteeseen miettinyt, tarkoittavatko esim. Birdy ja Isosisko tuolla blogimaailmassa oikeasti kaikkea sanomaansa, vai ovatko he lummonia. Ainakin Usenetin Miikka Lahti on mitä ilmeisin mieslummona. Tämä feminismi- ja profeminismiasia ainakin alkaa nykyään olla melkoinen lummonuuden lähde. Mikä tietysti on yksi merkki siitä, että se on nykyisellään pikemminkin valtakulttuuria kuin vastarintaa. Oikea vastarinta ei synnytä lummonuutta. Muodit ja valtakulttuuri sitä vastoin ovat valtavia lummonageneraattoreita.

Uskoisin, että Neuvostoliitossa oli aikoinaan paljon kommunistilummonoita. Lummonuuteen kuuluu oleellisena osana yritys puhua olematonta olevaksi, eli kun oikein teeskennellään, että asia on niin kuin sen pitäisi lummonuuteen kuuluvien sopivaisuussääntöjen mukaan olla, se tulee myös olevaksi. Ainakin osa ns. erektuslaisuudesta tuntuu usein lummonamaiselta. Luulisin, että Ilkka Kokkarinen on aidosti mikä väittää olevansa, mutta Tommipommissa on ilmeisiä lummonan piirteitä. Tosin hänen nykyinen depressiivisyytensä viittaisi siihen, että aito persoonallisuus ja lummonakuori ovat hänellä murenemassa niin, että niiden sirpaleet sekoittuvat toisiinsa. Ehkä se on osa sitä psykoosia, joka hänessä on vääjäämättä itämässä.

Turkki vai Tukholma: uskotteko joskus olleen sellaisiakin aikoja, jolloin Tukholman-matka oli yhtä suurta luksusta kuin turkin osto? (Paitsi että silloin ennen vanhaan turkki ei tainnut olla varsinaista luksusta, vaan tuiki hyödyllinen käyttötavara.) Kuitenkin muuan isoäidin naistuttavista Varkaudessa, joka oli saanut mehevän summan kahisevaa pantua syrjään, näki elämän dilemman tiivistyvän tässä valintatilanteessa: ostaako turkki vai matkustaako suuren maailman ihmeitä katsomaan Tukholmaan? Tämä muodostui perheessämme idiomaattiseksi ilmaukseksi, jolla viitattiin huomattavasti vakavampiin dilemmoihin - olimmehan itse niin köyhiä, että turkki ei tullut kysymykseenkään, ja Tukholmassakin käynti oli harvinaista herkkua. (Tässä välissä todettakoon, että ensimmäinen oma ulkomaanmatkani oli nimenomaan matka Ruotsiin, ja olin silloin kahdentoista ikäinen.)

Siltä varalta, että joku jäi ihmettelemään, miten tuo tuttavarouva dilemmansa ratkaisi, se oli kyllä tiedossa sekin: kysymykseen kuului nimittäin vastata Molemmat, molemmat! Se, että asianomainen täti-ihminen päätyi tähän ratkaisuun, kirvoitti isoäidiltä hyvin spydig kommentin: Se oli sellainen ihminen, että se piti itsestään ja armollisesti soi itselleen nämä molemmat. Harvojen varakkuuden ja hyvinvoinnin kausiemme aikana mekin saatoimme sanoa joskus Molemmat, molemmat!

Evervalta: tämä on lainasana ruotsista (övervåld), mutta meidän kieleemme se on lainattu rauman murteesta, jota meillä muuten ei juurikaan osattu. Väkivaltaahan se tarkoitti, mutta lähinnä irvailumielessä.

Marttyyrit: martat, marttakerholaiset. Isoäidillä ei ollut juurikaan harrastusta minkäänlaisiin "nais"- ja "emännyys"-kerhoihin, itse asiassa hän tuntuu pitäneen nöyryyttävänä ja lummonamaisena koko touhua. Minä olin jo lukiossa, kun jokin käsittämätön emäntä- vai mikä naisyhdistys lieneekään ollut lähestyi isoäitiä pyynnöllä saada lahjoittaa hänelle Kermansaven reikäinen "taide"-käsityöruukku tunnustukseksi hänen työstään asianomaisen yhdistyksen aktiivina joskus vuosikymmeniä aiemmin. Itse asiassa isoäiti oli ollut läsnä vain parissa hassussa kokouksessa ja todennut yhdistyksen aivan liian lummonahenkiseksi, minkä jälkeen hän oli viitannut yhdistykseen ja sen jäseniin ilmauksella sussan raaka-aine. Sussa tarkoittaa tavallisesti asioista perillä olevan tahon (= äiti) mukaan "kakkaa".

Tässä kohtaa huomaan Bömbelön syytelleen minua anaali-ureaalisävyisten pilkkanimien keksimisestä LoroPisuille, koska en kuulemma muuta keksi. (Ihan totta, Böbykkäiseni: onko sinun aina pakko valehdella?) Nyt näkyykin, heh, kuka minulle sen anaali-ureaalikielenkäytön on opettanut: isoäitini, joka oli joka suhteessa Birdyn ihailema vahva ja upea nainen.

Karri Kanapee

Tommi ihmettelee, tietääkö kukaan, kuka on Karri Kanapee. No, Kaihomieli-Karrihan oli kanadalainen, tai mahdollisesti kanapalainen (kirjain ei ollut aivan selvä) leposohvamiljonääri, joka halusi ostaa Akun talon kalliilla rahalla Roopelta, koska se oli hänen lapsuudenkotinsa.

Samassa yhteydessä Tommi luonnehtii Sebastyne-parkaa tylyhköllä epiteetillä tamperelaisharppu. No, Sebi lohduttautukoon sillä, että Islannissa on paljon Harpa-nimisiä naisia, eivätkä he kaikki ole harppuja.

PS: Tommi muutti sanan tamperelaisharppu tilalle neutraalimman: tamperelaistäti. Valitan syvästi. Minusta harppu naisista käytettynä on hauska sana. Ja nettinaisvihaajana kunnostauduttuani luulen tietäväni jotain näistä asioista.

No voi

Which Historical Lunatic Are You?
From the fecund loins of Rum and Monkey.

Made Bishop of Agagni by Pope Formosus, you became Pope yourself in 896 by putting your immediate predecessor, Boniface VI, to death. Your reign lasted all of fourteen months. However, you firmly assured your place in history by putting the rotting corpse of the aforementioned Formosus on trial in the splendidly named Synod Horrenda. Naturally, Formosus was clad in full papal vestments. Having dug up the stinking remains once already, you proceeded to have them found guilty, reburied, re-exhumed, relieved of the three fingers of the right hand used in consecrations and finally thrown into the Tiber. All ordinations performed by the luckless Formosus were annulled. After this delightful display of gratitude, you were promptly strangled, paving the way for an increasingly short-lived series of successors and the reinstatement, dereinstatement and rereinstatement of Formosus' Papal deeds.

Ja minä kun odotin Hitleriä, Stalinia tai edes Rooman keisari Tiberiusta. No, aina ei voi voittaa.

Interblog

Kollega Kuhlakaania on Maalainen väittänyt Neil Hardwickiksi (luultavasti piruuttaan) ja yleisemmin ei-syntyperäiseksi (ilmeisen tosissaan). Anteeksi vain, Maalainen, mutta minä en usko pätkääkään, että Kuhla olisi joutunut oppimaan vieraana kielenä. Pientä epäröintiä rektioissa voi esiintyä syntyperäisilläkin - sitä paitsi en itse ole huomannut Kuhlan tekstissä ainoatakaan rektiovirhettä, joka ei olisi selitettävissä syntyperäistenkin kieleen kohdistuvalla globaalienglannin vaikutuksella. Uskokaa nyt kun asiantuntija sanoo. Minä annan Kuhlalle ehdottomasti syntyperäisyystodistuksen, jos hän sitä pyytää. Koko Kuhlan ilmaisutapa on syntyperäiselle ominainen.

Hippy hippy shake

Tuntuu siltä, että veli Tiedemiehen kanta ruotsinopetuskysymykseen on sama kuin minun kannabistuotteiden laillistamiseen: kysymys on sinänsä kiintoisa ja merkittävä, mutta se jää täysin kaiken sen mudan ja paskan alle, jota sen varjolla roiskitaan ilmaan. Pidän täysin mahdollisena sekä sitä, että kannabis on suhteellisen vaaratonta, että sitä, että se on oleellisesti vaarallisempaa kuin tupakka ja alkoholi. Tiedän jo, että ns. älykköpiireissä jälkimmäinen kanta on nykyään poliittisesti epäkorrekti, ja että hotmailini täyttyy kohta kirjeistä, joiden pääasiallinen sisältö on Sä olet vittu taatusti homoja vihaava rasisti ydinvoimainsinööri uskovainen ja sitä paitsi Jeesuskin teki kannabiksen avulla ihmeparannuksia ja sitä paitsi kannabis on takaintialaisen Näpäppämpööröö-jumalan Pyhä Yrtti ja jos kaikki polttais kannaa niin tulis maailmanrauha kun siitä tulee väkivallattomaks ja me Blöden ja Spugen kanssa tullaan vittu hakkaamaan sut jollet usko! Sitä vastoin jopa järjestöllä Poikansa heroiinille menettäneet ja siksi kannabista vastustavat vanhemmat Ry lienee sen verran tolkkua päässä, että heikäläiset tuskin vaivautuvat. Voi olla, että hysteriaa lietsovat huumeidenvastustajat ampuvat pahasti ohi vetäessään nenäänsä hirmuisen vii-..., ööhrmm, siis herneen jonkun Ylen kameramiehen kannabiksenpolttelusta. Silti minua on aina tympäissyt enemmän pilviveikkojen käsittämätön kireys, raivoaminen ja moraalinen paheksunta kaikkia niitä kohtaan, jotka suhtautuvat heidän harrastukseensa vähänkin kriittisesti.

Yhteen aikaan pidin tapanani esittää kompromissina kannabiksen laillistamista juotavassa (bhang-juomat) tai syötävässä muodossa (ns. space cake), koska olin silloin, ja olen edelleenkin, sitä mieltä, että kannabiksen polttaminen voi toimia porttina tunnetusti vaarallisen ja kansanterveydellisesti tuhoisaksi tiedetyn tupakkahuumeen orjuuteen, jonka riippuvuuspotentiaalia kukaan tuskin kiistää. Porttiteoria ei ole yleisesti totta, mutta jos opitaan tietty nauttimistapa, ollaan todistettavasti herkempiä siirtymään muihinkin samalla tavalla nautittaviin aineisiin; ja tupakan kohdalla terveyshaitat johtuvat ennen muuta nauttimistavasta, eivät siinä määrin itse huumeesta. Kannabisruokien ja -juomien salliminen tuotevalvontakeskuksen tarkkailussa ja poltettavan kannabiksen pitäminen kiellettynä olisi mielestäni kansanterveydellisesti järkevä kompromissi, jossa kaikki osapuolet saisivat aika paljon. Joo, olen lukenut Kettil Bruunin ja Nils Christien Hyvän vihollisen ja se on vaikuttanut näitä asioita koskeviin käsityksiini - mutta olenkin lukenut sen kokonaan, en ainoastaan poiminut sieltä omiin ennakkoluuloihini sopivia yksittäisiä lauseita, kuten hasiksenvapauttajat tuntuvat tehneen.

Alkoholia on helpompi käyttää kuin tupakkaa: kaikki osaavat juoda, mutta polttamaan on opeteltava. Jos asuisin syystä tai toisesta pitkiä aikoja Intiassa, voisin kuvitella maistavani siellä laillista bhang-juomaa, mutta pikemminkin intialaisen keittiön erikoisuutena kuin "jännittävänä huumekokeiluna"; ja kyllä vain, yksi syy siihen, että maistaisin sitä siellä, olisi se, että se ei ole siellä laitonta; toinen syy olisi se, että se olisi juoma, ja juomia osaan juoda, mutta tupakkaa ja vastaavia myrkkyjä en osaa polttaa, enkä aio opetellakaan.

Mutta tuo kompromissinikin sai keskusteluissa kannabisväeltä osakseen vain ja ainoastaan hysteeristä raivoa - sekin olisi ollut heidän mielestään kieltolaki. Jollei kompromissi kelpaa, niin ei sitten. Joten kannatan edelleenkin ankaria ja hänsynslösa rangaistuksia kannabisnarkkareille. He ovat sössineet tehokkaasti pois kaikki mahdollisuutensa saada minulta tukea tavoitteilleen.

Shem haPo^cal

Ei se ole kirjoitusvirhe, vaan hepreankielinen kielioppitermi. Shem haPo^cal tarkoittaa infinitiiviä, joka on heprean kielessä kammottavan epäsäännöllinen. Ba', ba'a, ba'im, ba'ot, lavo. Lomed, lomedet, lomdot, lilmod. Gar, gara, garim, garot, lagur. Medaber, medaberet, medabrim, medabrot, ledaber. ^cOmed, ^comedet, ^comdim, ^comdot, la^camod. ^cOved, ^covedet, ^covdim, ^covdot, la^cavod. Ohev, ohevet, ohavim, ohavot, le'ehov. Kotev, kotevet. kotvim, kotvot, lixtov. Qore', qore'et, qor'im, qor'ot, liqro'. Huomaatte ehkä, missä on ongelma. Nuo neljä ensimmäistä muotoa joka rimpsussa ovat verbin preesensmuotoja. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, ne ovat partisiippeja ("tekevä"), joita käytetään preesensmuotojen tavoin. Viimeinen on sitten aina shem ha-po^cal. Näette epäilemättä, että neljä ensimmäistä yleensä liittyvät toisiinsa loogisella tavalla, mutta viimeisen kohdalla heprean opiskelija parka on oikeasti pulassa.

Minulla oli tänään heprean tentti, ja arvaatte varmaankin, missä oli ongelma: en tainnut osata ensimmäistäkään shem ha-po^calia oikein. Man måste tydligen tenta om kursjäkeln, ja seuraavalla kerralla ei sitten munata yhtään shem ha-po^calia. Oxel, oxelet, oxlim, oxlot, le'exol. Holex, holexet, holxim, holxot, lalexet. ^cOse, ^cosa, ^cosim, ^cosot, la^casot. Nose^ca, nose^cet, nos'^cim, nos'^cot, linso^ca. Mevin, mevina, mevinim, mevinot, lehavin. Ro'e, ro'a, ro'im, ro'ot, lir'ot. Jode^ca, jode^cet, jode^cim, jode^cim, lada^cat. Huomatkaa: verbin preesenspartisiippi on jode^ca, ja tästä pitäisi jonkin kieliopin mukaan muka johtaa lada^cat. Arabiassa ei tiettävästi infinitiivimuotoja olekaan. Alan pikku hiljaa ymmärtää, miksei.

Ihan oikeasti: Jos tätä blogia lukee joku hepreaa osaava, niin kertokoon (osoitehan on näkyvillä), mistä synnistä Jumala meitä rankaisee shem ha-po^calilla, ja onko sen muodostamisessa havaittavissa missään vaiheessa järkeä tai logiikkaa?

Tiedemies...

...heitti blogissaan kysymyksen, onko ruotsin opetus oikeasti poliittisesti arka aihe. Minusta tuntuu, että ennen Suomalaisuuden liiton vuonna 1985 alkanutta kampanjointia se ei ollut, mutta sen jälkeen siitä on tullut sellainen. Yläastekakarana Savossa olisin saattanut kannattaakin ruotsin opetuksen poistamista, koska halusin mieluummin opetella saksaa (no, kuten tunnettua, opinhan minä sitä saksaakin, sekä erinäisiä muitakin kieliä, eikä ruotsista ollut varsinaista haittaakaan). Tuolloin, juuri ennen Suomalaisuuden liiton hurrivihakampanjoja, väärä epäisänmaallinen tietoisuus oli niin syvällä savolaisjunttien verissä, että monet kehtasivatkin pitää ruotsia käytännöllisesti hyödyllisenä kielenä, koska heillä oli sukulaisia Ruotsissa. Itse asiassa oma päätökseni mennä Åbo Akademihin oli suoraan tulosta Suomalaisuuden liiton ensimmäisestä hurrivihakampanjasta. Olin tietysti oppinut ruotsin tavallisen hyvin siksi, että ruotsi oli kouluaine, ja se, mitä koulussa opetetaan, opitaan, koska se, mitä koulussa opetetaan, on tapana oppia, ainakin meidän suvussa. Kun muistetaan, miten huonot välit minulla oli murrosiässä isäukkooni ja miten aitosuomalainen kotikasvatukseni oli, on todellinen Jumalan ihme, että olen päätynyt toiseen äärimmäisyyteen - tulee muistaa, että esimerkiksi uskonnollisuuden ja alkoholittomuuden suhteen olen pitäytynyt suuremmin kapinoimatta kodin arvoissa. Mutta hurrivihaajat ja ns. "pakkoruotsin" vastustajat ovat jokseenkin poikkeuksetta joko selvästi tasapainottomia taparikollisia, provinsiaalisten ennakkoluulojen sokaisemia mitättömyyksiä, äärioikeistolaisia kiihkoilijoita (joita ei välttämättä voi kovin helposti erottaa tasapainottomista taparikollisista) tai sitten kansainvälisellä massakulttuurilla aivopestyjä amerikkalaisiksi pyrkijöitä (joita ei välttämättä voi kovin helposti erottaa provinsiaalisten ennakkoluulojen sokaisemista mitättömyyksistä). Vanhalle nörttipingolle tällaiseen porukkaan samastuminen on tasan yhtä mahdotonta kuin tarkkiksen nyrkkisankarien sympatisoiminen, varsinkin kun Suomalaisuuden liiton julkaisutoiminta on Tony Halme -faneille suunnattua isänmaallis-oikeistolaista propagandakirjallisuutta à la Suomalaisia soturikohtaloita. (Hupaisaa kyllä, liiton ainoa tarpeellinen julkaisu, Sukunimiopas, näkyy olevan loppuunmyyty. Siinä on sekä luettelo suojatuista sukunimistä että käytöstä pois jääneitä sukunimiä, joita suositellaan elvytettäviksi. Jos tarvitsette persoonallisia nimiä - jotain parempaa kuin Jussi Makkonen tai Tahvo Virtanen, ja jotain vähemmän kömpelöä ja teennäistä kuin Mauri Sariolan surullisen kuuluisat Patamaat ja Susikosket - kaunokirjallisen teoksen henkilöille, Sukunimioppaan puolelta niitä löytyy. Suojatut sukunimet taas kannattaa välttää, jottei tulisi herjaussyytteitä.)

Poikkeuksetta kellään näistä ihmisistä ei ole minkäänlaista myönteistä kulttuurista tavoitetta, ainoastaan epämääräisiä lupauksia siitä, että ruotsista luopuminen johtaisi oleellisiin parannuksiin suomalaisten kielitaidossa. Itse asiassa suomalaisten kielitaito on varsin hyvä, ja olisi parempi, jos kielialan hommista maksettaisiin paremmin. Monipuolisen kieliosaamisen tarpeesta puhutaan paljon juhlapuheissa, mutta niin kauan kuin se ei näy alan palkkauksessa, on aivan turha urputtaa, että muka hurrit estävät suomalaisia oppimasta kieliä. Se porukka, joka "pakkoruotsista" inisee, on ihan oikeasti liian tyhmää, sivistymätöntä, lyhytjännitteistä ja typerää oppimaan muitakaan kieliä - ja on itse asiassa hyvin kuvaavaa, että pakkoiiriä vastustaa Irlannissa tasan sama porukka tasan samanlaisin argumentein, vaikka kansalliskieliargumentin luulisi siellä kääntyvän nurinniskoin. Kummassakin maassa B-joukkue haluaa muuttaa säännöt sellaisiksi, että he pääsisivät A-joukkueeseen.

Sinänsähän pakollisesta kouluruotsista luopuminen johtaisi nimenomaan de facto -etuoikeuksien syntymiseen ruotsinkielisille, koska perustuslain määräys kansalliskielten tasa-arvosta ei muuttuisi miksikään - ruotsi olisi ja pysyisi työllistymisvalttina ainakin valtion viroissa. Hurrivihaajien lopullisena tavoitteenahan on juuri tämän määräyksen poistaminen. Mutta se olisi ihan lakiteknisesti kiintoisa tilanne, koska silloin jouduttaisiin vastaamaan kysymykseen: voidaanko miltään kansalaisryhmältä viedä sille kertaalleen perustuslailla myönnetty oikeus? Vanhoja oikeuksia ei voida viedä, ainoastaan uusia myöntää: tie on yksisuuntainen. Aatelisten etuoikeuksia ei viedä, vaan kaikista tehdään aatelisia. Vapaiden miesten etuoikeuksia ei viedä, vaan orjista tehdään vapaita miehiä. Miehiltä ei viedä etuoikeuksia, vaan naisille annetaan miesten oikeudet. Venäjästä, jiddishistä, romanikielestä ja saamesta voidaan tehdä virallisia kieliä, mutta ruotsista (tai suomesta) ei voitane enää tehdä epävirallista kieltä. Ainoa tapa toteuttaa hurrivihaajien unelma olisi perustaa Suomeen kansalliskieltä tai virallista kieltä korkeampi kategoria, esimerkiksi "kansallisuuksien keskinäisen yhteydenpidon kieli" (kuten venäjä oli Neuvostoliitossa), ja määrätä tämä asema suomelle. Toinen mahdollisuus olisi määritellä uusi kansalaisoikeus: oikeus olla kuulematta toista kansalliskieltä kotiympäristössään. Tasapuolisuuden vuoksi tämä oikeus olisi pakko myöntää myös ruotsinkielisille, mistä seuraisi käytännössä varsin pian, että suuri osa rannikosta pitäisi Ahvenanmaan tapaan erottaa Suomesta jonkinlaiseksi autonomiseksi neuvostotasavallaksi, jossa ei sitten taas saisi puhua ollenkaan suomea.

Sanalla sanoen: nykyinen järjestelmä on pragmaattisesti aika hyvä, eikä ole mitään asiallista syytä ruveta muuttamaan sitä vain siksi, että kourallinen toistaitoista katuojan rahvasta ei neuroosiensa takia tahdo kuulla sanaakaan ruotsia elinympäristössään. Jos neurootikoille halutaan olla mieliksi, päädytään rämpimään yhä uusien ja uusien järjettömien lakien suossa, koska ensimmäisestä neurootikkojen läpiajamasta laista seuraa mitä todennäköisimmin odottamattomia haittoja, joita joudutaan paikkaamaan uusilla laeilla.

Jos kertaalleen myönnetyt kansalaisoikeudet viedään, se on hyvin mielenkiintoinen ennakkotapaus. Se näet avaa mahdollisuudet esimerkiksi viedä naisilta äänioikeus. Itse asiassa, jos suomesta tehdään ainoa virallinen kieli, taidankin jäädä tähän maahan, koska oletan, että silloin voin ryhtyä ajamaan naisten äänioikeuden poistamista: perustan Mieheläisyyden liiton, tai vaikkapa Fallokraattisen federaation, jonka tavoitteena on naisten etuoikeuksien poistaminen. Kuten blogimaailmastakin näkyy, Mieheläisyyden liitolle löytyisi kannatusta laajoista kansalaispiireistä, mitä todennäköisimmin huomattavasti enemmän kuin Suomalaisuuden liitolle, ja kun Suomalaisuuden liitto olisi järjestänyt lakitekniset esteet pois tieltä ennakkotapauksellaan, vain taivas olisi rajana fallokratian restauraatiolle.

"Öykkäritär junteissa" tai "Örsikki"

Toinen blogipissismin kuningattarista, en muista oliko se nyt Lira vai Pisu, aikoo muuttaa maalle ja kirjoittaa sieltä jotain ininöitä siitä, kuinka lehmänpaska haisee hänen ylhäiseen nenuunsa. Hän etsii nimeä uudelle blogilleen. Minun ehdotukseni on Öykkäritär junteissa. Jos hän aikoo iskeä sänkyynsä jonkun paikallisen ATM-aikamiespojan, myös Pimpukkaa Pekolle (tai miksei Reidenjuurta Reiskalle, för den delen) voisi tulla kysymykseen. Urbaanin ikinuoren sinkkuneidon lajityypillisen känniörsellyksen voi myös yhdistää agraariin navettahenkeen antamalla kirjoittajalle nimeksi Örsikki.

Öykkärittäristä tuli mieleeni: Birdy on väsännyt taas uuden sepustuksen. Voisin vastata siihen, mutta olen jo vahingosta sen verran viisastunut, että tiedän, miten tyhjänpäiväistä on yrittää keskustella asialliseen dialogiin kykenemättömän, selvästi psykopaattista luonnehäiriötä potevan henkilön (meinasin kirjoittaa "ihmisen", mutta korjasin) kanssa. Aivan mihin tahansa paskaan en enää viitsi sotata käsiäni.

Das innere Reich

Olen jo pitkään intuitiivisesti tiennyt, että hurrivihaajat voidaan täysin asiallisin perustein rinnastaa natseihin, mutta vasta viime aikoina olen oivaltanut, mikä on se perusyhtäläisyys. Se voidaan kiteyttää sanoihin das innere Reich. Idea das innere Reichista kuului Weimarin tasavaltaa vastustaneiden nationalistien perusmytologiaan, ja se oli myös oleellinen osa natsismia.

Das innere Reich tarkoittaa "sisäistä Valtakuntaa" - pelkkien mielikuvien varassa elävää, mutta ainoaksi "todelliseksi" käsitettyä Saksan valtakunnan ihannemallia - erotuksena lakien ja instituutioiden puitteissa olemassa olevasta Weimarin tasavallasta. Antidemokraattinen saksalainen nationalismi perustui siihen, että ei oltu uskollisia "pahojen pahoille laeille", vaan "Reichin" kätketylle idealle. Tämä mahdollisti käytännössä mm. "väärää" mieltä olleiden poliitikkojen murhat; ja koska myös tuomari useassa tapauksessa uskoi "sisäiseen Valtakuntaan" lakien ja demokratian sijasta, murhaajat saattoivat päästä teostaan kuin koira veräjästä. Tyypillistä kyllä, jos "sisäisen Valtakunnan" idea ei olisi korruptoinut koko oikeuslaitosta, Hitler olisi 20-luvun alussa Baijerissa toimeenpanemansa olutkellarikapinan jälkeen luultavasti tuomittu valtiopetosrikoksesta kuolemaan, mikä asioita näin jälkeen päin miettien ei olisi ollut ollenkaan paha asia. Mutta koska sekä tuomarit että hän itse uskoivat samaan das innere Reichin ideaan, armon annettiin käydä oikeudesta, ja Hitler pääsi varsin pian tuomionsa jälkeen taas vapaalle jalalle. Hän ei tainnut viettää Landsbergin tyrmässä kahta vuottakaan, jos oikein muistan.

Sekä Hitler että tuomarit olivat siis uskollisia jollekin muulle yhteisölle kuin sille viralliselle, joka laati lait ja äänesti päätökset - samalla tavalla kuin mafioso on uskollisempi mafialle kuin valtiolle, ja venäläinen vakooja Suomessa on uskollisempi Venäjälle kuin Suomen valtiolle, laeille ja yhteiskunnalle. Tässäkään ei välttämättä olisi mitään pahaa, jos se yhteisö, jolle he ovat uskollisia, olisi olemassa demokraattisena, ts. jos se olisi niiden ihmisten muovattavissa ja määriteltävissä, jotka siihen uskovat. Näin ei kuitenkaan ollut Saksan "sisäisen Reichin" tapauksessa, koska se oli joka tapauksessa melko yksiselitteisesti määritelty ja muuttamaton symbolijärjestelmä. Ei esimerkiksi ollut mahdollista, että kaikki das innere Reichin kannattajat olisivat yhteisellä enemmistöpäätöksellä poistaneet militarismin, tikariniskulegendan tms. tästä symbolijärjestelmästä, koska se oli ikuinen ja sellaisena inhimillisen vallan - myös enemmistöpäätösten ja äänestyksien - ulottumattomissa.

Vaaralliseksi tämä osoittautui siinä vaiheessa, kun natsit ottivat das innere Reichin symboliikan, käsitteen ja ajatuksen omaan haltuunsa. Se järjestelmä, jonka natsit käytännössä loivat, erosi monessa suhteessa alkuperäisestä das innere Reichistä - se oli hyvinkin radikaali rekonstruktio, myös symboliikkaansa myöten: tästä on erinomainen esimerkki sen lippu, jossa kyllä oli oikeat värit - schwarz-weiss-rot - mutta natsien oma symboli, hakaristi. (Jos siellä jossain on veksillologista valistusta kaipaavia lukijoita, niin todettakoon, että Saksan nykyinen lippu - mustapunakultainen, schwarz-rot-gold - on historiallisesti katsoen nimenomaan Napoleonia vastaan käytyjen vapaussotien, Befreiungskriege, tunnus ja edustaa kansallismielisyyden vapaudenkaipuista, emansipatorista ja tasavaltaista puolta. Schwarz-weiss-rot on nykyään äärioikeiston lippu - natsilippujahan se ei voi käyttää, koska natsitunnusten käyttäminen ja näyttäminen on Saksassa rikos.) Mutta niin kauan kuin natsit eivät vielä olleet kyllin lujasti satulassa rekonstruoidakseen das innere Reichin oman mielensä mukaiseksi, he keskittyivät hankkimaan itselleen yksinoikeuden das innere Reichin symboleihin ja ideaaleihin - vakuuttamaan kaikki tähän ideaaliin uskovat siitä, että juuri he voisivat siirtää ideaalin käytäntöön ja tuoda das innere Reichin mielikuvien maailmasta todellisuuteen. Sitä, jonka he olivat saaneet tästä vakuuttuneeksi, he saattoivat viedä kuin pässiä liekanarussa.

John Hume, maltillinen katolilainen poliitikko Pohjois-Irlannissa, jonka ansiota rauhanprosessin edistyminen nykyiselle tasolleen pitkälti on, muistelee useinkin sitä päivää, kun hän pikkupoikana oli innostumaisillaan irlantilaisesta nationalismista jonkun tasavaltalaisen agitaattorin saavuttua heidän kotikulmilleen huiskuttamaan lippua ja selittämään räkä rínnuksilla tulevan Irlannin tasavallan ihanuudesta. Silloin isä-Hume sanoi Johnny-pojalle: Muista, poika, aina yksi asia: lippua ei voi syödä. Ne natsien talutettavat das innere Reich -uskovaiset olivat vakuuttuneita nimenomaan siitä, että lipun voi syödä, että heidän uskonsa Valtakunnan ideaaliin on tärkeämpi ja oleellisempi asia kuin heidän materiaaliset, kouriintuntuvat etunsa, ja että heidän nälkänsä kyllä tyydyttyy sitten kun he saavat sen oikean ja aidon Valtakunnan taas pystyyn.

Miten tämä sitten liittyy hurrivihaajiin?

Saan itse usein kuulla hurrivihaajilta, että olen petturi ja hurrien nöyristelijä. Luonnollisestikaan en ole missään mielessä Suomen valtion petturi, koska aidosta isänmaallisesta ja legalistisesta vakaumuksesta, joka minuun on kotikasvatuksella iskostettu, noudatan sen lakeja, ja - siteeratakseni vuoden 1965 sotilasvalaa, jota en ole vannonut, mutta jota siviilipalvelusmiehenäkin (evp) aion Suomen kansalaisena noudattaa soveltuvin osin - lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen, tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta, ja jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa, ja kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää - Jumala minua siinä auttakoon. Niin kauan kuin minussa voimia on, tahdon myös kunniani ja omantuntoni mukaan pitää käytössä, voimassa ja elävinä isänmaan molemmat viralliset kielet, ja epäilemättä Jumala minua siinä auttaa, kuten Hän on tehnyt tähänkin asti. Hurrivihaajat sitä vastoin eivät ole uskollisia isänmaalle sotilasvalan tarkoittamassa mielessä, vaan suomalaisuudelle, joka i deras tappning muistuttaa erittäin paljon Weimarin tasavallan antidemokraattien das innere Reichiä.

Tuomas Nevanlinna sanoi taannoisessa kirjassaan, että vaikka oikeisto- ja vasemmistototalitarismilla ei ole käytännön tasolla oleellista eroa - molemmissa vainotaan, vangitaan ja joukkomurhataan syyttömiä ihmisiä hilpeästi laeista ja oikeudenmukaisuudesta piittaamatta, vasemmisto- ja oikeistoradikalismilla on se oleellinen ero, että vasemmistoradikalismilla on tavoitteena aito murros ja muutos ja uusien käytäntöjen tuominen maailmaan, kun taas oikeistoradikalismin tarkoitus on jähmettää vanhat valtasuhteet muuttumattomiksi ja saada vallitsevan järjestelmän sementoiminen ja kiveen hakkaaminen näyttämään vallankumoukselta. En tiedä, voiko oikeistoradikalismin oikeasti sanoa pyrkivän minkään mielekkään määritelmän puitteissa "vanhojen valtasuhteiden" kivettämiseen, mutta natsismin ja suomalaisuudenliittolaisen hurrivihan yhteinen strategia on, että molemmat pyrkivät esittämään lainkuuliaisuuden petturuutena, toisaalta taas natsismin vallankaappaushankkeet ja suomalaisuudenliittolaisten yksikielisyyshankkeet - siis asiallisesti ottaen vallankumoukselliset ja valtiopetokselliset hankkeet - isänmaallisuutena. "Isänmaallisuus" ei heidän sanastossaan suinkaan tarkoita laillisuutta, vaan uskollisuutta heidän itse konstruoimalleen suomalaisuudelle, joka - tätä tuskin voi kylliksi korostaa - on demokraattisen valtuutuksen ja muutoksenhakuoikeuden ulkopuolella, kuten Jumala, isänmaa ym. myyttiset tai uskonnolliset käsitteet. Vaarallista tästä tulee siinä vaiheessa, kun he saavat merkittävät kansalaispiirit uskomaan, että tämä heidän suomalaisuutensa on oikeasti jotain aidompaa ja arvokkaampaa kuin valtio lakeineen.

Taas näitä

You are naturally born with a gift, whether it be
poetry, writing or song. You love beauty and
creativity, and usually are highly intelligent.
Others view you as mysterious and dreamy, yet
also bold since you hold firm in your beliefs.


What Type of Soul Do You Have ?
brought to you by Quizilla

An Caighdeán

Bíonn lucht an chanúnachais i dtólamh ag fáil locht ar an gCaighdeán Oifigiúil. Fág is go bhfuil mé ag aontú leo ar go leor bealaí, sílim nach ar an gCaighdeán féin atá an milleán. An té a bhfuil eolas forleathan aige ar na canúintí uile, tagann leis úsáid chruthaitheach a bhaint as an gCaighdeán agus é in ann na cainteoirí dúchais féin a shásamh, ach an teanga a bheith foghlamtha aige chomh foirfe is gur féidir leis gnáthbhotúin na bhfoghlaimeoirí a sheachaint. An chuid is mó de lucht úsáidte an Chaighdeáin, áfach, is cainteoirí neamhdhúchais iad, agus a aithne sin ar a gcuid scríbhinní ó thaobh na comhréire de. Sílim gurb é seo is cúis leis an gcéim suas a fuair an canúnachas, maille leis an gcéim síos a fuair an Caighdeán ó lucht an ghlanteangachais, in Ultaibh ach go háirithe. Mar sin féin, sílim gurb ar an bpointe contráilte a chuir siad an bhéim. Bhuel, is iomaí uair a ríomh mé an scéal seo ó thús deiridh cheana féin, ach má ríomh, ní miste é a dhéanamh uair eile, mar dhíonbhrollach.

Bíodh is go bhfuil cuid mhór den cheart acu siúd ar fearr leo leabhar i gcanúint ná leabhar dianchaighdeánaithe, ní mór a rá nach fiú dul ina mhuinín go sáróidh an chéad cheann acu an dara ceann ar ghlaine na teanga gan eisceacht ar bíth. Cuid de na scríbhneoirí Galltachta, ghlac siad leis gurb amhlaidh don scéal, agus chrom siad ar chruinnaithris a dhéanamh ar ghramadach na canúna ab fhearr a thaitin leo, le súil is go mbeadh an modh sé ina dhíonadh ar an drochGhaeilge. Bhí fuar acu, áfach. Nó is minic is féidir na lochtanna céanna a fháil ar a gcuid scríbhinní-sean agus a bhíonn ag roinnt le cuid mhór de scríbhneoireacht na Galltachta go léir: gníomhaí an tsaorbhriathair; droch-chomhréir in abairtí copaile; agus araile.

Poliittisten puolueiden ym. syvin olemus

Kokoomus. Yritetään keksiä, miten samaan aikaan voisi laskea veroja ja nostaa puolustusmäärärahoja.

Vihreät. Yritetään keksiä, miten helsinkiläisen akateemisen kansalaisen elämäntyylin voisi selittää luontoystävälliseksi.

Demarit. Ollaan parhaansa mukaan yhteiskunnan tukipylväitä ja kokoonnutaan silloin tällöin laulamaan riistäjistä ja sortajista ja vallanpitäjistä, joilla kuitenkaan jostain syystä ei tarkoiteta itseä.

Vasemmistoliitto. Kuten demarit, mutta koetetaan sen lisäksi ikään kuin varkain ymmärtää Neuvostoliittoa. Jos joku kertoo, että Neuvostoliittoa ei ole, tästä vain yllytään.

Keskusta. Kuvitellaan, että suomalaisten enemmistö elää maaseudulla, ja pyritään poliittisin keinoin tekemään kuvitelmasta totta.

Kristillisdemokraatit. Lauletaan virsiä, paheksutaan syntistä maailmaa ja leikitään, että se on poliittinen linjaus.

RKP. Otetaan minkkifarmari Pohjanmaalta ja liikemies Helsingistä, katsotaan mikä on heidän ainoa yhteinen piirteensä ja yhteinen poliittinen intressinsä. Kun se saadaan selville, sen päälle rakennetaan poliittinen puolue, jossa sen liikemiehen kaverit sanovat ajavansa sen minkkifarmarin sukulaisten asiaa.

Älykköys. Kirjoitetaan nettiin tai alan lehtiin helppoja kyynisiä heittoja, naurettavia tekosyitä ja sivistyssanapitoisia tyhjänpäiväisyyksiä, joilla pyritään oikeuttamaan oma poliittinen passiivisuus, nynnyys, nörttiys, nortinpoltto, nortin polttamattomuus, huumeiden käyttö, huumeiden käyttämättömyys, epäsosiaalisuus tai ihan vain vittumaisuus. Mitä vain, mutta omille ratkaisuille on aina hirveän paljon hienommat syyt kuin samoille asioille jonkun muun tekeminä.

Skinheadiys. Jäädään ilman naista ja käytetään sitä tekosyynä hakata naapurin Kemal ja polttaa Kemalin pizzakioski.

Libertarismi (suomalainen versio). Hankitaan Aspergerin oireyhtymä tai jokin persoonallisuushäiriö ja omaksutaan kotoa muutama helppo äärioikeistolainen ennakkoluulo, mutta ollaan liian hinteliä, snobeja tai muuten nynnyjä skinijengiin. Lainataan netitse Amerikasta sikäläisen muotiaatteen hienonkuuloinen nimi kyltiksi niitä ennakkoluuloja peittämään. Jos joku väittää vastaan, aletaan puhua latinaa.

Stalinismi. Ollaan sitä mieltä, että kaikkien toista mieltä olevien heittäminen pakkotyöleiriin on oikeasti hyvä idea, jos se tehdään hyvän asian nimissä. Jos joku väittää vastaan, sen todetaan johtuvan väärästä tietoisuudesta, ja tarjoudutaan parantamaan tietoisuus oikeaksi panemalla asianomainen ankaraan ja terveelliseen (?) pakkotyöhön. Työtä johtaviksi piiskureiksi haetaan vankilasta ammattirikollisia.

Feminismi. Opitaan halveksimaan kilttejä miehiä. Hankitaan harkitsemattomasti huonoja kokemuksia tuhmien miesten kanssa ja traumatisoidutaan. Pannaan kaikki kilttien miesten syyksi ja perustetaan poliittinen liike näiden päänmenoksi. Samalla hankitaan aatteelle vahvistusta uusien tuhmien miesten kanssa.

Natsismi. Kaapataan valta, jotta voitaisiin tappaa kaikki juutalaiset. Jos joku ei pidä tästä, hänet julistetaan juutalaiseksi ja tapetaan. Samalla hyökätään naapurivaltioihin ja julistetaan, että ollaan itse herrarotua, jota kaikkien muiden on palveltava. Jos joku on toista mieltä, hänet tapetaan. Juutalaiseksi julistaminen ei tällöin ole välttämätöntä.

Sen uusi perushinta on fantastinen!

Ai minkä perushinta? No tietysti nuorten naisten fasistisen pahuuden, josta tuo otsikko on anagrammi.

Þá var öldin önnur, er Gaukur bjó á Stöng...

Ei ole Pinserin blogien kilpailulistakaan entisen väärti. Rosa Meriläisen puuduttavan tylsä kansanedustuspäiväkirja on noussut jo kahdenkymmenen parhaan peesiin.

Fanitiedotus

Ilman naista -sarjakuvaa on saatu nettiin uusi jakso, huomasin. Käykää katsomassa.

Olen Mitvitille edelleenkin kelpo tavalla käärmeissäni hänen kyseisestä sarjakuvasta esittämiensä asiattomien huomautusten vuoksi, sillä missään muualla ei tähän mennessä ole noin tyhjentävästi kuvattu alemman tason miehen elämän suurta arvoitusta, joka ei ole lasikatto, vaan lasiseinä. ATM:lle on typerryttävää nähdä, miten kaikki muut pariutuvat vaivattomasti ja miten itse tuntee törmäävänsä näkymättömään esteeseen aina jotain yrittäessään. Silloin kun minä olin nuori, ATMyys oli tabu, josta ei puhuttu ja jolle ei ollut nimeä. Koska Mitvitin elämän omat ongelmat ovat keskiverto-ATM:ään verrattuna luksusongelmia ja ylensyöneen ilmavaivoja, hän ei edes pysty kuvittelemaan, miltä tuntuu potea vuodesta toiseen nimetöntä kärsimystä ja saada ainoana apuna neuvoja kääntyä psykiatrin puoleen - kun henkisten ongelmien syynä on ainoastaan naisettomuuden aiheuttama itsetunnon rappeutuminen, psykiatria tuntuu (ehkä perustellusti ja ehkä ei) tuhkarokon parantamiselta näppylöitä irti leikkaamalla. Liioin Mitvit ei suostu ymmärtämään, että kun on vuodesta toiseen syytellyt itseään ja omaa surkeuttaan, Ilman naista -sarjakuvan kaltaisten kulttuurituotteiden ilmaantuminen tuntuu siltä kuin erämaahan sataisi virvoittavaa vettä ja taivaan mannaa: Meidät huomataan - me emme ole yksin - meitä on muitakin! Mitvitin kyseiseen sarjakuvaan kohdistamista asenteista saa sellaisen mielikuvan, että hän yksinkertaisesti ei halua AT-miehiä ymmärrettävän, että hän ei halua heidän elämänlaatuaan parannettavan. Mutta jostain syystä naiset ja Mitvitin kaltaiset YT-miehet tuntuvat yksissä tuumin olevan sitä mieltä, että koko sivilisaatio on syntynyt - ei suinkaan naisten seksuaalisuuden kahlitsemiseksi, kuten jotkut feministiteoreetikot väittävät, vaan - AT-miesten pitämiseksi naisettomina ja nöyryytettyinä, vieläpä niin, että heidän kärsimyksensä vaietaan kuoliaaksi, jotta depressio olisi varma nakki.

Vaalit hurrivihaajien Ihantolassa

Eräät hurrivihaajat muuten ovat kirjoitelleet netin keskusteluryhmiin hupaisia väitteitä, joiden mukaan "Venäjä ei olisi koskaan hyökännyt Suomeen"! Eipä ole vaikea arvata, miltä ilmansuunnalta ne pojat saavat rahaa. Siellä heidän Ihantolassaan järjestettiin muuten juuri vaalit, jossa sai valita käytännössä joko tyrannin oman puolueen, puolueen joka kannattaa tyrannia koska se periaatteessa pitää diktatuuria hyvänä asiana, tai puolueen, joka haikailee aikaisempien tyrannien perään. Sopii itse kunkin katsoa, millaista järjestelmää hurrivihaajat meille haluavat.

Isänmaan toivot

Ei minulla ole muuta asiaa, julkaisenpahan vain hurrivihaajien vihaposteja, kun niitä on viime aikoina tullut varastoon. Spammaajat, kerätkää tästä osoitteita talteen.

Datum: Mon, 24 Nov 2003 17:36:31 +0200

Från: Juha

Till: Panu Petteri Höglund

Svar till: ernesti@mbnet.fi

Ärende: Re: Pakkoruotsi taivaanlahja?

Ruotsinkieli on sinulle tabu, sen tärkeyttä ei saa kyseenalaistaa,
siitä ei saa puhua kriittisesti. Sen takia minun pitäisi ilmeisesti
ilmoittaa nimeni, koska ruotsi on pyhä tabu. Kasva henkisesti aikuiseksi
ja näe totuus. Teet enemmän hallaa suomenruotsalaisille kärkevällä
kirjoittelullasi. Myönnytyksiä et tietenkään voi missään asiassa tehdä.

Tätä herraa vaadin siis ilmoittamaan koko nimensä, koska nimimerkin takaa kirjoittelu on mielestäni pelkurimaista. Hänen logiikkansa on nerokasta: Sen takia minun pitäisi ilmeisesti ilmoittaa nimeni, koska ruotsi on pyhä tabu.

Datum: Mon, 24 Nov 2003 17:02:57 +0200

Från: Juha

Till: Panu Petteri Höglund

Svar till: ernesti@mbnet.fi

Ärende: Re: Pakkoruotsi taivaanlahja?

Sukunimi löytyy ja trolli en ole. Kannattaisiko kiihkoilematta ilmaista asia,
niin joku sinua uskoisi. Sivuillasi on selviä valheita, mutta on
totuuksiakin. Sivustosi saa ruotsinsuomalaisuuden kuulostamaan
jehovantodistajain lahkolta. Hävettää puolestasi.

Ruotsinsuomalaisuuden? Nämäkö pitäisi ottaa vakavasti, kun eivät ilmeisesti itsekään tajua, mistä puhuvat?

Seuraavat kaksi viestiä olivat aivan tyhjiä, sanottava oli jo otsikossa:

Datum: Wed, 19 Nov 2003 01:31:11 +0200 (EET)
Från: pakkoruotsi@jippii.fi
Till: Panu Petteri Höglund
Ärende: saatana asuu sisälläsi Panu Höglund!

Meddelandet skrevs i en annan teckenuppsättning än din egna. Visas det inte korrekt, klicka här för att öppna meddelandet i ett nytt fönster.


__
Ota itsellesi luotettava kotimainen email http://www.jippii.fi/
Tutustu samalla netin parhaaseen pelipaikkaan JIPPIIGAMESIIN.

Datum: Wed, 19 Nov 2003 01:25:50 +0200 (EET)
Från: pakkoruotsi@jippii.fi
Till: Jouko Heyno
Cc: Panu Petteri Höglund
Ärende: Pakkoruotsi pois

Meddelandet skrevs i en annan teckenuppsättning än din egna. Visas det inte korrekt, klicka här för att öppna meddelandet i ett nytt fönster.


__
Ota itsellesi luotettava kotimainen email http://www.jippii.fi/
Tutustu samalla netin parhaaseen pelipaikkaan JIPPIIGAMESIIN.

Samasta osoitteesta tuli myös netistä kopioituja Nikolas Ojalan (luullakseni) vuodatuksia, joihin olen jo kirjoittanut kommenttisivut. Tällöinkin pääasia tuntuu olevan pikemminkin otsikkopuolella:

Datum: Wed, 19 Nov 2003 01:11:38 +0200 (EET)
Från: pakkoruotsi@jippii.fi
Till: Panu Petteri Höglund
Ärende: mikä luulet olevasi? Yhtä kusipää kuin Jouko Heyno?

Seuraavakin taisi olla kirjoittelijan jostain muualta kopioimaa, tyyli viittasi lähinnä EIRY-sivuihin. Tässäkin otsikkopuoli on pääasia:

Datum: Wed, 19 Nov 2003 00:45:35 +0200 (EET)
Från: pakkoruotsi@jippii.fi
Till: Panu Petteri Höglund
Ärende: Olet täysin arvoton paska, Panu Höglund!

Jos sille käsitteelle parkumatti tarvitaan uusi määritelmä, niin minä taidan tietää hyvän.

Datum: Wed, 19 Nov 2003 00:43:47 +0200 (EET)
Från: pakkoruotsi@jippii.fi
Till: Panu Petteri Höglund
Ärende: Kuolla joudatte pakkoruotsin kannattajat, te ongelmajätteet!

Tätäkin seurasi pitkällinen salaliittoteoreettinen sepustus, joka lienee ollut peräisin EIRYltä tai vastaavasta lähteestä. Teksti oli yhtä pökertynyttä kuin salaliittoteoriat aina ovat, mutta lainataan nyt näytteeksi vähän: ...Pääministeri Paavo Lipponen puolestaan yhdessä ruotsalaismielisen
ministeri Olli-Pekka Heinosen ja Helsingin Sanomain päätoimittaja Janne
Virkkusen kanssa vieraili salaisessa Bilderberg-kokouksessa vuonna 2001.
Näissä kokouksissa joukko maailman politiikan ja talouselämän huippuja
on jakanut maailmaa uudelleen toukokuusta 1954 lähtien ? järjestön nimi
tulee alankomaalaisesta hotellista, jossa ensimmäinen kokous pidettiin.
Bilderberg-kokouksissa Suomen pakkoruotsi kiinnostaa tuskin muita kuin
suomalaisia ja ruotsalaisia, mutta taustatieto näistä on hälyyttävää,
koska juuri nämä välittävät näkemyksiään maailmalle. 110 jäsenestä,
joilla on pysyvä asema Bilderbergissä, kaikki neljä Ruotsin edustajaa
kuuluvat juuri Suomeen pakkoruotsia vaatineeseen ja toisessa
maailmansodassa häikäilemättömyytensä osoittaneeseen Wallenberg-ryhmään,
samoin sihteeristön ainoa ruotsalainen.... Kysymysmerkki sanan "lähtien" jälkeen viittaa siihen, että teksti on kiireessä kopsattu yhdeltä merkistöltä toiselle.

Datum: Wed, 19 Nov 2003 00:38:05 +0200 (EET)
Från: pakkoruotsi@jippii.fi
Till: Panu Petteri Höglund
Ärende: Henrik Lax

Tämä viesti sisälsi samat salaliittoteoriat.

Datum: Wed, 19 Nov 2003 00:36:27 +0200 (EET)
Från: pakkoruotsi@jippii.fi
Till: Panu Petteri Höglund
Ärende: painu ruotsiin

Tässäkin oli jotain EIRY-kamaa, jonka tarkoitus oli esitellä "kaksikielisyyden hintaa". Puhuttiin mm. "kalliista Ahvenanmaasta". Jos se Ahvenanmaa tulee niin kalliiksi, niin antakaa sille sitten itsenäisyys. Meikä hakee silloin heti kansalaisoikeutta, viimeistään sitten kun Åbo Akademi muuttaa Maarianhaminaan.

Niin että tällaista se sitten on tämä kansamme vastuuntuntoinen isänmaallinen parhaimmisto, joka ilmaisee tahtonsa Suomalaisuuden liiton välityksellä. Itse kukin tykönänsä miettiköön, miten mielekästä on kannattaa asiaa, jolla ei ole muuta sisältöä kuin maan kulttuurin homogeenistaminen ja latistaminen sekä omaa maata koskevan tietämättömyyden lisääminen ja jota ajetaan salaliittoteorioin sekä nimettömin tappouhkauksin.

Juuri nämä tyypit ovat saaneet minut pohtimaan, pitäisikö minun kirjoittaa koko minun blogi se kieli joka kansa sanoo hoonosoomi. Kun minä mene koulu soomi kieli ole aina se vittu paska saatana turpaveto kieli. Kun ole ilta ja minä kuule soomi puhe minun korva juures, minä aina terästy tappelu varten kun minä monta kerta ole saanu turppa kun minä ole lapsi, ole päivä ole yö. Soomi ole se paska saatana kirosana-turppavetokieli. Siksi minä oppi niin paljon vieras kieli että minä ei aina tartte kuule ja puhu pelkkä paskasakki-turppavetojengi-soomikieli. Siksi minä niin tahto pilkka tämä paskasakki-turppavetojengi-kieli. Paskasakki-turppavetojengi huuta minun ovi edessä vittu paska saatana, siksi minä teke että pilkka paskasakki-turppavetojengi-kieli. Paskasakki-turppavetojengi ei ansaita parempi. Sinä jymmärtä?

Ja sinä päivänä kun suomesta tulee ainoa virallinen kieli, niin saatte uskoa että minä lähden maasta.