Kaksi lempikirjailijaa

Det Norske Samlaget ei tarkoita mitään erityistä norjalaista yhdyntäasentoa, joka mahdollistaa selkälihasten treenaamisen hiihtokisoihin sukupuolitouhujen aikana (siltä varalta että joku haluaa tietää, sukupuoliyhdyntä on norjaksi, ainakin joksikin norjaksi, samleie), vaan on nynorskiin, siihen eksoottisempaan ja jännittävämpään norjan kielen muotoon, erikoistunut kustantamo. Det Norske Samlaget kustantaa Pohjoismaiden suurenmoisinta nykykirjailijaa, jonka nimi on Kjartan Flögstad, ja Flögstadin 60. syntymäpäivän kunniaksi (onko hän todellakin jo 60?) he tarjosivat herran koottuja teoksia taskupainoksena sen verran naurettavan halvalla, että en voinut vastustaa kiusausta. Valitettavasti tikki taitaa osoittautua odotettua kalliimmaksi, koska Norja ei ole Nato... ei kun EU-maa. Vuosiin en ole joutunut maksamaan alvia (silloin ennen, kun tilailin saksalaisia pokkareita murrosikäisenä poikana, Varkauden tullilaitoksen kiltit sedät kyllä tulivat rätkätutuiksi) kirjatilauksista, mutta nyt kun olen tottunut siihen, että kirjapaketit kulkevat vaikeuksitta Traleesta Turkuun tullin piittaamatta niistä tuon taivaallista, osoittautuukin yhtäkkiä, että Oslo on tullirajan takana. Hyvin ikävää. Olen aina pitänyt Norjasta ja norjan kielestä, ainakin nynorskista, eivätkä norjalaisetkaan vaikuta epämiellyttäviltä ihmisiltä, niitä äärioikeistolaisia riksmål-ihmisiä lukuunottamatta. (Aivan totta, siinä norjalaisten kieliriidassa on mukana erittäin paljon politiikkaa.) Pitäisikin joskus matkustaa sinne, paitsi että ne vuoret eivät taitaisi sopia näin laiskanpulskean miehen kiivettäviksi.

Kjartan Flögstad on monipuolinen kirjailija, jolle olisin itse valmis antamaan Nobelin silmää räpäyttämättä: hän on kirjoittanut niin jännäreitä, runoja kuin vakavia ja kokeilevia, latinalaisamerikkalaiselta taholta vaikutteita saaneita romaaneja. Valitettavasti kääntäjät eivät ole tehneet oikeutta hänen kirjailijanlaadulleen: esimerkiksi Portlandin laakson suomentaja ei ole vaivautunut kääntämään romaanin sekaan siroteltuja runoja loppusoinnullisesti eikä säemitallisesti. Hänen muita merkittäviä teoksiaan ovat jos mahdollista Portlandin laaksoa vielä latinalaisamerikkalaisemmin eeppinen Fyr og flamme, joka on ruotsinnettu nimellä Eld och lågor - olisiko "Tulta ja tappuraa" oikea käännös suomeksi, vai "Tuli ja leimaus"? Päähenkilö on joka tapauksessa elämää suurempi, den store og vidgjetne Hertingen, eräänlainen suuren Gargantuan norjalaisversio, jonka tarina kerrotaan frå det han var ein neve stor, til det han var ein neve jord.

Lisäksi olen koettanut tutustua Flögstadin kunnianhimoisimpaan yritykseen, mm. pakistanilaissyntyisen sankarin norjalaisia seikkailuja kuvaavaan romaaniin Det 7. klima. Siitä kirjasta en tajunnut tuon taivaallista kun sitä ensi kertaa yritin lukea, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on vastustaa sen houkutusta. Siinä on jotain borgesilaista, ja se oli aikaansa edellä luodessaan mielikuvan maapalloa ilma- tai vesikehän lailla peittävästä mediahölpötyksen kentästä - Flögstadin oma termi oli blaosfääri. Bla- tulee sanasta blabla, siis pölöpölö. Kun tutustuin tähän meidän intterinettiin ensimmäistä kertaa, niin oli tavallaan ihan rauhoittavaa ajatella, että sehän on tuttu kapine, se on tietysti kelpo Kjartanimme blaosfääri.

Toinen lempikirjailija, jonka mieluusti mainitsen tässä, on Pádraig Ó Baoighill, jolta olen saanut vanhan hyvän ajan etanapostia.

Kolme viisasta naista

Kolme viisasta naista on tutustunut viime viikonloppuiseen seksikeskusteluumme. Ensimmäinen heistä on Oksana, jonka tunnette paremmin Arawnina ja Portti naisten maail...ehmm, Portti naisten mantereel...noh, Portti naisten maahan -blogin kirjoittajana. Hänen mielipiteensä asiasta voitte käydä lukemassa sieltä, mutta tässä on linkki varmuuden vuoksi, ettette lintsaa.

Toinen viisas nainen on parempi puoliskoni (seuraavassa vain PP, mutta ne eivät tietenkään ole hänen oikeat nimikirjaimensa), jonka kanssa kävimme seuraavansisältöisen sähköpostikeskustelun asiasta (käytämme yleensä ruotsia, keskustelu on itse suomentamani):

(PH:) Meillä oli kauhea blogisota viikonloppuna, ja nyt minä harkitsen koko bloggaamisesta luopumista.

(PP:) Joo, minä huomasin sen kyllä kun luin blogeja, näyttää siltä että useimmat eivät vain yksinkertaisesti ymmärtäneet mitä toinen osapuoli halus sanoa (ennen muuta ne, jotka puolustivat "oikeutta seksuaaliseen kokeneisuuteen" ja syyttivät toisia suvaitsemattomiksi) vaan katsoivat että heidän elämäntyyliään ei hyväksytä ja suhtautuivat melko tunteenomaisesti.

(PH:) Siitä sai vaikutelman, että he pitivät kokematonta osapuolta jonkinlaisena uhkana.

(PP:) Tuo asenne muistuttaa eräiden tupakoitsijoiden ja alkoholinkäyttäjien suhtautumista raittiisiin. Joskus he ottavat sen jonkinlaisena "moralisointina" vaikka toinen ei mitenkään häiriintyisi heidän touhuistaan, kunhan he eivät pakota häntä mukaan. Mutta tuo asenne esiintynee eniten teini-ikäisillä, ja aikuisten ihmisten tulisi kyetä tajuamaan, että on yksi asia haluta pitäytyä omassa elämäntyylissään ja toinen asia arvostella muiden elämäntyyliä.

Kolmas viisas nainen on muuan nuori, kaunis, älykäs, kielitaitoinen ja vieraitakin maita nähnyt ystävättäreni, jolla on ensi käden kokemusta sekä vaikeista perheoloista että tuskallisista ja kouristuksenomaisista rakkaussuhteista. Luettuaan blogiani hän antoi omasta aloitteestaan tällaisen lausunnon:

Kokemuksella tai kokemattomuudella ei välttämättä ole vaikutusta seksin hyvyyteen tai huonouteen, ja olen sitä mieltä ettei kenestäkään ihmisestä voida sanoa hänen olevan hyvä tai huono sängyssä. Se kaikki riippuu harmoniasta, siitä kenellä synkkaa kenenkin kanssa. Mitä siihen tulee, että seksi kokeneen ja kokemattoman välillä olisi huonoa, ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Seksihän on jotain, mikä pitää opetella jokaisen kumppanin kanssa erikseen.

Uusi poikaystäväni ei ole koskaan ollut sängyssä muun kuin minun kanssani, mutta hänen kanssaan seksi oli heti ensimmäisestä kerrasta lähtien aivan mahtavaa. Monilta osin parempaa kuin elämäni seksijumalan, Kääpäkosken Anttoon [nimi muutettu mahdollisimman kaukaa haetun näköiseksi, ja jos olemassa on oikeasti joku Kääpäkosken Anttoo, tämä ei valitettavasti koske häntä - P.P.H.], kanssa.

Uskaltaisikohan sanoa, että Jumala on olemassa (sikäli kuin sitä nyt kukaan on epäillytkään) ja että elämättömillä nörteilläkin on toivoa. Toivoa siitä rakkaudesta.

Murhaajat

Katselin tässä vähän tuota viikonlopun seksikeskustelua eri blogien kommenttipalstoilta, ja suoraan sanoen minun täytyy pyytää anteeksi Egulta sitä, että ammuin häntä liian suurikaliiperisella aseella. Pidän edelleenkin hänen kirjoitustaan Elämättömälle harkitsemattomana ja loukkaavana, ja loukkaannuin siitä itsekin - se oli isku vasten kasvojani, vieläpä ihmiseltä, joka joitakin aikoja sitten psykonarttumaisesti yritti luikerrella ystävyyteeni ilmeisesti hyväksikäyttötarkoituksessa, koska tulkitsen hänen lausuntonsa siten, että hän ei pidä esimerkiksi minua tasaveroisena ihmisenä. Hän ei kuitenkaan ole tämän draaman suurin roisto.

Vastenmielisimmän sakinhivuttajan ja nilkin Lyijyinen paskanärhi (vrt. Kultainen kuukkeli) luovutetaan täten aidoin ripuliulostekäädyin ja mädällä virtsalla silattuna, ta-daaaaa! - "Butt Ugly" Jannelle. Miehen kunniaksi on sanottava, että tuo hänen itse ottamansa taiteilijanimi kuvaa häntä, eritoten hänen ns. sieluaan, tai mikä lie alisesta maailmasta karannut musta henkiolento hänellä sitä virkaa toimittaakaan, todella tarkasti ja realistisesti. Rehellisyys on isänmaallinen perushyve. Ei kuitenkaan niin suuri hyve, että se riittäisi koskaan enää nostamaan persemiestä minun silmissäni ihmisolentojen joukkoon. Itse asiassa häneen verrattuna esimerkiksi Birdy alkaa tuntua melko siedettävältä tyypiltä. Toivotetaan nyt lyhyttä, pahaa ja brutaalia elämää sinnekin, ja kun menet ruumisarkkuun, muista sulkea kansi perässäsi hyvin, ettei tulisi noita ylösnousemuksia - takaisin ei todellakaan tarvitse tulla.

Kyllä minua saa solvata ja haukkua, olen itse niin vastaanottanut kuin jaellutkin lyöntejä. Mutta sekä Elämättömän että Lord Boredomin kohtaloon olen pystynyt samastumaan enemmän kuin kellekään olisi hyväksi, ja kun ajattelen, miltä minusta olisi tuntunut, jos olisin vähän yli kaksikymppisenä saanut kestää sellaista pilkkaa, höykytystä ja sakinhivutusta, niin silloin minulla kyllä nousee sellainen viha teitä muka aikuisia, ikuisia koulukiusaajanilkkejä kohtaan, että tähänastinen on ollut pelkkää leikintekoa siihen verrattuna.

On vallan mahdollista, että ajoitte Elämättömän itsemurhaan. Mutta jos hän tästä koettelemuksesta selviää, niin uskoisin, että saatte niskaanne uuden, nuoremman, reippaamman ja säälimättömämmän Panun. Rukoilkaa jumalaanne, jos teillä ressukoilla sellainen onkaan, nyt te sitä tarvitsette. Ehkäpä se minun runokuvani artikuloimattomasti mylvivistä ATMistä, jotka repivät ovenne vastustamattomana, monikymmenpäisenä sotajoukkona saranoiltaan, hakkaavat YT-mieheltä aivokopan tohjoksi lämpöpatteriin ja raiskaavat YT-naisen joukolla kymmeniä kertoja - ehkä se ei ole pelkkä runokuva, vaan todellisuutta. Ehkäpä jo huomenna.

En voi sanoa, että teitä paskiaisia tulisi yhtään sääli.

Elämättömän ja Vatsarintaliikkeen keskustelusta

Kerrataan nyt vielä tuon perjantais-lauantaisen raivonpurkauksen teemoja vielä sen verran, että siteeraan tässä Vatsarintaliikkeen kommenttiosastoon kirjoittamaani vastausta. Ehkä se auttaisi vähäjärkisiä tajuamaan myös, miksi vedin sellaisen herneen nenään niistä Egun jutuista.

Kumpikaan meistä ei ole selibaatin kannattaja. Elämätön on selvästi sanonut, että selibaatti nyt vain on eräille meistä ainoa vaihtoehto, koska pikaseksiä haetaan paikoista, jotka eivät toimi meidän ehdoillamme. Nörtillä, joka panee kaiken tarmonsa häntä itseään kiinnostavien asioiden harrastamiseen, ei yksinkertaisesti ole varaa pukeutua ja pynttäytyä iskupaikoissa harjoitettuun tapaan, joten hänellä ei ole saumaa tilapäiseen seksiin, puhumattakaan siitä, että iskupaikoissa joutuu juomaan alkoholijuomia, sietämään tupakansavua ja saamaan turpaan aggressiivisilta mulkuilta. Iskupaikkojen ulkopuolelta taas ei oikein voi "iskeä", ellei ole todella kovan luokan supliikkimies. Toisin sanoen ainoa _realistisen_näköinenkään_ sauma tyttöystävään on romanttinen rakkaus.

Näin olen tulkinnut Elämättömän ajatelleen, ja käsittääkseni Elämätön on vahvistanut tulkintani osapuilleen oikeaksi. Elämätön on myös selväsanaisesti ja moneen otteeseen todennut, että hänen "elämättömyytensä" ei johdu hänen omasta tahdostaan - kyllä hänkin olisi ollut valmis monenlaiseen seksikokeiluun nuorena, jos tilaisuus olisi ollut. Se, mitä hän on arvostellut, on ajattelutapa, jossa elämättömyys on elinikäinen tuomio.

Tiramisun tytöt sanoivat yksiselitteisesti, että kolme on huonoa ja paskaa seksin muotoa, yksi on runkkaaminen, toinen on kahden kokemattoman sählääminen ja kolmas on, että kokematon opettaa kokenutta. Kokemattoman miehen näkökulmasta tällainen asenne tarkoittaa, että Tiramisun tytöt psyykkaavat kaikkia tyttöjä pitämään kokematonta miestä parantumattomasti huonona ja paskana ihmisenä, jolle ei kuulukaan antaa siivuakaan elämästä.

Miehelle ei siis kuulu olla oikeutta aloittaa seksielämäänsä laillisesti ja virallisesti vahvistettua ikää oleellisesti myöhemmin. Jos hän moista yrittää, niin kaikki tytöt on jo valmiiksi tiramisujen propagandalla psyykattu ajattelemaan, että kokematon mies ei ole minkään väärti ja seksi hänen kanssaan ei ole minkään väärtiä, vaikka hän muuten olisi kuinka fiksu ja kiva ihminen tahansa.

Kun Elämätön esittää vaatimattoman toiveen, että kokemattomien miestenkin seksuaalisuuteen suhtauduttaisiin jotenkin muuten kuin pilkaten ja mitätöiden - että kokematonta miestä ei nähtäisi parantumattomasti huonona, rakkauteen ja seksiin epäoikeutettuna olentona eikä hänen haaveitaan pilkattaisi - sinä näet tämän jotenkin "suvaitsemattomana". Tämä on jo niin surkuhupaisan mielipuolista, etten tiedä pitäisikö sille itkeä vai nauraa. Minä tyydyn ravistamaan vain päätäni sille, miten vähällä järjellä sinäkin noita mielipiteitäsi kirjoittelet.

Birdy järjissään

Mene tiedä johtuuko tämä vain kontrastista Tiraan, Misuun ja Eguun, mutta Birdyssä on alkanut erottua jopa inhimillisiä piirteitä. Huorittelua käsitelleessä artikkelissaan Birdy asettuu hämmentävällä tavalla AT-miehiä puolustamaan sanoessaan:

Vastapainona hämmästelen sitä, että naiset tuntuvat pitävän kokematonta miestä ehdottoman ei-toivottuna - seksuaalisesti kokemattoman miehen kanssa ei haluta suhdetta, koska 'se olisi liian iso taakka'(?). Omapa on menetys, jos skippaavat hyvän miehen sen takia, ettei kundin seksiceeveessä ole norminmukaista 10 ex-panoa - minusta kun tuo innokkuus ja halu oppia on olennaisempaa kuin seksihistorian pituus tahi paksuus.

Yksi pääsky ei tietenkään kesää tee, ja Birdyn juttujen yleisen sisäisen ristiriitaisuuden ja pitkiä linjoja vaille jäävän impulsiivisuuden huomioon ottaen en usko hänen vaivautuvan seuraamaan tätä lankaa vastaisessa kirjoittelussaan tämän pitemmälle. Silti Birdy ansaitsee kiitosta tästä kannanotostaan. Se ei toki vielä merkitse, että hän saisi anteeksiannon kaikesta pahasta, jota hänen nettikirjoittelunsa vuosien varrella on aiheuttanut (arkistoista voitte lukea mm. omastakin mielestäni järkyttävällä tavalla Reinhold Xyrkoliksi peitenimetyn nuorukaisen maininnat siitä, miten Birdyn kirjoittelu on vaikuttanut hänen psykoseksuaaliseen kehitykseensä). Tai no, olisikohan tuo pohjimmiltaan niin pahaakaan. Ehkäpä nuorille miehille on terveellisempää lukea netistä, millaisia raadollisia nilkkejä naiset oikeasti ovat, kuin naistenlehdistä (feministien Pravdat mukaan lukien), millaisia pulmusia ja enkeleitä he mielellään kuvittelevat olevansa.

Huomionarvoista on kuitenkin, että Birdy toteaa ihmisen ansioiden esimerkiksi parisuhteen kannalta olevan aivan muualla kuin seksikokemuksessa ja seksipuolen olevan opeteltavissa. Ehkä hän on omaksunut tuollaisia vaikutteita espanjalaisilta ystävättäriltään - sisäpiiritietojeni mukaan kun latinalaiseen kulttuuriin kuuluu, että mies on oletusarvoisesti huorissa ja vieraissa naisissa ravaava pettäjä, ja jos saa aviomiehekseen poikuutensa säilyttäneen miehen, jonka (tässä kohtaa silmänisku ja "meidän tyttöjen kesken" -tyyppinen merkitsevä hymy) voi itse opettaa tavoille, niin se ei välttämättä ole pahinta, mitä naiselle voi tapahtua. Nuorten suomalaisten naisten pitäisi muuten ylipäätään harrastaa vähemmän espanjaa puhuvia miehiä ja enemmän espanjaa puhuvia naisia, enkä tarkoita nyt lesbokokeiluja, vaan ihan vain kavereina. Voisivat oppia jotain oleellista miesten ja naisten asioista.

Äänestäkää Otso valtuustoon!

Harmi kyllä en asu Tampereella, joten en voi äänestää veljeäni valtuustoon, mutta muistakaa nyt: numero 17 Tampereella. Veljelläni on kaikki hyvät puoleni eikä ainoatakaan huonoistani. Sitä paitsi hän on ilmetty YTM.

Birdy ja Epäkorrekti ovat käsitelleet erään toisen tamperelaisen ehdokkaan vaalikampanjaa. Ehdokas on kokoomuslainen nuori nainen, joten hän kampanjoi ns. nuorison omalla kielellä, eli tyylittömällä, tarpeettomilla anglisismeilla maustetulla ja yhdyssanat erilleen kirjoittavalla katupoikasuomella. Eilen Helsingissä käydessäni, missä tapasin Oksanan ("Portti naisten maailmaan") ja Timon ("Aika ja minä") sekä lyhyesti myös Timon reippaan, vasemmistoliiton riveissä kapinoivan, ei kun kampanjoivan, tyttöystävän ja tämän puoluekavereita (tuli aivan nuoruus mieleen), kävimme myös kokoomuksen kampanjakojulla, missä Timo otti minusta digikamerallaan hauskoja kuvia ja totesi, että kokoomuksen kampanjoinnille on nykyisin ominaista silmäänpistävä populistisuus. Tuon "Sarkun" vaalimainosten vastenmielisen rahvaanomaisesta kielestä sen kyllä huomaa. Birdy näkee surkean kielenkäytön merkkinä huonosta yleissivistyksestä, mutta Epäkorrekti arvelee sen olevan laskelmoitua mainontaa.

Minä luulen, että kyse on ihan aidosta sivistymättömyydestä - joko Sarkun omasta tai vaalikampanjan suunnittelijasta. - Eivät kokoomuslaiset minusta oikein ole sellaisen yläpuolella, että suunnittelisivat kampanjansa itse ilman mainosammattilaisten vaikutusta tai palkkaisivat Pohjois-Irlannin protestanteilta tunnetulla jobs for the boys -periaatteella nepotistisesti jonkun piirisihteerinsä veljenpojan laatimaan kampanjajulisteet ja -saitit, koska poika "kuulemma osaa käyttää tietokonetta". - Mainosammattilainen olisi varmasti ainakin sen verran yleissivistynyt, että olisi osannut Tolkieninsa ja tiennyt nimen Sarkku (alkuteoksessa Sharkey) viittaavan pahikseksi kääntyneeseen velho Sarumaniin - Tolkienin selityksen mukaan Sarkku tulee örkkikielen vanhaa miestä tarkoittavasta sanasta sharkû. Voimme siis olettaa, että mainittu nuori nainen onkin todellisuudessa, arvoilta ja arvostuksiltaan, vanha mies, tai ainakin hänen puolueensa olevan sellaisten käsissä, ja epäilemättä kyseinen puolue katsoo ajavansa omaa asiaansa (kuten Saruman), vaikka onkin kokonaiskuvan kannalta Mordorin asialla hyviksiä vastaan. Hähhää!