Velikovsky, Mika Waltari, agus Reiligiún na hÉigipte

Sílim go bhfuil an t-úrscéal is mó dá dtáinig riamh ó pheann fhear mo chomhdhúchais, Mika Waltari, ar an leabhar ab fhearr liom a aistriú go Gaeilge: Sinuhe egyptiläinen, nó An tÉigipteach, mar a baisteadh ar an leagan Béarla ("The Egyptian"). B'fhéidir go bhfuil leabharthaí níos fearr, fiú úrscéalta stairiúla níos fearr, scríofa i mo theanga dhúchais, ach mar sin féin, theastóchadh uaim an ceann áithrid seo a chur ar fáil do lucht na Gaeilge, ós rud é go bhfuil lón saibhir léitheoireachta ann ar a lán dóigheanna.

Ar ndóighe, is iomaí locht a thig a fháil ar an údar féin. Nuair a léigh mé MacMillan's Guide to World Literature, eolaire a bhfuil blas láidir na scigireachta ar go leor dá n-abair sé i dtaobh scríbhneoirí an tsaoil mhóir, siúd is go rabh mé ina thaithí cheana féin nach rabh sé "ceadaithe" ins na ciorcail ardliteartha mórán measa a bheith agat ar Waltari, caithfidh mé a aidmheáil gur bhain sé stangadh asam a fheiceáil comh tarcaisniúil agus a bhí lucht eagarthóireachta an eolaire sin i leith mo dhuine. Is dócha go rabh cuid den dímheas seo bunaithe ar an dóigh a rabh mo dhuine ag obair ina bholscaire cogaidh, rud a chiallaigh go gcaithfeadh sé gaisce an Airm Ghearmánaigh a mholadh os coinne an tsaoil mhóir, a fhad is a d'fhan an Fhionlainn ag comhoibriú leis an Ghearmáin Náitsíoch; agus thairis sin, le linn an chogaidh bhreac sé síos úrscéal bolscaireachta faoin teideal Antero ei enää palaa ("Ní phillfidh Aindrias a thuilleadh"), inar reic sé scéal laochais fán dóigh ar ofráil fear óg darbh ainm Aindrias nó Antero a anam ar son a thíre i gCogadh an Gheimhridh, agus an clabhsúr a chuir sé ar an scéal ag trácht ar an Ghearmáin "a chuir gairm shlógaidh ar náisiúin na hEorpa" le cogadh a chur ar an Rúis Shóibhéadach - rud a tchítear iontach gránna d'aon léitheoir inniu, siúd is nach bhfuil ann ach gnáth-théama de chuid bholscaireacht chogaidh na Fionlainne.

Maidir le húrscéalta stairiúla mo dhuine, is é an breithiúnas a thug muintir Mhic Mhealláin air ná nach rabh ann ach cineál mangarae liteartha, nó kitsch. Tá siad ann a deir gur scríobh Waltari an leabhar céadna uair i ndiaidh a chéile, agus má chuirtear Mikael Hakim, atá suite i saol na Meánaoiseanna, i gcomparáid leis an Éigipteach, is léir gurb ionann imeachtaí agus pearsana áithrid sa dá úrscéal. I scéal an lia Éigiptigh, titeann mo dhuine i ngrádh ar tús le cailín darb ainm Minea, agus í ar a bealach go dtí an Chréit, áit arb as daoithi. Sa bhaile daoithi, áfach, ofráiltear do Mhinotauros í, agus fágtar Sinuhe faoi mhéala ina diaidh. Ansin, castar bean níos aibí dó, Merit, lena gcaitheann sé a chuid oícheanta agus í ag tabhairt cineál sóláis dó, ach ní thuigeann sé ach i ndiaidh an bhean seo bás a fháil go rabh grádh aige daoithi, agus aicise dó féin, agus gurbh é a mhac féin mac na mná seo, a fuair bás comh maith. Anois, tá beirt chailíní cosúil leis an bheirt seo ag Mícheál Hakim fosta: ar tús, agus é ina fhear óg, titeann sé i ngrádh le cailín darbh ainm Veronica, ach ansin, gheibh sé maraithe ag saighdiúirí naimhdeacha í roimh an bheirt acu an chéad oíche riamh a chaitheamh le chéile; ansin, castar Barbara, bean níos aibí, ar mo dhuine. Bíonn úrscéalta stairiúla Waltari tragóideach go maith, ach is féidir a rádh gur gnáthamh agus coinbhinsiún í an tragóid aige, cosúil leis an dóigh a mbíodh Séamus Ó Grianna ag athscríobh an scéil chéadna fán ghrádh éagmhaise nó leatrom.

Cibé fá dtaobh den athráiteachas seo, tá mé barúlach gur éirigh úrscéal amháin go seoigh ar fad le mo dhuine, mar atá, An tÉigipteach. (I ndiaidh an iomláin, siúd is gur chum "Máire" an scéal ceádna aríst agus aríst eile, is féidir a mhaíomh gur éirigh ceann nó cupla ceann den dúrud scéalta níos fearr leis ná an chuid eile.) Nó thar aon rud eile, is fáthscéal é ina gcuireann an t-údar síos ar bhealach mheafarach, shiombaileach ar imeachtaí na mblianta cinniúnacha i saol na hEorpa san fhíchiú haois ar mhair sé fríothu. Go bunúsach, tuairisc atá ann ar an dóigh a dtug an Faró Ekhnaton droim láimhe le hildiachas na hÉigipte agus le hadhradh an phríomhdhé udaí Ammon, agus é ag iarraidh Aton a chur ina áit mar aon Dia amháin. Anois, bhí dáimh ínteacht riamh ag seanghlúin an léinn Éigiptigh le hEkhnaton, cionn is go bhfuair siad a aondiachas comh cosúil sin leis an Chríostaíocht. Ba dóigh leofa go rabh Ekhnaton ar leibhéal níos airde sibhialtais toisc an cineál reiligiún a bhí sé ag iarraidh a bhunú. Bhí an dearcadh seo fosta ag Immanuel Velikovsky, an fear is mó asarlaíochta dár mhair riamh: sular chrom sé ar a chuid teoiricí a chur i dtoll le chéile fán dóigh a dtearn na pláinéid, mar dhea, léim a thógáilt trasna an spáis agus dhul ó chonair go conair - níor ghabh sé leor, fiú, le gnáthasarlaíocht, b'éigean dó teoiricí míréasúnta a chumadh a sháraigh gach a rabh ann roimh a lá féin! - sular chrom sé ar an chineál seo asarlaíochta, d'fhoilsigh sé leabhar inar léirigh sé bá den chineál chéadna le hEkhnaton, tráth a bhí an fíor-lucht léinn ag athrú a gcuid tuairimí i leith an Fharó áithrid seo cheana féin.

Is é an rud atá le rádh ag Stiofán Dutch ó Ollscoil Wisconsin i dtaobh Ekhnaton - Akhenaton, mar a litríonns sé féin an t-ainm, ach bíonn barúlacha éagsúla ag lucht an léinn Éigiptigh i dtaobh an traslitrithe chirt cibé - ná:

Rinne scríbhneoirí nua-aimseartha scéal rómánsúil de scéal Akhenaton. D'fhéach sé le painteon an reiligiúin Éigiptigh a chaitheamh i dtraipisí, in éineacht le cumhacht pholaitiúil na sagart, agus é ag iarraidh aon dia amháin - Aton - a chur os comhair na ndaoiní mar ábhar adhartha. Tá taithneamh ann dúinn, agus muid féin fáiscthe as idéil an aondiachais. Ar mhí-ámharaí an tsaoil, tá an chosúlacht teoranta don dromchla amháin. Ní rabh i gcreideamh Aton ach adhradh na Nádúra ar bhealach fhuar fheanntach. B'é Ammon Dia na mbaintreach, na ndilleachtaí agus na ndaoiní faoi leatrom, ach b'é an dia seo an phríomhthargaid a bhí ag Akhenaton agus é ag iarraidh na seandéithe a chur ar ceal. Bhí Akhenaton ag iarraidh reiligiún na huasaicme a chur ar bun a bhainfeadh a n-aonsólás de na bochtáin.

Bhí an seandearcadh ag Waltari fosta ar Akhenaton nó Ekhnaton, mar a litrigh sé féin an t-ainm. Ach má bhí, bhain sé casadh ar leith as an scéal lena chur in oiriúint dá chuspóirí féin, agus é ag tabhairt cur síos ar choimhlint an Chumannachais is an Fhaisisteachais.

Hitler återigen

Nu har jag alltså tillbringat ren ett par dagar och läst i Krockows Hitlerbok. Irriterande nog är det igen en bok som aldrig översatts till finska - medan vi nog alla serveras sådant illa underbyggt och slarvigt utforskat propagandaskräp som Goldhagens Hitler's Willing Executioners, som om inte vi alla redan kunde ta del av originalet. Går det inte alls hem hos finska förläggare att det som inte alla kan läsa utan vidare, det som behöver översättas till finska, redan per definition är det som skrivs på andra språk än engelska? Det som på engelska blir en succé brukar vara någonting sådant som Goldhagens bok: ett cyniskt beräknande försök att utnyttja anglosaxiska fördomar, t ex deras fördomar mot tyskarna.

En bok som Goldhagens går ut på att förklara nazismen som en naturlig följd av medfödda anlag hos tyskarna, något som redan stänker av rasism - en rasism inte mindre farlig än nazisternas, ty den utesluter all reflektion över den obehagliga möjligheten att nazismen egentligen vore en inneboende möjlighet i vilket som helst demokratiskt system. Den alltför uppenbara analogin mellan hurrihatet i Finland och nazistisk antisemitism till exempel går att förneka smidigt bara man avfärdar nazismen som en tysk särföreteelse, omöjlig hos oss. Man uppfattar sitt eget folk - om det nu är det amerikanska, det engelska eller det finska folket - såsom moraliskt överlägset tyskarna, och varseblir inte eventuella irrationella fördomar och farliga extremister hos sig själv och i sitt eget land.

Hitler är som fenomen fortfarande mera enigmatisk än till exempel Stalin. Kommunismen, när allt kommer omkring, hade fina och lockande ideal, och att människan låter sig spåras ur och vilseledas av sådana ideal är både förståeligt och naturligt. Hitler däremot var en sorts Cthulhu, det enda hans ideologi gick ut på var förstörelse och mordfantasier. Även det kommande Stortyskland var ett märkligt färglöst och innehållslöst löfte, bara ett svepskäl för dödandet och ihjälgasandet. Det var gaskamrarna som var huvudsaken, kriget var egentligen bara ett medel till detta mål. Att någon vill blöda och dö för den universella rättvisan - för vad han själv uppfattar såsom universell rättvisa - är förståeligt, det är bara när rättvisan förkroppsligas av kamrat Stalin som det börjar kännas betänkligt. Men att kämpa och dö för sin Führers "rätt" att kväva ihjäl oskyldiga människor förefaller ligga utanför det mänskligt förståeligas ramar. Det är den här diskrepansen som gör Hitler mindre begriplig än Stalin.

När Hitler byggde upp sitt system, tillät han enligt Krockow rättsstaten existera vid sidan om partistaten. Här är han inte helt ense med Burleigh ("The Third Reich - a New History" - det är en av de två viktiga böcker på engelska som nyligen utkommit om den mustaschprydde ärkeskurken och hans rike, den andra är givetvis Ian Kershaws imponerande Hitlerbiografi), som nog uppmärksammar denna märkliga dualism han också, men verkar anse att rättsstaten så småningom helt fick ge vika för det führerstyrda godtycket. Men hur som helst, åtminstone Stalin, med sin sunda politiska instinkt (han var en försiktigare, och antagligen slugare, politisk spelare än Hitler - eller så var det bara så att Hitler, som hade mindre substans, behövde mera panache, djärvhet och Draufgängerattityd, Stalin, som hade mera naturrikedomar och mera politiskt kapital, kunde tillåta sig mera maklighet) förstod när han av politiska bekvämlighetsskäl behövde rättsstaten. Under Nürnbergrättegången sägs de sovjetiska juristerna ha insisterat på lika sträng juridisk formalism som vilken västlig advokat som helst, därför att det hade varit politiskt oklokt att uppträda med OSO-fasoner där. Dem behöll man för sina egna. Världen fick endast se den moraliska paradfasaden.

Onnistuikohan?

Mustafarkkuinen mies antoi vihjeen, miten Plökin nimen saisi vaihdettua takaisin Plökiksi. Onnistuikohan? Taisi onnistua. Kohottakaamme maljamme blogistitoveri Mustafarkun kunniaksi, viimeistään silloin kun hän palaa lomaltaan bloggaamaan. Loma tekisi hyvää itse kullekin, kun aurinko paistaa kolmenkymmenen asteen voimalla ja hiki on homettanut housut ja paidan. Mutta ei, meikäläisellä on loma vasta elokuussa, ja Irlannin-matka taitaa jäädä tänä vuonna tekemättä, vaikka vilpoisa länsirannikon rankkasade tuntuu juuri nyt houkuttelevalta ajatukselta.

Nuori prinsessa

Vielä yksi esimerkki nuorten naisten vallasta yhteiskunnassamme: keväällä 2002 minua ahdistellut psykonarttu oli 19-vuotias, 3000 euroa kuukaudessa ansaitseva tietokonenero, joka oli saanut julkaista kolumnia paikallislehdessä. Niin että anteeksi vain, Oksana, mutta minusta tuntuu, että teidän nuorten naisten henkilökohtainen Irlanti taitaa jo olla vapaa, viitatakseni tuohon alempana käyttämääni kielikuvaan. Valitan.

Heaven loves you,
clouds part for you,
nothing stands in your way
when you're a talented young girl.

Hohhoijaa

Oksana tyrkyttää meille miehille tuota iänikuista kliseetä, jonka mukaan naisen unelma on parisuhde, miehen unelma taas seksi. Voi ystävä hyvä, kyllä minä olisin valmis antamaan vaikka toisen kivekseni viipaleina ilman puudutusta siitä, että tuo olisi totta. Mutta kun se ei ole. Sekä minä että monet muut miehet tiedämme liiankin hyvin, miten vaarallista on tilastojen mukaan jäädä yksinäiseksi mieheksi. Kun näköpiiriin ilmaantuu yksikin älytasoltaan, huumorintajultaan ja päihdetavoiltaan (= ei tupakkaa, ei raittiista miehestä kieltäytymistä) vakavasti otettava kandidaatti, niin totisesti meikäläisen mielessä alkavat heti pyöriä ajatukset siitä, miten kivaa tuon kanssa olisi olla vakituisesti ja mitä muuta kuin seksiä voisi harrastaa. Silloin kun rakastuin Kuivikseen, ensimmäinen asia josta minä haaveilin ei suinkaan ollut seksi, vaan yhteiset matkat Puolaan.

Jos mies haluaa pelkkää seksiä, niin pääsyy tähän on, että nuorten naisten fasistinen pahuus on jo hänelle opettanut, millaista houkkamaista turhuutta on edes toivoa älykästä ja hauskaa naista rinnalleen. Seksi on edes jossain mielessä realistinen tavoite. Kuten Hiski joskus sanoi, yhden yön suhteessa ATM tietää toisen välittävän edes sen verran, että päästää fyysisesti lähelleen.

Mutta ei, ní thuigeann an sách an seang, ei kylläinen nälkäistä ymmärrä eikä rikas köyhää. "Janoaisitte rakkautta ettekä seksiä" naisen sanomana miehille kuulostaa tasan yhtä pilkalliselta kuin Marie Antoinetten kehotus köyhille syödä leivoksia, jos leipää ei ole.

Varjot pitenee,
elämä lyhenee,
kuoleman jalka vain kulkea jaksaa.

PS: Oksana valittelee myös sitä, että siinä missä miesten ongelma on seksin puute, naisten ongelma on se, ettei saa tarpeeksi välittämistä ja apua kotona. Voi voi Oksana-parka, kun maailma on täynnä naisettomia ATMiä, jotka olisivat onnesta soikeana, jos pääsisivät oman kullan komennettaviksi pyykkitupaan. Viime keväänä liettualainen ystävättäreni raahasi minut väkisin mukaansa pyykkitupaan ja pakotti pesemään pyykkini komennellen minua kuin vanha aviopuoliso. Vihjaisin hänelle myöhemmin, että meitä varmaan pidettiin avioparina, ja hän vastasi: Niin, kaikki luulivat että minä olen hullu ja sinä onnellinen. Ja oli aivan oikeassa. Minä olisin maailman onnellisin mies, jos minua olisi oma pirttihirmu komentamassa kotitöihin. Ja minä myös tekisin ne kotityöt. Jos naisilla ei ole riittävästi kotityöapua, se on vain ja ainoastaan yksi todiste lisää siitä, että he kelpuuttavat miehikseen vain YTMiä, jotka tietävät hyvin ettei heidän tarvitse alistua kotitöihin, koska he saavat halutessaan sellaisen naisen, joka ei vaadi moista.

Hitleri poimii hilloja

Seuraavana kirjana uudelleenlukuvuorossa Christian Graf von Krockow'n - me sisäpiiriläiset tiedämme, että -ow-loppuiset saksalaiset nimet ääntyvät ilman w:tä¹⁾: Krockow krokoo, Bülow byyloo, Pankow pankoo, Treptow treptoo - Hitler und seine Deutschen. Krockow on sosiologi ja historioitsija, joka meni opiskelemaan yhteiskuntatieteitä vuonna 1947, koska halusi yrittää ymmärtää, miten Hitler oli mahdollinen. Odotelkaa raporttia.

Yksi hupaisa juttu pitää kyllä kertoa: Hitler ansioitui I maailmansodassa rohkeana taistelulähettinä ja sai rautaristin, muttei koskaan ylennyt Gefreiteristä Unteroffizieriksi, koska Vorgesetzter oli sitä mieltä, ettei hänellä ollut Führereigenschaften, johtajan ominaisuuksia. Olen joskus tiennyt jiddishinkielisen ilmauksen, jota pitäisi käyttää tässä, mutta olen unohtanut. Täytynee kotona katsoa Leo Rostenin kirjasta The Joys of Yiddish.

¹) Näin siis Saksassa. Itävallassa se -w äännetään äffänä. Veikkaan, että tähän on syynä lähimmän slaavikielen vaikutus. Ne Saksan alueet, joissa tällaisia paikannimiä on, ovat entistä DDR:ää, missä lähin slaavilainen kieli on sorbi, jossa w äännetään kuten englannin w. Toisin sanoen siinä vaiheessa, kun sorbi on vetäytynyt saksan tieltä ja sorbikieliset paikannimet omaksuttu saksaan, sananloppuinen [ou]-diftongi on saksan äännejärjestelmään mukautuessaan muuttunut pitkäksi o:ksi, joka on lähin approksimaatio. Sitä vastoin Itävallassa lähin slaavikieli on ollut tshekki, jossa sananloppuinen -v äännetään -f:ksi.

Oppinut mies ja hullu naistenvihaaja

Parikin bloggaajaa - Maalainen ja Mustafarkkuinen mies - ovat päivitelleet sitä, miten oppinut ja älykäs mies voi olla samalla raivoava naistenvihaaja. Koetetaan vääntää rautalangasta, vaikka tässä tuntee toistavansa miljoonatta kertaa samaa asiaa. Se johtuu nuorten naisten fasistisesta pahuudesta. Nuorten naisten fasistinen pahuus on aivan selkeästi määriteltävissä oleva asia. Olen kirjoittanut toisessa yhteydessä:

Nuoret naiset halveksivat heikkoja ja sorrettuja sekä pitävät oman heikkouden myöntämistä merkkinä geneerisestä häviäjyydestä ja palvovat häikäilemättömyyttä, röyhkeyttä ja väkivaltaa - tätä kaikkea kutsutaan fasismiksi, aivan asiallisesti. Nuoret naiset valehtelevat, pettävät ja huijaavat röyhkeästi eivätkä pohdi menettelynsä moraalista tuomittavuutta hetkeäkään - tätä kaikkea kutsutaan arkikielessä pahuudeksi.

Onko tosiaan noin vaikeaa saada menemään jakeluun, että naisvihani on seurausta nuorilla naisilla havaitsemastani systemaattisesta käyttäytymismallista? Siitä saakka kun olin kaksikymmenvuotias, olen törmännyt nuoriin naisiin, jotka ovat väkisin tyrkyttäytyneet seuraani ja teeskennelleet ystävyyttä ja kiintymystä, ja heti kun olen uskaltanut ottaa heidän kiintymyksensä todesta ja vastata siihen, he ovat suuttuneet, solvanneet ja kertoneet minusta ilkeämielisiä tarinoita niin ystävilleen kuin julkisuudessakin, ja tämän järjettömän käytöksen ainoa syy on ollut se, että olen rohjennut rakastua heihin?

En tietenkään sano, että kaikki nuoret naiset, joihin olen ihastunut, olisivat menetelleet tällä tavalla. Joukossa on sellaisiakin, joihin olen itse ihastunut ja joiden perässä olen juossut aivan omasta aloitteestani. Pari kolme heistä on jopa suostunut kanssani sukupuoliyhdyntään, joskaan pysyvään suhteeseen nämä jutut eivät ole johtaneet. Nekin, jotka eivät ole menneet näin pitkälle, ovat ottaneet asian kohteliaisuutena. Mutta se perussääntö tuntuu pätevän, että kun nuori nainen omasta halustaan lähestyy minua ja teeskentelee ihastusta, hän vain huvikseen kiusaa minua, mahdollisesti aikeenaan saada minut provosoitua rikollisiksi tulkittaviin tekoihin. Toisin sanoen itse elämä on opettanut, että nuoret naiset ovat itsetarkoituksellisen ilkeitä ja roistomaisia, ainakin pääasiassa; ja jokaista nuorta naista tulee kohdella täysin moraalittomana ja viheliäisenä kasana kahdella jalalla kävelevää ripulipaskaa, kunnes hän on riittävän yksiselitteisesti todistanut olevansa moraalinen ja porjadotshnyj tshelovek, vaikka onkin nainen.

Feminismillä aivopestyt naiset ovat minun murrosiästäni saakka tolkuttaneet, että jokainen mies on raiskaaja ja pahoinpitelijä, kunnes toisin todistetaan. Nykypropagandan mukaan suomalainen mies on määritelmällisesti sellainen olento, joka panee alaikäisiä tyttöjä Viipurissa. Jostain syystä tällainen vihankylvö ja kansanryhmän vastainen kiihotus ei saa ketään lotkauttamaan korvaansakaan. Kun minä puolestani epäilen kaikkia naisia - oman elämänkokemukseni ja huomattavasti laajemman otannan perusteella - moraalittomiksi ja ansoja viritteleviksi valehtelijoiksi, se on "sairaalloista naisvihaa"!

New age -Moolokia lepytellään lapsiuhreilla

Perkolan Tommi muuten kehotti omassa blogissaan Maalaista olemaan lujana hömpötyshoitonaiselleen ja tekemään ilmoituksen sosiaaliviranomaisille, jotta poika voitaisiin riistää hirviön kynsistä. Olen itse Tommin kanssa aivan samalla kannalla. Kun luin Maalaisen blogista, että hän aikoo kannella asiasta, aivan kivi vierähti sydämeltäni. Mutta nyt Maalainen horjuu päätöksessään. Tässä kohdassa tulee mieleen Christer Kihlmanin Ihminen joka järkkyi, jossa kirjoittaja sanoo, että se on alaotsikoltaan "Kirja epäolennaisesta", koska viina- ja homoilusekoilut ovat epäolennaista elämässä; jos se käsittelisi lapsia, se olisi "Kirja olennaisesta". Nyt on niin, että Maalainen aikoo antaa naista kohtaan tuntemansa lojaalisuuden, joka on näitä elämän epäolennaisia asioita, vaikuttaa olennaiseen eli lapsen hyvinvointiin. Siispä minun täytyy vedota Maalaiseen, että hän muistaisi mikä elämässä todella on olennaista ja pelastaisi pojan new age -Moolokin kidasta. Poika kiittää häntä siitä vielä, ja se kiitos on enemmän arvoinen kuin mikään - hyvä tai paha, kiitos tai kosto - mitä Moolokin papittarelta voi saada. Mitä te teette yhdelle näistä minun pienimmistäni, sen te teette minulle, sanoo Herra.

PS: Oksana, joka, toisin kuin Maalaisen ex-vaimo (tai Birdy, joka uusimmassa iontráilissaan sivuuttaa kokonaan tämän Maalaisen asian voidakseen purkaa tavanomaista kaunaansa luonnontieteilijöitä kohtaan), on hyvä ja viisas nainen, on - implisiittisesti, mutta kuitenkin - yhtynyt ylläolevaan vetoomukseeni. Toivon hartaasti, että Maalainen lukee Tommin, Oksanan ja minun blogia ja tekee sen, mitä vastuullisen miehen on lapsen parhaaksi tehtävä.

PPS: Ja jos vielä saan ratsastaa keppihevosellani: olen taas kerran helvetin vihainen siitä, ettei minusta taida - nuorten naisten fasistisen pahuuden vuoksi - koskaan tulla isää, mutta kaikki lastenrääkkääjä-ämmänkääkkänät kyllä pääsevät äideiksi. Tekee ihan saatanan hyvää, että Maalainen on kertonut eksänsä viheliäisyydestä koko maailmalle. Se on sille akalle niin oikein kuin oikea voi oikein olla. Jumala ja Oikeudenmukaisuus on olemassa. Ja jos Maalainen joutuu oikeuteen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä - naiset tietävät tarkkaan ja käyttävät aina huolella hyväkseen ne lain pykälät, joilla voivat kiertää oman vastuunsa ja siirtää sen miesten harteille - lupaan tukea Maalaista kaikin kuviteltavissa olevin tavoin, myös kahlitsemalla itseni oikeustalon oveen.

Nuoret naiset etuoikeutettuina

Oksanan blogi on parissa päivässä noussut omani ohi samaan kärkikastiin, jossa Trio Erektuksen pojat ovat komeilleet jo aikapäiviä. En sano että Oksana olisi huono kirjoittaja (vaikka minua aina silloin tällöin ottavatkin aivoon hänen oikeinkirjoitusmokansa) tai että hänen mielipiteensä olisivat typeriä - minäkin luen niitä ihan mielelläni - mutta tosiasia on, että hän osoittaa taas kerran, miten nuori älykäs nainen on tämän yhteiskunnan etuoikeutetuin, prinsessoiduin ja paapotuin olento, ja nuorten älykkäiden naisten mielipiteet pääsevät nykyään paljon paremmin julki kuin minkään muun ryhmän. Ilta-Sanomilla on sarja, jossa nuoret suomalaiset ulkomailla asuvat naiset kertovat kulttuurien kohtaamisesta. Turussa on nuorten naisten runoilijaklubi, jonka tuotokset eivät ole sen ihmeellisempiä kuin nuorten naisten muistokirjarunot yleensäkään - eletyn elämän makua näiden pilalle paapottujen keskiluokkaisten bimbojen teksteissä on tasan yhtä vähän kuin sellaisilta voi odottaakaan - mutta näitä "sukupuolensa tähden sorrettuja" on "alistettu" jo kymmenien tuhansien Brysselin ruplien stipendeillä. Miksi? Koska heidän ympärillään liehuu jatkuvasti kulttuurimiehiä, jotka toivovat saavansa maata heidän kanssaan ja jotka toisaalta kuitenkin kelpo humanisteina (kiitos, Ilkka) ja profeministimiehinä häpeävät näitä tunteitaan (hehän ovat oppineet häpeämään sitä, että heillä ylipäätään on penis) ja haluavat jollain tavalla hyvittää ne - eli julistavat asianomaisten neitojen suurenmoista nerollisuutta runoilijoina ja kulttuurihenkilöinä. Nuoret naiset pystyvät hyödyntämään seksuaalista houkuttelevuuttaan uran tekemiseen silloinkin, kun he eivät suostu makaamaan niiden miesten kanssa, joita heidän ulkoinen olemuksensa houkuttelee.

Ja jollette usko, niin verratkaa keskimääräistä nuorta lukutoukkanaista nuoreen lukutoukkamieheen. Kumpi on seurallisempi, onnellisempi, itsevarmempi, suositumpi? Ottakaa nuori mies, joka on yhtä älykäs ja lukenut kuin vaikka Oksana. Mitä todennäköisimmin hän on sairaalloisen ujo ja hänellä on poikuus tallella.

Ilkan utopia

Kokkarisen Ilkka haaveilee yhteiskunnasta, jossa ei olisi sosiaaliturvaa lainkaan:

Tällaisessa yhteiskunnassa naiset [...] pitäisivät omat miehensä kurissa ja nuhteessa kavahtaen pienintäkin varoitusmerkkiä siitä, ettei mies kykene toimimaan luotettavana elättäjänä naisille ja tämän lapsille. Naiset pitäisivät varmasti toisensakin vahvassa sosiaalisessa kontrollissa, jotta yksikään sisko ei hairahtuisi pilaamaan elämäänsä puuhailemalla renttumiesten kanssa, väittää Ilkka. Hohohoo, millä tavalla tämä muka eroaa nykyisestä elämästä? Sitä paitsi, Ilkkaseni, jos naiset kilpailevat menestyvistä miehistä, niin totta mooses ne ovat kieli pitkällä tunkemassa toisiaan renttumiesten syliin: "Mene sinä rentulle, niin minä saan sen rikkaan nörtin! Kuole sinä tänään, minä kuolen huomenna!"

Pariutumisprosessi tällaisessa yhteiskunnassa olisi varmasti mielenkiintoista seurattavaa. Kunnollisista miehistä käytäisiin kovaa ja epätoivoista kilpailua, kun heitä ei millään riittäisi kaikille naisille. Jo lukiotytötkin katsoisivat tarkkaan, kenellä pojista näyttäisi olevan potentiaalia olla tulevaisuudessa menestyjä. Niinhän ne lukiotytöt katsovat tarkkaan nytkin. Juttu vain on, että koulunumerot eivät suinkaan (vaikka Ilkka oman ilmeisesti edelleenkin kolhuisen itsetuntonsa lääkitykseksi uskotteleekin itselleen päinvastaista) kerro kaikkea pojan tulevasta menestyksestä koulunjälkeisessä elämässä: se tytoille niin tärkeä karisma ja lumokyky on koulunumeroita kovempaa valuuttaa myös työ- ja varsinkin liike-elämässä.

Moraalinvartijat

Kokkarisen Ilkka viittaa jonkun pimahtaneen angloamerikkalaisen uskonnollisuuden edustajan vuodatukseen, jossa päivitellään sitä, että ihmiset paheksuvat asianomaisen Herran palvelijan omaa tupakointia. Hihihähä. Yleensä moraalinvartijat eivät raivostu eivätkä ahdistu mistään sillä tavalla kuin siitä, että joku muu omii heidän roolinsa. Ns. poliittisessa korrektiudessa on paljon moitittavaa kuten moralisoinnissa yleensäkin, mutta olen havainnut erään mielenkiintoisen yleissäännön: poliittisesta korrektiudesta pitävät yleensä äänekkäimmin meteliä juuri sellaiset taantumukselliset ikijäärät, jotka itse katsovat olevansa jonkinlaisia moraalinvartijoita. Heidän maailmankuvansa mukaan he itse ovat moraalinen taho, ja maailmallinen maailma on menossa hunningolle. Mutta äkkiä osoittautuukin, että jumalattomat eivät olekaan menossa kaoottisesti hunningolle, vaan luomassa itse omia moraalikäsityksiään - joiden nojalla he rupeavatkin arvostelemaan moraalinvartijaa! Skandaalimaista! Hänenhän täällä piti moraalia saarnata muille eikä päinvastoin!

Tämän sivun nimenmuutoksesta

Koska nuo helkutin skandit katoavat aina uudestaan blogin nimestä ja kuvauksesta, panin Plökille sitten uudeksi nimeksi "Nuorten naisten fasistinen pahuus": siinä ei ole skandeja eikä akuutteja aksentteja, ja siitä tunnistaa heti kuka blogia kirjoittaa. Päivittäkää siis linkkinne ja selaimenne. Mitään linjanmuutosta nimenmuutos ei implikoi, aion edelleenkin kirjoittaa monella kielellä monista aiheista.

On ilo sulla, mutt' suru mulla,

on mulla hautajaiset, sulla häät

Oksanalle: En sano, että kaikki itsemurhan tekevät miehet ovat ikisinkkuja = maaseutukaupungin kaljalan hampaattomia kolmekymppisiä, mutta se ainakin on totta (hankin tilastot ja referenssit heti kun löydän), että yksinäiset miehet kuolevat (sekä tauti-, onnettomuus- että itsemurhariskin vuoksi) nuorempina. Eli kuten jo monta kertaa olen sanonut: jokaisen "seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan vapaasti toteuttavan" nuoren naisen kannoilla kulkevat itsemurhaajanuorukaisten maatuvat ruumiit, kellä silmä poskella, kellä hampaat jo mädäntyneissä kasvoissa virnistäen. Nämä hahmot saattelevat teitä kaikkialle, matoja kuhisten ja Yrjö Jylhän Häätanhua (ks. otsikko) laulaen.

Surumarssissa lauletaan:

Rauhan me silloin saamme loppumattoman
kun meidät lasketaan poveen maamme armahan.
Mutta nythän ei ole rauhaa, vaan on sota - sukupuolten välillä.

Olen jo kauan suunnitellut hiljaista mielenosoitusta itsensä murhanneiden ATMien muistoksi. Vainajien äideiltä pyydetään lyhyt selostus vainajan elämästä - ja siitä tulee juuri niin muistojen kultaama kuin äitien muistot pojistaan aina ovat. Nämä muistot kerätään pieneen mustakantiseen vihkoseen, josta otetaan sopiva painos. Sen jälkeen mielenosoittajat pukeutuvat mustiin ja kantavat ruumiskirstun kaupungin halki. Aina kun matkan varrella tulee vastaan nuoria naisia, heille annetaan yksi kappale mustakantista vihkoa.

PS: Miksi minä en saisi syyllistää naisia heidän sukupuolestaan ja nuorten miesten itsemurhista? Minua itseäni on syyllistetty mieheydestäni ja kaikkien maailman ja historian miesten pahoista teoista siitä saakka kun puhumaan opin.

PPS: Viisaaksi ja hyväksi mieheksi tietämäni Hyvärisen Juuso kommentoi edelliseen, että itsemurhaajamiesten lisäksi olisi muistettava myös anorektikkonaisia. En yritä kyseenalaistaa, mutta omaan ystäväpiiriini on kuulunut parantuneita ja onnellisia, nuoruudessaan syömishäiriöistä kärsineitä naisia. Minulla on siis sellainen yleiskäsitys, että tämä ongelma on huomattu ja että se on parannettavissa, että siitä kärsivät henkilöt huomataan ja heistä huolehditaan. Itsemurhaajanuorukaisten ongelmat sitä vastoin huomataan vasta sitten kun ruumisauto tulee heitä hakemaan.

Olen mies, sanoo testi

Olet mies. Sinulla on miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Persoonassasi on huomattavasti enemmän miehekkyyttä kuin naisellisuutta. Sinussa ei ole juurikaan naisellisia ominaisuuksia. Olet luonteva mies, joka ei pidä meteliä sukupuolestaan.

Haluat jossain määrin liittyä miesten ryhmään sekä erottautua naisten ryhmästä. Olet valinnut maskuliinisen ja epäfeminiinisen kohdan. Mieheytesi ja naiseutesi eivät siis ole tasapainossa, vaan maskuliinisuus hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla femiinisyyteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää maskuliinisia puoliasi

Tulet hyvin toimeen naiseutta ja mieheyttä itsessään yhdistävien androgyynien sekä sukupuolineutraalien ja naisten kanssa, koska sukupuolinen profiilisi ei ole niin kovin kaukana muista ryhmistä.

Maksa lilluu pirtussa

Lumikki vastaa Ulla-Maj Wideroosin kysymykseen "onko kansalaisille todella niin tärkeää saada halpaa alkoholia?" äänekkään myöntävästi, samaan tapaan kuin lapsi vastaisi kysymykseen, onko sille todella niin tärkeää saada karkkia joka päivä. Sanoisin, että jo tuolla äänekkäällä KYLLÄn huutamisella Lumikki paljastaa mielestäni alkoholisminsa, vaikka esittäytyykin mielellään "kohtuukäyttäjäksi". Kaikki ovat kohtuukäyttäjiä - omasta mielestään. Ja jos joku "kohtuukäyttäjien" porukasta kuolee nuorena maksavaivoihin, se hyssytellään pois: "ei se viinasta johdu - on niin suomalaista" - sic! - "kuvitella, että kaikki johtuisi viinasta".

Nähdäkseni on yksi ainoa mielekäs tapa määritellä alkoholin kohtuukäyttö: Kohtuukäyttäjä on se, jolle alkoholi ei ole itsetarkoitus ja jolle alkoholin hinnalla ei ole väliä, koska hän voi milloin vain vähentää käyttöään hinnan noustessa. Kaikki muut ovat alkoholisteja tai ainakin riskiryhmää, ja alkoholipolitiikkaa ei kuulu tehdä sen mukaan, mitä alkoholistit haluavat. Ei lapsellekaan anneta karkkia rajoittamattomasti joka päivä, koska siitä menee hampaat (oikeasti).

Muuten olen vanhana raittiusmiehenä sitä mieltä, että viinanvapauttajille kuuluu lopultakin sulloa luu kurkkuun. On äärimmäisen vastenmielistä, että juopot kehtaavatkin pitää itseään suvaitsevaisina ja vapaamielisinä siksi että suvaitsevat omaa juomistaan, ja leimaavat raittiit tiukkapipoisiksi sen takia, että nämä eivät juo. Minäkin yritin olla kiltti ja elämäntapaani tyrkyttämätön raittiusmies, kunnes opin että se ei millään tavalla vähentänyt juoppojen ällöttävää tapaa tyrkyttää viinaksiaan. Yleensä näitä suvaitsemattomia ääliöitä on eniten ns. sivistyneissä akateemisissa piireissä, joita nykytilanteessa voi pitää venäläiseen tapaan läpialkoholisoituneina, sillä erotuksella, että täällä Suomessa naiset ovat vähintään yhtä densoja kuin miehetkin - mikä sivumennen sanoen on yksi syy akateemisia suomalaisneitoja kohtaan kokemaani inhoon. Selvästi alkoholisoitumisvaarassa olevat taiteilijaboheemit suhtautuvat raittiuteeni huomattavasti suvaitsevammin kuin muka sivistyneet akateemiset.

Lyhyesti sanoen: sitten kun Hizbollah haluaa kieltää viinanjuonnin ja valvoa kieltoa kalashnikovein, niin miksi en antaisi heille ääntäni? Allaahu akbar!

PS: Ceterum censeo: lapsilla on oikeus raittiisiin vanhempiin. Nuorten naisten fasistinen pahuus ei ole jättänyt minua vain ilman sukupuolielämää, vaan myös ilman lapsia - raittiin isän lapsia maassa, joka on täynnä alkoholisoituneita vanhempia.

Ai, muuten...

...kirjeystävättäreni on hengissä, ja Loistava Polkukin sanoo keskittyvänsä nykyään järjettömien murhien sijasta rationaalisiin (!) ihmisryöstöihin. Oheislukemistoksi tähän Gabriel García Márquezin Uutinen ihmisryöstöstä ja Vargas Llosan Andien mies, jos se on sama kirja kuin juuri lueskelemani Lituma en los Andes.

Latinalainen Amerikka oli minulle espanjanharrastukseeni saakka terra incognita, mutta sen jälkeen kun Irlannin-vuonna sekosin lopultakin opettelemaan espanjan, olen perehtynyt kyseisen maanosan asioihin siinä määrin, että itseänikin hirvittää. Nuorena poikana, kun olin vielä hysteerinen antikommunisti ja samalla ihanteellinen liberaalinen demokraatti, ihailin kovasti Panaman silloista diktaattoria Omar Torrijos Herreraa, josta Uusi Suomi - meillä luettiin mieluummin sitä kuin Hesaria, mutta vain ja ainoastaan siksi, että se oli mukavamman kokoinen ja yhteen niitattu - teki mahdollisesti Graham Greenen vaikutuksesta suurta sankaria, "hyvää diktaattoria". Muistan että ajattelin sankaristani suunnilleen tähän tapaan: jos kerta siellä ei ole demokratian perinteitä, niin eikö kannattaisi ottaa lusikkaa kauniiseen käteen ja yrittää kehittää tätä sotilasdiktaattori-instituutiota parempaan ja kansalle armeliaampaan suuntaan? Todellinen kekkoslainen reaalipoliitikko jo kymmenvuotiaana! Kekkoslaiseen reaalipolitiikkaanhan kuuluu oleellisena osana sen hyväksyminen, että diktatuuri (varsinkin Neuvostoliiton diktatuuri, mutta miksei by extension muutkin diktatuurit) on ikuinen ja väistämätön kuin kuolema ja verot ja että kun demokratiaan siirtyminen on epärealistinen tavoite, täytyy tukea ennen muuta reformistisia ja populistisia diktatuureja (tosin tällä asenteella minusta olisi tullut kova peronismin ymmärtäjä) ja painostaa diktaattoreita reformeihin (mutta kuinka fiksua on odottaa esimerkiksi maareformia maassa, jonka diktaattorin pääasiallinen tukiryhmä ovat nimenomaan suurmaanomistajat ja erilaiset United Fruitit?).

Sisko, etkö huomaa: ei ole rauhaa vaan on sota.

Ei oikeutta maassa saa, jos itse sit' ei ota.

Oksana valittaa, eikö hänen ja monien muiden naisten kokemus miesten seksuaalisesta itsekkyydestä paina vaa'assa mitään, jos nyt kerran ryhdytään mittailemaan penisten pituuksia...ei kun koettujen kärsimysten kauheutta naisten ja miesten kesken. Ei se sikäli paina, että seksuaaliseen itsekeskeisyyteen ja naisten hyväksikäyttöön on varaa vain ja ainoastaan YTMillä, jotka saavat naisia kuin meren mutaa. Jos Oksanalla on huonoja kokemuksia miehistä, se johtuu ennen muuta siitä, että hän on mieskokemuksia hankkiessaan orientoitunut yksinomaan ylempitasoisiin miehiin ja täysin rutiinitoimen luonteisesti jättänyt meidät ATM:t noteeraamatta. Ja kun naista kiinnostavat vain YTM:t, niin hän saa juuri sellaista kohtelua kuin naiset saavat YTMiltä - näillä kun on varaa vaihtaa naista kuin paitaa. Itse asiassa naiset aika pitkälti yllyttävät miehiä tällaiseen käytökseen: kun miehellä on jo ollut joku - kun mies on kylillä seksuaaliolennon kirjoissa - hän saa aina naisia; mutta kenenkään naisen mieleenkään ei tulisi ottaa asiakseen herättää yksinäiseksi vanhaksipojaksi tiedettyä miestä seksuaaliolennoksi. Seksuaalisuus kasautuu YTMille, joista tulee nopeasti pilalle hemmoteltuja hyväksikäyttäjiä.

Ja ennen kuin masennan tai suututan Oksanan täydellisesti: ei tämä minustakaan ole hauska aihe. Mutta lähes kolmekymppiseksi uskoin naistenlehtien valheita ja annoin niiden pilata nuoruuteni, enkä kehdannut sanoa ääneen miltä tuntui saada sellaista kohtelua kuin sai. Nyt en enää aio vaieta. Ymmärrän tietysti, ettei Oksana henkilökohtaisesti ole vastuussa minun kärsimyksistäni - itse asiassa hän on ihan kohtuullisen mukava kaveri, ottaen huomioon isänmaamme ankarat olot, kaksi sotaa, pitkän laman ja huonon naistilanteen. Mutta silloin kun itse saavuin parisuhdemarkkinoille, jouduin saman tien syyllistetyksi kaikista oman sukupuoleni synneistä, jolloin meni vuosikausia ennen kuin edes jotenkin pystyin kaiken sen miesvihapropagandan vammauttamana muodostamaan jonkinasteisen mielikuvan siitä, mitä itse haluan suhteelta. Joten pelkäänpä pahoin, että pidän pyhänä velvollisuutenani muistuttaa - ja syyllistää - Oksanaa miesten kärsimyksistä. Ei minuakaan mikään Gnade der späten Geburt vapauttanut joutumasta leimatuksi potentiaaliseksi raiskaajaksi ja hyväksikäyttäjäksi.

Jossain irlantilaisessa romaanissa on kohtaus, jossa irlantilainen mies kieltäytyy ystävyydestä englantilaisen kanssa siksi, että sellainen ystävyys ei ole mahdollinen niin kauan kuin Irlanti ei ole vapaa. Isännän ja orjan - englantilaisen ja irlantilaisen - välinen suhde on perusluonteeltaan väkivaltainen ja alistava silloinkin, kun siihen ei sisälly konkreettisia väkivaltaisia ja alistavia tekoja. AT-miehenä minulla ei ole ystävyyssuhteita huippumiehiin, niihin YTMiin, joiden kanssa Oksana koki pettymyksensä; eikä minulla voi olla ystävyyssuhteita myöskään naisiin, jotka ovat YTMien liittolaisia. Ehkä sitten kun olen vapaa, kun tunnen itseni vapaaksi. Mutta ei vielä. Minun henkilökohtainen Irlantini ei ole vielä vapaa, joten en voi solmia rauhansopimusta naisten kanssa. Ireland unfree shall never be at peace. (Patrick Pearse)

PS: Käytännössä pitäisi varmaankin lähteä siitä, että on kolme sukupuolta - nainen, ATM ja YTM.

PPS: Edelliseen iontráiliin Oksana vastasi, että hänenkään Irlantinsa ei vielä ole vapaa - mutta viittasi siihen, että naiset ovat yhteiskunnassa ja työelämässä yhä alistetussa asemassa. Tämä vain kuulostaa kaikkea muuta kuin vakuuttavalta vuonna 1982 syntyneen henkilön suusta, jonka kokemus sekä työelämästä että yhteiskunnasta on varsin kapea, ja onkin vaikea välttyä sellaiselta vaikutelmalta, että hän pitää propagandistisia toisen käden tietoja yhtä arvokkaana informaationa kuin ensi käden elämänkokemusta. Minulla ei eläissäni ole ollut ensimmäistäkään rakkaussuhdetta, olen joutunut 25.-30. ikävuoden välillä aika usein näkemään nälkää ja seisomaan fattan jonossa, joten minulta suoraan sanoen riittää vain hyvin rajoitetusti sympatiaa ja solidaarisuutta henkilölle, joka elää onnellisessa rakkaussuhteessa ja joka ei taida nälkääkään ihan näöltä tuntea. Valitan.

PPPS: Oksana sanoo lainanneensa kirjastosta seksitietokirjan "Miksi seksi on hauskaa". Kun saat tietää vastauksen, niin kerro minullekin. Minulle seksistä ei nimittäin ikinä ole ollut minkään valtakunnan hauskuutta, ja itse asiassa kirjan nimikin kuulostaa rienaukselta. Seksi on hauskaa joillekuille - mutta teidän seksihauskuudellanne on hinta: ne itsemurhan tehneet AT-miehet, joilla ei koskaan ole ollut rakkautta, ei seksiä, ei mitään.

Mies ei ole naiselle ihminen

Jaakko Myöhäsen kirjoitus "Hörhöt ja valehtelijat" osuu mielestäni aika tarkalleen maaliinsa siinä oivalluksessa, että nainen ei todellakaan valitse tarjolla olevista miehistä yksilöllisesti parasta, vaan kollektiivisen naismaun mukaan parhaan. Miehen valitsee ainakin meidän kulttuurissamme nainen, eikä hän valitse miestä tehdäkseen tämän kanssa molempia kiinnostavia asioita yhdessä, vaan hän käyttää miestä välineenä omien tavoitteittensa ajamiseen. Myöhänen osui maaliinsa erityisesti siinä, että miehen henkilökohtaiset ominaisuudet eivät ikinä tule noteeratuiksi - ainoastaan miehen statusarvo.

Erään tietyn naisbloggaajan ja siis jo sukupuolensa perusteella alhaisena, halveksittavan ja viheliäisen olennon heitto, jonka mukaan nöyrin palvelijanne on "työtön ATK-tukihenkilö" eikä varmasti osaa puhua muusta kuin urheilusta ja softan sekä raudan (ohjelmien ja tietokoneiden laitteistopuolen) ominaisuuksista, jaksaa loukata ja kismittää minua edelleenkin juuri sen takia, että se ei ole missään mielessä laatujaan ainoa tuon suuntainen virhetulkinta, vaan naisille tyypillinen. Viimekertainen psykonarttunihan kutsui minua valeakateemiseksi, koska en ollut ulkoasultani akateemisen näköinen enkä asunut akateemisella tavalla - siis niiden käsitysten mukaan, joita hänellä on akateemisten ihmisten ulkoasusta ja asumisesta. Maisterin papereilla ja seminaariesitelmillä ei akateemisuutta todisteta, koska akateemisuus(kin) riippuu täysin siitä, mikä naisen mielestä kuuluu akateemiseen elämäntapaan. Ja aivan vastaavasti: jos nainen on sitä mieltä, että tietynlaisia mielipiteitä tai tunteita on vain työttömillä (tytöttömillä?) ATK-tukihenkilöillä, niin silloin olet in the eyes of God työtön ATK-tukihenkilö, jos ilmaiset tällaisia mielipiteitä ja tunteita. Tämä on loukkaavaa ja satuttavaa, että ennen kuin mies yhtään ehtii kertoa itsestään, hänet on jo luokiteltu ja pantu valmiiseen rasiaan, eikä hän pysty jälkeenpäin muuttamaan luokitustaan. Jos nainen tietää, että olet ATK-tukihenkilö, tätä arviota ei voida muuttaa enää edes kertomalla naiselle, että olet työssäkäyvä kielitieteilijä. Naiselle todellisuus ei ole se, miten asiat ovat, vaan se, miten nainen uskoo asioiden olevan, eikä naisen käsityksiä voida mitenkään muuttaa. Naisen ennakkoluulot ovat totuus, ja tyttöjen juorurinki on korkein oikeus, jonka tuomioista ei ole valitusoikeutta.

Oksanalle sanoisin vielä, että minulla on muitakin argumentteja kuin omat kokemukseni: monilla hyvin erilaisilla miehillä on samansuuntaisia kokemuksia, minkä tuo Myöhäsen kirjoituskin todistaa. Niin, ja sekin vielä pitänee todeta, että minun naiskokemusteni kannalta on herttaisen yhdentekevää, miten Intian tai Turkmenistanin naisilla menee. Olen jo kauan sitten huomannut, että suurimmalle osalle ns. osallistuvista naisista tämä solidaarisuus kehitysmaiden oikeasti kärsiviä naisia kohtaan ei ole mitään muuta kuin halpahintaista poseerausta ja jonkinlainen tekosyy kohdella suomalaisia miehiä täysin ala-arvoisesti. Ja pidän henkilökohtaisesti syvästi loukkaavana sellaista vihjailua, että kaikki suomalaiset miehet muka kävisivät Viipurissa lapsia panemassa. Pidän sitä - heh - aivan yhtä loukkaavana kuin väitettä, että kaikki naiset ovat rahaan ja ulkonäköön katsovia nilkkejä. Mutta arvaa kumpi väite oli ensin?

Artikkelit

Huonoja uutisia, Oksana: kaikissa kelttikielissä on artikkeleita. Suosittelen entistä lämpimämmin slaavilaisten kielten opintoja. Mutta tähän mennessä en ole tavannut kieltä, jossa ei olisi omia vaikeuksiaan. Yleensä joka kielessä on jokin ihan tietty juttu, joka on pieni pakko opetella käytännössä asianomaista kieltä puhuvien kanssa vuorovaikuttamalla. Puolassa se on maskuliinin yksikön genetiivin pääte: se on joko -a tai -u, sille on tietyt säännöt, mutta niistä on liikaa poikkeuksia, jotta niitä voisi käytännön tilanteessa soveltaa.

Markkina-arvo, osa 2

Oksana ihmettelee vastauksessaan edelliseen markkina-arvoa koskevaan kirjoitukseeni, eivätkö miehet ole samanlaisia kylmiä markkina-arvolaskukoneita kuin naisetkin ja onko kaikki todella naisten syy. Vastaus on: Miehet eivät ole, koska miehillä ei ole siihen varaa. Kuten sanottu, viime syksynä tutustuin tyttöön, jonka kanssa minulla oli niin paljon yhteistä, että jos kaikki rakkaushöpinät oikeasti pitäisivät paikkansa, meistä olisi tullut pari. Hän ei edes ollut häiritsevässä määrin kaunis. Mutta tytöstä ei kuukauden kestäneen kirjeenvaihdon ja oman käsitykseni mukaan kohtuullisen onnistuneiden ensitreffien jälkeen kuulunut mitään, hän ei edes vaivautunut hyvästelemään jälkeenpäin ja sanomaan ettei meistä paria tule. Ainoa selitykseni moiselle on, että todellisuudessa naiselle ei merkitse yhtään mitään, onko mies mukavaa seuraa, sillä pimppa on oikeasti sijoitus, ja rakastuminen on liiketoimi.

Minulla ei olisi mitään tätä vastaan, jos naiset myös rehellisesti myöntäisivät kylmän materialisminsa. Mutta sen sijaan he puhuvat miehille suut ja silmät täyteen rakkauden, hellyyden, avoimuuden ym. tarpeesta, ja monet miehet, kuten minä, jopa uskovat tähän alusta loppuun valheelliseen potaskaan.

Kokkarisen Ilkka huomauttaa - ilkeämielisesti valitun linkin vieressä, mutta sisällöllisesti paikkansapitävästi - että naiset eivät oikeasti ole yksilöitä, joilla olisi yksilölliset preferenssit. Minulle on yksi jos toinenkin huomauttanut, että minun täytyy olla helvetin saamaton, kun en ole onnistunut nappaamaan naista omasta tiedekunnastani, jossa ei tunnetusti ole miehiä häiriöksi asti. Todellisuudessa olen tiedekunnassani tietysti tutustunut useisiin sympaattisiin nuoriin naisiin, joiden kanssa minulla on ollut paljonkin yhteistä. Mutta markkina-arvo on markkina-arvo, ja jos nuorella naisella olisikin kanssani paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita, hän tietää hyvin voivansa sijoittaa nuoruutensa, kauneutensa ja pimppansa paremminkin. Hän siis ottaa teekkarin tai kylterin, koska teekkari tai kylteri ansaitsee valmistuttuaan riittävästi rahoittaakseen ne hänen humanistiset puuhastelunsa, joista hän sitten kaverina ja kollegana voi puhua minun kanssani. Kaikilla opiskelukavereilla, joiden kanssa minulla oli paljon yhteistä, osoittautui lopulta olevan markkina-arvoperustein otettu teekkari- tai kylteripoikaystävä, jonka kanssa tytöllä ei tuntunut edes olevan paljoa puhuttavaa. Olen aika usein ollut siinä tilanteessa, että olen käynyt naispuolisen opiskelukaverin kanssa tuntikausien (kirjaimellisesti) mittaisen keskustelun molempia kiinnostaneista aiheista poikaystävän seistessä vaiti ja vaivautuneena vieressä kuin wyrzut sumienia.

Naiset tyrkyttävät mielellään kuvitelmaa joustavasta markkina-arvosta eli siitä, että ruma, mutta naisen omien harrastusten ja kiinnostusten kannalta optimaalinen mies voisi päästä markkina-arvoltaan korkean, mutta persoonattoman ja kellä tahansa muulla markkina-arvoltaan korkealla miehellä korvattavissa olevan miehen ohi. Tämä ei pidä paikkaansa. Kokemus on osoittanut, että esim. minulla ei ole mitään saumoja sellaiseen naiseen, joka on menestynyt koulussa ja opinnoissa yhtä hyvin kuin minä ja jolla on samansuuntaiset harrastukset kuin minulla, koska markkina-arvo ei yksinkertaisesti riitä. Naisten "syyllisyys" on siinä, että he jaksavat syöttää miehille tuollaisia valheita, koska se johtaa siihen, että monet minun kaltaiseni miehet joutuvat hakkaamaan turhaan päätään seinään ja ihmettelemään, missä vika on - kun löysin lopulta naisen, joka oli kiinnostunut puolan ja iirin opiskelusta, raitis ja savuton ja kuuden laudaturin ylioppilas, niin miksei meistä voinut tulla paria? Kun mies kerta toisensa jälkeen kokee näitä samoja epäonnistumisia, hän syyttää aina itseään, pelkää mokanneensa ja munanneensa - ja huononevan itsetunnon kierre ajaa hänet lopulta itsemurhaan. Asiaa eivät suorastaan auta hyväätarkoittavat ystävättäret, jotka vannovat miehelle, ettei hänessä ole vikaa ja että hän saa kyllä varmasti vielä vertaisensa naisen. Kukaan heistä ei tietenkään raaski sanoa miehelle, että hänellä ei markkina-arvosyistä ole saumoja taatusti yhteenkään akateemiseen naiseen, vaikka hän olisi itse laudaturmaisteri matkalla tohtoriksi, jos hänellä ei ole yleisluontoisia markkina-arvoattribuutteja, ts. ulkonäköä ja rahaa.

Hekottavat terävähampaiset syöjättäret

Muuten minun pitänee puuttua vielä Henryn blogin kommenttiosassa käytyyn keskusteluun, jossa joku nainen sai riemuidiotiakohtauksen ja heitti sellaisen järjettömyyden kuin että ilman miehiä ei olisi armeijoita eikä sotia. Tämä heitto pistää erinomaisen paljon vihaksi. Kun Pohjois-Irlannin terrorisota alkoi 1960-luvun lopussa, protestanttisen terrorismin - joka on aina sotkeutunut katolista selvemmin ODC*-rikollisuuteen ja uusfasisteihin, vaikka IRAnkin pojat tietysti ovat kovia roistoja ja viattomien murhaajia - alkukimmokkeena olivat juuri kiihkeät ja militantit protestanttinaiset, jotka sanoivat miehilleen, etteivät nämä olleet miehiä ollenkaan, jolleivät nousseet tukahduttamaan katolisten kansannousua. Sekä Steve Brucen protestanttiterrorismitutkimuksessa The Edge of the Union - The Ulster Loyalist Political Vision että Hennesseyn Pohjois-Irlannin historiassa korostettiin protestanttinaisten osuutta lojalistiterrorismin syntyyn. Hennessy siteerasikin erään protestanttinaisen kirjoitusta, joka raivosi: Where are the MEN in our community? ja jonka mielestä katoliset - eksplisiittisesti myös lapset - kuului polttaa elävältä: hän julisti haluavansa itse ottaa liekinheittimen ja roast these slimy excreta.

Eikä tarvitse mennä Pohjois-Irlantiin asti. Isoäidilläni oli vanhapiikasisar, joka ei koskaan osannut nähdäkään miehiä muuna kuin isänmaan ja hänen vanhan eukonruhonsa puolesta uhrattavana tykinruokana. Siitä asti kun olin kolmivuotias, täti hekumoi sillä, kuinka tuokin poika menee armeijaan jotta voi sitten antaa henkensä isänmaan puolesta kun (sic!) "rytikkä tulee Suomea ottamaan".

Niin että älkää tulko minulle selittämään mitään naisen rauhantahtoisuudesta. Vaikka tiedänhän minä: kaikki naiset, jotka poikkeavat sen rauhantahtoisen ja hyvän ihannenaisen kaavasta, ovat omasta naiseudestaan vieraantuneita ja maskuliinisen paskayhteiskunnan itsestään vieraannuttamia degeneraatteja. Kaikki hyvä maailmassa tulee naisesta, kaikki paha miehestä. Ja täsmälleen samat asiat, jotka miehen tekeminä ovat pahoja ja moraalittomia, ovat naisen kohdalla hienon itsenäisyyden ja uudenlaisuuden osoitus. Eihän moraali eikä laki voi olla sama miehille ja naisille.

*)ODC = ordinary decent criminal, (Ulsterissa:) tavanomainen rikoksentekijä ilman poliittisia motiiveja, esim. varas, ryöstömurhaaja, raiskaaja