Moraalinen paniikki, moraalinen paniikki, sanoo femurobotti

Nuoret naiset juovat viinaa ja polttavat röökiä tolkuttomasti. Kadulla keskustassa on nykyään käytännössä mahdotonta törmätä nuoreen tyttöön, joka ei polttaisi tupakkaa. Mikä on Isosiskon reaktio tähän? Onko hän huolissaan siitä, että miesten rahavalta ei tyydy ainoastaan maksamaan naisille nälkäpalkkoja, vaan konfiskoi ne nälkäpalkatkin tupakkoihin ja viinapulloihin? Ei suinkaan. Isosisko kettuuntuu mieluummin siitä, että uusi valistuskampanja kehtaakin panna nuoren naisen vetämään siiderit väärään kurkkuun kyseenalaistamalla hänen pyhän oikeutensa juoda viinaa. Kyseessä on moraalinen paniikki, jolla halutaan kontrolloida nuoria naisia, kun heitä on helpompi hallita kuin keski-ikäisiä miehiä, jotka kuulemma juovat nuorten naistenkin viinat.

Vanhana raittiusmiehenä en edelleenkään kykene käsittämään sitä, miksi emansipoituneen naisen oikeus viinaan ja tupakkaan on niin pyhä, että on jonkinlaista moraalisen paniikin lietsontaa, jos heitä muistutetaan näiden aineiden vaarallisuudesta ja haitallisuudesta. Meikkien ja ehoaineiden kohdalla feministit aina inttävät ad nauseam, että miehet ja miesvalta pakottavat naisen paklaamaan ja maalaamaan itseään ja että meikkaaminen on sorron merkki ja orjan kahle. (Kumma kyllä ne monilukuiset miehet, jotka kurkku suorana huutavat, että heille kyllä kelpaa se meikkaamatonkin nainen vallan hyvin, eivät jostain syystä tule edes käsittelyyn tämän teorian muotoilemisen yhteydessä. Itse asiassa onkin kyse siitä, että nämä miehet osoittavat oman ATMyytensä hyväksyessään naisen sellaisena kuin tämä on. Nainen meikkaa itseään sitä YTM:ää varten, jolle hän ei riitä omana itsenään.) Sitä vastoin naisen oikeus viinaan ja tupakkaan, vaikka sen voisi tulkita aivan samalla tavalla - pahojen miesten kontrolloima maailmankapitalistinen salaliitto sortaa naisia myymällä heille kalliilla rahalla riippuvuutta ja terveyshaittoja - on femakoille aina pyhä ja tärkeä, ja he selittävät markusjanssonmaisin itsensä kanssa ristiriitaisin maratonargumentein, että naisia ei saa syyllistää heidän päihteidenkäytöstään. Kun nainen vapaasti valitsee viinan ja tupakan, niin sillä valinnalla on aina hintansa. Mutta valinnan hinnasta ei saa muistuttaa, koska se saisi naisen ahdistumaan, se olisi syyllistämistä ja moraalista paniikkia. Myös kontrollin vastustaminen on itsetarkoitus: ihmisiä ei saa kontrolloida eikä yrittää estää tekemästä sellaisia itselleen vahingollisia asioita, joita he "omasta tahdostaan" (= ryhmäpaineen ja riippuvuuden pakottamina) haluavat tehdä. Isosisko ei tietenkään osaa nähdä asiaa siltä kannalta, että alkoholinvastainen kampanjointi voisi olla omaa elämää ja terveyttä koskevan vallan palauttamista nuorille naisille, joilta viinan läpitunkema kulttuuri on vienyt sen - mainosparodioihin, antimainontaan, akayismiin ja adbustereihin verrattava yritys muistuttaa ihmiselle, että hänellä on oikeus valita toisinkin ja torjua se, mitä mainostaja, ryhmäpaine tai viina- ja nikotiiniriippuvuuden piru hänelle tyrkyttää.

Isosisko näkee tietysti taas naisten sortona sen, että "moralisoivaa" kampanjaa ei kohdisteta keski-ikäisiin miehiin, jotka ryyppäävät enemmän ja ovat väkivaltaisempia. Vastaus on armoton: syy on tietenkin se, että nuori nainen on - biologisista syistä, jotka ovat ainakin erektuslaisille selvät - objektiivisesti arvokkaampi ja arvostetumpi olento kuin keski-ikäinen mies, koska hän voi synnyttää lapsia, jotka ovat yhteisön tulevaisuus. Keski-ikäisiä miehiä ei kukaan rakasta, kaipaa eikä heidän peräänsä itke, kun he menehtyvät alkoholihaittoihin. Keski-ikäisellä miehellä on arvoa vasta sitten, kun hän saa ostettua itselleen nuoren naisen; ja tähän yltääkseen hänen on oltavakin todellinen kingi. Nuorista naisista pidetään koko yhteiskunnan voimin huolta ja koko yhteiskunta rakastaa heitä, siksi myös heidän alkoholinkäyttönsä herättää yleistä huolta. Kyse ei ole sorrosta, vaan siitä, että me nöyrät alustalaiset olemme huolissamme meitä sortavan ja pompottavan oikullisen aatelisluokan kelpoisuudesta aateliksi.

Muuten olen sitä mieltä, että feminismi menetti oikeutensa tukeen ja solidaarisuuteen minun suunnaltani viimeistään sillä hetkellä kun osoittautui, että äänekkäimmät feministit eivät kelpaa esikuviksi nuorille tytöille. Esimerkiksi täällä blogosfäärissä tunnustautuneita feministejä ovat Birdy ja Isosisko, ja kumpikin on aivan yksiselitteisesti kelvoton esikuva kasvavalle nuorelle. Viinankäytön ja tupakoinnin lisäksi ollaan täysin sivistymättömiä ja kiinnostumattomia mistään yleissivistystä ja maailmankuvaa kehittävästä. Lukuharrastus rajoittuu viihderomaaneihin (Birdyn Pérez-Reverte - toki minäkin luen sitä, mutta etupäässä oppiakseni espanjaa, enkä nyt menisi ainakaan kehumaan Pérez-Reverte -harrastuksilla) ja kulttuuriharrastus huuhaahan (astrologiat, homeopatiat). Ennen kaikkea ollaan markkinoidun massakulttuurin epäkriittisiä kuluttajia (tässä suhteessa muuten Kokkarinen, jonka maku ja maailmankuva on monessakin suhteessa yhtä vulgääri kuin halveksimiensa Öyhölän poikien, muistuttaa kovasti Birdyä), ja ainoa erityinen anspråk intellektuellin jaloon titteliin on se, että on tullut opiskeltua tuota naistutkimusta. Naistutkimus onkin osoittautunut täysin vahingolliseksi nuorten naisten älyllisen kehityksen kannalta: sen sijaan että se toimisi kiintoisana lisänä ja uutena näkökulmana jo opittuihin asioihin, se toimii niiden korvikkeena. Nuoret naiset eivät opiskele espanjaa ja saksaa saadakseen sitten naistutkimuksesta jännittävän, erikoisen paradigman, jolla sitten analysoivat Droste-Hülshoffin tai Esquivelin teoksia; nuoret naiset opiskelevat naistutkimuksia sen sijaan että opiskelisivat saksaa ja espanjaa. Tulos on, että he poistuvat yliopistosta täysinoppineina naistieteilijöinä, mutta tietämättä yhtään mitään esimerkiksi saksalaisesta tai espanjalaisesta kulttuurista.