Lukemista

Ennen kuin painun kotiin koisaamaan, totean, että minulla on juuri nyt luettavana Heikki Ylikankaan Nurmijärven rosvot. Nurmijärvellä toimi 1820-luvulla huomattava rosvosakki, josta mm. Jaakko Puokka mainitsi kirjassaan Paloon Stenvallit. Puokan kirja on eräiltä osiltaan aika arveluttava - ainakin hänen pakonomainen pyrkimyksensä todistella Stenvallit paikallista kartanoa isännöineen Adlercreutzien aatelissuvun aviottomiksi jälkeläisiksi, joilla salatun sukulaisuuden vuoksi oli jonkinlainen klienttisuhde Adlercreutzeihin, toi kirjalle ansaitsemattoman huonon maineen; sillä kun tämän tyhjänpäiväisen romanttisuuden kuori pois, Puokan kirja oli itse asiassa hieno lähdeteos Aleksis Kivestä kaltaiselleni monipuolisesti kulttuurista kiinnostuneelle nuorelle pojalle. Ainakin paikallistuntemus Puokalla oli paikallaan, koska kukaan muu tuolloin Kivi-esitelmää koulua varten valmistellessani lukemistani Kiven tutkijoista ei muistaakseni maininnut mitään Nurmijärven rosvoista, saati sitten vaivautunut pohtimaan, miten rosvojen jälkeensä jättämä folklore mahtoi vaikuttaa Aleksis Kiven kehitykseen kirjailijana.

Nyt Heikki Ylikangas, joka tunnetusti on kunnostautunut puukkojunkkarien kuvaajana - Härmän häjyt ja Kauhavan herra oli lapsuuteni lempikirjoja, jonka varmasti ehdin lukea riekaleiksi ja joka minulla oli jopa mökkilukemisena - ja jolla on erinomaisen luistava kynä sekä kyky saada kuiva arkistoaineisto elämään - on siunannut meitä laatimalla tunnetulla taidollaan ison ja paksun teoksen Nurmijärven rosvojoukosta. Kirja on jonkin verran Härmän häjyjä tieteellisempi ja kuivempi - itse asiassa Härmän häjyissä Ylikangas turvautui vielä folkloreen tarkistamatta sen tietoja kyllin huolella arkistolähteistä ja joutui myöhemmin korjailemaan Härmän häjyjen liian romanttisia tulkintoja teoksessaan Murtuva säätyvalta, joka myös käsittelee Pohjanmaan puukkojunkkareita, mutta osana laajempaa yhteiskunnallista kontekstia - mutta yhtä kaikki Nurmijärven rosvot tulevat miltei henkilökohtaisestikin tutuiksi, aivan kuten häjyt ja näiden päävastustaja, "Kauhavan herra" Adolf Hägglund (ei toki Höglund).