Oklon ilmiö

Oklo sijaitsee afrikkalaisessa Gabonin valtiossa, ja sieltä löydettiin 1970-luvun alussa luonnon muodostaman ydinreaktorin jäänteet. Luonnon muodostama ydinreaktori tarkoittaa tässä sitä, että sikäläisessä uraaniesiintymässä oli joskus vuosia sitten käynnissä fissioketjureaktio, joka pysyi aisoissa eikä suinkaan räjähtänyt ydinpommiksi. Veikkaanpa, että lukijoistani vain alan koulutuksen saaneet ovat kuulleet Oklosta, joka on ehdottomasti ydinteollisuuden paras - ja laiminlyödyin - propagandavaltti. Oklossa nimittäin plutonium ja muut fissioketjureaktion sekä siitä harhautuneiden neutronien tuottamat radionuklidit pysyivät maaperässä turvallisesti vuosituhansien ajan, ennen kuin ne sattumalta löydettiin. Toisin sanoen Oklo todistaa, että ydinjätteiden turvallinen hautaaminen peruskallioon on ainakin periaatteessa mahdollista - että ydinvoima ei suinkaan ole aivan sellainen luonnoton ja hirveä anomalia, jona se näyttäytyy kiihkeimpien vastustajiensa puheissa. (Tämä ei tietenkään muuta miksikään sitä, että biosfääri on ehtinyt jo miljoonia vuosia kehittyä verrattain vapaana radioaktiivisuudesta, joten kehittyneimpien eliöiden, kuten ihmisen, säteilynsietokyky ei ole kaksinen: ei ole ollut evolutiivista, darwinistista syytä kehittää radioaktiivisuutta kestävää ihmistä.)

Jos ydinvoiman kannattajat puhuisivat Oklosta joka toisessa lauseessaan, selittäisivät kyllästymiseen asti kuinka ydinvoimalajätteiden loppusijoitussuunnitelmissa on perusteellisesti pohdittu Oklon kokemuksia jne., luulenpa, että niin minä kuin monet muutkin ydinvoiman vastustajat tuntisimme olomme huomattavasti turvallisemmaksi. Ainakin voisi luottaa siihen, että heikäläiset vakavissaan pohtivat tätä ydinjätekysymystä sen sijaan että työntävät sen mielestään taka-alalle voidakseen pohtia atomitulevaisuuden vähemmän masentavia ja jännittävämpiä mahdollisuuksia.

Ylipäätäänhän ydinvoiman kannattajat eivät vaivaudu edes pohtimaan, miten voisivat markkinoida lempilapsensa meille muille. Päin vastoin. Kyllästymiseen asti he väistävät asiallista keskustelua, ja vastustajiensa todellisiin mielipiteisiin vastaamisen sijasta he vääntävät ne sellaisiksi pystyssä pysymättömiksi olkinukeiksi, että kenenkään vakavamielisen ydinvoiman vastustajan on mahdotonta tunnistaa itseään moisesta karikatyyristä. Totta kai he itsekin huomaavat, miten huonosti moinen taktiikka toimii, mutta sen sijaan, että he opettelisivat tulemaan toimeen demokraattisen julkisuuden ehdoilla, he antautuvat haaveilleen meritokratiasta, jossa vain asiantuntijoiden Oikeat Mielipiteet^tm ovat sallittuja, ja jossa asiantuntijoiden ei tarvitse tehdä tyhmälle kansalle minkäänlaisia myönnytyksiä. Kansan tehtävänä on uskoa, että ydinvoima-asiantuntijoilla on hallussaan salainen tieto ydinvoiman tekemiseksi vaarattomaksi - eikä vaatia asiantuntijoita paljastamaan esimerkkejä tästä salaisesta tiedosta.

Takavuosien Posiva-kampanja oli todellinen rimanalitus esittäessään valokuvia "puunsyleilijätytöistä" ja "taikahipeistä", jotka sitten esittivät - lainausmerkeissä, ikään kuin kyse olisi ollut aidoistakin lainauksista - täysin älyttömiä ja naurettavia "argumentteja" ydinvoimaa vastaan. Posivan esitettiin sitten tietävän asiat paremmin. Mutta kertaakaan ei esitetty todellisia vihreiden ym. argumentteja ydinvoimaa vastaan, eikä esimerkkejä siitä tiedosta, jonka nojalla Posiva nämä argumentit kumoaa. Taas kerran ydinvoimateollisuus esitti argumentteinaan sen, että "meillä on argumentteja" ja "me tiedämme paremmin". Vaikka Oklon luonnonreaktori olisi oikeasti merkittävä propagandavaltti ydinteollisuudelle, se ei vaivaudu käyttämään tätä valttikorttia, koska yrittää voittaa pelin solvaamalla ja uhkailemalla muita pelaajia.

Tietyssä vaiheessa "tyhmä" kansa kyllä oivaltaa, että iskulauseet "vain emotionaaliset tantat vastustavat ydinvoimaa" ja "ole älykäs ja tunteilematon MIES - kannata ydinvoimaa", jotka ovat implisiittisesti läsnä kaikessa ydinvoimaa kannattavassa kirjoittelussa ja suhdetoiminnassa, eivät ole mitään muuta kuin - itsessään tunteisiin ja mielikuviin vetoavaa sloganitehtailua, jollaista ei kelpuuteta argumentaatioksi muidenkaan tärkeiden yhteiskunnallisten ratkaisujen kohdalla.