Svenne Jönsson

Koska Usenet-yhteyteni takkuilee enkä pääse osallistumaan uutisryhmiin, en voi muuta kuin esittää blogissani analyysini eräästä myös kollegan "Liikaa politiikkaa" mainitsemasta nuoresta poliitikoksi pyrkijästä, jota aion ilkeämielisyyttäni tässä kunnioittaa peitenimellä Svenne Jönsson. Mies on itse juuri sellainen provinsiaalinen kiihkoilija, joka pitää tällaista nimiväännöstä sveduhintsahtavana ("hintsahtava" kuulostaa jotenkin hauskemmalta sanalta kuin "hintahtava"). Todellisuudessa hänellä on kyllä ruotsinkielinen sukunimi - tosin sellainen, jota tavataan suomenkielisillä huomattavasti enemmän kuin omaani - mutta etunimi, joka soveltuu kumpaankin kieleen. Sat sapienti, eli satiaisia saajalle. (Pääsenhän nyt Kysyn vaan -blogin viikon letkauttajiin, pääsenhän?) - Oikea Svenne Jönsson oli roolihenkilö muinoisessa lasten televisiosarjassa Himmel och pannkaka, jossa muistaakseni lennettiin omatekoisella lentokoneella.

(Anti)hörhöt vauhdissa

Salskea Svennemme tuntuu kuuluvan ns. antihörhöfoorumin perustajiin. Kyseinen foorumi on nuorten oikeistolaisnörttien oma pikku ankkalammikko, jossa he paheksuvat porukalla kaikkia hörhöiksi leimaamiaan - niin ihmisoikeusväkeä, ydinvoiman vastustajia, humanisteja kuin AY-liikettäkin. Heikäläiset vain ovat määritelleet hörhön käsitteen niin laajasti, että noin 99% ihmiskunnasta, mukaan lukien käytännöllisesti katsoen kaikki poliittisesti tavalla tai toisella aktiiviset ihmiset Suomessa (myös porvaripuolueissa, sillä näiden äärioikeistolaisten syrjäytymiseen kuuluu oleellisena osana se, että he pitävät porvaripuolueitakin hörhöjen soluttamina), kuuluu tähän halveksittavaan ihmiskategoriaan. Nythän on niin, että, kuten Tommipommi ansiokkaasti huomautti, monien hyvienkin asioiden maine on oikeasti huonontunut sen takia, että niitä kannattamassa ovat kaikenlaiset epäsympaattiset, hysteeriset tantat; joten ymmärrän erinomaisesti sen selkäytimestä lähtevän tympääntymisimpulssin, joka on esimerkiksi antihörhöfoorumin taustalla. Silti pidän yhteiskunnallisesti vahingollisina ja tuhoisina sekä hörhöfoorumia yleensä että Svenneä erityisesti, koska "antihörhöilyllä" ei ole mitään muuta poliittista sisältöä eikä substanssia kuin hörhöyden vastustaminen, joka - kuten jo edellä tuli todettua - on perusluonteeltaan koko ihmiskunnan inhoamista.

Vitun lukioälykkö, otaks daijuun?

Entisenä lukiolaisälykkönä (en muista, oliko se nyt Tommipommi vai Kokkarinen, joka blogimaailmassa lanseerasi tämän hienon ja käyttökelpoisen käsitteen) olen kyllä hyvin perillä myös siitä ihmiskunnan inhoamisen tunteesta omasta kokemuksestani. Kuitenkin näin aikuisiällä tiedän, että se on oikeasti patologinen ja kieroutunut tunne, ja että maailma on pitkälti oikeassa heittäessään lukiolaisälyköt ja antihörhöt oikeiden ihmisten keskuudesta roskakorifoorumeilleen. (Kyllä vain, jopa koulukiusaaminen voi olla näille tyypeille heidän omaltakin kannaltaan oikein ja parahiksi. Ei se minullekaan ollut yksinomaan haitaksi.)

Sanna bekännelser av en soli-sali-ratti

Ihminen on sosiaalinen eläin. Sosiaalisia siteitä vailla oleva, niistä osattomaksi jäänyt ja niihin kykenemätön ihminen ei eroa mitenkään hallituksensa menettäneen, libertaaris-anarkokapitalistiseen onnelaan vajonneen afrikkalaisvaltion raiteilla tallustelevasta, viidakkovesuria (machete on suomeksi oikeasti nimenomaan "vesuri", eikä mikään "viidakkoveitsi") heiluttelevasta lapsisotilaasta, joka tiukkaa kaikilta kaveriensa ottamilta vangeilta: Short sleeves or long sleeves? ("Leikataanko pois koko käsivarsi, vai pätkäistäänkö vain ranteesta poikki?")

Ei ole mitenkään sattumaa, että asosiaaliset lukiolaisälyköt suuntautuvat nykyään libertarismiin ja äärioikeistolaisuuteen: juurettomiksi jääneinä he ovat kateellisia muille ihmisille, "hörhöille", joilla sosiaalisia siteitä on, ja haluavat kostaa heille tekemällä omasta asosiaalisuudestaan hyveen - vesuria huitovien nekruhuligaanien kaaoksesta utooppisen mallin meidänkin yhteiskunnallemme. Tämä siis siitä huolimatta, että nämä lukiolaisälyköt ovat yleisesti ottaen aikamoisia pelkureita - kieltäytyvät aseista pikemminkin yleisen nynnyytensä kuin poliittisen vakaumuksensa vuoksi (kyllä, tämä on myös itsekritiikkiä) ja huutavat poliisia avuksi heti kun vähänkin pelottaa - kuten kaikkien autististen oikeistohörhöjen nyyssiryhmäkuningas Matti L., jonka ihanneyhteiskunnassa järjestyksestä huolehtisivat yksityiset miliisit "sosialistisen" poliisin asemesta, mutta joka parkuu kunnianloukkauksesta ja rikosilmoituksesta heti kun joku sanoo ääneen, mikä hän todellisuudessa on. Haaveilemassaan anarkokapitalismissa he joutuisivat viidakkovesurin silputtavaksi ensimmäisinä kaikista. (Suostuisikohan perulainen ystävättäreni lähettämään minulle sellaisen vesurin, jotta voisin pitää sitä kaapissa valmiina libertaristien suurta p-päivää varten?)

Kommunismi oli pienempi paha - oikeasti

Ennen vanhaan nynnyistä lukiolaisälyköistä tuli yleensä kommunisteja tai muuten vain vasemmistoradikaaleja. Tämä oli ehdottomasti pienempi paha kuin antihörhöfoorumeille (ts. oikeistohörhökarsinoihin) vetäytyminen, koska olemalla kommunisteja nynnyt lukiolaisälyköt ainakin tunnustivat tarvitsevansa sosiaalista sidosta ja haluavansa olla muillekin hyödyksi. Epäilemättä nynnyjen lukiolaisälykköjen kommunismi oli myös yksi kristillisyyden muoto siinä mielessä, että kristinuskoon kuuluu ihmisen terve ja kasvattava syyllistäminen hänen epäsosiaalisuudestaan ja hyödyttömyydestään muille ihmisille. - Oikeistohörhöys on sikäli epäterveellistä ja vaarallista lukiolaisälykön itsensä kannalta, että oikeistohörhönä hän ei tunnusta oman epäsosiaalisuutensa sairasta, autistista luonnetta, vaan pikemminkin vaatii itselleen oikeutta elää parantumattomana, yhteiskuntakelvottomana hulluna ("individualistina") ryhtymättä vaikeaan ja tuskalliseen parantumis- ja sosiaalistumisprosessiin (joka "tukahduttaisi" hänen "yksilöllisyytensä" - tuskinpa hänellä muuta yksilöllistä onkaan kuin naiivi narsisminsa). No, tätä se avohoito teettää.

Augusto Pinochet - vihreää liberalismia jo vuodesta 1973

Svenne Jönsson on siitä erikoinen lukiolaisälykkö, ettei hän ole lukiolainen eikä erityisen älykäskään. Muudan blogisti siteerasi taannoin hänen nyyssikirjoituksiaan, jotka olivat varsin alkeellisella tavalla rasistisia; kun puhe oli joistain Chilen vallankaappauksen muisteluseremonioista, Svenne meni tietysti heti intoilemaan, kuinka hän mieluummin olisi pitämässä vastamielenosoitusta ja ilobileitä Pinochetin kunniaksi. Svenne on ollut vaaliehdokkaana, jolloin hän on esiintynyt "vihreänä liberaalina".

Rasismi ja oikeistovallankaappauksien kannattaminen ei ole erityisen liberaalia. Allenden Chile ei tietenkään ollut mikään sosialistinen onnela eikä Allende mikään pyhimys: niin ymmärrettävää kuin uhmakas vasemmistolaisuus olikin 1970-luvun Latinalaisessa Amerikassa, näkyvä keskisormen heiluttaminen Yhdysvalloille oli reaalipoliittisesti presiis yhtä hölmöä kuin Suomelta olisi samaan aikaan ollut näkyvä keskisormen heiluttaminen Neuvostoliitolle. (Brasilian Lula da Silvaan en ole mitenkään ihastunut - minua suunnitelma ydinpelotteen hankkimisesta Brasilialle ei juurikaan hemaise - mutta kun hän esitti suunnittelemansa sosiaalipoliittiset uudistukset Rooseveltin New Dealin brasilialaisena vastineena, hän ainakin osoitti kiitettävää reaalipoliittista viisautta, jota Allendelta aikoinaan puuttui.) Maan talousvaikeudet tuskin kokonaisuudessaan johtuivat jenkkien harjoittamasta horjutuksesta, mutta toki CIA:n juonillakin oli oma osuutensa asiassa; ja vaikka ei olisikaan samaa mieltä Allenden politiikasta, lopputulemaksi jää, että Allenden hallitus oli vapailla vaaleilla valittu, ja joka osoittaa mieltä Pinochetin puolesta, osoittaa mieltä demokratiaa vastaan sekä kidutuksien ja laittomuuksien puolesta.

Mitä sitten tulee vihreyteen, ydinvoiman kannattaminen ei kuulu sen piiriin.

Nythän on niin, että liberalismi ja vihreys saadaan, voidaan ja kuuluukin haluttaessa määritellä uusiksi. Esimerkiksi perinteinen kepulainen, homovastainen ja uskonnollisesti vanhoillinen maailmankuva on täysin mahdollista yhdistää luonnonsuojeluhenkisyyteen ja varmasti yksilötasolla usein yhdistetäänkin - tällaiset yksilöt (joita on) ovat sitten vihreiden, kepun ja kristillisten rajamaastossa liikkuvia äänestäjiä. Toisin kuin useimmat ydinvoiman vastustajat, olen itse valmis myöntämään, että uskottava vihreä ja ydinvoimamyönteinen poliittinen positio on mahdollinen. (Jahka tästä kerkiän, aion otsikolla Oklon ilmiö antaa ydinvoimahörhöille muutamia vihjeitä siitä, miten he pystyvät vakuuttamaan meidät paremmin.) On kuitenkin selvää, että Svenne Jönssonin tarkoituksena on, mainostaessaan itseään liberaaliksi ja vihreäksi, harhauttaa täysin eri lailla ajattelevia ihmisiä äänestämään häntä, koska hän tietää hyvin, että hänen tosiasialliset poliittiset mielipiteensä ovat liian äärioikeistolaisia, jotta hän koskaan voisi saada ääniä muilta kuin kouralliselta kaltaisiaan marginalisoituja kiihkoilijoita. Toisin sanoen hän ei pyri politiikkaan avoimesti ja rehellisesti, vaan hänen tarkoituksenaan on solutustoiminta - totalitaaristen ääriliikkeiden vanha konsti: taistolaisten junttatouhut ovat tuoreessa muistissa, eikä ihmetytä, että oikeistohörhöt ovat oppineet tämän huonon tavan stalluilta.

Svenne Jönsson on ainakin oman ilmoituksensa mukaan erään kunnallis- tai sosiaalialan opiskelija - jätän avoimeksi, onko hänestä tulossa isona sosiaalitarkkaaja, sairaanhoitaja vai kunnan kulttuurisihteeri. On yllättävää nähdä tällainen henkilö lukiolaisälykköoikeistolaisuuden edustajana, mutta loppujen lopuksi tuolle naisvaltaiselle alalle päätynyt mies useinkin kokee ammatinvalinnastaan - luultavasti hän ei sitä omasta tahdostaan valinnut, vaan nimenomaan päätyi sinne - häpeää ja noloutta, eikä halua ottaa lusikkaa kauniiseen käteen ja sulautua osaksi alan yleistä kulttuuria, johon mitä todennäköisimmin kuuluu sekä ay-liike että hyvin konventionaalinen poliittinen osallistuminen suuren puolueen riveissä - sosialidemokraatit tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta itse asiassa kokoomuksella on isohko hoitsusiipi, joka on estänyt tehokkaasti puoluetta lipsumasta liian syvälle libertaarishenkisen äärikapitalismin suohon. Luultavasti näiden hoitsujen "oikeistolaisuus" on lähinnä elämäntyylin perinteisyyttä ja konventionaalisuutta - vastenmielisyyttä vapaita huumeita ym. radikaalien harrastamia typeryyksiä kohtaan - joka ei sinänsä sulje pois esim. ammattiyhdistystoimintaan osallistumista.

Suuret luulot, pieni mies

Oletettavasti Svenne Jönsson on mies, jolla kotikasvatuksen peruna on suuret luulot itsestään, mutta heikot rahkeet toteuttaa niitä: lukiolaisälykön asenne ilman lukiolaisälykön älyllisiä kykyjä. Hänelle on siis syvä henkilökohtainen nöyryytys joutua "pelkäksi" sossu-hoitsu-kunnallissektorin rivimieheksi. Kun hänen loukattu narsisminsa ei salli hänen sulautua joukkoon tummaan, hän hakee hädissään turvaa sen antiteesistä. Libertarismi on nimenomaan hoitsukokoomuslaisuuden antiteesi, koska libertarismi torjuu sekä hoitsukokoomuslaisuuden ay- ja sosiaalivaltiopuolen että siihen kuuluvan konventionaalisen, kristillis-isänmaallisesti sävyttyneen perhe-elämähengen. Kun hoitsukokoomuslainen kuuluu ay-liikkeeseen ja vastustaa huumeita ja lapsipornoa, libertaristi pitää ay-liikettä kauheana kommunismina ja vaatii individualismin nimissä vapaita huumeita ja vapaata lapsipornoa. (Tosin Steven Dutch paljasti omilla libertarismin, pseudotieteen ja muun hörhöyden vastaisilla sivuillaan, että Yhdysvaltain libertaaripuolue ei ota yksiselitteistä kantaa vapaan abortin puolesta, tyytyypähän vain toteamaan, että asia on eettisesti vaikea ja että ennen kaikkea on tärkeää pitää hallituksen - libertaarien arkkivihollisen - klähmykourat irti tästä asiasta. Koska libertaaritkin haluavat päästä republikaanien siivellä vaikuttamaan, heidän on varmuuden vuoksi vakuutettava Yhdysvaltain jumalinen abortinvastustajaoikeisto siitä, että he ovat kyllä valmiita tässä jumalisille tärkeässä asiassa joustamaan periaatteistaan voidakseen tehdä yhteistyötä jumalisten kanssa. Eli periaatteet ja äiti ovat kyllä libsuillakin kaupan, jos hintana on valtaa.)

Svenkku puolustaa lapsia vanhempien totalitarismilta

Mitenkään erityisen älyllinen ja periaatteellinen libertaristi Svenkkukaan ei toki ole, minkä todistavat nuo edellä siteeratut lausunnot. Pikemminkin hän on tyypillinen esimerkki siitä, että libertaristit ovat avoinna perinteisille Mauri Sariola -tyyppisille äärioikeistolaisille, joille puheet "yksilön vapaudesta" ovat vain läpinäkyvä sumuverho ja joita todellisuudessa ei kiinnosta niinkään heidän oma vapautensa kuin muiden vapauden riistäminen, tai ainakin siitä haaveileminen. Svenkun lausunnot oikeistohörhöjen "vapausfoorumilla" puhuvat puolestaan:

Itse kannatan systeemiä jossa USA voi vapaasti pommittaa kommunisti/terroristi/ählämivaltioita matalaksi. Esimerkiksi Irakissa on tilanne muuttunut selvästi paremmaksi USA:n miehitettyä koko maan. Hyvä vaan ihmisoikeuksien ja vapauden kannalta. Minun on vaikea uskoa että USA hyökkäisi mihinkään kovin ei-vapaaseen valtioon.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miten esimerkiksi Suojelupoliisi keskittyy kettutyttöjen vainoamiseen (ikään kuin kettutyttöjen kohteleminen tavallisina epäpoliittisina ilkivallantekijöinä ja huligaaneina ei olisi tehokkain tapa tehdä heidät vaarattomiksi - ja ansaitun naurun alaisiksi - koko yhteiskunnan kannalta), mutta suvaitsee olla kortistoimatta tällaisia USA:n henkisiä kansalaisia, joiden lojaalisuus sekä Suomelle että laajemmalle isänmaallemme EU:lle on näin ilmeisen kyseenalainen. Suomella on ja kuuluukin olla hyvät suhteet Yhdysvaltoihin, mutta valtioilla ei ole ystäviä, vaan intressejä, ja Suomen intressit eivät yksi yhteen ole samat kuin Yhdysvaltain intressit - jo siksikään, että me olemme pikkuvaltio ja he suurvalta. Näkisin, että Yhdysvaltain etuun kritiikittömästi samastuva henkilö, kuten Svenne Jönsson, on epäisänmaallinen, jopa potentiaalisesti maanpetoksellinen samalla tavalla kuin taistolaiset, jotka eivät kyenneet erottamaan Suomen kansallista etua Neuvostoliiton suurvaltaintresseistä, olivat aikoinaan potentiaalisesti maanpetoksellista väkeä; ja Suojelupoliisin velvollisuus olisi nimenomaan potentiaalisesti maanpetoksellisten ainesten seuranta. (Olisikin muuten syytä kysyä, missä määrin nämä oikeistohörhöfoorumit saavat suoraa tukea amerikkalaisen oikeiston mielipidetehtailta, Heritage Foundationista alkaen.)

[Edellinen kirjoittaja:]Itse asiassa huostaanottoja tulisi lisätä. Esimerkiksi kommunistien lapset tulisi kaikki ottaa valtion huostaan. Tai vaikka huutokaupata yksityisille. Tai ihan mitä tahansa. Voit kutsua tätä fasismiksi jos haluat.

[Svenne Jönsson:]

Jos jollekin on vielä epäselvää, niin olen [edellisen kirjoittajan] kanssa täysin samaa mieltä. Kaikilta uskonnollisilta hihhuleilta, hörhöiltä, kommunisteilta ja vastaavilta tulisi ottaa lapset huostaan ja antaa adoptoitavaksi lapsen oman turvallisuuden ja vapauden turvaamiseksi. On kaameaa lukea että monissa perheissä esim. Stalinismi - Svenne ei osaa käyttää isoja kirjaimia suomen kielen mukaisesti, mikä osaltaan kertoo hänen olevan amerikkalaisen oikeiston ideologinen orja, joka lukee enemmän jenkkien nettisivuja kuin suomenkielisiä sanomalehtiä - on suorastaan periytyvää sorttia! Noiden lasten tulisi, selvittyään ensin terapiassa koettelemuksistaan, voida haastaa vanhempansa oikeuteen vahingonteosta. Tietenkin ko. vanhemmat saavat itse maksaa tuosta(kin) aiheutuneet kulut täysimääräisenä.

Ja sen, mikä on "Stalinismia" - kuulehan, Svenkku, me täällä Suomessa emme tosiaankaan kunnioita oppi-isäsi nimeä isolla alkukirjaimella, olemmehan käyneet talvisodankin häntä vastaan, me käytämme kirjoitustapaa "stalinismi" - määrittelee tietysti Svenne Jönsson "vapausfoorumin" kavereineen. "Vapausfoorumi" kuulostaa presiis yhtä valheelliselta kuin kaikenlaiset stallujen "rauhanrintamat" kuulostivat 1970-luvulla, Svenkkuseni, vallankin kun sen kirjoittajat keskittyvät lähinnä piehtaroimaan fasistisluonteisissa (minkä näköjään myöntävät itsekin) märissä unissa, joissa todellakaan ei haaveilla valtiottomuudesta (kaikkea vielä), vaan totalitaarisesta valtiosta, joka ottaa väärin ajattelevien lapsetkin neuvostoliittolaiseen tapaan huostaan. Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että libertaristit haluavat tulla otetuksi vakavasti intellektuaalisella tasolla, he ainakin vaivautuisivat ottamaan etäisyyttä näin ilmiselvistä oikeistototalitaristeista. Matti L. vaatii minuakin Usenetissä säännöllisesti "todistamaan", millä perusteella hän tai libertaristit "muka" ovat oikeistolaisia. Mutta jos libertaristit oikeasti haluavat olla "perinteisen" politiikan ulkopuolinen transsendentti uudistusvoima - ja voinhan minä ikään kuin paholaisen asianajajana leikkiä uskovani, että he haluavat tätä - heidän pitää puhdistaa maurisariolalainen 70-luvusta revanssia hakeva örseltäjäoikeisto riveistään. Valitettavasti käytännön politiikka on heille tässäkin vierasta: he eivät ymmärrä, että puoluekuria tarvitaan kaikenlaisten valtausten, kaappausten ja solutuksen estämiseksi. Niinpä kuka tahansa pikkusvenkku voi halutessaan soluttaa heidät totalitaarisella oikeistolaisuudella.

Sarjassamme "Valtio verot maksakoon"

Tietysti Svenkun uho siitä todistaa omalla tavallaan, miten vaikea libertarismia, tätä amerikkalaisesta valtionvastaisuuden perinteestä kasvanutta eksoottista kukkaa, on saada juurtumaan suomalaiseen maaperään, kun meillä vahvaa valtiota arvostaa perinteisesti koko poliittinen kenttä. Suomalainen tapa olla libertaristi on näköjään se, että vaaditaan totalitaarista valtiota kasvattamaan lapsista - vaikka vanhempien tahdosta piittaamatta - terveen valtionvastaisia anarkokapitalisteja. Olenko ainoa, joka näkee tässä selvän yhtäläisyyden Neuvostoliittoon? Neukkujenkin päämäärä oli periaatteessa valtioton anarkistinen kommunismi, jossa valtio kuihtuu pois; mutta jostain kumman syystä tämän kommunismin saavuttamiseen tarvittiin ankara ja totalitaarinen poliisivaltio, joka ei yrittänytkään kuihtua pois ainakaan omilla voimillaan.

PS. Svenne Jönsson kirjoitti minulle edellisen johdosta sähköpostin osoitteesta, johon oli mahdotonta vastata. Tämä on siis "libertaristien" käsitys dialogista. No jaa, itse asiassa kyllä pyyhin hänen viestinsä pois sitä lukematta heti kun näin sen otsikon "Hei hörhö". Tuolla asenteella on turha kenenkään libertaristin tai muun oikeistoekstremistin tulla minua puhuttelemaan, varsinkin jos hän päälle päätteeksi on sekä oppimaton, nenäkäs että epärehellinen.