Fanitiedotus

Ilman naista -sarjakuvaa on saatu nettiin uusi jakso, huomasin. Käykää katsomassa.

Olen Mitvitille edelleenkin kelpo tavalla käärmeissäni hänen kyseisestä sarjakuvasta esittämiensä asiattomien huomautusten vuoksi, sillä missään muualla ei tähän mennessä ole noin tyhjentävästi kuvattu alemman tason miehen elämän suurta arvoitusta, joka ei ole lasikatto, vaan lasiseinä. ATM:lle on typerryttävää nähdä, miten kaikki muut pariutuvat vaivattomasti ja miten itse tuntee törmäävänsä näkymättömään esteeseen aina jotain yrittäessään. Silloin kun minä olin nuori, ATMyys oli tabu, josta ei puhuttu ja jolle ei ollut nimeä. Koska Mitvitin elämän omat ongelmat ovat keskiverto-ATM:ään verrattuna luksusongelmia ja ylensyöneen ilmavaivoja, hän ei edes pysty kuvittelemaan, miltä tuntuu potea vuodesta toiseen nimetöntä kärsimystä ja saada ainoana apuna neuvoja kääntyä psykiatrin puoleen - kun henkisten ongelmien syynä on ainoastaan naisettomuuden aiheuttama itsetunnon rappeutuminen, psykiatria tuntuu (ehkä perustellusti ja ehkä ei) tuhkarokon parantamiselta näppylöitä irti leikkaamalla. Liioin Mitvit ei suostu ymmärtämään, että kun on vuodesta toiseen syytellyt itseään ja omaa surkeuttaan, Ilman naista -sarjakuvan kaltaisten kulttuurituotteiden ilmaantuminen tuntuu siltä kuin erämaahan sataisi virvoittavaa vettä ja taivaan mannaa: Meidät huomataan - me emme ole yksin - meitä on muitakin! Mitvitin kyseiseen sarjakuvaan kohdistamista asenteista saa sellaisen mielikuvan, että hän yksinkertaisesti ei halua AT-miehiä ymmärrettävän, että hän ei halua heidän elämänlaatuaan parannettavan. Mutta jostain syystä naiset ja Mitvitin kaltaiset YT-miehet tuntuvat yksissä tuumin olevan sitä mieltä, että koko sivilisaatio on syntynyt - ei suinkaan naisten seksuaalisuuden kahlitsemiseksi, kuten jotkut feministiteoreetikot väittävät, vaan - AT-miesten pitämiseksi naisettomina ja nöyryytettyinä, vieläpä niin, että heidän kärsimyksensä vaietaan kuoliaaksi, jotta depressio olisi varma nakki.