Hippy hippy shake

Tuntuu siltä, että veli Tiedemiehen kanta ruotsinopetuskysymykseen on sama kuin minun kannabistuotteiden laillistamiseen: kysymys on sinänsä kiintoisa ja merkittävä, mutta se jää täysin kaiken sen mudan ja paskan alle, jota sen varjolla roiskitaan ilmaan. Pidän täysin mahdollisena sekä sitä, että kannabis on suhteellisen vaaratonta, että sitä, että se on oleellisesti vaarallisempaa kuin tupakka ja alkoholi. Tiedän jo, että ns. älykköpiireissä jälkimmäinen kanta on nykyään poliittisesti epäkorrekti, ja että hotmailini täyttyy kohta kirjeistä, joiden pääasiallinen sisältö on Sä olet vittu taatusti homoja vihaava rasisti ydinvoimainsinööri uskovainen ja sitä paitsi Jeesuskin teki kannabiksen avulla ihmeparannuksia ja sitä paitsi kannabis on takaintialaisen Näpäppämpööröö-jumalan Pyhä Yrtti ja jos kaikki polttais kannaa niin tulis maailmanrauha kun siitä tulee väkivallattomaks ja me Blöden ja Spugen kanssa tullaan vittu hakkaamaan sut jollet usko! Sitä vastoin jopa järjestöllä Poikansa heroiinille menettäneet ja siksi kannabista vastustavat vanhemmat Ry lienee sen verran tolkkua päässä, että heikäläiset tuskin vaivautuvat. Voi olla, että hysteriaa lietsovat huumeidenvastustajat ampuvat pahasti ohi vetäessään nenäänsä hirmuisen vii-..., ööhrmm, siis herneen jonkun Ylen kameramiehen kannabiksenpolttelusta. Silti minua on aina tympäissyt enemmän pilviveikkojen käsittämätön kireys, raivoaminen ja moraalinen paheksunta kaikkia niitä kohtaan, jotka suhtautuvat heidän harrastukseensa vähänkin kriittisesti.

Yhteen aikaan pidin tapanani esittää kompromissina kannabiksen laillistamista juotavassa (bhang-juomat) tai syötävässä muodossa (ns. space cake), koska olin silloin, ja olen edelleenkin, sitä mieltä, että kannabiksen polttaminen voi toimia porttina tunnetusti vaarallisen ja kansanterveydellisesti tuhoisaksi tiedetyn tupakkahuumeen orjuuteen, jonka riippuvuuspotentiaalia kukaan tuskin kiistää. Porttiteoria ei ole yleisesti totta, mutta jos opitaan tietty nauttimistapa, ollaan todistettavasti herkempiä siirtymään muihinkin samalla tavalla nautittaviin aineisiin; ja tupakan kohdalla terveyshaitat johtuvat ennen muuta nauttimistavasta, eivät siinä määrin itse huumeesta. Kannabisruokien ja -juomien salliminen tuotevalvontakeskuksen tarkkailussa ja poltettavan kannabiksen pitäminen kiellettynä olisi mielestäni kansanterveydellisesti järkevä kompromissi, jossa kaikki osapuolet saisivat aika paljon. Joo, olen lukenut Kettil Bruunin ja Nils Christien Hyvän vihollisen ja se on vaikuttanut näitä asioita koskeviin käsityksiini - mutta olenkin lukenut sen kokonaan, en ainoastaan poiminut sieltä omiin ennakkoluuloihini sopivia yksittäisiä lauseita, kuten hasiksenvapauttajat tuntuvat tehneen.

Alkoholia on helpompi käyttää kuin tupakkaa: kaikki osaavat juoda, mutta polttamaan on opeteltava. Jos asuisin syystä tai toisesta pitkiä aikoja Intiassa, voisin kuvitella maistavani siellä laillista bhang-juomaa, mutta pikemminkin intialaisen keittiön erikoisuutena kuin "jännittävänä huumekokeiluna"; ja kyllä vain, yksi syy siihen, että maistaisin sitä siellä, olisi se, että se ei ole siellä laitonta; toinen syy olisi se, että se olisi juoma, ja juomia osaan juoda, mutta tupakkaa ja vastaavia myrkkyjä en osaa polttaa, enkä aio opetellakaan.

Mutta tuo kompromissinikin sai keskusteluissa kannabisväeltä osakseen vain ja ainoastaan hysteeristä raivoa - sekin olisi ollut heidän mielestään kieltolaki. Jollei kompromissi kelpaa, niin ei sitten. Joten kannatan edelleenkin ankaria ja hänsynslösa rangaistuksia kannabisnarkkareille. He ovat sössineet tehokkaasti pois kaikki mahdollisuutensa saada minulta tukea tavoitteilleen.