Shem haPo^cal

Ei se ole kirjoitusvirhe, vaan hepreankielinen kielioppitermi. Shem haPo^cal tarkoittaa infinitiiviä, joka on heprean kielessä kammottavan epäsäännöllinen. Ba', ba'a, ba'im, ba'ot, lavo. Lomed, lomedet, lomdot, lilmod. Gar, gara, garim, garot, lagur. Medaber, medaberet, medabrim, medabrot, ledaber. ^cOmed, ^comedet, ^comdim, ^comdot, la^camod. ^cOved, ^covedet, ^covdim, ^covdot, la^cavod. Ohev, ohevet, ohavim, ohavot, le'ehov. Kotev, kotevet. kotvim, kotvot, lixtov. Qore', qore'et, qor'im, qor'ot, liqro'. Huomaatte ehkä, missä on ongelma. Nuo neljä ensimmäistä muotoa joka rimpsussa ovat verbin preesensmuotoja. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, ne ovat partisiippeja ("tekevä"), joita käytetään preesensmuotojen tavoin. Viimeinen on sitten aina shem ha-po^cal. Näette epäilemättä, että neljä ensimmäistä yleensä liittyvät toisiinsa loogisella tavalla, mutta viimeisen kohdalla heprean opiskelija parka on oikeasti pulassa.

Minulla oli tänään heprean tentti, ja arvaatte varmaankin, missä oli ongelma: en tainnut osata ensimmäistäkään shem ha-po^calia oikein. Man måste tydligen tenta om kursjäkeln, ja seuraavalla kerralla ei sitten munata yhtään shem ha-po^calia. Oxel, oxelet, oxlim, oxlot, le'exol. Holex, holexet, holxim, holxot, lalexet. ^cOse, ^cosa, ^cosim, ^cosot, la^casot. Nose^ca, nose^cet, nos'^cim, nos'^cot, linso^ca. Mevin, mevina, mevinim, mevinot, lehavin. Ro'e, ro'a, ro'im, ro'ot, lir'ot. Jode^ca, jode^cet, jode^cim, jode^cim, lada^cat. Huomatkaa: verbin preesenspartisiippi on jode^ca, ja tästä pitäisi jonkin kieliopin mukaan muka johtaa lada^cat. Arabiassa ei tiettävästi infinitiivimuotoja olekaan. Alan pikku hiljaa ymmärtää, miksei.

Ihan oikeasti: Jos tätä blogia lukee joku hepreaa osaava, niin kertokoon (osoitehan on näkyvillä), mistä synnistä Jumala meitä rankaisee shem ha-po^calilla, ja onko sen muodostamisessa havaittavissa missään vaiheessa järkeä tai logiikkaa?