Alussa Jumaltaja jumalsi taivaan ja maan
Palavaan pensaaseen viitatakseni: olen jo kauan halunnut keksiä keinotekoisen kielen (ja kirjoittaa sitä puhuvasta kansasta fantasiaromaanin), jossa ei ole sanaa Jumala, vaan ainoastaan verbi jumaltaa. (Uskonnollinen kokemus on kokemus Jumalan läsnäolosta, eli jumaltamisesta. Hurskaan kristityn - siis oikean kristityn, eikä minkään joutotitityyn - mielestä siis esimerkiksi kirkossa jumaltaa.) Sen jälkeen voisi kokeeksi yrittää kääntää Vanhaa testamenttia tälle kielelle: Alussa jumallettiin taivas ja maa. Ja maa oli autio ja tyhjä, pimeys oli syvyyden päällä, ja henki jumalsi vetten päällä liikkuen. Ja jumallettiin sanat: Tulkoon valkeus! Ja valkeus tuli. Ja jumaltui ymmärrys, että se oli hyvä, ja valkeus jumallettiin erilleen pimeydestä, ja valkeudelle jumallettiin nimeksi päivä, ja pimeydelle jumallettiin nimeksi yö.
Sitten joskus kun saan Berdjajevin luettua loppuun ja perehdyn kunnolla tanakhiini (jollette tiedä, mikä se jälkimmäinen on, lukekaa Oksanan blogista), Mestari Eckartiin ja pariin muuhun alan klassikkoon, alan kirjoittaa silkkaa ilkeyttäni pelkästään mystiikkaa. Herran rauhaa vaan siihen asti. Tai siis, rauha teille jumaltukoon.
0 turpaankerjuuta:
Lähetä kommentti
<< Himaan