Ei meillä sinun tapojasi ole

Titityy kirjoittaa tunnustuksia nuoruuden seksisikailuistaan. Niinhän se yleensä on, että köyhää ja valjua elämää elävät moralistiset kris-titityyt, jotka pitävät oikeutenaan saarnata moraalia kaikille muille, yleensä aloittavat sellaisina köyhää ja valjua elämää viettävinä seksi-, huume- ja viinasekoilijoina, jotka pitävät oikeutenaan käskeä meitä kilttejä nörttejä hankkimaan elämän, vaikka meillä - juuri meillä - sellainen nimenomaan on. He itse eivät elämää ole hankkineet, eivätkä hanki. Ainoastaan ihmettelevät, kummastelevat ja kadehtivat niitä, joilla se on - ja leimaavat heidät milloin tylsiksi nörteiksi, milloin syntisäkeiksi. Tyypillinen tapaus on Anne Pohtamo, jolla ei ole ollut mitään muuta elämää kuin junttielämä Suomessa ja seksisikailubileet mannekiinina Yhdysvalloissa - ja sieltä rypemästä hän sitten sopivalla hetkellä palasi, Suomessa uskollisena odottaneen poikaystävänsä luokse; ja niin törkeää sikailua kuin hän jenkeissä olikin harrastanut, Jeesuksen nimessä ja veressä nämä synnit kas kummaa pyyhkiytyivät juuri sopivalla hetkellä pois. (No, Herra on kaikkivoipa, ja vaikka Hän olosuhteiden pakosta joutuukin ampumaan hehtaaripyssyllä, julkkisten kohdalla hauli tuntuukin sattuvan taulun keskelle.) Ei hän tiedä, että muunlaista elämää voi olla, vaan lähtee siitä, että kaikki, jotka eivät ole provinsiaalisia, ennakkoluuloisia uskonkiihkoilijoita, varmasti huoraavat ja sikailevat aivan kuin hän itse nuorena mannekiinipsykonarttuna. Eivät titityyt, pohtamot ja muut (moraali-)pohmeloiset tajua, että heidän amerikkalaisella lainasanastolla kammoksumansa "liberaalit" - siis tavalliset vapaamieliset keskiluokkaiset kaupunkilaiset - voivat elää nuoruutensa siveellisesti ja hiljakseen, vaikkeivät pidäkään muiden ihmisten makuukamarielämän paheksumista ylimpänä velvollisuutenaan.

Titityy tietäköön, että meillä ei todellakaan hänen tapojaan ole. Jos hän sitten onkin häpeäkseen rypenyt liejussa ja saastassa ja rappiossa ja haureellisen huoruuden möyheässä, imelänkuvottavassa ripulipaskassa vanhan miehen kanssa, se ei suinkaan tarkoita, että me, hänen moraalisen ylemmyyden norsunluutornista arvostelemansa uskottomat ja vääräuskoiset, olisimme tehneet mitään siihen verrattavaakaan. Minä olin ja olen kiltti poika, koska haluan olla sellainen - tiedän liiankin hyvin, että näljäiset fantasiat eivät toteudu eikä niiden kuulukaan. Käytännössä lähes kaikissa parisuhdetappioissani on ollut kyse siitä, että olen mennyt uskomaan jotakuta huijaria ja petkuttajaa ja uskonut vakavan, avioliittohakuisen suhteen mahdollisuuteen hänen kanssaan - ja aina on tullut turpaan, sillä, kuten veli Impo on väkevästi todistanut, rakkaus on pelkkä peitenimi seksille ja pinnalliselle viehätykselle, ja vain me kiltit nörttipojat olemme kyllin tyhmiä uskoaksemme moiseen.

PS. Titityy kirjoitti kommentiksi ylläolevalle, ettei hänellä niin monta seksipartneria ole ollut - vain kymmenkunta! Vai että oikein vain kymmenkunta! Me kehitysmaiden nälkää näkevät lapset koetamme kovasti ymmärtää, kun joku valittaa joutuneensa tyytymään Porscheen Lamborghinin sijasta!

Vain kymmenkunta! Heh heh heh heh heh heh heh eheh eh heh heh eheh! No, "vain" kymmenkunnan jälkeen onkin sitten varaa vaikka vetäytyä luostariin, mistä käsin voi syyllistää miehiä siitä, että nämä penteleet haluavat edes yhden, sivettömyyksissään ja kyltymättömyyksissään, ja kehtaavatkin vielä huoramadonnadikotomioissaan ja muissa kaksinaismoraalisuuksissaan vaatia, että se yksi ei sitten olisi sellainen, johon kolmen koripallojoukkueen verran miehiä burkinafasolaisvahvistukset mukaan lukien on jo käynyt ruilimassa smäidänsä ilman kordaria.