Antikommunisteja vai antidemokraatteja?

Muuten olen sitä mieltä, että 70-luvulle tai vielä vanhempiin asetelmiin jämähtäneet antikommunistit, jollaisena Titityytäkin on pidettävä, saisivat lopultakin tiedostaa, mitä ovat: ei heidän vihollisensa ole mikään kommunismi, vaan keskiluokkainen liberalismi ja viime kädessä länsimainen demokratia. Titityyllä on kummallinen tarve leimata toista mieltä olevat kommareiksi silloinkin, kun se ei edes leikin päiten ole perusteltua. Kun minä lisäsin tekstiini pienen viittauksen tuohon loistavaan Ilman naista -sarjakuvaan, joka on lähtökohdiltaan lähinnä teekkaristinen - ja sikäli kuin tiedän, teekkarit eivät suorastaan ole kuuluisia vasemmistolaisuudestaan eivätkä aseistakieltäytymisestään (takavuosina Otaniemeen yritettiin perustaa teekkarisivarien yhdistystä, mutta teekkarireserviläiset miehittivät perustavan kokouksen omilla miehillään, kaappasivat yhdistyksen johdon itselleen ja muuttivat sen nimenkin) - Titityy intoutui heti esittämään itsensä mukaironisesti "seksin kapitalistina" ja meidät alempitasoiset miehet "proletariaattina", vaikka se ei ollut minun kielikuvani, eikä se liioin ollut sarjakuvan piirtäjien kielikuva.

Mutta Titityy onkin loppujen lopuksi poliittisesta elämästä vieraantunut, mikä onkin yksi tärkeä syy hänen psyykkisiin vaikeuksiinsa. Hän on niin täynnä sekä rasistisia (hurriviha) että äärioikeistolaisia ennakkoluuloja, että hänestä ei ole pärjäämään nykysuomalaisessa urbaanissa elämässä. Hän itse asiassa näyttää viihtyvän surkeassa savolaisessa peräkylässään, eikä ihme: vain elinkelvottomissa ja taantuvissa savolaispikkukaupungeissa (jollaisessa olen itse epäonnekseni viettänyt eräänlaisena zekinä tai ssyl'no-katorzhnyinä ensimmäiset 19 elinvuottani) hänenlaisensa voivat saavuttaa minkäänlaisen sosiaalisen aseman, täällä ihmisten ilmoilla myös oikeistolaisuus on sivistyneempää, paitsi tietenkin aivan rikollisen pohjaliejun keskuudessa. Käytännöllisesti katsoen jokainen nuorehko keskiluokkainen ihminen etelän kaupungeissa, myös itseään oikeistolaisena pitävät, ja myös kirkon valtavirran kristityt, ovat Titityyn näkökulmasta "kommunisteja", koska kaikki ne arvot ja asiat, joita 60-luvun "vasemmisto" ajoi, ovat yhteiskunnan muuttuessa valtavirtaistuneet. Tämän maailman Titityyt (jos he nyt ylipäätään tässä maailmassa elävät) eivät osaa selittää tätä itselleen mitenkään muuten kuin niin, että "kommunismi" hallitsee yhteiskuntaa; niinpä he hakeutuvat lahkohenkisiin kristillisiin yhteisöihin, joiden kulttuuri, teologia ja asenteet ovat pitkälti amerikanenglantilaista lainatavaraa Suomen kaltaisiin maihin suurella rahalla soluttautuvilta jenkkifundamentalistikirkoilta. Itse asiassa voi sanoa, että Suomessa jo nykyisellään vaikuttaa epäisänmaallisesti amerikkalaistunut viides kolonna, jota Titityykin edustaa. Hän katsoo mielellään vastustavansa "kommunismia", mutta itse asiassa hän vastustaa suomalaisuutta ja länsimaista sekulaaria demokratiaa sellaisena kuin se Suomessa ilmenee.

Olisikin itse asiassa jo aika meidän urbaaniliberaalien ryhdistäytyä ja omaksua hieman tervettä isänmaallisuutta Titityyn ja muiden pettureiden vastustamiseksi. Ikävä kyllä liian monet meistä menevät siihen halpaan, että he uskovat kaikenlaisten titityiden retoriikkaan, jossa meidät esitetään epäisänmaallisina, kommareina ja hedonisteina ja jossa titityyt itse kuvittelevat olevansa isänmaallisia, koska ihailevat äänekkäästi sotaveteraaneja ja julistavat mahtavasti, että olisivat menneet sotaan jos olisivat eläneet 40-luvulla. (Hah: jos minä olisin elänyt 40-luvulla, on selvää että olisin mennyt itsekin sotaan. Tosin minut olisi luultavasti potkittu pois armeijasta, kun olisin sadistisesti rääkäten murhannut venäläisen sotavangin tai seitsemän.) Todellisuudessa titityyt ovat nimenomaan epäsuomalaisia ja epäisänmaallisia, ja me etelän kaupunkien akateemisesti koulutetun keskiluokan edustajat, jotka tuemme Amnesty Internationalia ja äänestämme vihreitä tai demareita - me olemme paljon lähempänä yhteiskunnan valtavirtaa kuin titityyt, me täällä määräämme ja me luomme ja ylläpidämme tämän maan kulttuuria, eikä meidän tarvitse kuunnella epäisänmaallisia, maanpetoksellisia titityitä.

Ja sen kunniaksi Porilaisten marssia. Mehän tälle maalle presidentinkin valitsimme.

Aldrig skall vår fosterjord

Av våldets makt ur oförblödda bataljoners armar ryckas;

Aldrig ljuda skall det ord,

Att Finlands folk förrått sin fria bygd i nord.

Falla kan den tappre blott,

Ej rygga för en faras hot, ej svika, böjas och förtryckas.

Falla, sköna krigarlott,

Bliv vår, sen för en seger än vi kämpa fått!

Vapen i hand

Och käckt vår ovän nära!

Dö för vårt land

Är leva för vår ära.

Rastlöst fram från strid till strid,

Ty nu är stunden vår och nu är skördens tid!

Glesnare leder vittne bära

Härligt om mod och bragder, om vårt lands försvar.

Fram, fram, vårt ädla, trotsiga standar!

Omkring dig än din trogna finska vakt du har.