Birdy - sairas valehtelija

Birdy: Qwertyuiop, qwertyuiop, qwertyuiop! Qwertyuiop vaan itsellesi ja koyanisqatsi, Birdyseni.

Siinä kaikki informaatio, jota Birdyn jutuista saa, ja kaikki dialogi, jota hänen kanssaan voi harjoittaa. Inuinuinuiiiiiiii, inuinuinuiiiiiiiii, se on niin kuin korvissa pyörivä hyttynen, niin älynsä kuin muidenkin ominaisuuksiensa puolesta aivan samalla tasolla.

Minä en todellakaan alennu kommentoimaan sen olion (voisikohan tuo Kokkarisen Ilkka olio-ohjelmoinnin asiantuntijana ohjelmoida Birdyn uudelleen?) sepustuksia. Jotta toista voisi kohdella ihmisenä, sen kanssa tulee voida kommunikoida. Käytännössä Birdy kommunikoi ainoastaan päänsä sisällä mellastavan lämmityskattilan henkilökunnan kanssa, milloin ei pieksä olkinukkeja. Useimpien näihin ihmissuhdeasioihin kantaa ottavien naiseläjien tapaan Birdy pyrkii ihmissuhdeongelmien ilmaantuessa vierittämään syyn miehen niskaan hiuksianostattavan valheellisin argumentein ja siteeraa muiden kirjoituksia juuri niin väärin kuin haluaa saadakseen pönkitystä örseltävän ja kuolaavan mielipuolen pakkomielteilleen. Tiettyyn rajaan asti minä jaksan vastata kirjoittamalla yhtä epäreiluja vittumaisuuksia takaisin. Mutta toisin kuin Birdy, minä en ole sairas valehtelija luonnoltani enkä viitsi haaskata vuosikausia elämästäni netin täyttämiseen sairailla valheilla. Joskus pitää lopettaa, jottei valuisi lopullisesti siihen mätään liejuun, johon Birdy on jämähtänyt.

On varsin mahdollista, että Birdyllä on sairaalle valehtelemiselleen inhimillisesti ymmärrettäviä syitä. On jopa mahdollista, että hän on oikeasti kokenut ihmissuhteissaan yhtä suurta ja suurempaakin epäoikeudenmukaisuutta kuin minä. On täysin kuviteltavissa, että hänellä henkilökohtaisesti on pätevämmät perusteet omalle alhaisuudelleen kuin minulla keuhkoamiselleni nuorten naisten eläimellisestä saastasta. Mutta suurimman osan aikaa minulla on muuta ajateltavaa ja muuta elämää kuin netissä raivoaminen. Birdy sitä vastoin on elämää hankkimaton sairas valehtelija, jonka mielessä ei ilmeisestikään oikeasti ole muuta kuin todellisten tai luuloteltujen epäoikeudenmukaisuuksien kostaminen ja joka ei jälkeen päin edes ymmärrä hävetä, saati miettiä, tuliko oikeasti ajettua joku herkkä nuori jätkä itsemurhaan. (Siltä varalta että joku ihmettelee: kyllä minulle tulee varsin usein hetkiä, jolloin oikeasti pelkään innostaneeni vaikutuksille alttiita nuorukaisia raiskauksiin, ja kyllä minä silloin häpeän.) Birdyn paheksunnan aiheet vain tuntuvat sopivan liian helposti valmiisiin femakkomalleihin, mikä saa ajattelemaan, ettei niissä niin paljon aitoa elämystä ja kokemusta ole, vaan ainoastaan itse ihmissuhdekyvyttömän luonnevikaisen epätoivoinen yritys panna omat mokansa muiden syyksi.

Sen takia en edelleenkään kommentoi Birdyn kirjoituksia muuten kuin toteamalla, että olen ne lukenut ja pannut merkille, mutta etten alennu niihin vastaamaan enkä yrittämään mitään keskustelua, koska kaiken kommunikaation tuolle puolen asettuneiden sairaiden valehtelijoiden kanssa ei voi keskustella. Minulla on psykopaattisista ja sosiopaattisista, mutta omaan ihmissuhdenerouteensa liikuttavasti uskovista naisista enemmän kokemusta kuin kellään kuuluisi ollakaan, enkä suurin surminkaan aio enää sotkeutua sellaisiin.