Mies ei ole naiselle ihminen

Jaakko Myöhäsen kirjoitus "Hörhöt ja valehtelijat" osuu mielestäni aika tarkalleen maaliinsa siinä oivalluksessa, että nainen ei todellakaan valitse tarjolla olevista miehistä yksilöllisesti parasta, vaan kollektiivisen naismaun mukaan parhaan. Miehen valitsee ainakin meidän kulttuurissamme nainen, eikä hän valitse miestä tehdäkseen tämän kanssa molempia kiinnostavia asioita yhdessä, vaan hän käyttää miestä välineenä omien tavoitteittensa ajamiseen. Myöhänen osui maaliinsa erityisesti siinä, että miehen henkilökohtaiset ominaisuudet eivät ikinä tule noteeratuiksi - ainoastaan miehen statusarvo.

Erään tietyn naisbloggaajan ja siis jo sukupuolensa perusteella alhaisena, halveksittavan ja viheliäisen olennon heitto, jonka mukaan nöyrin palvelijanne on "työtön ATK-tukihenkilö" eikä varmasti osaa puhua muusta kuin urheilusta ja softan sekä raudan (ohjelmien ja tietokoneiden laitteistopuolen) ominaisuuksista, jaksaa loukata ja kismittää minua edelleenkin juuri sen takia, että se ei ole missään mielessä laatujaan ainoa tuon suuntainen virhetulkinta, vaan naisille tyypillinen. Viimekertainen psykonarttunihan kutsui minua valeakateemiseksi, koska en ollut ulkoasultani akateemisen näköinen enkä asunut akateemisella tavalla - siis niiden käsitysten mukaan, joita hänellä on akateemisten ihmisten ulkoasusta ja asumisesta. Maisterin papereilla ja seminaariesitelmillä ei akateemisuutta todisteta, koska akateemisuus(kin) riippuu täysin siitä, mikä naisen mielestä kuuluu akateemiseen elämäntapaan. Ja aivan vastaavasti: jos nainen on sitä mieltä, että tietynlaisia mielipiteitä tai tunteita on vain työttömillä (tytöttömillä?) ATK-tukihenkilöillä, niin silloin olet in the eyes of God työtön ATK-tukihenkilö, jos ilmaiset tällaisia mielipiteitä ja tunteita. Tämä on loukkaavaa ja satuttavaa, että ennen kuin mies yhtään ehtii kertoa itsestään, hänet on jo luokiteltu ja pantu valmiiseen rasiaan, eikä hän pysty jälkeenpäin muuttamaan luokitustaan. Jos nainen tietää, että olet ATK-tukihenkilö, tätä arviota ei voida muuttaa enää edes kertomalla naiselle, että olet työssäkäyvä kielitieteilijä. Naiselle todellisuus ei ole se, miten asiat ovat, vaan se, miten nainen uskoo asioiden olevan, eikä naisen käsityksiä voida mitenkään muuttaa. Naisen ennakkoluulot ovat totuus, ja tyttöjen juorurinki on korkein oikeus, jonka tuomioista ei ole valitusoikeutta.

Oksanalle sanoisin vielä, että minulla on muitakin argumentteja kuin omat kokemukseni: monilla hyvin erilaisilla miehillä on samansuuntaisia kokemuksia, minkä tuo Myöhäsen kirjoituskin todistaa. Niin, ja sekin vielä pitänee todeta, että minun naiskokemusteni kannalta on herttaisen yhdentekevää, miten Intian tai Turkmenistanin naisilla menee. Olen jo kauan sitten huomannut, että suurimmalle osalle ns. osallistuvista naisista tämä solidaarisuus kehitysmaiden oikeasti kärsiviä naisia kohtaan ei ole mitään muuta kuin halpahintaista poseerausta ja jonkinlainen tekosyy kohdella suomalaisia miehiä täysin ala-arvoisesti. Ja pidän henkilökohtaisesti syvästi loukkaavana sellaista vihjailua, että kaikki suomalaiset miehet muka kävisivät Viipurissa lapsia panemassa. Pidän sitä - heh - aivan yhtä loukkaavana kuin väitettä, että kaikki naiset ovat rahaan ja ulkonäköön katsovia nilkkejä. Mutta arvaa kumpi väite oli ensin?