Hitleri poimii hilloja

Seuraavana kirjana uudelleenlukuvuorossa Christian Graf von Krockow'n - me sisäpiiriläiset tiedämme, että -ow-loppuiset saksalaiset nimet ääntyvät ilman w:tä¹⁾: Krockow krokoo, Bülow byyloo, Pankow pankoo, Treptow treptoo - Hitler und seine Deutschen. Krockow on sosiologi ja historioitsija, joka meni opiskelemaan yhteiskuntatieteitä vuonna 1947, koska halusi yrittää ymmärtää, miten Hitler oli mahdollinen. Odotelkaa raporttia.

Yksi hupaisa juttu pitää kyllä kertoa: Hitler ansioitui I maailmansodassa rohkeana taistelulähettinä ja sai rautaristin, muttei koskaan ylennyt Gefreiteristä Unteroffizieriksi, koska Vorgesetzter oli sitä mieltä, ettei hänellä ollut Führereigenschaften, johtajan ominaisuuksia. Olen joskus tiennyt jiddishinkielisen ilmauksen, jota pitäisi käyttää tässä, mutta olen unohtanut. Täytynee kotona katsoa Leo Rostenin kirjasta The Joys of Yiddish.

¹) Näin siis Saksassa. Itävallassa se -w äännetään äffänä. Veikkaan, että tähän on syynä lähimmän slaavikielen vaikutus. Ne Saksan alueet, joissa tällaisia paikannimiä on, ovat entistä DDR:ää, missä lähin slaavilainen kieli on sorbi, jossa w äännetään kuten englannin w. Toisin sanoen siinä vaiheessa, kun sorbi on vetäytynyt saksan tieltä ja sorbikieliset paikannimet omaksuttu saksaan, sananloppuinen [ou]-diftongi on saksan äännejärjestelmään mukautuessaan muuttunut pitkäksi o:ksi, joka on lähin approksimaatio. Sitä vastoin Itävallassa lähin slaavikieli on ollut tshekki, jossa sananloppuinen -v äännetään -f:ksi.