Ilkan utopia

Kokkarisen Ilkka haaveilee yhteiskunnasta, jossa ei olisi sosiaaliturvaa lainkaan:

Tällaisessa yhteiskunnassa naiset [...] pitäisivät omat miehensä kurissa ja nuhteessa kavahtaen pienintäkin varoitusmerkkiä siitä, ettei mies kykene toimimaan luotettavana elättäjänä naisille ja tämän lapsille. Naiset pitäisivät varmasti toisensakin vahvassa sosiaalisessa kontrollissa, jotta yksikään sisko ei hairahtuisi pilaamaan elämäänsä puuhailemalla renttumiesten kanssa, väittää Ilkka. Hohohoo, millä tavalla tämä muka eroaa nykyisestä elämästä? Sitä paitsi, Ilkkaseni, jos naiset kilpailevat menestyvistä miehistä, niin totta mooses ne ovat kieli pitkällä tunkemassa toisiaan renttumiesten syliin: "Mene sinä rentulle, niin minä saan sen rikkaan nörtin! Kuole sinä tänään, minä kuolen huomenna!"

Pariutumisprosessi tällaisessa yhteiskunnassa olisi varmasti mielenkiintoista seurattavaa. Kunnollisista miehistä käytäisiin kovaa ja epätoivoista kilpailua, kun heitä ei millään riittäisi kaikille naisille. Jo lukiotytötkin katsoisivat tarkkaan, kenellä pojista näyttäisi olevan potentiaalia olla tulevaisuudessa menestyjä. Niinhän ne lukiotytöt katsovat tarkkaan nytkin. Juttu vain on, että koulunumerot eivät suinkaan (vaikka Ilkka oman ilmeisesti edelleenkin kolhuisen itsetuntonsa lääkitykseksi uskotteleekin itselleen päinvastaista) kerro kaikkea pojan tulevasta menestyksestä koulunjälkeisessä elämässä: se tytoille niin tärkeä karisma ja lumokyky on koulunumeroita kovempaa valuuttaa myös työ- ja varsinkin liike-elämässä.