Markkina-arvo, osa 2

Oksana ihmettelee vastauksessaan edelliseen markkina-arvoa koskevaan kirjoitukseeni, eivätkö miehet ole samanlaisia kylmiä markkina-arvolaskukoneita kuin naisetkin ja onko kaikki todella naisten syy. Vastaus on: Miehet eivät ole, koska miehillä ei ole siihen varaa. Kuten sanottu, viime syksynä tutustuin tyttöön, jonka kanssa minulla oli niin paljon yhteistä, että jos kaikki rakkaushöpinät oikeasti pitäisivät paikkansa, meistä olisi tullut pari. Hän ei edes ollut häiritsevässä määrin kaunis. Mutta tytöstä ei kuukauden kestäneen kirjeenvaihdon ja oman käsitykseni mukaan kohtuullisen onnistuneiden ensitreffien jälkeen kuulunut mitään, hän ei edes vaivautunut hyvästelemään jälkeenpäin ja sanomaan ettei meistä paria tule. Ainoa selitykseni moiselle on, että todellisuudessa naiselle ei merkitse yhtään mitään, onko mies mukavaa seuraa, sillä pimppa on oikeasti sijoitus, ja rakastuminen on liiketoimi.

Minulla ei olisi mitään tätä vastaan, jos naiset myös rehellisesti myöntäisivät kylmän materialisminsa. Mutta sen sijaan he puhuvat miehille suut ja silmät täyteen rakkauden, hellyyden, avoimuuden ym. tarpeesta, ja monet miehet, kuten minä, jopa uskovat tähän alusta loppuun valheelliseen potaskaan.

Kokkarisen Ilkka huomauttaa - ilkeämielisesti valitun linkin vieressä, mutta sisällöllisesti paikkansapitävästi - että naiset eivät oikeasti ole yksilöitä, joilla olisi yksilölliset preferenssit. Minulle on yksi jos toinenkin huomauttanut, että minun täytyy olla helvetin saamaton, kun en ole onnistunut nappaamaan naista omasta tiedekunnastani, jossa ei tunnetusti ole miehiä häiriöksi asti. Todellisuudessa olen tiedekunnassani tietysti tutustunut useisiin sympaattisiin nuoriin naisiin, joiden kanssa minulla on ollut paljonkin yhteistä. Mutta markkina-arvo on markkina-arvo, ja jos nuorella naisella olisikin kanssani paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita, hän tietää hyvin voivansa sijoittaa nuoruutensa, kauneutensa ja pimppansa paremminkin. Hän siis ottaa teekkarin tai kylterin, koska teekkari tai kylteri ansaitsee valmistuttuaan riittävästi rahoittaakseen ne hänen humanistiset puuhastelunsa, joista hän sitten kaverina ja kollegana voi puhua minun kanssani. Kaikilla opiskelukavereilla, joiden kanssa minulla oli paljon yhteistä, osoittautui lopulta olevan markkina-arvoperustein otettu teekkari- tai kylteripoikaystävä, jonka kanssa tytöllä ei tuntunut edes olevan paljoa puhuttavaa. Olen aika usein ollut siinä tilanteessa, että olen käynyt naispuolisen opiskelukaverin kanssa tuntikausien (kirjaimellisesti) mittaisen keskustelun molempia kiinnostaneista aiheista poikaystävän seistessä vaiti ja vaivautuneena vieressä kuin wyrzut sumienia.

Naiset tyrkyttävät mielellään kuvitelmaa joustavasta markkina-arvosta eli siitä, että ruma, mutta naisen omien harrastusten ja kiinnostusten kannalta optimaalinen mies voisi päästä markkina-arvoltaan korkean, mutta persoonattoman ja kellä tahansa muulla markkina-arvoltaan korkealla miehellä korvattavissa olevan miehen ohi. Tämä ei pidä paikkaansa. Kokemus on osoittanut, että esim. minulla ei ole mitään saumoja sellaiseen naiseen, joka on menestynyt koulussa ja opinnoissa yhtä hyvin kuin minä ja jolla on samansuuntaiset harrastukset kuin minulla, koska markkina-arvo ei yksinkertaisesti riitä. Naisten "syyllisyys" on siinä, että he jaksavat syöttää miehille tuollaisia valheita, koska se johtaa siihen, että monet minun kaltaiseni miehet joutuvat hakkaamaan turhaan päätään seinään ja ihmettelemään, missä vika on - kun löysin lopulta naisen, joka oli kiinnostunut puolan ja iirin opiskelusta, raitis ja savuton ja kuuden laudaturin ylioppilas, niin miksei meistä voinut tulla paria? Kun mies kerta toisensa jälkeen kokee näitä samoja epäonnistumisia, hän syyttää aina itseään, pelkää mokanneensa ja munanneensa - ja huononevan itsetunnon kierre ajaa hänet lopulta itsemurhaan. Asiaa eivät suorastaan auta hyväätarkoittavat ystävättäret, jotka vannovat miehelle, ettei hänessä ole vikaa ja että hän saa kyllä varmasti vielä vertaisensa naisen. Kukaan heistä ei tietenkään raaski sanoa miehelle, että hänellä ei markkina-arvosyistä ole saumoja taatusti yhteenkään akateemiseen naiseen, vaikka hän olisi itse laudaturmaisteri matkalla tohtoriksi, jos hänellä ei ole yleisluontoisia markkina-arvoattribuutteja, ts. ulkonäköä ja rahaa.

Hekottavat terävähampaiset syöjättäret

Muuten minun pitänee puuttua vielä Henryn blogin kommenttiosassa käytyyn keskusteluun, jossa joku nainen sai riemuidiotiakohtauksen ja heitti sellaisen järjettömyyden kuin että ilman miehiä ei olisi armeijoita eikä sotia. Tämä heitto pistää erinomaisen paljon vihaksi. Kun Pohjois-Irlannin terrorisota alkoi 1960-luvun lopussa, protestanttisen terrorismin - joka on aina sotkeutunut katolista selvemmin ODC*-rikollisuuteen ja uusfasisteihin, vaikka IRAnkin pojat tietysti ovat kovia roistoja ja viattomien murhaajia - alkukimmokkeena olivat juuri kiihkeät ja militantit protestanttinaiset, jotka sanoivat miehilleen, etteivät nämä olleet miehiä ollenkaan, jolleivät nousseet tukahduttamaan katolisten kansannousua. Sekä Steve Brucen protestanttiterrorismitutkimuksessa The Edge of the Union - The Ulster Loyalist Political Vision että Hennesseyn Pohjois-Irlannin historiassa korostettiin protestanttinaisten osuutta lojalistiterrorismin syntyyn. Hennessy siteerasikin erään protestanttinaisen kirjoitusta, joka raivosi: Where are the MEN in our community? ja jonka mielestä katoliset - eksplisiittisesti myös lapset - kuului polttaa elävältä: hän julisti haluavansa itse ottaa liekinheittimen ja roast these slimy excreta.

Eikä tarvitse mennä Pohjois-Irlantiin asti. Isoäidilläni oli vanhapiikasisar, joka ei koskaan osannut nähdäkään miehiä muuna kuin isänmaan ja hänen vanhan eukonruhonsa puolesta uhrattavana tykinruokana. Siitä asti kun olin kolmivuotias, täti hekumoi sillä, kuinka tuokin poika menee armeijaan jotta voi sitten antaa henkensä isänmaan puolesta kun (sic!) "rytikkä tulee Suomea ottamaan".

Niin että älkää tulko minulle selittämään mitään naisen rauhantahtoisuudesta. Vaikka tiedänhän minä: kaikki naiset, jotka poikkeavat sen rauhantahtoisen ja hyvän ihannenaisen kaavasta, ovat omasta naiseudestaan vieraantuneita ja maskuliinisen paskayhteiskunnan itsestään vieraannuttamia degeneraatteja. Kaikki hyvä maailmassa tulee naisesta, kaikki paha miehestä. Ja täsmälleen samat asiat, jotka miehen tekeminä ovat pahoja ja moraalittomia, ovat naisen kohdalla hienon itsenäisyyden ja uudenlaisuuden osoitus. Eihän moraali eikä laki voi olla sama miehille ja naisille.

*)ODC = ordinary decent criminal, (Ulsterissa:) tavanomainen rikoksentekijä ilman poliittisia motiiveja, esim. varas, ryöstömurhaaja, raiskaaja