Kukapa ryssistä piittaisi

Epämääräinen muslimiporukka on ottanut panttivangiksi lapsia Pohjois-Ossetiassa, Venäjään kuuluvalla alueella, jonka nimikkokansallisuus on Kaukasian ainoa iranilaista kieltä puhuva etninen ryhmä. (Etelä-Ossetia kuuluu Georgiaan - käsittääkseni jommankumman alueen osseetit ovat periaatteessa muslimeja ja toisen kristittyjä, ja mahdollisesti kielessäkin on merkittävä murre-ero. Muuten osseetin tuntee kirjoitettuna siitä, että se on ainoa kyrilliskirjaiminen kieli, jossa on Æ-kirjain, siis a:n ja e:n yhdistelmäligatuuri, tanskalais-norjalainen ä-kirjain.)

Luullakseni en ole ainoa ihminen, jonka on jokseenkin mahdotonta erityisesti järkyttyä siitä, että venäläisiä - tai Venäjän lojaaleja kansalaisia, joihin osseetitkin kuuluvat - joutuu tshetsheenien ja näitä sympatisoivien muslimien terrori-iskujen kohteiksi. Kaikki tietävät hyvin, että venäläisillä on koko maailman moraalinen vastuu Tshetshenian sodasta, että kaukasialaisiin suuntautuva rasistinen viha on ollut jo vuosikymmeniä oleellinen osa venäläistä sielunmaisemaa ja että Venäjän kansalaisyhteiskunta ei ole juurikaan noussut Tshetshenian kansanmurhaa vastustamaan, lukuunottamatta jotain sotilaiden äitien järjestöä, jonka primum mobilena oli vain itsekäs ei meidän poikaa rintamalle, muiden huorien narkkaripojat joutavat -periaate.

Venäjä ei myöskään suostu ottamaan minkään valtakunnan vastuuta Neuvostoliiton pahoista teoista - ja kaiken lisäksi se pitää keinotekoisesti elossa monia neuvostopropagandan valeita: esimerkiksi kun Varsovassa elokuussa muisteltiin kapinaa, Venäjän suurlähettiläs lähetti miltei pilkanteolta kuulostaneen viestin, jossa kuvattiin toista maailmansotaa puolalaisten ja venäläisten aseveljeytenä. Niin kauan kuin suuri isänmaallinen sota säilyy venäläisten mielissä siinä muodossa kuin se on neuvostopropagandassa esitetty - eikä Venäjällä tunnu olevan kenenkään intressissä kyseenalaistaa sitä - myös tshetsheenien ja monien muiden kansojen kärsimät epäoikeudenmukaisuudet - joita on pitkälti perusteltu asianomaisten kansojen kollektiivisella petoksella ja kollaboraatiolla saksalaisten kanssa - jäävät hyvittämättä. Ja kun virallinen Venäjä tällä tavalla hiljaisesti hyväksyy stalinistisen kollektiivisen syyllisyyden käsitteen - jos yksikin murjanistanilainen oli yhteistoimintamies, kaikki murjanistanilaiset joutaa karkottaa Siperiaan - sitä väistämättä sovelletaan myös venäläisiin itseensä: ne sotilaat, jotka meitä murhaavat, ovat venäläisiä, siispä kaikki venäläiset ovat syyllisiä ja heidät joutaa tappaa.

Yksi syy siihen, miksi Yhdysvallat sai syyskuun yhdennentoista jälkeen niin paljon myötätuntoa - jonka sitten unilateralissimus Bush tunnetulla taidollaan hassasi taivaan tuuliin - oli se, että muslimiterroristien Amerikkaa kohtaan tuntemaan vihaan on vain hyvin epämääräiset ja kaukaa haetut syyt: kun palestiinalaiset terrorisoivat Israelia, kyseessä on omalla tavallaan ymmärrettävä kollektiivinen kiukunpurkaus, mutta muslimiterroristien hyökkäys Yhdysvaltoihin vaatii perusteluikseen koko joukon ideologista aivopesua ja maailmanselitystä. Niinpä Osaman kaverit eivät herätä myötätuntoa, vaan näyttäytyvät natseihin verrattavina vihaideologialla aivopestyinä fanaatikkoina, joiden terrorihyökkäys ei suuntaudu mitenkään yksiselitteisesti "oikeaan" tai ymmärrettävään osoitteeseen. Esimerkiksi jos 1980-luvun alussa latinalaisamerikkalaiset terroristiryhmät olisivat tehneet jonkin Maailmankaupan keskuksen kaksoistornien kaatamiseen verrattavan ison ja paljon uhreja vaatineen terroriteon, se olisi luultavasti nähty USA:n tavallaan ansaitsemana ja "turpiinsa kerjäämänä" iskuna paljon laajemmin kuin syyskuun yhdennentoista isku nähtiin. Se olisi varmasti periaatteessa pitkälti ymmärretty oikeaan osoitteeseen menneenä iskuna, vaikka siviilien joukkomittainen tappaminen onkin väärin MYÖS silloin kun siihen syyllistyvät "jalot imperialismia vastustavat guerrillerot". (Nyt kun Lula da Silva haaveilee Brasilialle hankittavasta omasta sambaydinaseesta, se ei kuulosta kovin fiksulta idealta, kun siihen menee rahaa, jonka voisi panna mieluummin sosiaalisiin reformeihin, koulutukseen ja huipputekniikkateollisuuden subventointiin, mutta omalla tavallaan ajatus siitä, että lattarit saisivat lopultakin revanssin jenkkisorrosta pelottelemalla Washingtonia ydinohjuksilla, tuntuu toki oikeudenmukaiselta ja ymmärrettävältä. Mutta, kuten sanottu, en pidä sitä kovin järkevänä politiikkana Lulalta.)

Nyt kun muslimitaistelijat uhkaavat venäläisiä siviilejä, sekin tuntuu ainakin oikeaan osoitteeseen lähetetyltä postilta, emmekä juurikaan järkyty venäläisten kärsimyksistä. Omien talvisota- ja suomettumismuistojemme vuoksi tunnemme ehkä jopa tiettyä kiellettyä lukkarinrakkautta näitä muslimitaistelijoita kohtaan. "Meillä" tarkoitan siis tavallisia suomalaisia demokraattisia kunnon kansalaisia - eräs tietty tamperelainen spämmäämisen ennätysmies avoimine ja vilpittömine tshetsheenisympatioineen on toki aivan omaa luokkaansa.