Kun on oikeen hulivililuanto niin istuu vaikka linnas
Matti Nykänen parka sitten yritti vallan puukoomiäheksi. No, hänellä on kieltämättä tuo rikeeraamisen taito - iloonen ja irti maasta meinaan olla aina - mutta valitettavasti hänelle ei ole kukaan vanhempi häjymestari opettanut, että teräksellä verellähän vain pitkin selkää, eikä niinkään pistetä, tai muuten tulee lyänheeksi taitamattomasti. Pitäisi Matinkin tutustua Heikki Ylikankaan tua-...siis tuotantoon, josta nuo häjyylemisen peruslait selviävät tietämättömille.
Sitten vain kaikki kuarossa: Alahärmästä keskeltä pitäjästä rentoja velieksiä... Anteeksi, tähän löytyisi vielä parempi laulu: Minä olen Härmän Kankaanpäästä, pikkunen ja häjy, aina mun ääneni ylitte kuuluu vaikkei mua näjy. Mattikin oli pikkuinen ja häijy, mutta kun hän ei ollut Härmän Kankaanpäästä, vaan jostain Keski-Suomesta, niin hänellä oli itsetunto-ongelmia (minulla on vähän sellainen aavistus, että sanalle itsetunto-ongelma ei oikein löydy vastinetta tuosta pohojalaasten kiälestä), jotka veivät lopulta vainoharhoihin ja arvaamattomuuteen, ja lopputulos on, että nyt mua viärähän linnasta linnaan kantaen kahlehia.
No niin, leikki sikseen, ja puhutaan vaihteeksi pari sanaa asiaakin. Tässä se taas nähtiin, että urheilusankaruus on sittenkin vain köysi, jolla nuori mies voidaan tilapäisesti veivata ylös sieltä puolirikollisen alaluokan pohjaliejusta, mutta siitä ei ole pysyvää apua. Onko urheiluharrastus oikeasti pelastanut ketään kaltevalta pinnalta? Kuinka kauan meidän pitää uskoa kaikenlaisten valmentajien ja urheilupropagandistien höpinöitä siitä, että nuorten kokoaminen urheiluseuroihin on oikeasti sosiaalisesti merkittävää työtä heidän ihmistämisekseen?
Tietysti Matti Nykäsen esimerkki omalta osaltaan osoittaa - aivan kuten Tony Halme - että Suomessa kansakunnan kerma, kuuluisuudet ja julkkikset elävät käytännössä kuin alaluokka. Suomalainen kulttuuri tuntuu yhä selvemmin orientoituvan nimenomaan rääsyköyhälistön elämäntapaan. Olette varmasti kaikki erinäisiä kertoja nähneet sen, mitä haluan sanoa Terminator-mieheksi. Terminator-miehiin törmää kesäisin. He ovat nuoria, treenattuja ja puleerattuja miehiä, joilla on mustat lasit, tupakka sormien välissä ja kylmän säännöllispiirteiset "nuorehko Arnold Schwartzenegger" -kasvot. Tupakkakättä roikotetaan tehdyn rennosti auton oven ylitse. Auton - kalliin urheiluavoauton, mikähän Porsche lieneekään - kaiuttimet karjuvat jotain musiikkia, joka on aina huonoa, liian kovalla ja häiritsee: musiikki on ilmeisesti valittu ollakseen mahdollisimman vastenmielistä ja häiritäkseen meitä köyhiä mahdollisimman paljon. Jos näiden rikkaiden öykkärien suusta kuuluu mitään, he puhuvat yleensä nahkeaa, englanninsekaista suomea, ja naisen sukupuolielimien nimiä puheessa vilisee vielä enemmän kuin yläastehuligaanilla.
Yksi tärkeimpiä syitä siihen, että rikkauteen suhtaudutaan tässä maassa vihamielisesti, on juuri se, että rikkaat ihmiset eivät useinkaan ole hienostuneita, hillittyjä eivätkä aatelisia, vaan nimenomaan äärimmäisen rahvaanomaisia öykkäreitä. Ehkä toisenlaisiakin on, mutta ainoa rikkauden muoto, johon julkisesti törmää, on nimenomaan öykkärimäinen nousukkuus - katuhuligaanin huono maku ja huono käytös yhdistettynä sataan miljoonaan euroon. Muutettavat muuttaen sama pätee julkkiksiin: nämä ovat tyyppiä Matti Nykänen tai Jasmin Mäntylä, kouluakäymättömiä yläastehuligaaneja, jotka on yhtäkkiä jonkin pinnallisen ulkoisen ominaisuuden vuoksi nostettu pilviin meidän tavallisten kuolevaisten yläpuolelle.
roskan roiskaisi Panu herran päivämäärällä 30.8.04
16 turpaankerjuuta:
Pidätkö sinäkin itseäsi tavallisena kuolevaisena? Eipä uskoisi kirjoituksistasi päätellen..
Matti Nykänen on koulukirjaesimerkki henkilöstä, joka nuoruudessaan hylkää miltei perusbiologisia toimintoja myöten kaiken muun keskittyäkseen yhteen asiaan, jossa on huomannut olevansa lahjakas. Ikävää, että tässä tapauksessa kyseessä oli niinkin tarpeeton ja turhanpäiväinen harraste kuin mäkihyppy. Jos teet kuten Matti, on todennäköisempää että jossakin vaiheessa saavutat menestystä ja rahaa. Vielä huomattavasti paljon todennäköisempiä menestys ja raha ovat, jos obsessiivisen ja lähes kaikki sosiaaliset suhteet tapaavan harjoittelusi kohde ei ole esimerkiksi poikkihuilun soitto tai iirin kieli, vaan esimerkiksi jokin sellainen taito, jota tupakkayhtiöt mielellään sponsoroivat.
Syy siihen, miksi "rikkaat" tms. näkyvät nimenomaan tuolla panun mainitsemalla tavalla, on hyvin yksinkertainen. Todellinen yläluokka vetäytyy aina jonnekin, missä sitä ei näe. Sillä on kyky muuntaa julkinen tila yksityiseksi, jota edes pahimpien öykkärien on vaikea loukata, koska muunto on tehty niin hienovaraisesti ja huomaamattomasti, ettei sitä edes huomaa.
Panun kuvailemat "rikkaat" eivät ole mitään sadan miljoonan euron öykkäreitä, vaan ihan tavallisen ylemmän keskiluokan todellisuudesta vieraantunutta jälkikasvua, juuretonta ja sivistymätöntä. Suomessa ei ole, eikä ole koskaan oikein ollutkaan, suomenkielistä yläluokkaa, joten sille ei ole muodostunut omaa kulttuuria. Anttipiipot ja vastaavat rikkaat öykkärit ovat ihan oikeasti harvinainen poikkeus.
Pahimmassa tapauksessa nousukkaat - joiden sosiaalinen nousu on siis tapahtunut vain alaluokasta keskiluokkaan - muodostavat juuri tuollaisen öykkärimassan, joka Panun kaltaisen tyhjätaskun silmissä tietysti näyttää rikkaalta. Jos hyvin käy, niin heistä tulee punkkua siemailevia pikkusnobeja, luomuviljelijöitä tai sellaisia kuin Panu itse.
Me vihaamme aina eniten sitä, mitä meistä itsestämmekin olisi voinut tulla.
En ole oikein varma tuosta. Olen minä tavannut myös rikkaita ruotsinkielisiä öykkäreitä. He muuten puhuvat aina huonompaa ja suomensekaisempaa ruotsia kuin juurevat pohjalaisjuntit.
Suomessa on suomenkielistä yläluokkaa. Suomessa on kai muutamia ainakin nimeltään suomenkielisiä aatelissukujakin. Toki Suomen aatelisto on erittäin vahvasti ruotsalaispainotteinen. Yläluokkaan voidaan ehkä laskea myös teollisuus- ja kauppiassukuja, joilla on vähintään pari dekadia enemmän omaisuutta kuin keskiluokalla. Silloin suomenkielistäkin yläluokkaa alkaa olla vaikka kuinka paljon, luultavasti tuhansia henkilöitä. Tämä väki ei törttöile roskalehtien lööpeissä. He eivät näy niissä ollenkaan.
Lopettakaa nyt jo tämä aiheeton suomalaisuuden mollaaminen. Minä en ainakaan ole huomannut mitään "terminator-miehiä" katukuvassa ainakaan ilmiöksi asti. Suomalaisten murskaenemmistö on oikeasti täysin rauhallista ja kunnollista keskiluokkaa. Me emme ole millään tavalla huonompaa kansaa kuin naapurikansammekaan. Myös muissa Pohjoismaissa on alaluokkainen roskasakkinsa. Mietin vain mikä funktio sillä mollaamisella on sen lisäksi, että suomalaisuuden mollaaminen on leimallisesti osa katufeminististä suomalaisen miehen päähänlyöntiprojektia.
Itse aatelista nimeä kantavana olisin taipuvainen ajattelemaan samaan tapaan kuin nämä kaksi viimeistä kommentoijaa.
Nämä blogistin mollaamat ihmiset eivät tarkalleen ottaen ole mitään yläluokkaa. Todellinen yläluokka elää mahdollisimman diskreetisti. Nämä nyt arvostelua osakseen saaneet ihmiset ovat tosiaankin ylempää keskiluokkaa ja joskus eivät edes sitä. Kyllähän niitä hienoja autoja velaksi saa. Kukaanhan meistä ei tiedä, miltä toisen tiliote näyttää.
Minusta on omituinen ajatuskin, että suomenkieliset olisivat jollakin tavalla sivistymättömämpiä kuin ruotsinkieliset. Minulla on ruotsalainen nimi, mutta kotikieleni on suomi. Oma sukuni toimi aika aktiivisesti sen eteen, että oman aikansa vähäosaiset saivat oikeuden asioida omalla kielellään. Muutenkaan en käsitä tätä kielisotaa. Omaan ystäväpiiriini kuuluu sekä ruotsia että suomea käyttäviä perheitä, eikä tämä ole mitenkään merkillinen asia. En jaksa tajuta fanaattisia kieli-ihmisiä huolimatta siitä minkä kielen puolesta he taistevat. Minusta he vain lisäävät ihmisten välisen kanssakäymisen jännitteitä eikä sellainen ole kovinkaan rakentavaa.
"Tässä se taas nähtiin, että urheilusankaruus on sittenkin vain köysi, jolla nuori mies voidaan tilapäisesti veivata ylös sieltä puolirikollisen alaluokan pohjaliejusta, mutta siitä ei ole pysyvää apua."
Juuri samaa ajattelin aamulla. Mutta onhan tässä se etu, että maalle karttuu mitaleja. Jos koko alaluokka käytäisiin läpi tiheällä kammalla niin mikä olisikaan maamme mitalisaldo?
Todennäköisesti urheilusankarit löytyvät keskiluokasta siitä yksinkertaisesta syystä, että nykyaikaisessa jälkiteollisessa maassa ylä- ja alaluokka ovat pieniä ja keskiluokka suuri.
Kummallista muuten miten joidenkin arkiajattelussa vielä elää faaraonaikainen yhteiskuntapyramidi missä nokassa on kuningas ja yläluokka, välissä litteähkönä eristeenä kauppiaat ja käsityöläiset ja kaikkea kannattaa massiivinen maaorjapaariasto.
Salmiakkiruudun muotoinen yhteiskunta alkaa olla jo aika vanhaa perua, se on muotoutunut täälläkin jo satakunta vuotta. Yläluokalle ei ole yksinkertaisesti mitään hyötyä erottautua keskiluokasta, ja siksi loistoautot ja tiarat ja muut statussymbolit ovat katoavaa kansanperinnettä. Sama koskee myös hienovaraisempia eroja. Pieni yläluokka on liian mukavuudenhaluinen ja opportunistinen viitsiäkseen eristää itsensä keskiluokan kulttuurikoodeista.
Osakemiljonääri ja hitsaaja poikkeavat toisistaan vain aika vaivihkaisesti. Ensimmäinen ostaa samat romppeet kuin hitsaaja mutta vain vähäisemmällä harkinnalla. Ensimmäisellä voi olla sattumalta iso talo, jälkimmäinen on joutunut hieman harkitsemaan ja priorisoimaan.
Tärkeätä on se, että ei ole enää juurikaan mitään kärpännahkaviittoja tai kullattuja vaunuja jotka olisivat yläluokan merkkejä ja keskiluokan tavoittamattomissa. Keskiluokan alalaidaltakin voi hankkia statusesineen kuin statusesineen jos vähän miettii ja karsii muita menoja.
Lopputulos on ennenkuulumattoman konfliktiton yhteiskunta. Ainoa kipupiste pieni alaluokka ja ne, jotka joutuvat sen kanssa tekemisiin. Tyypillisesti alaluokka eristetään omiin ympyröihinsä ja niitä jotka joutuvat asumaan tai työskentelemään lähellä näitä ympyröitä hieman harmittaa. Suurin osa on kuitenkin järjestänyt niin, ettei tarvitse kohdata. Maltillinen statuskilpailu ei enää pane ylä- tai keskiluokkalaisia toisiaan vastaan vaan vain filtteröi alaluokkaa että kelpo ihmiset uskaltavat pitää maastopyöränsä pihatellingissä.
Tommipommi
Kaksi huomautusta haluaisin tehdä: 1. En tarkoituksella mollannut suomalaista keskiluokkaa millään tavalla. Suomenkielinen suomalaisväestö on kuitenkin keskimäärin vähemmän koulutettua, köyhempää ja kaikkea muutakin vastaavaa kuin ruotsinkielinen kansanosa. Suomenkielistä yläluokkaa on, mutta sillä ei silti ole yhtä pitkiä perinteitä - jos on minkäänlaisia - kuin ruotsinkielisellä yläluokalla.
2. Vaikka on totta, että luokkaerot ovat epäselvät juuri Tommin mainitsemista syistä, eli statussymbolien ja vastaavien hankkiminen on nykyisin mahdollista myös keskiluokalle, ei tämä poista tiettyjä määrällisiä luokkaeroja. Suomessa yläluokka ei ole näkyvissä katukuvassa, mutta se on näkyvissä esimerkiksi tilastoissa. Keskiluokka painaa duunia kuitenkin noin 40 tuntia viikossa, mitä rasitetta yläluokalla ei ole.
Tässä suhteessa ns alaluokan laadullinen kehnous näkyy selvimmin. Siinä, missä alaluokkainen tyhjäntoimittaja juo itsensä katuojaan, yläluokkainen tyhjäntoimittaja käyttäytyy hillitymmin. Selitämme mielellämme, että kyse on rahasta, mutta kyllä alaluokkainenkin voi olla vetämättä viinaa. Ja on sitä tietysti nähtykin.
On totta, ettei Suomen yläluokka ole läheskään yhtä öykkärimäistä kuin vaikkapa Britannian. Siellä uusi yläluokka järjestää autokilpailuja yleisillä teillä (myös Britannian ulkopuolella), ja vanha yläluokka harrastaa naurettavia öykkärilajeja, kuten golfia ja ketunmetsästystä, ja kavahtaa ajatusta, että rahvas pääsisi jalallaan astumaankaan jättimäisille tiluksilleen.
- miikka
Ei U.K:n yläluokka öykkäröi tuolla tavalla, vaikka muuten hyvin luokkatietoista porukkaa onkin. Heistä öykkärönti on rahvaanomaista. Oma ylemmyys tuodaan esiin hienovaraisemmin.
Panulla taitaa puuttua jostain syystä kosketuspinta suomalaiseen edustamaani (puoli-?) sivistyneistöön, joka ei kohtuullisesta henkisestä ja taloudellisesta menestyksestä huolimatta juurikaan elämöi asialla.
H.K.
Tiedemies, näet aivan turhan vastakkainasettelun suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä. Kuinka voit sanoa, ettei suomenkielisellä yläluokalla ole perinteitä, kun moni vuosisataiset perinteet omaava aatelissuku on n. sata vuotta sitten siirtynyt suomen kieleen? Ei suomenkielinen ja ruotsinkielinen enää ole mitään monoliittejä, nämä jaoettelut alkavat olla historiaa.
Tietenkin yhteiskunnissa on aina yläluokka siinä mielessä, että joku on aina rikkain ja on hyvin mahdollista, että varallisuus myös kasaantuu varakkaimmille.
Olennaista on se, onko yläluokalla omaa kulttuuria ja pyrkiikö keskiluokka jäljittelemään yläluokkaa vai päinvastoin. Suunnilleen sata vuotta sitten keskiluokka oli se työväenluokan osa joka erotti itsensä jäljittelemällä eliittiä. Valitettavasti tämä ikivanha tilanne on jäänyt elämään joihinkin mieliin ja jopa yksittäisiin yhteiskuntatieteen oppikirjoihin. Tosin nämä kirjat eivät ole kauhean korkealla sosiologiaskenessä, missä kaikenlaiselle teoreettiselle kurvailulle nyrpistetään nokkaa kun tutkimukset myydään aihepiiriensä relevanssin mukaan.
Toinen tärkeä muistettava on siinä, että yläluokalle tunnusomainen vaatimattomuus ja leppoisuus perustui turvallisuudentunteelle, joka puolestaan nojasi absoluuttiseen varallisuuteen (paitsi rahallisessa, myös kulttuurillisessa mielessä). Ylä- ja keskiluokka käsitteinä taas pohjaavat *suhteelliseen* varallisuuteen. Siksi yläluokalla ei ole mitään erityistä etua jota keskiluokka ei saavuttaisi elintason noustessa. Jokainen tämänkin lokin lukija tuntee itsessään ja ympäristössään sellaisen elämänvalintojen mahdollisuuksien kirjon, joka vielä ennen olisi ollut mahdollinen vain lorvaileville prinsseille.
Yläluokkaisuus on menettänyt sosiologisen merkityksensä ja toimii nykyään lähinnä moraalisena puppugeneraattorina tai kaatoluokkana. Se on ideaali jota vasten erilaisia nousukasmaisuuden piirteitä verrataan ja moititaan. Toisaalta yläluokka on myös salattu sorron moottori, jonka tekemisiksi ja ominaisuuksiksi yhteiskunta haisee -väki voi runoilla mitä vain. Se on siis se porukka joka naureskellen irtisanoo tehtaallisen duunareita, kaataa kehitysmaan hallituksen ja lähtee sitten ampumaan kettuja.
Siksi ainakin minä teen johtopäätöksiä siitä, miten voimakkaasti ylä- ja keskiluokan eroja missäkin diskurssissa painotetaan.
Tommipommi
Luin HS:sta taannoin kirjasta, jonka mukaan Britannian ala- ja yläluokka muistuttavat toisiaan monin tavoin enemmän kuin kumpikaan niistä muistuttaa saaren keskiluokkaa. Tosin en juurikaan tunne Suomen yläluokkaa, mutta minusta se ei päde Suomessa.
Hiski
Tommille
Ei keskiluokka syntynyt aikanaan niinkään työväenluo-kasta vaan varakkaamman talonpoikaisluokan jälkikasvus-ta opintien kautta. Sata vuotta sitten harvemmin lähdet-tiin työväenluokkaisella taustalla oppikouluun, kun taas sivistyneenpien talonpoikien pojat ja joskus tytökin lähtivät kouluun lähikaupunkeihin. Nyttemmin tilanne on tietysti toinen.
H.K.
Tuo pitää paikkansa. Muotoilin tyhmästi. Tarkoitus lienee selvä kuitenkin.
tommi
Lähetä kommentti
<< Himaan