Avoin valtio ja sen viholliset

Ostin loppuvan kuun aikana pari Karl Raimund Popperin kirjaa, ennen muuta tietysti klassikon Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, tosin vain Hegeliä ja Marxia käsittelevän loppuosan. Popper on onnistunut yllättämään positiivisestikin, mutta eräin paikoin hänen kiihkeä Hegel-vastaisuutensa menee liiallisuuksiin. Tai sitten olen suomalaisuuttani tiedostamatta jo Hegelin pilalle aivopesemä. Popper näkee Hegelin kaiken totalitaristisen pahan alkuna ja juurena, mikä sinänsä tietysti ei ole yllättävää, kun muistetaan Hegelin ajattelun keskeinen vaikutus esimerkiksi Leniniin. (Joo, ostin myös sen uuden Kleio ja nykypäivä -sarjassa ilmestyneen Neuvostoliiton historian, mutta nyt se on päiväkausia ollut kadoksissa, ja pahaa pelkään, että olen jättänyt sen jonnekin kaupungille. Siinä käsiteltiin varsin perusteellisesti Leninin ajattelua ja Hegelin vaikutusta siihen.)

Popperin mielestä Hegel on vaarallinen, koska Hegel asettaa valtion korkeimmaksi moraalin lähteeksi, ja väittää, että tämä idea on kaikkien modernien totalitarismien perusta. En ole lukenut Hegeliä, mutta tiedän jotain totalitarismin käytännöistä: tyypillisessä totalitaristisessa valtiossa vallan kaappaa keskinäisen solidaarisuuden yhteen hitsaama porukka - kommunistit, natsit, ittihadistit - jotka uskovat tulleensa osallisiksi isänmaallisuutta ja valtiouskollisuutta korkeammasta moraalista ja olevansa oikeutettuja viis veisaamaan oikeusvaltiosta ja laeista, kunhan aatteen tarkoitukset täyttyvät. Esimerkiksi Neuvostoliitossa valtio oli nimenomaan heikompi kuin kommunistipuolue, ja päätöksentekijät olivat päätöksentekijöitä puolueasemansa, eivät valtiollisen valta-asemansa perusteella. Lait oli tehty puolueen rikottaviksi: toisinajattelija Aleksandr Jesenin-Volpin¹) pantiin vankilaan, vai oliko se nyt hullujenhuoneelle, siksi että hän vaati neuvostovaltiota noudattamaan omia lakejaan ja omaa perustuslakiaan. Siis: valta takaisin valtiolle, pois puolueelta. Ongelma ei siis todellakaan ollut valtion liiallinen vahvuus, vaan valtion liika alisteisuus Cosa Nostralle...ei kun siis tuolle kommunistipuolueelle.

Nythän on selvää kuin pläkki, että se valtio, jolle Hegel vaati ehdotonta moraalista ylivaltaa yhteiskunnassa, oli aivan toinen valtio kuin nykyaikaiset demokratiat. Siinä missä preussilaisella, militaristisella ruhtinaskunnalla ei todellakaan ole mitään asiaa kuvitella olevansa yhteiskunnan korkein moraalin lähde, nykyaikaisen demokratian legitimiteetti on aivan eri luokka ja liikutus, ja hegeliläisyys näyttäytyy paljon vähemmän "totalitarismina" ja paljon enemmän välttämättömänä kansalaiskurina. Jos kapinoitte ja pullikoitte vastaan, katsokaakin, että kapinointinne ja pullikointinne on muotoiltavissa kansan ja valtion kannalta rakentavaksi ja sen tavoitteet ovat koko kansan kannalta legitiimit - muuten teidän kuuluukin menehtyä poliisin dum dum -luoteihin. Tämä on minunkin hegeliläinen sanomani kaikenkarvaisille libertaristeille.

Sinänsähän Popper kyllä antaa myös argumentteja libertaristien vastustajille. Itse asiassa hän onnistuu varsin yksinkertaisesti pukemaan sanoiksi sen, mikä libertaristeilla on yhteistä kommunistien kanssa. Kommunismiin - jonka humanitaarisen perusimpulssin Popper tunnustaa ja pitää sitä sen peruserona fasismiin nähden - kuuluu Popperin mukaan taipumus väheksyä demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltiota, koska todellisen vapauden sijasta ne edustavat pelkkää muodollista vapautta. Pelkkä muodollinen vapaus, sanoo Popper, on kuitenkin ainoa suoja, joka heikolla on sortajan mielivaltaa vastaan. Libertaristien halveksunta demokraattisia instituutioita kohtaan, jota he pitävät pelkän enemmistödiktatuurin ilmauksina, perustuu samaan perusvirheeseen. Tietysti monet libertaristit tuntuvat itse asiassa olevan pohjimmiltaan luonnevikaisia äärioikeistolaisia sadisteja, jotka eivät kykene elämään säällisesti lähimmäistensä kanssa tasa-arvoisissa oloissa: he vastustavat ja väheksyvät demokraattisia instituutioita ja enemmistödiktatuuria juuri siksi, että nuo instituutiot ovat meikäläisten ainoa suoja heidän apokalyptista murhanhimoaan vastaan.

¹) Masha Gessen: Jesenin-Volpin opetti kansaa vaatimaan, että Neuvostoliiton omaa perustuslakia noudatettaisiin. Hän osoitti tämän puolesta mieltään Pushkinin aukiollakin. Jesenin-Volpin ei ainostaan, kuten eräät haastattelemasi henkilöt sanovat, kehittänyt hyvää strategiaa käsitellä KGB:tä. Hän kehitti itse toisinajattelun filosofian. Maassa, joka pilkkasi ja polki omia lakejaan, hän vaati lakien ja hallituksen vaihtamisen sijasta koko maan eetoksen vaihtamista. Kun hallituksen vaihdon vaatiminen olisi ollut bolshevikkimainen, väkivaltainen ajatus, hänen ajatuksensa, että Heidän pitäisi edes kunnioittaa omia saakelin lakejaan oli perusluonteisen, vallankumouksellisen rauhanomainen keksintö. Lähde: Transit Online.