Ei tullut naisvihablogia, ei

M - kaupunki etsii murhaajaa

Yiltzhoucan sivuilla kerrotaan jostain mustasukkaisuuksissaan nuoren naisen murhanneesta miehestä, jota nyt haetaan kissojen ja koirien, pyssyjen ja frettien kanssa. Meinasin kirjoittaa jotain asianomaista herraa ymmärtävää, joka olisi perustunut siihen hypoteesiin, että kyseessä olisi profeministisessä ilmapiirissä kasvanut ujo miekkonen, joka ei kovan paikan tullen osannutkaan hillitä tunteitaan. Valitettavasti herra vaikuttaa ainakin roskalehden raportoinnin mukaan syrjäytyneeltä alaluokan öyhöttäjältä ja henkisesti labiililta pikkurikolliselta, jota suurieleisesti ymmärtämällä ei oikein voi provosoida ketään. Se, että uhri oli 27-vuotias venäläissyntyinen nainen, kylmäsi kyllä sisuksia, koska minulla oli eräitäkin vuosia sitten hyvin mukava, fiksu ja nätti puoliksi venäläis- ja puoliksi iranilaissyntyinen opiskelukaveri täällä Åbo Akademissa, josta pidin lopulta oikein kovasti, vaikka aluksi vierastin häntä, kuten vierastin kauniita tyttöjä Sen Suuren Ihmissuhdepettymyksen jälkimainingeissa. Hän on (olisi?) nyt 27-vuotias. Meni muistaakseni töihin johonkin suomalaiseen kulttuurikeskukseen Venäjälle. Om du är vid liv, E, skriv ett par rader i kommentarlådan.

Historiallinen ote lisensiaattityöhön?

Kävin nyt katsomassa Arkenin uutta venäjän laitosta. Tänään oli Åbo Akademin inskription, joten professori oli juhlatamineissa, mutta jutteli kuitenkin kanssani mielellään, ja tulimme yhteisin tuumin siihen tulokseen, että minun kannattaisi tähänastisten avuttomien sosiolingvistis-kirjallisuustieteellisten viritysten sijasta ottaa hommaan historiallinen ote, vallankin kun hyllyt notkuvat puolalais-saksalaisten suhteiden, Puolan saksalaisväestön ja Sleesian historiaa käsittelevää kirjallisuutta, jota olen männävuosien aikana koonnut kiusaksi asti siinä toivossa, että siitä olisi mitään apua tutkimustyöhön. Tulimme siihen tulokseen, että ensin kirjoitan loppuun Bienekiä käsittelevän ruotsinkielisen artikkelin tästä historiallisesta näkökulmasta, ja sitten katselemme sitä yhteistuumin, voisiko siitä kehittää perustan uuden suunnan ottavalle lisensiaattityölle.

Moraalinen paniikki, osa II

Isosisko.blogspot.com on taas vaihteeksi kitissyt Raha-automaattiyhdistyksen alkoholistinaiskampanjasta, jossa kuulemma esiintyvät seuraavat kolme hulppean osuvaa mielikuvitushahmoa:

Päivi 24 v.

Oikeustieteen yo

Lempijuoma: vodkacola

Rakastaa lapsia

Harrastaa humalassa irtosuhteita

Kantaa useita sukupuolitauteja

Lulu 29 v.

Taiteilija

Lempijuoma: punaviini (pullo päivässä)

Haluaa tehdä työtä maailmanrauhan hyväksi

Kärsii jatkuvasta vapinasta ja hikoilusta

Mirkku 34 v.

Kaupan myyjä

Lempiravintolat: kaikki

Arvostaa ihmisessä rehellisyyttä

Saa humalassa itkukohtauksia

Lapsi huostaanotettu

Isosiskoksi itseään mainostava takarivin joutofemakko paheksuu sitä, että naisten alkoholismista ja vastuuttomasta käytöksestä ylipäänsä kehdataankin puhua, ja väittää Raha-automaattiyhdistyksen painopisteen olevan väärällä puolella, kun miehet muka kuitenkin juovat naistenkin viinat. No, kävinpä sitten Raha-automaattiyhdistyksen sivuilla. Siellä oli kyllä pari linkkiä räkäisen kapakkaluudan hahmoon maskeeratun mimmin vieressä, ja linkeissä luvattiin RAY:n lehti-ilmoitusta pdf-muodossa. Ei sieltä kuitenkaan noita yllämainittuja naishahmoja löytynyt, ainoastaan tämä: Valitse, millainen tästä kaverista tulee. Kuvituksena oli nuori kundi, jolle oli paperinukkemuodossa tarjolla kolme erilaista hahmoa: reipas kravattikalle, onnettomuudessa vammautunut kipsikorhonen tai ruiskuhuumeita vetävä sotkutukkainen narkkari. Siis nuori mies. Ilmeisesti kuitenkin tämä ilmoitus on Isosiskolta jäänyt huomaamatta, kun hän väittää, että naisten alkoholiongelmista on muka pidetty erityisen paljon meteliä. Tai sitten Isosisko vain on feministien tavalliseen tapaan totalitaariseen aatteeseen uskova monomaani, jolla on liian kiire toistella ulkoa opeteltuja oppilauseitaan ottaakseen minkäänlaista kontaktia pääkoppansa ulkopuoliseen todellisuuteen.

Omasta puolestani olen sitä mieltä, että on AIVAN HELVETIN HIENOA, kun tästä vaietusta asiasta kerrankin puhutaan noin avoimesti. Eikä vähiten siksi, että eräältä tuntemaltani nuorelta naiselta - en ole nyt vähään aikaan kuullut hänestä, mutta eiköhän hän anna kuulua itsestään, vallankin jos tätä blogia lukee - on äiti kuollut viinaperäiseen sairauteen pari vuotta sitten.

Itse asiassa Isosiskon puheet, joiden mukaan naisten alkoholinkäytöstä valittaminen on ihan määritelmällisesti moraalisen paniikin lietsontaa, on ihan sitä samaa roskaa, jolla tuota keskimmäistä stereotyyppiä - Lulu, taiteilija, haluaa tehdä työtä maailmanrauhan hyväksi - edustavat muka intellektuellit naiset selittävät pois omat päihdeongelmansa. Kun tarpeeksi kauan toistelee, että luonnontieteellis-fysiologisia tosiasioita ei ole olemassa ja että maailma ei ole mitään muuta kuin solipsistis-egoistis-narsistisen "intellektuellin" pään sisällä joraava sosiaalinen konstruktio, niin kai siihen lopulta alkaa itsekin uskoa. Meillä päin vain sitä sanotaan itsepetokseksi, ja sillä ei yleisesti ottaen kovin pitkälle pötkitä.

Kannattaisi Isosiskonkin vilkuilla vähän paremmin, mitä noilla naisstereotyypeillä halutaan sanoa. Jokaisesta heistä nimittäin todetaan jotain henkilökohtaista ja inhimillistä: rakastaa lapsia...haluaa työskennellä maailmanrauhan hyväksi...arvostaa ihmisessä rehellisyyttä. Näillä naistyypeillä siis on henkilökohtaisia, miellyttäviä piirteitä, joiden takia joku saattaa välittää heistä ihmisinä. Ilmoituksen sanoma ei siis totta vieköön ole moraalinen paniikki, vaan ihmisarvon kunnioittaminen. Se, että "Päivi", "Lulu" ja "Mirkku" ovat yksilöllisiä ihmisiä ja jonkin paremman arvoisia kuin kännäämisen. Se, että jos he kuolevat liian aikaisin alkoholiongelmansa vuoksi, heitä jää joku läheinen itkemään, kuten ystäväni itki äitiään.

Mutta Isosisko-bloggaajatar on vain turhankin tyypillinen esimerkki sellaisesta feminististä, joka on niin naista, niin naista, että on unohtanut olla myös ihmistä.