2003-12-23

Mitä virkaa miehellä on?


Näin joulun kunniaksi sain tavattoman kohteliaan sähköpostiviestin blogini ystävälliseltä ja kultivoituneelta lukijalta, joka oli kokenut ilmeisesti melko onnettomasti päättyneen rakkaussuhteen yksinhuoltajan kanssa. Viestin kirjoittaja oli itse maailmaa nähnyt ja akateemispohjaistakin uraa luonut mies, jolla saattoi - toivon mukaan hän ei ota tätä loukkauksena - olla eräitä tyypillisiä ATM-piirteitä, joita näen itsessäni. Hänen rakastettunsa sitä vastoin oli työväenluokkaisen oloinen nuori nainen, jolla ilmeisestikään ei ollut - näin kirjoittaja antaa ymmärtää - juurikaan hampurilaisravintolaa pitemmälle ulottunutta työuraa. Kirjeenvaihtajani kuitenkin antaa yksiselitteisesti ymmärtää kunnioittaneensa asianomaisen neidon kykyä ottaa vastuuta lapsestaan ja järjestää tälle hyvän elämän: tytön identiteetti rakentui nimenomaan äitiyden kautta, ja hänen pääasiallinen ambitionsa oli olla hyvä äiti lapselleen. Viestin kirjoittaja arvosti tavattomasti rakkaansa käytännöllistä, järkevää taloudenpitoa, ja uskallanpa jopa olettaa hänen ajatelleen vastakohtien voivan suhteessakin täydentää toisiaan. (Sanottakoon, että olen itse parin viime vuoden aikana tuntenut erään vuonna 1982 syntyneen ammattikorkeakoulun sosionomilinjalle hakeutuneen neitokaisen verrattain läheisesti, ja jos hän olisi vapaalla jalalla, yrittäisin itse iskeä häntä kumppanikseni, sillä arvostan juuri hänen luotettavuuttaan ja käytännöllistä järkevyyttään.) Suhde kariutui kuitenkin pian, koska neito koki ajan pitkään itsetunnolleen kipeänä iskuna sen, että miehen horisontti oli niin paljon laajempi. Nainen ei osannut nähdä miehen elämänkokemusta yhteiselämää rikastuttavana tekijänä, vaan pikemminkin kipeänä muistutuksena kaikesta siitä, mistä itse oli joutunut luopumaan lapsensa takia; ja voidakseen tuntea olevansa johdossa ja ruorissa naisen oli sitten jatkuvasti komenneltava ja pomotettava miestä, mikään, mitä mies teki, päätti tai halusi, ei naiselle kelvannut.

Kirjeenvaihtajani arvelee nykyisten huoltojärjestelmien tehneen miehen itse asiassa tarpeettomaksi. Kun yhteiskunta ei jätä yksinhuoltajaäitiä heitteille, lapsi on helppo tehdä ja mies ei edes ole välttämätön, paitsi maksumiehenä. Hän antaa ymmärtää, että nykyjärjestelmän kannalta tuettu ja rohkaistu parisuhteen muoto on nimenomaan viikonloppuisä: parisuhde, jossa miehen roolina on käydä töissä ja maksaa äidin ja lasten elatusmaksut, mutta isän roolia mies pääsee toteuttamaan varsin vähän, ja seksuaalielämää ja yhdessäoloa naisen kanssa hänelle ei järjesty.

Tämä ainakin selittäisi sen, minkä takia pehmomiehillä on suurempi riski syrjäytyä naisettomiksi ATMiksi kuin törkeillä öykkäreillä. Naiset eivät oikeasti halua tasa-arvoista yhteistyökumppania rinnalleen, vaan nimenomaan maksumiehen. Niinpä kiihottava ja seksuaalinen törkeä öykkäri riittää hyvin täyttämään miehen funktion: siittämään lapsen, mielellään tietysti seksuaalista mielihyvää ja nautintoa tuottavalla tavalla. Yhteistyöhaluinen pehmomies ei voi tarjota mitään oleellista, mitä öykkärillä ei olisi. Se, mitä pehmomiehellä on, on täysin tarpeetonta ja irrelevanttia naisen tarpeiden kannalta.

Onkin siis syytä kysyä, mitä virkaa miehellä on, ja mitä syytä miehellä on yrittää tulla hyväksi mieheksi. Sellaiset naiset, jotka oikeasti haluaisivat jakaa elämänsä miehen kanssa ja vastavuoroisesti jakaa miehen elämän, ovat mitätön vähemmistö. Mieheksi käy kuka tahansa, jolla on kulli ja rahaa. Itse asiassa jos joskus yhteiskunta edellytti naisen, ainakin porvarisnaisen, olevan tyhjäpäinen koristekana, nykyään se yhä enemmän ja selvemmin tuntuu edellyttävän miehen olevan tyhjäpäinen koristekukko. Tämän takia nuorten (eikä vain nuorten) naisten kontakti-ilmoitukset edellyttävätkin miehiltä nykyään yksinomaan jonkun filmitähden ulkonäköä: miestä ei luonteen eikä sielun vuoksi oteta, vaan pelkästään sonniksi. Jos lapsi tulee, nainen ja yhteiskunta hoitavat sen yhdessä; mies menköön töihin elatusmaksuja maksamaan.

Kirjeen kirjoittaja kirjoitti kokevansa aika ajoin sympatiaakin Birdyn ja muiden naisbloggaajien tekstejä lukiessa, koska hän ilmeisesti antaa huijata itsensä - kuten minä aikoinani annoin kusettaa itseäni - kuvittelemaan, että tämän maailman birdyt arvostaisivat hyvää miestä, joka vilpittömästi haluaa paneutua tukemaan ja rakastamaan naistaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta näinhän ei todellakaan ole. Mies yrittää sovitella ristiriitaa, joka alkaa naisen oikusta mutta jonka mies hyvänahkaisena ja kilttinä olentona haluaa ottaa vakavasti. Miehen ystävällinen pyrkimys puhua asiat selviksi on naiselle vain kiusallista ininää, joka korostaa miehen olevan pelkkä riippakivi ja painolasti. Miehen tulisi ymmärtää lähteä matkoihinsa eikä yrittää kerjätä pääsyä takaisin naista panemaan. Miehen pitäisi tajuta, että mies on vain naisen viihdekeskus, ja sillä siunaaman hetkellä, kun nainen ei enää viihdy, miehen on älyttävä jättää nainen lopullisesti rauhaan. Kas, nainen saa kyllä aina uuden viihdekeskuksen itselleen. Kun ensimmäinen särö väleihin tulee, nainen lopettaa heti suhteen, ja sen jälkeen miehelle järjestetään rikossyytteet ja lähestymiskiellot, jollei hän älyä, että hän ei enää saa puhua naiselle, ei kirjoittaa kirjeitä eikä yrittää keskustelukontaktia, ei näyttää naamaansa, ei kulkea samalla puolen katua, hyvä jos samassa kaupunginosassa. Ai, sanoinko ettei saa kirjoittaa kirjeitä? Olinpas minä kömpelö. Tokihan rahat saa kirjeessä lähettää.

0 turpaankerjuuta:

Lähetä kommentti

<< Himaan