Cigarettes and whisky and wild, wild women...

Otsikko on ehkä vähän liiankin raflaava, mutta puhutaan nyt vielä siitä tupakista, johon jo alempana viittasin. En jaksa kaivaa Ilkan blogista oikeaa kohtaa esille - sitä paitsi hänelläkin näyttää olevan vaikeuksia saada Bloggerin arkistopuolta skulaamaan - mutta hän kai jossain määrin näki sen röökinvedon jonkinlaisena kapinointina. Minä en tuosta olisi aivan varma. Minusta ne kaikki "hölmöt humanistit" eivät edes ole missään pikkuradikaalimielessä "kapinallisia" - kannattaisi Ilkan muistaa, että vaikkapa Lumi Adela on kimppu (keskenään ristiriitaisia) äärioikeistolaisia refleksejä ja konventioita, ja silti hän pystyy samalla edustamaan juuri suhteessa päihteiden (laillisten ja "mietojen" laittomien) käyttöön sitä Ilkan "hölmöä humanistia". (Toisaalta juuri kettutyttö-vegaanipiireissä leviää täysraittiuden streittariaate, joka voisi olla vaikka itse keksimäni - koko streittarien argumentaatio on viimeisen päälle samaa kuin millä itse alle kaksikymppisenä perustelin raittiuttani - mutta tuolloin ei ollut nettiä, jonka kautta minunlaiseni - joita varmasti oli silloinkin - olisivat voineet liittyä alakulttuuriksi. No jaa, "många som hunnit före sin tid har tvingats invänta den på mycket obekväma tillflyktsorter", sanoo Stanislaw Jerzy Lec, jota siteeraan vieläkin vuosia sitten hukkaamani ruotsinnoksen mukaan, vaikka yksi ensimmäisiä puolalaisia kirjahankintojani olivat hänen kootut aforisminsa.)

Humanistien tupakointia enemmän minua ihmetyttää lääkisläisten tupakointi, sillä heikäläiset harrastavat päihteitä luultavasti enemmän kuin mikään muu tiedekunnittainen opiskelijaryhmä. (Itse asiassa myös enemmistö tuntemistani uskovaisista lääkisläisistä tytöistä poltti tupakkia; ja taannoin erään ystäväni lääkisläinen tyttöystävä osoittautuikin kannabiksen harrastajaksi, mikä tosin saattoi olla kulttuurikysymys, sillä tyttö oli puoliksi chileläinen ja ilmeisesti kävi usein toisessa kotimaassaan.) Olenkin innokkaasti levitellyt vitsinä sellaista huhua, että lääkisläisillä varmaan on jokin salainen kurssi, jossa heille kerrotaan, ettei tupakasta ja viinasta oikeasti ole oleellisia terveyshaittoja - "mutta, hyvät opiskelijat, pitäkää tämä tarkkaan salassa, sillä tietäkää, että lääkärin ammatti on raskas, ja jotain hupia täytyy meilläkin olla - ei tätä hommaa jaksa, jollei pääse syyllistämään ihmisiä viinanjuonnista ja tupakoinnista". No, leikki sikseen, mutta tosiasiassa kyse lienee siitä, että he luulevat jollain alitajuisella tavalla tiedon tekevän immuuniksi: "kyllä MÄ osaan ajoissa lopettaa". (Tai, kuten sivarissa tupakaveri sanoi: "ei hasiksesta ole haittaa jos viisaasti vetää" - sanat "viisaasti vetää" olivat hänen oma sanamuotonsa, joka täten tuotakoon koko maailman tietoisuuteen.)

Olen myös eri tahoilla törmännyt luonnontieteilijöiden kyvyttömyyteen nähdä huumeiden käyttöä tai huume-"kokeiluja" vaarallisina. Melkeinpä sanoisin, että kemistien ekstaasikokeilut alkavat olla jo perinne - siinä missä suomalaisen kemian uranuurtaja Gustaf Komppa käytti labravehkeitä viinan keittoon (Terje Enkvistin Johdatusta orgaaniseen kemiaan muuten sisältää tarkat ja yksityiskohtaiset pontikanteko-ohjeet), nykyiset kemistit tuntuvat samassa hengessä keittelevän ekstaasia omissa koeputkissaan. Kyse lienee samasta kuviosta kuin lääkisläisilläkin: tiedon kuvitellaan vapauttavan vaarasta.