Taas interblogismia

Feminismin kuoleman todistaa parhaiten se, että Lumi Adelan - mitä? odotitteko linkkiä? vitut minä ketään linkitän sille paskasivulle! - kaltainen äärioikeistolainen ja Birdy Hapuli, joka varmaan pitää itseään jonain edistyksellisenä vasemmistolaisena, pystyvät olemaan niin herttaisen yhtä mieltä miehistä. Birdyn kaltaisten muka kapinallisten, feminististen ym. naisten "mielipiteet" ovat nimenomaan valtavirtaa, vieläpä konservatiivista ja oikeistolaista luonteeltaan, mutta siitä huolimatta Birdy jaksaa uskotella itselleen olevansa jotain muuta kuin naisten massakulttuurin passiivisen vastaanottamisen ja uusintamisen pilaama häijy akka, joka ei ole oppinut ihmissuhdemokistaan yhtään mitään. Eikä opi, koska hänen sisäistämänsä naisdiskurssi on nimenomaan olemassa vain vapauttaakseen naisen syyllisyydestä ja vastuusta, jos hän sattuu sotkemaan ihmissuhteensa.

Lumi Adela osoittaa muuten omassa nettipäiväkirjassaan, miten kirkassilmäisen viattomasti
naiset kykenevät epäinhimillistämään ne miehet, joilta eivät naissuhteet suju ja joilla ei ole sukupuolielämää. Hän kehottaa tällaisia miehiä kääntymään prostituoitujen puoleen, koska on vakuuttunut siitä, etteivät he oikeastaan mitään vaimoa halua eivätkä tarvitse.

Jo silloin kun olin itse parisuhdemaailmasta syrjäytyneiden ahdistuneiden teinipoikien pornojengissä kaksi vuosikymmentä sitten - eikä mikään ole muuttunut - meille kaikille oli selvää, ettemme koskaan alentuisi huoriin. Mies on se, joka saa ilmaiseksi tai vetää käteen, muttei maksa siitä, mitä hänellä on oikeus saada nimenomaan rakkaudesta. Vaikka olimme pornoa tiirailevia runkkareita, halusimme kaikki nimenomaan rakkautta ja hyväksyntää omana itsenämme. Mitä todennäköisimmin olisimme kyllä osanneet heittäytyä seksin vietäviksi, jos olisimme halunneet, sillä sitä aina piisaa nuorten maailmassa. Mutta emme me seksiä halunneet. Me halusimme rakkautta ja hyväksyntää. Juuri se meiltä alempitasoisilta miehiltä kiellettiin ja kielletään, aina.

Itse asiassa mene huoriin on yksi törkeimmistä solvauksista, mitä miehelle voi heittää. Se nimittäin tarkoittaa yhtaikaa kahta asiaa: ¹⁾sinä olet niin paska ja arvoton ihminen, että sinulle kukaan ei kuitenkaan rakkaudesta anna, ja ²⁾sinun tunne-elämäsi on niin arvoton ja kehittymätön, että sinä et tiedä rakastelun ja rahasta maksetun panon eroa. Kahdella sanalla kiistetään lopullisesti ja kertakaikkisesti niin miehen ihmisarvo kuin hänen tunne-elämänsä olemassaolo.

(Alennuin vilkaisemaan Lumin sontaluukkua, ja hän ylisti siellä Birdyn höpinöitä innolla, joka toi mieleen lähinnä stalinistisen retoriikan: ei perusteluja, ainoastaan kuolaista vakuuttelua, ja lopuksi jotain ämmänkääkkänöiden yleistä löpinää siitä, kuinka Birdy muka on niin rohkea ja neuvokas ja alistumaton että se pelottaa meitä miehiä. Rääväsuinen, omahyväinen ja ulkoaopeteltua retoriikkaa taritseva vanha luuska ei pelota ketään, ainoastaan vituttaa.)

Jos nyt sitten kuitenkin vaivaudun vastaamaan Birdyn roskaan, kun kerran pitäisi kuulemma siteerata. Otetaan vaikkapa sen selibaattipäiväkirjan tuorein iontráil. Siinä Birdy kehuu villeydellään ja alistumattomuudellaan: liekaan ei saa. Tämmöinen itsetarkoituksellinen "villin naisen" uhoisa teeskenteleminen voi olla normaalia itsenäistyvältä 18-vuotiaalta. Birdy on jo kolmekymppinen, ja hänellä kuuluisi olla identiteetilleen jotain muuta sisältöä - jotain persoonallisempaa - kuin tämä murrosikäisen kapina. Kapinointi ei yksinkertaisesti riitä, jollei ole jotain, minkä puolesta kapinoida.

Yhtä hupaisaa on lukea, että Birdy on monet monituiset kerrat istunut isänsä kanssa halveksimassa nykyajan miesten surkeutta. Kun minä heitin Birdylle joskus huuhaassa, että hänen feminisminsä oli huonompaa kuin minun isoäitini ja isosiskoni feminismi, niin toki hän heitti takaisin, että "poikien äidit tekevät aina parhaat lihapullat, tiedetään". Yhtä lailla hänestä ja hänen isästään voidaan sanoa, että "meidän tytölle kukaan mies ei koskaan ole riittävän hyvä, tiedetään". Birdy ei itse tunnu edes kykenevän myöntämään sitä hänen tekstistään aivan ilmiselvästi ilmenevää tosiseikkaa, että hän on vielä kolmekymppisenä liiaksi kiinni isässään, "isin tyttö", joka yhdessä isin kanssa haukkuu nykyajan huonoja miehiä.

Minä pystyn erinomaisesti myöntämään, että oma isoäitisuhteeni oli vaikea ja että isoäidin kuoleman jälkeenkin tarvittiin vuosia, ennen kuin pääsin eukon vaikutuksesta irti. Jos Birdy olisi oikeasti empaattinen ja kiva ihminen, hän näkisi esim. minun isoäitisuhteeni ja oman isäsuhteensa pohjimmiltaan samantyyppisinä ilmiöinä, jotka lähentävät minua ja häntä ja antavat pohjaa jonkinlaiselle solidaarisuudelle ja ystävyydellekin. Tähän Birdy ei kuitenkaan kykene, koska hän ei ole hyvä ihminen.

Hyvä ihminen kiinnittää huomiota siihen, mikä on yhteistä, ja näkee siinä solidaarisuuden lähteen. Paha ihminen, kuten Birdy, liioittelee eroja ja minimoi solidaarisuuden mahdollisuudenkin selittämällä, että aivan sama tai analoginen asia X on hänen elämässään hyvä ja terve ilmiö, minun elämässäni haitallinen, paha ja patologinen piirre - ja ennen kaikkea täysin eri asia.

Vähän samalla lailla kuin Kuivikselle minun raittiuteni oli merkki myötäsyntyisestä nynnyydestä ja runkkariudesta, hänen raittiutensa taas hänen itsenäisen ja aikuisen ihmisen ratkaisunsa, joten meidän välillämme ei voinut eikä saanut hänen mielestään olla solidaarisuutta tämän yhteisen piirteen perusteella.

Ja tämä muuten on nuorten naisten fasistisen pahuuden tunnuspiirteitä yleisemminkin: solidaarisuuden mahdollisuudenkin kieltäminen ja viime kädessä miesten sulkeminen ihmisyyden ulkopuolelle.

PS: Tiramisun nettipäiväkirjasta löytyi seuraava hauska katkelma, jolla hän selittää pois meidät alemman tason miehet:
"Mieleen tulee kuva työttömästä atk-tukihenkilöstä, joka iltaisin vuosaarelaisessa yksiössään kiemurtelee ja kihisee sohvallaan seksin puutteessaan, ei osaa viihtyä kirjan parissa, ei ymmärrä keväisen luonnon tai talvesta heräilevän Helsingin kauneutta, ystävät ovat samanlaisia, joten jututkin pyörivät autoissa, urheilussa ja windows xp:n uusimmissa ominaisuuksissa, rahaa ei ole leffaan tai lehtien tilaamiseen, eikä se edes jaksa kuntoilla pois pahinta terää seksuaalisesta turhautumisestaan. Katkeruus naisia, yhteiskuntaa ja elämää kohtaan tietysti tuplaantuu joka kerran kun tyyppi runkkaa itsensä onnettomaan, yksinäiseen uneensa."

Hör ni föraktet, gott folk?! Omalta osaltani voin todeta, että tuossa ei ole pätkääkään totta minun kohdallani: en ole työtön, en ole atk-tukihenkilö (vaan kielten maisteri), osaan viihtyä kirjan parissa (niitä minulla on liiaksikin, kuten hyvin tiedetään - nytkin yritän lukea rinnan sekä Nerudan Canto generalia että Sadan vuoden yksinäisyyttä), keväisen luonnon kauneuden päälle ymmärrän paljonkin, autoista, urheilusta ja vintofkain ominaisuuksista en puhu kaverieni kanssa ikinä (enemmän Nobel-kirjailijoista), leffoihin ja lehtiinkin tulee laitettua rahaa, kuntoilu onnistuu toki lähinnä vain kävelemällä. Tuo heitto katkeruudesta naisia kohtaan ja runkkaamisesta toki pitää paikkansa.

Mutta naisillahan on luovuttamaton oikeus ennakkoluuloihinsa, elämänvalheisiinsa ja yleistyksiinsä. Ja jos minä en heidän yleistyksiinsä sovi, niin sitä pahempi minulle. Miksen heidän mielikseen voisi vaihtaa alaa atk-tukihenkilöksi?

Jos todellisuus ei vastaa naisten ennakkoluuloja, vika on todellisuudessa, ja todellisuuden tulee kiltisti muuttua sellaiseksi kuin naiset haluavat. Kun naisen mieleen tulee kuva, niin argumenttien on aika väistyä.