Paul Theroux'n savumaja, aaseja runkkaavat naiset ja luonnontieteilijät

Paul Theroux'sta muuten tulee mieleeni hauska juttu, jonka luin jo aikoja sitten hänen pokkaristaan Fresh-Air Fiend. Se sisältää tiedonmurusia erilaisten eksoottisten heimojen kulttuureista, joita hän on matkoillaan kohdannut, ja jotka eivät hänen mukaansa millään tavalla tunnu liittyvän länsimaisen kulttuurin keskuudessa ymmärrettyyn ihmisyyteen. Eräs näistä on jonkin afrikkalaisen heimon savumaja, jossa heimon miehet viettävät pitkiä aikoja paikallisen yrtin kytemisen yhteydessä syntyvää savua hengittäen. Kyseessä on jonkinlainen miehisyys- ja siirtymäriitti, mutta itse asiassa savu on epäterveellistä ja miehet itsekin tietävät, ettei se heitä mitenkään miehistä. Silti siinä majassa vain pitää köhiä ja pärskiä.

No, kaikkihan me selvästi näemme, että tämä on aivan ilmeisesti sikäläinen versio peruskoulun nurkantakaisesta tupakkajengistä, ja ainoa kummallisuus oli, että Theroux itse ei huomannut kyseistä yhteyttä. (Muut hänen luettelemansa tavat olivat oikeasti aika outoja ja groteskeja, erityisesti jonkin eteläamerikkalaisen [kai?] heimon naisten harrastama aasinpaaponta, jossa aaseja hemmoteltiin ja syötettiin sekä niiden siittimiä masturboitiin naisissa [tämä on analogia ilmaukselle "tehdä jotain miehissä"], mahdollisesti naiset myös yhtyivät niihin. Riitin groteskiutta lisäsi, että niille syötettiin hyvin raskasta ruokaa, joka ei soveltunut niiden ruoansulatukselle, vaan aiheutti niille läkähdyttävän ähkyn ja turvotuksen.)

Outojen tapojen kokoelmasta on toki meilläkin tuiki paljon mietittävää. Jos afrikkalaisen heimon savumaja on pohjimmiltaan sama ilmiö kuin meidän yhteiskuntamme tupakkajengit, niin onko meidän yhteiskunnassamme myös aaseja runkkaavien naisten tapaan verrattavia riittejä?

Trio Erektuksen luonnontieteilijäpojat näkevät tällaisen vertailevan antropologisen pohdiskelun mielellään merkkinä siitä, että heidän kammoamansa "humanistit" haluavat kiistää luonnontieteellisen positivismin arvon ja asettaa aasia runkkaavien tyttöjen kulttuurin samalle tasolle kuin länsimaisen luonnontutkijan. Tämä on tietysti osa heidän irrationaalista humanistin viholliskuvaansa (on muuten kovin mielenkiintoista, ettei Ilkka vaivautunut kommentoimaan mitenkään niitä tarkennuksia, joita rohkenin esittää hänen "humanistit vetää röökiä ja uskoo astrologiaan" -heittoonsa tässä taannoin). Itsekin luonnontieteitä aika pitkälti ennen kielitieteilijäuraani opiskelleena en yritäkään kiistää luonnontieteellisen skeptisismin ja positivismin arvoa luonnontieteissä. Sitä vastoin olen kyllä sitä mieltä, että luonnontieteilijä voi oman erikoisalansa ulkopuolella olla täysin ennakkoluulojensa ja todeksi uskomiensa populististen kliseiden heiteltävä irrationalisti (tästä esimerkkinä se jo mainitsemani tosiasia, että aivan pätevä luonnontieteilijänainen voi olla oman alansa ulkopuolella horoskooppeihin uskova ja hömppälahkoista valaistusta etsivä hörhö).

Luonnontieteilijällä on toki selvät rationaaliset syyt uskoa, että protoni on positiivisesti varautunut alkeishiukkanen, jollaisia litiumatomin ytimestä löytyy kolme kipaletta, koska tämä tällainen uskomus on verrattoman toimiva ja hyödyllinen käytännön sovellusten valossa. Mutta tällaisten toimivien käsitysten ohella luonnontieteilijöillä on myös oma alakulttuuri, johon kuuluvat riitit voivat olla yhtä järjettömiä ja irrationaalisia kuin sauhuttelumaja ja aasien runkkaaminen, ja johon kuuluvat uskomukset (psykometria, memetiikka ym.) ovat yhtä epätieteellisiä kuin horoskoopit ja gematria. (Marcus Engdahl intoili taannoin Usenetissä siitä, että memetiikka ennustaa mm. homoseksuaalisuuden suvaitsemisen ja vainoamisen vaihtelevan sykleinä. Kuinka on, onko ^a) tällaisia syklejä havaittu ja ^b) niiden esiintymistaajuus sitä luokkaa, että niiden voidaan sanoa syntyneen memetiikan edellyttämän mekanismin mukaan? Tietääkseni meemi-intoilijat eivät ole pystyneet antamaan uskottavaa kyllä-vastausta kumpaankaan kysymykseen. Heidän mielestään vain itse ennustus on niin jännä ja kiehtova, että siitä kuuluu intoilla, riippumatta siitä vastaako se todellisuutta mitenkään.) Luonnontieteilijäerektukset perustavat koko itsekunnioituksensa sille käsitykselle, että heidän maailmankuvansa on - myös heidän luonnontieteellisen työnsä ulkopuolella - ratkaisevasti "tieteellisempi" kuin kaikkien muiden maailmankuva. Niinpä heissä herättää syvää ahdistusta ja pakonomaista kiistelyn ja kieltelyn tarvetta sellainen ajatus, että he voisivat itse olla samanlaisia kuin ne savumajan ähkijät missään suhteessa.

On selvää, että aasinrunkkaajien primitiiviset kulttuurit ovat teknisesti ratkaisevasti alemmalla tasolla kuin meidän kulttuurimme, ja ns. "koululääketieteen" halveeraaminen on omalla ja muiden hengellä leikkimistä. Eikä vain siksi, että luonnonlääkkeet ovat tehottomia plaseboja - esimerkiksi Saksasta tiedetään tapaus, jossa kaksi nuorta naista tuhosi munuaisensa litkimällä "terveysteenä" perinteistä kiinalaista rohtovalmistetta, joka oli oikeasti jonkinlainen hyvin spesifinen lääke ja sellaisena sisälsi fysiologisesti aktiivisia kasviperäisiä aineita - kansanomaisesti sanottuna myrkkyjä. (Tunnetustihan monet "koululääketieteen" lääkeaineet on nimenomaan löydetty luonnosta - ja ovat, kuten lääkkeet yleensäkin, vaikutuksiltaan hyvin spesifejä ja yliannosteltuina myrkyllisiä - digitaliksesta alkaen. Kiinalainen lääketiede voi hyvinkin toimia jossain määrin, samalla tavalla kuin Mämmilän Remontti-Römperin takapihansa koneromusta kokoamaa mopoa epäilemättä voi jossain määrin käyttää kulkuvälineenä. Mutta tällöinkin kiinalainen lääketiede on vain vanhentuneen paradigman verrattain toimivaa soveltamista, ja "koululääketiede" osaa homman varmasti paremmin, jahka kiinalaisen rohdon aineosat on spektrografisesti analysoitu ja niiden vaikutukset tutkittu.) - Mutta yhtä selvää pitäisi olla, että luonnontieteellinen skeptisismi ei ole meidänkään kulttuurissamme mikään kaiken läpäisevä periaate, ja että meidänkin elämässämme on paljon sellaista irrationaalista, minkä voi hyvin perustellusti rinnastaa savumajoihin ja aasinrunkkaamiseen - eivätkä skeptisimmätkään luonnontieteilijät voi kokonaan eristäytyä näistä kulttuurimme irrationaalisista tekijöistä.