Kaiken muun ohessa

Sairas olo. Epäilen korvatulehdusta.

Kummityttö lähetti taas postia - olen ikävä kyllä hieman laiminlyönyt häntä viime aikoina erään toisen tahon takia (asianomainen taho on siksi tarkka intimiteettisuojastaan, etten mainitse hänen nimeään, mutta totean vain hänen käyttäytyneen minua kohtaan juuri sillä vastenmielisen oikkuilevalla tavalla, jota kutsun nuorten naisten fasistiseksi pahuudeksi ja joka suoraan sanoen inhottaa minua nykyään niin paljon, että saan siitä fyysisiä oireita) ja unohtanut perheenisän, tai ottokummisedän, ensimmäisen elämänohjeen: lapsilla on aina etusija. Omantunnon kolkutukset eivät todellakaan lievene siitä, että hän julistaa minut melkein oman isänsä väärtiksi ystäväksi ja pitää suurena epäoikeudenmukaisuutena sitä, ettei minulla ole omia lapsia.

Vera on tarjonnut mielenkiintoisia linkkejä saudiarabialaisille blogisivuille. Blogien kirjoittajat synnyttävät mielikuvan meidän kaltaisistamme, täysjärkisistä ihmisistä, jotka on lukittu samaan hullujenhuoneeseen Saudi-Arabian kuningassuvun ja Osama bin Ladenin jengin kanssa. Tosin ainakin yksi kirjoittajista pistää ihmettelemään, onko hän aito, vai asianomaisen maan turvattomuuspalvelun kyhäämä feikki, jonka tarkoituksena on jotenkin vedättää meitä narrattavia länsimaalaisia. Hän vaikuttaa vähän liian itsevarmalta haukkuessaan kuningassukua. Jos kaveri on aito, niin sydän ihan sykertyy kun ajattelee, millaisia riskejä hän ottaa, vieläpä perheellinen mies.

Tuossa tietysti on saudiarabialaistyyppisen muslimihirmuvallan syvin olemus: siinä missä länsimainen demokratia edes avaa jonkinlaisia neuvottelukanavia vallan ja kansalaisten välille sekä luo organisoitumismahdollisuuksia hyville ja järkeville ihmisille liittoutua yhteen ja lain puitteissa ajaa hyviä ja järkeviä asioitaan, Saudi-Arabiassa otetaan pohjanmaalaisen pyssyrippikoulun paikallisen vastineen käyneet ihmiset ja pannaan heidät määräilemään ja hallitsemaan kaikkia muita pohjanmaalaisen pyssyrippikoulun opetusten perusteella, jotka on tietenkin julistettu erehtymättömiksi totuuksiksi. Traagista tässä on se, että merkittävä osa niistä, joita ne pyssyrippikoululaiset kyseenalaistamattomalla vallallaan komentelevat, ovat niin sivistykseltään kuin näkökulmaltaan aivan esim. näitä rivejä naputtelevan nöyrimmän palvelijanne vertaisia.

Joskus viime vuonna mainitsin blogissani sen yhden nuoren suomalaisklopin, joka oltuaan ensin tavanomainen oikeistolainen päätyi katolisen kirkon illegaalin siiven vaikuttaja-agentiksi. (Tekeeköhän Supo muuten yhtään mitään Suomen suojelemiseksi asianomaiselta järjestöltä? Eipä varmaankaan, kun heillä on niin kiire juosta kettutyttöjen perässä.) Törmäsin netissä äskettäin ihan vahingossa hänen esseeseensä, jolla hän oli osallistunut jonkin amerikkalaisen libertaariklubin ainekirjoituskilpailuun. Tuherrus oli täynnä näiden ajattelun vapauden äänekkäiden kannattajien tavanomaista dogmipotaskaa ja liturgiaa, ennen muuta kiihkeää todistelua siitä, kuinka pohjoismainen sosiaalivaltio ihan varmasti kohta romahtaa. Miten minulle tulivat elävästi mieleen neuvostomarxistien todistelut siitä, kuinka mädännäinen länsimainen kapitalismi ihan varmasti kohta romahtaa omaan rappeutuneisuuteensa?

Sinänsähän minua ei ihmetytä yhtään se, että kaveri, joka päätyi katolisen kirkon ääriautoritaarisen siiven työrukkaseksi, aloitti libertaristina. Libertarismissa ja ns. antihörhöydessä on ennen kaikkea kyse vasemmistolaisuuden, vihreyden ym. "edistyksellisten" aatteiden itsetarkoituksellisesta vastustamisesta, siksi libertaristeiksi päätyvät nimimerkki Svenne Jönssonin kaltaiset maailmankuvaltaan ja ajattelutavaltaan varsin autoritaariset vulgäärin antikommunismin edustajat. Tietyssä vaiheessa nämä tyypit sitten huomaavat itsekin, miten päälleliimattua ja epäaitoa heidän puheensa "vapaudesta" on koko ajan ollut, hyväksyvät, että heidän tosiasiallinen tavoitteensa on koko ajan ollut ennen kaikkea kaikkien muiden vapauden totalitaarinen rajoittaminen - eiväthän he itse ole koskaan osanneet tehdä omalla vapaudellaan mitään konstruktiivista, ainoastaan olla kateellisia niille, jotka osaavat ja tekevät - ja löytävät itselleen henkisen kodin jostain totalitaarisesta aatteesta. Jos vanhan ajan stalinistinen kommunismi vahvistuu nuorten keskuudessa ja saa kannattajikseen selvästi ei-intellektuelliakin väkeä nykyisten keskiluokan kakaroiden sijasta, en ihmettelisi, vaikka "kommunistien" (tämä sana tarkoittaa hänen kielessään tietysti kaikkia Kokoomuksen piitusiiven vasemmalla puolella olevia) teloittamisella nykyään hekumoiva Svenne Jönsson lopulta itse päätyisi stalinistiksi ja huutelisi minulle, että olen oikeisto-opportunistinen fasistihörhö.