Hajamietteitä, eikä edes kapinaviikoilta
Tärkeä Ihminen ei pääse tulemaan ensi viikonloppuna, joten käynen Helsingissä, jollen päätä ostaa uusia housuja (ei siksi, etteikö molempiin olisi varaa). Ikävä kyllä tämä uusi YTMyys tahtoo nousta kusena päähän, mikä on oikeasti huono asia, vallankin kun siitä joutuvat ilmeisesti melko viattomat ja kiltit ihmiset kärsimään. Kai tässä on pakonomainen tarve kaataa ämpärillinen ripuliulostetta jokaisen sellaisen naisen niskaan, josta olen viime aikoina ollut vakavasti kiinnostunut ja jolta en ole saanut vastakaikua.
Kummityttö kyseli minulta iirin habituaalisesta preteritistä ja kirjoitin hänelle viime viikonloppuna pitkän kirjeen asiasta. Kyllä tuntuu hyvältä, kun on osannut olla avuksi. Irlannista on muutenkin oltu yhteyksissä: televisiosta kirjoitti Sorcha Ní Chéilleachair - lieneekö Odin sisko ja Ann Mulqueenin tytär, sean-nós -laulaja? onko muita Sorcha Ní Chéilleachaireja olemassakaan? - ja pyysi minulta iirinkielistä tervehdysvideota Irlannin iiriä puhuvalle kansalle ensi maaliskuuksi, kun Pyhän Patrikin päivää, Lá Fhéile Pádraigia, juhlitaan pitämällä kokonainen iirinkielisyysviikko, Seachtain na Gaeilge. Jos olisi ns. "valtaa niin kuin on mieli", lähtisin itse paikalle, toivon mukaan yhdessä Tärkeän Ihmisen kanssa. Vaikka tuskin se toimisi käytännössä. Siellä pitäisi kuitenkin juoda vieraanvaraisten isäntien mieliksi litrakaupalla kaljaa, ja Tärkeä Henkilökin, iiriä toistaiseksi osaamattomana (vaikka parhaani yritänkin), tulisi varmaan mustasukkaiseksi kaikille seuraani tunkeville paikallisille YTNille. Sitä paitsi olen vehdannut Baile Átha Cliathissa jo ihan liian monta reissua. Sinne Tír Chonailliin on ollut matka suunnitteilla melkein vuosikymmenen, eikä siitäkään ole valmista tullut. Murrettakin olen tässä välissä jo ehtinyt vaihtaa. Mutta jonkinlainen lomavideo sille Sorchalle täytyy varmaan lähettää. Olisikohan Aika-Timolla, jonka tiedän käyttäneen ns. rahuskiaan viime aikoina runsain määrin erilaisiin digitaalisiin hienouksiin, tällaisen tallenteen luomiseen sopivia välineitä? Ainakin hän voisi arkkitehtismiehenä valikoida Helsingistä tarkoitukseen sopivan miljöön.
Minulla on muuten vieläkin tallessa se Liken muistikirja, josta luin keväällä palopuheeni kansanjoukoille. Moinen tilanne oli niin arkielämälleni vieras, että minun on vaikea näin jälkeenpäin uskoa sitä tapahtuneenkaan.
roskan roiskaisi Panu herran päivämäärällä 14.10.04
12 turpaankerjuuta:
Panu-hyvä. Jos olet OIKEASTI onnellinen nyt kun seukkaat, niin jätät kiltisti rauhaan ne, jotka eivät ole olleet sinusta kiinnostuneita. Mikä heissä muuten on se juttu, joka ansaitsee tulla upotetuksi ripulipaskaan? Sekö, kun eivät olleet kiinnostuneita sinusta, vaikka sinä olit heistä? Hei, se on elämää!
Minä uskon, ettei oikeasti onnellinen ihminen paljon menneitä muistele vaan elää täysillä sitä onnellista aikaa, joka nyt on koittanut. Jos siis ihminen on oikeasti onnellinen.
Olen toisessa yhteydessä jo sanonut, että tästä tulee mieleen se, kuinka kouluaikojen jälkeen huomasin suuressa maailmassa olevani ihan ihminen enkä sellainen paskaläjä, jona minua oli kohdeltu Varkaudessa. Silloin vasta tajusi, miten paskasti oli kohdeltu ja miten oikeudetonta se kohtelu oli ollut, ja oli sellainen olo että jos jonkun koulu"kaverin" kadulla kohtaan niin kaivan siltä suolet mäkeen.
Nyt on hiukan samanlainen olo, että kun huomaan etten minä ilmeisestikään ole niin paska ja arvoton olento jona naisihmiset ovat minua kohdelleet niin iskee päälle aivan samanlainen raivo ja kostonhimo. En voi sille mitään, ja mielestäni se on pohjimmiltaan merkki itsetunnon tervehtymisestä.
Mitä sitten onnellisuuteen tulee, se juuri saa minut kokemaan vihani lopultakin oikeutetuksi. Olen julma ja kostonhimoinen mies, enkä voi sille mitään.
Yrittäisit kuitenkin voida sille jotakin, katkerat tunteet voivat myrkyttää sen nykyisen onnen. Useimmathan meistä joutuvat useammankin paskan jutun kokemaan ennen kuin löytävät sen oikean ihmisen. Se on tavallaan yleismaailmallinen kokemus.
Aidot tunteet eivät myrkytä mitään. Aito viha voi olla hyväkin asia.
Tuo riippuu varmasti vähän tapauksesta. Jos minun kultani olisi kroonisesti vihainen kaikille naisille, niin kyllä minä sitä hiukan ihmettelisin. Jatkuvasti vihaista ihmistä on vaikea rakastaa. Tai ehkä itse olen vain kyyninen? Ajattelen, että jos mies sanoo rakastavansa minua mutta vihaa muuta hameväkeä, voi hän hyvin alkaa vihata minuakin jos/kun joku juttumme menee plörinäksi. Jossakin vaiheessahan tiukka paikka kuitenkin tulee.
Toisin kuin voisi luulla, ei viha vastakkaista sukupuolta kohtaan ole monenkaan mielestä suositus. Tunteita saa ja pitääkin olla, ja ne pitää aidosti kokea, mutta niitä pitää pystyä myös käsittelemään. Käsittelemisellä tarkoitan sitä, että jos joku asia kohtuuttomasti ärsyttää, niin aletaan miettiä miksi se tekee niin ja olisiko joku muu reagointitapa ehkä parempi kuin vihaisuus? Kyllä tässä maailmassa aina vihan aihetta riittää, varmasti voisi olla jatkuvassa raivontilassa ihan jo pelkästään politiikan vuoksi, mutta eri asia on kannattaako se ja tekeekö se elämän minulle ja läheisilleni mielekkääksi ja hyväksi.
Minulla on vain normaali digipokkari, jolla otettu videotallenne kelvannee hätävaraksi. Miten suuressa ja juhlallisessa yhteydessä tuota tervehdystä on tarkoitus esittää?
Jotta voisi tietää toisen asiat paremmin kuin hän itse, pitää tuntea toinen aika hyvin. Internet-kommunikaatiossa voisi vähimmäisedellytyksenä pitää, että on nähnyt livenä ja sittenkin, että on tuntenut livenä pitkään. Tämä asettaa aika ahtaat rajat sille, mitkä lausunnot voivat olla relevantteja.
Hameväki on aika mukava ilmaus, loppujen lopuksi.
-Mikko Moilanen
Panu-hyvä, ensin sanot näin: "Kai tässä on pakonomainen tarve kaataa ämpärillinen ripuliulostetta jokaisen sellaisen naisen niskaan, josta olen viime aikoina ollut vakavasti kiinnostunut ja jolta en ole saanut vastakaikua."
Sitten sanot näin: "Nyt on hiukan samanlainen olo, että kun huomaan etten minä ilmeisestikään ole niin paska ja arvoton olento jona naisihmiset ovat minua kohdelleet niin iskee päälle aivan samanlainen raivo ja kostonhimo."
Pitäisikö tuosta nyt ymmärtää, että naisten paska kohtelua sinua kohtaan sisältyy siihen, että he eivät ole osoittaneet kiinnostusta sinua kohtaan, vaikka sinä olet osoittanut heitä kohtaan?
Ei se nyt ihan niinkään mene. Tarkoitan aina sitä porukkaa, joka on lyöttäytynyt seuraan ja inunut esim. vastikkeetonta tukea ja myötätuntoa.
Olen aina sanonut, että jos minä juoksen jonkun perässä enkä saa vastakaikua, moka on minun. Mutta samalla tavalla olen edelleenkin sitä mieltä, että omasta tahdostaan seuraani sinkkuaikoinani tyrkyttäytyneillä nuorilla sinkkunaisilla olisi kuulunut olla riittävästi järkeä valmistautua siihen, että moisella yhteydenotolla voi olla tietynlaisia seurauksia. Minä valitsen itse ystäväni, ja on olemassa tarkalleen yksi hyväksyttävä syy tunkea elämääni häiritsemään. Tai oli: nyt kaikki ämmät, jotka yrittävät piloillaankaan iskeä minua tai ängetä elämääni sotkemaan, saavat armotta nyrkistä.
Reipasta meininkia taas, Panu. Siltojen polttaminen ei kuitenkaan ole jarkevaa politiikkaa juuri milloinkaan.
Pitaisikohan minun pyytaa kanssasavolaisteni puolesta sinulta anteeksi kokemaasi. Ainakin tunnut valilla syyllistavan siita kaikkia heimolaisiani.
Kevaisesta Irlanninreissustasi oli aikanaan ilo lukea.
Pystyin jopa elaytymaan huippuhetkiin.
H.K.
Ehkä kyse on siitä, että minäkin olen pohjimmiltani pohjalainen, eivätkä savolaiset pärjää sen kanssa. :) Tyttöystäväni on muuten pohjalainen, siksi hänellä ei todellakaan tunnu olevan vaikeuksia ymmärtää asennettani. Kyllähän minuakin kasvattamassa oli pohjalainen isoisä, jonka käsitys kurinpidosta - sekä koulussa että kotona - oli uhata lapsia nerokkaalla ilmauksella "Kierrrtämällä pää irrrrti!"
Lähetä kommentti
<< Himaan