Guy Gavriel Kay

Omistin huomattavan osan viikonlopusta Guy Gavriel Kaylle, kanadalaiselle fantasiakirjailijalle. Ei hän hullumpi ole, mutta en ole vielä keksinyt, mikä hänessä on niin ihmeellistä. Juonissa on ainakin vaikea pysytellä kärryillä, koska maisemat ja yksityiskohdat ovat niin henkeäsalpaavia. Ainoa Kay, jonka juonta olen pystynyt seuraamaan, oli hänen ensimmäisen trilogiansa ensimmäinen osa, The Summer Tree. Valitettavasti juoni jää kesken, enkä ole löytänyt trilogian muita osia mistään.

Muuten olen sitä mieltä, että fantasiakirjallisuudesta on parasta sellainen, joka sijoittuu nykyaikaan ja paljastaa arkielämän takana väijyvän ihmeellisiä ja salattuja maailmoja. The Summer Treessä kysymys on juuri tästä. Samasta syystä pidän erittäin paljon Maarit Verrosesta (jatkan edelleenkin hänen novelliensa iirintämistä pöytälaatikkoon ja toivon joskus vielä saavani jonkin irlantilaisen kustantamon innostumaan). Ja pohjimmiltaan sama idea muuten on myös siinä Exodus-elokuvan väkevimmässä kohtauksessa, jossa Paul Newman muuttuu brittiupseerista israelilaiseksi sabraksi.