Noloa

Tänään minulle sattui jotain todella noloa: menin tavallisesta poiketen Café Romeoon, kun Kirjakahvilassa oli tänä iltana joku runoilta, joka ei oikein jaksanut kiinnostaa, ja siellä kahvilla ja hyvällä, epäterveellisellä (siis "epäterveellisellä, siksi hyvällä") kermamunkilla istuessani korvani juuressa syntyi konflikti kahvilaa pitävän ulkomaalaisen nuorukaisen - mahdollisesti kurdin tai albaanin - ja kahvilan tuolissa maksamatta lekotelleen öyhöttäjän välille. Tapaus oli harvinaisen selvä. Kahvilanpitäjä selitti aluksi hyvin asiallisesti öyhöttäjälle, että tämän pitäisi poistua pöydästä, koska se oli tarkoitettu kahvilan asiakkaille. Öyhöttäjä teki alusta lähtien karkein ja uhkaavin sanakääntein selväksi kahvilanpitäjälle, että tämä oli "mutakuono", jolla ei ollut auktoriteettia porsaanpunaihoisen herrarodun edustajan ylitse, ja kun kahvilanpitäjä uhkasi öyhöttäjää poliisilla ja vartijoilla, öyhöttäjä jatkoi öyhöttämistään ilkkuen, että poliisi pikemminkin ottaisi "tuollaisen mutakuonon" kiinni kuin hänet. Kahvilanpitäjä koetti poistaa öyhöttäjää yksinkertaisesti työntämällä hänet rinnuksista kadulle - todellakaan mitään tarpeetonta väkivaltaa hän ei käyttänyt, vaan toimi täysin professionaalein ottein - mutta öyhöttäjä valui sisään kuin painovoiman vetämänä ja alkoi huutaa jotain sotkuista mutakuonoista koko Julian aulan täydeltä.

Minua hävettää aivan saatanasti. Kuka tahansa olisi minun sijassani mennyt kahvilaa pitävälle kaverille avuksi, sillä tapaus oli niin päivänselvä kuin voi olla. Olen niin iso ja pelottava, että minun olisi tarvinnut vain laskea käsi öyhöttäjän olkapäälle ja sanoa rauhallisella ja tyynellä äänellä, että tuo tuollainen käytös on kotoisin sarvipäisen olennon nimeltämainitsemattomasta ruumiinaukosta ja että arvoisan maanmieheni tulisi käyttäytyä asiallisesti ja ymmärtää olevansa väärässä tässä asiassa ja paikassa. Ehkäpä öyhöttäjä itse asiassa luotti juuri siihen, että minä olen hänen kanssaan samaa öyhöttäjäporukkaa, joka solidaarisesti antaa muille öyhöttäjille öyhötysluvan.

Mikä minua pidätteli? En oikeasti pelännyt tuota räyhääjää yhtään, koska hän oli juuri sellainen tyyppi, josta lähtee paljon melua mutta vähän substanssia - siis vähän niin kuin suomalainen nainen. Merkillepantavaa oli, että öyhöttäjä ei koko aikana yrittänyt lyödä kahvilan poikaa - öyhöttäjä vain huusi ja elehti (kuin mikäkin etelämaalainen, heh, vaikka kovasti suomalaista rotuvaliosikaa julisti olevansa). Itse asiassa taisinkin pelätä itseäni. Olisin saattanut itse joutua samanlaisen raivon valtaan siksi että öyhöttäjä oli häirinnyt minun ylhäisyyteni arvoisan kahvin juontia, ja silloin öyhöttäjältä olisi kyllä lähtenyt pää irti.