Joku Lukija (jokulukija@hotmail.com) kirjoittaa:

Olen lukenut blogiasi, ja vaikka sieltä joskus löytyy kiinnostaviakin ajatuksia, se on usein hyvin ankeaa luettavaa. Kirjoituksesi ovat toisinaan suoraan sanottuna uskomatonta paskaa varsinkin tavoittelemaasi intellektuelli-imagoon nähden. Uskon kyllä sinun olevan älykäs, mutta jos tuntisin sinut, olisin hyvin huolissani henkisestä tasapainostasi. Vähintäänkin hukkaat henkistä kapasiteettiasi naisvihajuttujen kirjoittamiseen; niiden määrästä päätellen siihen kulunut aika on melkoinen. En tiedä, käytätkö todella oikeaa nimeäsi netissä, mutta jos niin on, ihmettelen ellei siitä koidu jo tosielämässäkin kielteisiä seurauksia.

Sikäli kuin tiedän, olen itse vain harrastanut intellektuelleja asioita, en "tavoitellut intellektuelli-imagoa". Ne on eri tyypit jotka sitä joutuu "tavoittelemaan". Ja jos "Joku Lukija" tuntisi minut, hän tuskin edes pystyisi yhdistämään henkilöä kirjoituksiin. Ja naisvihajuttuihin ei todellakaan mene aikaa eikä vaivaa, ne tulevat suoraan sydämen synkistä syövereistä. On lievästi sanoen hupaisaa, että lukijani kirjoittaa ikään kuin en miltei muuta kirjoittaisikaan kuin naisvihajuttuja - juuri sellaisena ajankohtana, kun olen nimenomaan keskittynyt muihin aiheisiin. Tuo itsemurhajuttu on sanomaltaan oikeastaan vanhaa kamaa, mutta lukija kirjoittaa ikään kuin se olisi jotain uutta ja mullistavaa. Tästä päättelen, että lukija ei ole Plökiä seurannutkaan ennen kuin taannoisen Ellit-keskustelun jälkeen, mutta että hän esiintyy vakiolukijana antaakseen sanoilleen enemmän pontta.

Ja mitä tulee "seurauksiin", Plökin kirjoittamisen aikana olen sekä saanut, että saanut uusia, hyviäkin ystäviä. Itse asiassa naisvihareuhaaminen on erittäin toimiva tapa erottaa oikeat ystävät sovinnaisista neurootikoista, jotka ahdistuvat jo siitä kun joku äänensä korottaa.

Monet kirjoituksesi ovat olleet paitsi perusteettomia, myös varsin yököttäviä ja useinkin olisin voinut kommentoida, mutta tämänpäiväinen ylitti jo reagointikynnykseni. Mitenkään väheksymättä itsemurhan vakavuutta, se ei todellakaan ole niin paha asia kuin toisen tappaminen. Itsemurha on aina oma valinta, tapetuksi tuleminen ei ole. Itsemurhasta (ja monista muista ongelmista) on aivan turha syyllistää toisia ihmisiä ja varsinkaan toista sukupuolta yleensä. Jos henkilö A tekee itsemurhan, se on hänen oma valintansa. Jos taas henkilö A hakkaa henkilöä B, syyllinen on yksinomaan henkilö A, ei B eivätkä B:n kanssa samaa sukupuolta olevat henkilöt.

Ihan totta! Mutta juuri femakkopropagandahan lähtee siitä, että kaikki miehet ovat kollektiivisesti syyllisiä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja pahoinpitelyihin, ja kuten Henryn blogissaan taannoin siteeraamasta profeministimiehen vuodatuksesta kävi ilmi, meidät miehet on onnistuttu aivopesemään omien etujemme vastaisesti ajatteleviksi nynnyiksi jo siinä määrin, että jotkut miehet ihan tosissaan kirjoittelevat "miten miehenä syyllistät itsesi oikealla tavalla naisten sorrosta" -tyyppisiä juttuja. Kumma kyllä arvoisa korrespondenttini ei vaivaudu huolehtimaan tällaisten kirjoittelijoiden mielenterveydestä eikä siitä, miten heidän juttunsa vaikuttavat seksuaali-identiteettiään hahmottavien, ujojen kolmetoistavuotiaiden poikien kehitykseen. Juuri ne heikoimmat ja pahnanpohjimmaiset pojat saavat niistä syyllisyydentuntoja, jotka pilaavat heidän välinsä vastakkaisen sukupuoleen, ja tämä taas on syynä kovin monille itsemurhille.

Omasta puolestani sanon, että tiedän liiankin hyvin, miten tuhoisaa miehensyyllistämisjuttujen lukeminen voi olla nuorelle miehelle, ja Jouni Varangan kaltaiset miehet eivät mielestäni ole juurikaan lastenraiskaajia parempia kirjoitellessaan moista itsevihan läpitunkemaa roskaa. Ennen antaisin hypoteettiselle poikalapselleni pullollisen laimentamatonta typpihappoa kuin sellaista luettavaa.

Ehkä täytyykin ihan oikeasti kärkkyä vaimo espanjalaiselta kielialueelta. Sellainen ei ainakaan kasvattaisi minun pojastani itseään ja penistään vihaavaa luuseria.