Entisten aikojen hyvät tavat

Blogistikollega Falangistina maailmassa inisee nyt siitä, kuinka hänen ylhäisyyttään kadulla ärsyttävät hänen ylhäisyytensä mieskäsityksiä loukkaavat miehet, ts. pitkätukkaiset, aseistakieltäytyvät tai muuten vain Ainoasta Oikeasta Totuudesta poikkeavat. Hän julistaa, että hän haluaisi sanoa näille miehille, mitä näistä ajattelee, mutta arvelee poikien purskahtavan itkuun, jos niille sen sanoo.

Meillä täällä Suomessa ei kuulu hyviin tapoihin solvata tuntemattomia ihmisiä päin naamaa keskellä katua. Meillä täällä Suomessa sellainen käytös on suurin piirtein törkein hyvien tapojen loukkaus, mitä kuvitella saattaa. Ennen vanhaan hyvään aikaan kristittynä olemiseen kuului varsin oleellisena osana hyvien tapojen noudattaminen, vaatimaton ja itsestään meteliä pitämätön käyttäytyminen ja eläminen. Juuri tästä syystä kristittyjä vanhoina hyvinä aikoina arvostettiin ja pidettiin myös hieman hairahtuneiden piirissä esikuvallisina ja kunnioitettavina ihmisinä.

Falangistin uhkailut vastaavat erinomaisesti hänenlaistensa ihmettelyyn, miksi kristityistä ei pidetä. "Kristitty" tarkoittaa nykyihmisen tietoisuudessa ennen muuta oppimatonta, provinsiaalista kiihkoilijaa, joka ei osaa käyttäytyä ihmisiksi, vaan joka häiritsee rauhallisia ihmisiä huonotapaisella ja röyhkeällä käytöksellä. Hän on hieman samassa asemassa kuin spurgu tai möykkäävä rasistihuligaani. Varsinkin se, joka itse on hyvinkin uskonnollinen ja kirkossakäyvä ihminen, loukkaantuu syvästi siitä, että spurgun elkein käyttäytyvä raakalainen tulee esitelmöimään hänelle siitä, kuinka hänen pitäisi kääntyä pois synnistä ja saatanasta. Toisin kuin Falangistilla, meillä korkeakirkollisilla ihmisillä on oikeasti eläviä uskonnollisia kokemuksia ja syvä henkilökohtainen suhde Jumalaamme, ja kun joku hänen laisensa räyhääjä tulee selittämään Perkeleen peräaukon paiseesta ruilahtaneesta limasta kasattua maailmankuvaansa, se on aivan yhtä loukkaavaa kuin jos joku pornokauppias tunkisi yhdyntäkuvia esitellen avioparin väliin selittämään heille, kuinka köyhää heidän sukupuolielämänsä on ilman pornoa, huumeita ja ryhmäorgioita.

Sanalla sanoen: Minun uskonelämäni on hieros gamos, pyhä avioliitto, ja minä en rupea selittämään avioelämääni Jumalan kanssa joka vastaantulijalle. Falangistin niin sanottu uskonnollisuus äärioikeistolaisine suvaitsemattomuuksineen on siihen verrattuna inhaa, likaista pornoa, joka uittaa Jumalaa kadun liejussa ja paskassa. Hyvä hyvä, sikailkoon Falangisti Jumalaksi luulemansa Saatanan kanssa ihan niin paljon kuin haluaa, jos joku haluaa sikana rypeä liejussa, niin eihän se minulle kuulu. Mutta asia on niin, että hän saisi opetella edes hieman hyviä tapoja ja pitää vastenmielisen hengellisen haureutensa omana tietonaan.

Pääsiäisenä on nykyään vaikea päästä mieltään pahoittamatta ortodoksikirkkoon, kun sinne ovelle tunkee jatkuvasti mustiin pukeutuneita kännisiä kirkonpolttajagootteja häiriköimään - ja vaikka mieli tekisi, ei viitsi vetää niitä mulkkuja turpiin juhlapäivänä. (Pitäisi sentään, saatana, edes pääsiäisenä pitää juoppojen juottolat kiinni, jotta kirkkokansa saisi olla rauhassa.) Mutta minä takaan ja alleviivaan, että jos joku Falangistin kaltainen läski tantta tulee rääkymään minulle omaa "uskonnollisuuttaan" keskellä katua kaikkien hyvien tapojen vastaisesti, niin minä lyön päin alventtia niin lujaa kuin rystysistä lähtee. Se on minulle pelkkä ilo.

Muuten pidän aika huolestuttavana sitä Kokkarisen taannoin esittelemää näkemystä, jonka mukaan fundamentalismi on ainoa looginen ja sisäisesti koossapysyvä kristinuskon muoto, kun taas liberaali raamatuntulkinta olisi tuomittu johtamaan uskon hylkäämiseen ja "terveeseen" ateismiin. Fundamentalistit eivät nimittäin ole mitenkään oleellisesti sen loogisempia kuin liberaalitkaan: homous ei näyttele kovin keskeistä roolia tuomittavien syntien joukossa, vaan mainitaan yhtenä monien joukossa. Ei ole mitään raamatullista perustetta, miksi homous olisi oleellisesti suurempi synti kuin esim. uhkapeli, hengen velttous - tai vaikka housut naisten käyttäminä, housuissa kulkeva nainen kun on Mooseksen mukaan vähintään yhtä suuri styggelse - kauhistusko se nyt oli suomeksi - kuin homous. Mark Rosenfelder piikittelee omilla sivuillaan, että fundikset tuntuvat valinneen tämän synnin erityiseksi silmätikukseen juuri siksi kun heillä ei ole siihen kovin kovaa halua itsellään. Jos he olisivat tavallisesta heteroseksuaalisesta huorinteosta, ryyppäämisestä, rahapeleistä ym. yhtä närkästyneitä kuin homoilusta, he joutuisivat häpeämään ja arvostelemaan omaa ja ystäviensä käytöstä, ja sehän ei kävisi. Ainakin tapaus Lumikin kohdalla tällainen kaksinaismoraali oli liiankin yleistä - naisten heteroseksisekoiluja hän ei "Sinkkuelämää-sarjan aikakaudella" ollut valmis tuomitsemaan ollenkaan niin äänekkäästi.

Amerikkalaisten fundiksien kohdalla hupaisinta on, että heidän teologiansa fundamentti ei ole esim. Septuaginta, hepreankielinen Tanakh eikä kreikankielinen Uusi testamentti, vaan King James Bible, siis vanha englanninkielinen raamatunkäännös kaikkine virheineen ja oman aikansa koukeroineen. Tällainen teologia voidaan ihan oikeasti kumota Raamattuun viittaamalla: missään kohdassa Raamatussa ei todellakaan sanota, että englanti olisi lopullisen ilmoituksen pyhä kieli.