Requiescat

Vuoden 1980 nobelisti, ruotsin- ja puolanharrastukseni päämotivaattori ja oppaani Puolan itäisten rajaseutujen, kresyn, maailmaan, Czeslaw Milosz, on kuollut.
Onneksi kirjat jäivät, ja minulla on puolalaisen Znak-kustantamon osoite, josta niitä saa tilata lisää. En bloggaa, kirjoitan muistokirjoituksen Ny Tidiin. Hänen runoistaan en ole innostunut sillä tavalla kuin vaikkapa Krzysztof Kamil Baczynskista, mutta suorasanaisista teoksista Zniewolony umysl (Själar i fångenskap/Vangittu mieli/The Captive Mind/Verführtes Denken), Rodzinna Europa (Mitt Europa/West und östliches Gelände), Zdobycie wladzy (Maktövertagandet/Gesicht der Zeit) ja Dolina Issy (Issadalen/Issan laakso/Tal der Issa) kuuluvat yleissivistykseen. Myös sellaiset teokset kuin Zaczynajac od moich ulic ja päiväkirjamuotoinen Rok mysliwego ovat ihan suositeltavaa luettavaa, mutta en tiedä, onko niitä käännetty ymmärrettävämmille kielille (oletan, että "ymmärrettävämpi kieli" tarkoittaa päiväkirjani lukijakunnan kannalta suomea, englantia, ruotsia tai saksaa). Pitää varmaan kaivaa ne esiin ja juhlistaa maestron muistoa lukemalla ne uudestaan. Lukekaa tekin.

Muuten ei ole paljon kerrottavaa, paitsi että kävimme Ivan Hlinkan kanssa perjantaina Uudessakaupungissa Franz Höijer -laivalla. Laivamatka ei maksanut liikaa, mutta seisovan pöydän tarjoilu oli turhankin monipuolinen, ja tietenkin myös hinnakas. Reissun kunniaksi join baarissa yhden liköörillä terästetyn kaakaon, joka varmaan oli ihan maulla ja asiantuntemuksella kehitetty tömssy, mutta siinä oli alkoholia juuri ja juuri siedettävästi. Pisarakin enemmän, niin yrjö olisi uhannut. En siis edelleenkään pidä viinasta, mikä tiettäväksi täten tehtäköön. Muuten matka oli mukava ja maisemat näyttäviä, kyllä siinä tunsi olleensa oikeasti kesälomalla.